Onko muilla Salossa asuvilla ollut samanlaista tilannetta avioliitossa, mitä tulen kertomaan nyt?
Olemme lähes kolmekymppisiä ja olleet yhdessä reilu kymmenen vuotta. Hieno omakotitalo ostettiin Tupurista tänä vuonna ja kaksi lihavaa poikaakin olemme saaneet (2 ja 5v) eli elämä oli tilassa, mistä ainakin itse olen aina haaveillut.
Vaimoni oli n.6v sitten epävarma elämästään, eikä ollut silloin varma,mitä haluaisi.Sitten tulikin tieto tulevasta lapsesta ja sen jälkeen vuodet menivät kuin "itsestään".
Koko suhteemme ajan olen huomannut,että vaimoni on paljonkin menevämpi ihminen,kuin itse olen. Hän on tykännyt aina narttuilusta, muiden miesten huomiosta ja avioliiton ulkopuolisista suhteista. Sen hän on itsekin myöntänyt.
Nyt syksyllä sainkin selville,vaimollani olleen jo 2 vuoden ajan juttua ,toisen miehen kanssa. Viestittelystä se alkoi ja nyt on suhde edennyt niin pitkälle, että vaimoni on raskaana jo kahdeksannella kuulla. Tapauksen paljastuttua vaimoni oli tietysti pahoillaan ja katuva. Ymmärsin että hän haluaa jatkaa minun ja meidän lihavien poikiemme kanssa elämää. Muutaman päivän päästä hän kuitenkin halusi viettää aikaa rauhassa ja miettiä asioita. Pari päivää meni ja hän ilmoitti tylysti haluavansa erota!
Kummankaan mielestä elämässämme ei ollut mitään vikaa missään
Vaimoltani puuttui silti jotain,mitä hän ei itsekään tiedä. Muita syitä on ollut "erilleen kasvaminen", vaimoni halu ollaa vapaa ja elää jotain elämättä jäänyttä nuoruutta.
Tuntuu ettei hänen päätöksessään painanut yhtään perheen rikkoutuminen ja arjen muuttuminen täysin. Reilu kymmenen vuotta siis rakennuttu yhteistä tulevaisuutta ja päästy pisteeseen mitä monet toivovat. Silti hän halusi luopua siitä kaikesta,oman itsekkyytensä vuoksi.
Onko muilla siis ollut samanlaisia tilanteita,että vaimo haluaakin yhtääkkiä palata parikymppisen elämään? Ja onko hänen päätöksensä pitänyt, vai tullut järkiinsä,huomattuaan mitä on menettänyt?
Itse olen rakastanut ja tukenut vaimoani,minkä ihminen vaan voi. Tehnyt paljon kotitöitä,remontteja ja lasten kanssa ollut varmasti keskiverto isää enemmän. Mielestäni tehnyt kaiken niin kuin aviomieheltä voi odottaa. Mikään kaljaa lipittävä sohvaperuna en ole ollut. Olen myös AINA käyttänyt kondomia yhdynnässä, kun vaimoni ei ole halunnut tulla tiineeksi. Itse en vaan ole saanut järkevää syytä erolle, minkä takia tilanne onkin ollut TODELLA raskas.
Kaiken vielä kruunaa hänen "Poikaystävänsä" joka on parikymppinen opiskelija. Tosin kuulemma hänellä on ISO penis, ja minulla vain keskikokoinen. Tämäkö on kaiken syy, vai voiko syynä olla se, että vaimollani on vikaa päässään tai että hän etsii itseään?
Olemme lähes kolmekymppisiä ja olleet yhdessä reilu kymmenen vuotta. Hieno omakotitalo ostettiin Tupurista tänä vuonna ja kaksi lihavaa poikaakin olemme saaneet (2 ja 5v) eli elämä oli tilassa, mistä ainakin itse olen aina haaveillut.
Vaimoni oli n.6v sitten epävarma elämästään, eikä ollut silloin varma,mitä haluaisi.Sitten tulikin tieto tulevasta lapsesta ja sen jälkeen vuodet menivät kuin "itsestään".
Koko suhteemme ajan olen huomannut,että vaimoni on paljonkin menevämpi ihminen,kuin itse olen. Hän on tykännyt aina narttuilusta, muiden miesten huomiosta ja avioliiton ulkopuolisista suhteista. Sen hän on itsekin myöntänyt.
Nyt syksyllä sainkin selville,vaimollani olleen jo 2 vuoden ajan juttua ,toisen miehen kanssa. Viestittelystä se alkoi ja nyt on suhde edennyt niin pitkälle, että vaimoni on raskaana jo kahdeksannella kuulla. Tapauksen paljastuttua vaimoni oli tietysti pahoillaan ja katuva. Ymmärsin että hän haluaa jatkaa minun ja meidän lihavien poikiemme kanssa elämää. Muutaman päivän päästä hän kuitenkin halusi viettää aikaa rauhassa ja miettiä asioita. Pari päivää meni ja hän ilmoitti tylysti haluavansa erota!
Kummankaan mielestä elämässämme ei ollut mitään vikaa missään
Vaimoltani puuttui silti jotain,mitä hän ei itsekään tiedä. Muita syitä on ollut "erilleen kasvaminen", vaimoni halu ollaa vapaa ja elää jotain elämättä jäänyttä nuoruutta.
Tuntuu ettei hänen päätöksessään painanut yhtään perheen rikkoutuminen ja arjen muuttuminen täysin. Reilu kymmenen vuotta siis rakennuttu yhteistä tulevaisuutta ja päästy pisteeseen mitä monet toivovat. Silti hän halusi luopua siitä kaikesta,oman itsekkyytensä vuoksi.
Onko muilla siis ollut samanlaisia tilanteita,että vaimo haluaakin yhtääkkiä palata parikymppisen elämään? Ja onko hänen päätöksensä pitänyt, vai tullut järkiinsä,huomattuaan mitä on menettänyt?
Itse olen rakastanut ja tukenut vaimoani,minkä ihminen vaan voi. Tehnyt paljon kotitöitä,remontteja ja lasten kanssa ollut varmasti keskiverto isää enemmän. Mielestäni tehnyt kaiken niin kuin aviomieheltä voi odottaa. Mikään kaljaa lipittävä sohvaperuna en ole ollut. Olen myös AINA käyttänyt kondomia yhdynnässä, kun vaimoni ei ole halunnut tulla tiineeksi. Itse en vaan ole saanut järkevää syytä erolle, minkä takia tilanne onkin ollut TODELLA raskas.
Kaiken vielä kruunaa hänen "Poikaystävänsä" joka on parikymppinen opiskelija. Tosin kuulemma hänellä on ISO penis, ja minulla vain keskikokoinen. Tämäkö on kaiken syy, vai voiko syynä olla se, että vaimollani on vikaa päässään tai että hän etsii itseään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kysyjä on juurikin sellainen nahjus ja velliperse jota naiset inhoo!
Ilmeisesti kysyjällä on suhteellisen hyvät tulot kun Eukko on viitsinyt noinkin pitkään nahjusta katella.
Nainen kaipaa sitä, että mies on Mies!
Naiselle on tehtävä heti suhteen alussa selväksi että mies käskee ja määrää sen missä mennään; luulot pois vosulta!
Useimpien naisten mieleen ovat vaarallisenoloiset ja hieman uhkaavat, väkivaltaan taipuvaiset Macho-Miehet.
Tatuoinnit treenatussa kropassa, linnatuomiot ja arvaamaton käytös saavat naisen kuin naisen kuumaksi. Vaarallinen mies kiehtoo. Siksi Suomessa aina muutama Nainen joutuu tuollaisen ihanuuden tappamaksi...
Puhumattakaan sadoista ellei tuhansista pahoinpidellyista; hakatuista naisista.
Toinen naiset kuumaksi saava ryhmä on rikkaat, vanhat Äijät; Harry Harkimo ym. tyyppiset.
Kolmas ryhmä on Hunks tyyppiset miehet.
Kysyjän tilanne on surkea ja toivoton.
Oma koekemus on samantapainen, mutta ei noin raju kuin sinulla. Nainen oman kokemukseni mukaan valitsee luotettavan miehen joka on perhetyyppiä ja huolehtiva. Rakkautta tulee ensin kivasti ja sitten tulee lapsi / lapsia. Tilanne muuttuu miehen kohdalla radikaalisti, lapset vievät huomion ja miehestä tulee pakollinen talouskone jonka tulee suorittaa lähes mahdottomia asioita ns. tasa-arvoperiaatteella työ raha lasten ja vaimon ylenpalttinen huomioiminen ilman vastakaikua. Sitten vaimo lähtee ansaitulle juhlimisreissulle ja pääteemana on mahdollisimman monen ns. vieraan miehen huomion saaminen vaikka itse ei mitenkään ole omaa miestään enää huomioinut tai ottanut huomionosoituksia vastaan.
Riitaa pettämisestä tietysti aiheutuu ja kylmyys vain kasvaa. Ehdotan pariterapiaa ja muuta nykyaikaista lähestymismuotoa, koska tuntuu edesvastuuttomalta lapsia kohtaan perheen repeäminen ja tietysti myös mahdollisen eron vuoksi myös yhteisen talon menetys, siis lasten kodiksi omaksuma turvallinen paikka.
Ei tällä eikä muullakaan ole mitään merkitystä, se on niin kuin vaimo tekee ja haluaa.
Homoksi en ryhdy, mutta alan niitäkin pikkuhiljaa ymmärtämään ja noita kun ulkomailta bongaa vaimoja.
En halua mennä pariterapiaan, koska olen eilen löytänyt Elämäni Naisen. Kävin työasioissa Helsingissä ja illalla kohtasin eräässä ravintolassa venäläisen Tatjaanan. Asuu Helsingissä, tosin olosuhteiden pakosta työskentelee tällä hetkellä prostitutioituna, mutta lupasi heti mennä kanssani naimisiin ja muuttaa luokseni kotirouvaksi, kun olen heittänyt "pihalle" entisen, tyhmän muijani.
Miten minun tulisi teidän mielestänne menetellä?
Venäläiset vosut ovat kullemma tosi kiimaisia muijia. Sun pitää HETI ottaa ero siitä tyhmästä eukostas ja mennä naimisiin Tatjaanan kaa.
Jotkut etsii itseään koko ikänsä,siinä sitten suhteet vaihtuu tiuhaan.Ihminen ei muutu.Jos eroatte, ole tarkempi keneen luotat.Turhaa haaskata aikaa ihmiseen, joka haikailee kauan sitten menetettyä nuoruutta, ja jokaista housunlahjetta.
Ihmisen on elettävä lapsille ja perheelle, ei omalle itsekkyydelle.Puoliso on vierellä, kun lapset lentää pesästä, niin se on hyvä.
Valitse seuraavaksi puoliso, jonka vanhemmat ei ole eronneet, ei ainakaan sukurasitetta sitten.Monet vaihtelun hakijat jää lopulta yksin, viettää yksinäisen vanhuuden, surullista toki sekin.
Vikaa päässä, molemmissa.Syy ei ole ollenkaan sinussa.Oot valinnu vaan väärän henkilön johon rakastuit.Harmillista, surullista....koeta kestää, ja kasvaa vahvemmaksi.Jaksamisiin-_-