Eilen. Tänään ja huomenna. Elän eikä sinua ole enää. Ei minulle missään. Usein kun mietin sattuman sanelemaa näkemistämme.. niin onnelliseksi kuin se minut tekisinkin.. miksi uskon, että itkisin silloin.. ja kääntyisin pois. Yrittäisin hymyillä sinulle.. mutta ne kyyneleet vain tulisivat.
Mistä niitä riittää.
Kyyneleitä.
Yksin surua niittää.
Oliko todella koskaan meitä.
Rakastan sinua. Tietäisitpä sen.
Vaikkei se olisikaan se, mitä toivot ja kaipaat.
Kun olet joskus yksin. Ja surullinen.
Pitelen sinua hellästi. Hellimmin kuin koskaan.
Kirjoitan miehelle, johon törmäsin kerran sattumalta ja toisaalta tarkoituksella. Eräänä kesäkuisena perjantai-iltana suuren rakennuksen käytävällä.
Mistä niitä riittää.
Kyyneleitä.
Yksin surua niittää.
Oliko todella koskaan meitä.
Rakastan sinua. Tietäisitpä sen.
Vaikkei se olisikaan se, mitä toivot ja kaipaat.
Kun olet joskus yksin. Ja surullinen.
Pitelen sinua hellästi. Hellimmin kuin koskaan.
Kirjoitan miehelle, johon törmäsin kerran sattumalta ja toisaalta tarkoituksella. Eräänä kesäkuisena perjantai-iltana suuren rakennuksen käytävällä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.