Mulla on tunne, tuntuu kuin olisimme tunteneet joskus... edellisessä elämässä tai olet kohtalon tarkoittama elämäni oikea, ja virhe olisi ohittaa sinut.
Toivottavasti asiat menee niin että voisin pitää sinut elämässäni jollain tapaa.
Ujostelen sinua, vaikka en ujo muita kohtaan olekkaan, pakota minut pitämään katsekontakti sinuun, pelastusrengasta ei tarvitse siltä hukkumiselta.
Toivottavasti asiat menee niin että voisin pitää sinut elämässäni jollain tapaa.
Ujostelen sinua, vaikka en ujo muita kohtaan olekkaan, pakota minut pitämään katsekontakti sinuun, pelastusrengasta ei tarvitse siltä hukkumiselta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itsekin ujostelen työpaikalla yhtä naista niin paljon että en juuri ole hänen kanssaan yhtään tekemisissä vaikka juuri hänen kanssaan haluaisin jutella..
Ehkä olen se mystinen mies elämässäsi. Mies, jonka haluaisit oppia tuntemaan perinpohjin. Mies, joka ojentaisi sinulle suunnan, minne kulkea. Ehkä meitä ei ole tarkoitettukaan kulkemaan käsi kädessä, vaan kulkemaan muuten rinnan. Saamme siten toisistame paljon ennemmän. Onnelliset ovat he, jotka tuntevat ikuista läheisyyttä, tuntematta vihamielisyyttä ja tarvetta olla toistensa sielunpaimenia. Suurinta rakkautta on luopua ajatuksesta, jonka tietäisi vahingoittavan läheisintään.
Kirjoituksesi laittoi ajattelemaan. Näin minun jatkettava. Kuljettava eri tietä kuin sinä, tietäen kuitenkin että olet jossain lähellä ja joskus ohimennen kohdataan..
Tai sitten, ehkä onkin...
Minullakin on tunne, että jotain aistit ja ymmärryksen ylittävää meidän välisessä yhteydessä on.
Olen ihastunut ennenkin, kerran rakastunutkin, mutta tämä on suurempaa, kuin mitä olen elämässäni tuntenut. Enkä ole ihan nuori enää. Se tuntuu minun elämäni suurimmalta asialta. Jotain kohtalokasta tässä on(ei kuitenkaan pahaenteistä), jonka tarkoituksenmukaisuutta en voi kyseenalaistaa ja jonka unohtaminen tuntuu ihan väärältä.
Vaikka hän ei välttämättä rakasta minua ainakaan romanttisessa mielessä, en pysty ajattelemaan, että me saisi edes jollain tavalla olla yhdessä.
Myönnän ettei minulla ole kenenkään kanssa ollut tälläistä yhteyttä ja se tekeekin tästä vaikeaa..
uskaltaisitkohan ihan eläväselämäs kertoa jotain vastaavaa.... ja se ettei ole ihan nuori enää... antaa varmuuden siitä , että asioista on vähän niinkuin puhuttava , eikä oletettava...
Aletaanko puhumaan asioista, oikeasti?
Voisimmeko saavuttaa asioita todellisesti ja todennäköisesti paremmin?
Mistä haluat jutella sinä tuntematon nainen? Voidaan jutella ilman muuta.
No siitä että kaikki ajatukseni keskittyy hänen läsnäollessa ja siinä näköpiirissä lihallisiin ajatuksiin, silloin ei keskustelunaiheita löydy kun ajatus katkeaa ja olen poissaoleva. Hänen kanssaan kyllä puhumista riittäisi, mielenkiintoinen tyyppi mutta
ilmeisesti menetän myös puhekykyni, ja alan hösäämään älyttömiä.
Olen ihan outo, näin omasta mielestäni.
Hän kyllä mielellään on aina lähettyvillä, auttamassa, juttelemassa, katselemassa, siinä aika lähellä.
Ei ole helppoa ollenkaan... Minulla... Hänellä...
Hän taitaa tiedostaa ja aavistaa.
Kaikesta maan ja taivaan välillä.
Yritä olla oma itsesi.Se ei aina ole helppoa,jos tunteet pelissä.