Olemme tulleet vuoteen 2016, mutta Jumalan sana on yhä sama ja muuttumaton. Vai onko sittenkään?
Yhä useampi on sitä mieltä, että vanhoillislestadiolaisten keskuudessa opetettu sanan muuttumattomuus on ollut pitkälti illuusiota ja yhtenäisestä opista on pidetty huolta vaientamalla toisenlaiset äänet. Siinä, missä 1970-luku tuli surullisen kuuluisaksi hoitokokousvuosista, ei ole tämä 2010-lukukaan helppoa ollut. Vl-liike on repaleisempi, kuin koskaan aiemmin. Erityisesti nuoret ovat alkaneet uhmaamaan perinteisiä opetuksia, vai mitä ne perinteiset opit sitten olivatkaan. Asioihin vähän enemmän perehtyneet ovat saaneet selville, että suhde kulttuuriin on muuttunut kovasti aikojen saatossa. Samoin suhtautuminen naispappeuteen on muuttunut aikojen saatossa kovasti.
Tänä aikana huolestuttavan moni vl on laittanut korvakorut, alkanut harrastaa ennen sopimattomia lajeja jne. On vanhoillislestadiolaista naispappia, niiden kannattajia, punavihreitä, sinisiä ja perinteisiä kepulaisia. Kaikki kokoontuvat saman katon alla. Mutta naiset eivät vieläkään saarnaa seuroissa. Tuoko tämä vuosikymmen naisetkin puhujan pöntöille. Nyt eletään -10 luvun loppupuolta ja paljon on muutosta tapahtunut jo SRK:nkin taholla. Jos jokin on muuttunut, niin vl-liike ei näyttäydy enää yhtenäiseltä. Sallitaanko eroja kuinka paljon kristittyjen välillä, jää nähtäväksi. Uusiin hajaannuksia ei toivo kukaan.
Esikoislestadiolaisuus on hajaantumassa, mutta en toivoisi millään, että meidän joukko hajaantuisi.. Eikö olisi paljon parempi sallia pienet erot ajattelussa, kun alkaa ajaa toisella tavalla ajattelevia ulos? Ja mihin vedetttäisiin edes rajat, ketkä luokiteltais uskovaisiin ja ketkä ei. Meidän tehtävä ei ole tehdä erottelua, vaan sen tekee Taivaallinen Ylkä aikanaan!
Yhä useampi on sitä mieltä, että vanhoillislestadiolaisten keskuudessa opetettu sanan muuttumattomuus on ollut pitkälti illuusiota ja yhtenäisestä opista on pidetty huolta vaientamalla toisenlaiset äänet. Siinä, missä 1970-luku tuli surullisen kuuluisaksi hoitokokousvuosista, ei ole tämä 2010-lukukaan helppoa ollut. Vl-liike on repaleisempi, kuin koskaan aiemmin. Erityisesti nuoret ovat alkaneet uhmaamaan perinteisiä opetuksia, vai mitä ne perinteiset opit sitten olivatkaan. Asioihin vähän enemmän perehtyneet ovat saaneet selville, että suhde kulttuuriin on muuttunut kovasti aikojen saatossa. Samoin suhtautuminen naispappeuteen on muuttunut aikojen saatossa kovasti.
Tänä aikana huolestuttavan moni vl on laittanut korvakorut, alkanut harrastaa ennen sopimattomia lajeja jne. On vanhoillislestadiolaista naispappia, niiden kannattajia, punavihreitä, sinisiä ja perinteisiä kepulaisia. Kaikki kokoontuvat saman katon alla. Mutta naiset eivät vieläkään saarnaa seuroissa. Tuoko tämä vuosikymmen naisetkin puhujan pöntöille. Nyt eletään -10 luvun loppupuolta ja paljon on muutosta tapahtunut jo SRK:nkin taholla. Jos jokin on muuttunut, niin vl-liike ei näyttäydy enää yhtenäiseltä. Sallitaanko eroja kuinka paljon kristittyjen välillä, jää nähtäväksi. Uusiin hajaannuksia ei toivo kukaan.
Esikoislestadiolaisuus on hajaantumassa, mutta en toivoisi millään, että meidän joukko hajaantuisi.. Eikö olisi paljon parempi sallia pienet erot ajattelussa, kun alkaa ajaa toisella tavalla ajattelevia ulos? Ja mihin vedetttäisiin edes rajat, ketkä luokiteltais uskovaisiin ja ketkä ei. Meidän tehtävä ei ole tehdä erottelua, vaan sen tekee Taivaallinen Ylkä aikanaan!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jumalan valtakunnan rajat eivät muutu milliäkään jos aika nyt muuttuukin. Ei se ole lestadiolaisten päätettävissä. Oletko tutustunut eriseurojen syntyyn?
Olen tutustunut. Minulla on kirjoja, jotka käsittelevät hajaannuksia. Omistan mm. SRK:n julkaiseman kirjan "lestadiolaisuuden suuret hajaannukset", joka kertoo alkulestadiolaisuuden hajoamista eriseuroiksi. Kirja on kohtalaisen objektiivinen, eikä näin ollen julista mitään haaraa eriseuraksi. Se kertoo aika selkeästi sen, mitkä opilliset erot ajoivat liikkeen jäsenet eri haaroihin ja ketkä kutsuu keitäkin eriseuroiksi. Olen lukenut muistakin lähteistä lestadiolaisuuden hajaantumisia. Ei voi selkeästi sanoa, mikä suunta on eriseura ja mikä ei. Se riippuu siitä, mistä perspektiivistä asiaa katsoo.
Juuri näin on, mutta vanhollislestadiolaisuuden kohdalla asia on vähän ongelmallinen, koska ovat julistautuneet eriseuraksi suhteessa mailmanlaajuiseen apostoliseen kirkkoon.
Sekä esikoiselestadiolaiset että pikkuesikoiset tunnustautuvat kuuluvansa mailmanlaajuiseen apostoliseen kirkkoon, johon kuluu uskovaisia kaikista kirkkokunnista maailmassa.
Luepa jotain muitakin kuin SRK:n kustantamia historiateoksia! Voit yllättyä....
Jumalan sana on muuttumaton eikä siellä sanota korvakoruista ja monista muistakaan elämäntapanormeista mitään. Lahkot pitävät niistä kiinni autuuden ehtona, ei elävä Jumala.
puututaan myös naispappeuteen. Niin mitä niillä naisilla sitten olisi sanottavana semmoista, jota miehet eivät osaisi sanoa?
### Eikö olisi paljon parempi sallia pienet erot ajattelussa, kun alkaa ajaa toisella tavalla ajattelevia ulos? Ja mihin vedetttäisiin edes rajat, ketkä luokiteltais uskovaisiin ja ketkä ei. Meidän tehtävä ei ole tehdä erottelua, vaan sen tekee Taivaallinen Ylkä aikanaan! ###
eroja ajattelussa nyt varsinaisesti tarvitse "sallia", koska ihmisethän kuitenkin ajattelevat eri tavalla. Koko porukka kuljeskelee yhdessä ja sitten viimeisellä tuomiolla heitetään mädät kalat sivuun.