Olen todennut seuraavaa: Yksipuolinen ihastuminen ei ole ongelma sille ihastujalle vaan sille, johon ihastutaan. Hänen on vaikea käsitellä tunteitaan siinä vaiheessa kuin ei itse tunne samoin. Ihastunut voi tyynen rauhallisesti kauempaa toisesta pitää ja haaveilla, häiritsemättä, mutta kohde tuntee olonsa liiallisen uhatuksi. Kuvittelee ehkä toisen hyökkääväksi, pelkää hypoteettisia yhteydenottoja, pelkää että kolmannet ajattelevat hänestä pahaa tms esim pettäjäksi. Ja niinpä ihastunut saakin ne pelot ja ahdistuksen niskaansa, syytetään roikkujaksi, vainoajaksi, säikähdetään kauniita sanoja ja ajatuksia, vaikkei mitään manipulaatiota tai taka-ajatuksia ihastuneella olisikaan. Kaunis tunne ja se, että vain pitää toisesta ihmisenä, mustataan ja poljetaan peloissaan maahan. Huonoimmillaan levitetään valheita ja kuvitelmiaan ihastuneesta eteenpäin jotta hänetkin tahrattaisiin.
Olis parempi antaa ihmisten haaveilla. Ihastuja monesti erottaa fiktion ja faktan kyllä, mutta kysymys kuuluukin, erottaako kohde..?
Olis parempi antaa ihmisten haaveilla. Ihastuja monesti erottaa fiktion ja faktan kyllä, mutta kysymys kuuluukin, erottaako kohde..?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tämäkö tätä "ajattelee lämmöllä" mutta ei IRL tee mitään lähestymistä. Kunnioittaa toisen avioliittoa. Elämän polut erit jne. Ei vuosiin yhtään mitään lähestymis yritystä. Tietää itsekin että se mikä oli meni jne.
Puhelimessa hoidetaan pakolliset asiat hymysuin vaikka puukko kädessä hakataan selkään kokoajan. Uimahallin karkki.
Ainiin ajatuspoliisi antaa keppiä ja vammauttaa henkisesti ja fyysisesti samalla työntäen kuolemanselliin odottamaan kuolemaa ilman päivämäärää mistään.
Tuo ikkunointi ajaa ihmiset tyhmyyksiin. Ihmiset ottavat asiat vainona kun tietävät asioita mitä ei pitäisi. Ikkunointi luo mielikuvia mitä ei ole todellisuudessa olemassa.
Niin kuin eräs teksti täällä, osa näkee siinä KOSTON osa taas näkee ihan täysin muuta. Ihmiset ei kyseenalaista asioita tarpeeksi.
Itsekin rakastin exääni, lapseni äitiä mutta järkeni kertoo minulle kokoajan että hän on vihainen. Teot kertovat sen. Kun pitäisi IRL jutella. Minä kysyin onko kerrottavaa minulle. Sanottiin että ei ole!
Ymmärrän kyllä miksi tämä pariskunta vihainen.
Mutta minulla on oma totuus ja teillä jokaisella myös oma.
Ps. Olenko häirinnyt exääni IRL vuosiin? En, enkä häiritse.
Ei ollut erityisesti sinulle tuo aloitus. Oma huomioni ja kokemukseni siitä, miten asiat joskus voivat mennä. Ei ollut syytös vaan enemmänkin ihmismielen tutkiskelua. Ole siis rauhassa. Ei me häiritä ketään, eihän, itse se parhaiten tiedetään jokainen.
Ehkä näen teidän totuuden joskus. Toivottavasti pian. Vuosia jo mennyt. Tuomio on kieltämättä kova. Edes 10v vankila ole niin paha. Siinä tietää vapautumispäivämäärän. Vangeilla kai ihmisoikeudetkin.
Vaikka niin. Tämä 2016 kuitenkin erillainen kuin muut vuodet. Nyt minullakin on vaihtoehtoja.
Vaikka ymmärränkin. Antaudun ja kuljen viran mukana. En näe mitään muuta keinoa enään kun puolustautua. Kyllä söpö koirakin puree kun sitä rääkkää tarpeeksi. Ymmärrän ettei ikkunointikaan tarvittaessa lopu. Vuosikausia tätä paskaa on kuitenkin liikaa. Kymmeniä vuosia jo katkaisee kameliltakin selän. Kadun ja häpeän. Olisi edes päivämäärä.
en oo nähnyt selväpäistä ihastujaa
Tuo loukkasi. Toivon että tapaamme joskus.
Mikä tekee ihastujasta ei-selväpäisen?
en mää sua tarkoittanut, mä tarkotin psykopaatteja, käsittääkseni siihen kuuluu tämmönen stalkkaaminen, ei rohkeutta tulla puhumaan suoraan kohteelle
pitäs rohkastua, ottaa härkää sarvista kiinni, ties vaikka kiinnostas?
oli mukava jutella mun pitää lähtä, ei muuta ku rohkiasti härkää sarvista kiinni
Aloitus oli "Ihastuneista", ei stalkkaajista. Kirjoitit "Ihastujista", et stalkkaajista. Tähän vastasin. Olen selväpäinen ihastuja. Ikinä en ole ketään stalkannut. Siksi vastasin.
Olen samaa mieltä: jos vaihtoehtona on stalkkaus tai suora kysymys kiinnostaako, täytyy kysyä. Mutta jos nimenomaan ei häiritse millään tavoin saa mielestäni rauhassa ihastella. Jos toinen silloin säikähtää on ehkä sillä puolella vika...
No tulkaa puhumaan minulle. Sitten lyödään kättä päälle ja kävellään kaikki eri suuntiin ilman kaunoja. Olisiko tässä ideaa.
itse ajattelisin, että se ongelma kohteen kannalta on just tuo: tajuaako ihastunut sen olevan yksipuolista. Jos ihastunut tajuaa sen, hänen pitäisi myös tajuta olla enää tyrkyttämättä niitä "kauniita sanoja ja ajatuksia", koska ne eivät ehkä silloin olekaan kohteen kannalta kauniita, vaan pahimmillaan jopa ahdistavia. Osa näistä ihastuneista vaan ei tunnu käsittävän, että ne heidän maailmaa järisyttävän suuret tunteensa VOIVAT olla yksipuolisia, ja siksi jatkavat sen kohteen pommittamista niillä.
Mun mielestä tuo kohdetta syyllistävä tunnelma aloituksessa on väärin, koska kohdehan on lähtökohtaisesti se viaton osapuoli tuollaisessa tilanteessa. Yksipuolinen ihastus ON kohteen ongelma, jos ihastunut tekee siitä sellaisen.
ps: näin ajattelen asiasta kohteen kannalta, vaikka itse lukeudunkin noiden yksipuolisesti ihastuneiden joukkoon.
Jos ihastunut vain ihastelee, kirjoittaa vaikka kauniita ajatuksia tänne jossa ei voi tunnistaa,mutta ei muuta. Silloin mielestäni se joka rupeaa spekuloimaan että aikooko tuo nyt stalkata, ehdotella tai roikkua, on jo omiessa ajatuksissaan paisutellut asiaa. Ajatellut yli faktojen ja tapahtuneen. Ja tällöin ongelma on kohteen mahdollinen ahdistus asiasta, mutta tuohon ahdistukseen on syyllinen hän itse itse, ja ihastunut on siihen ahdistukseen syytön - eihän se ole hänen vallassaan. Että näinkin päin.
Ymmärrän mutta toisaalta ei se aidosti ihastunut voi tunteilleen mitään eikä hänen kuulu niistä syyllistyä. Todelliset kiusaus- ja stalkkaustilanteet ovat asia erikseen.
On se, on se riippuen kohteesta. Voi olla uhka (tai kuviteltu uhka) mahdolliselle kumppanille, ihastuksen kohteeseen toiselle ihastuneelle, työkavereille, pomolle, kaupungille, maalle tai mahdollisesti koko kansakunnalle.