Auttakaa! Olen sijaisperheessä kasvanut. Ja sijaisvanhempani eivät ole milloinkaa ymmärtäneet minua oikeasti. Olemme rampanneet perheterapeutissa, ja vanhemmat vierittävät kaiken minun syyksi! He tietävät että en uskalla sanoa totuutta terapeutilla, ja terapeutit eivät kuitenkaan uskoisi minua.., sillä sijaisvanhempani osaisivat vierittää syyt minun niskoille.
Ulkoapäin hymyilen ja olen "iloinen" ihminen, mutta sisältä minun sydän on särkynyt ja en hymyile.
Väsään aina jonkun tekohymyn terapeuteille ja sanon että kaikki on hyvin! Ja katsahdan vanhempiini, ikäänkuin katsoakseni oliko lause hyvä, ettei mitään vaan paljastuisi!
Sijaisvanhempani ovat itsekkäitä eivätkä ymmärrä minua!
Minulla on myös käytösongelmia, sillä minun on paha olla!
Olen yrittänyt itsemurhaa, mutta en ole pystynyt. En ole ollenkaan rohkea jos en siihen pysty..
Minun oli pakko avautua tänne, sillä terapeutit väittävät että ymmärtävät vaikka toisin on!
Olenko ainoa jolla on sama tilanne? KERTOKAA.
Ulkoapäin hymyilen ja olen "iloinen" ihminen, mutta sisältä minun sydän on särkynyt ja en hymyile.
Väsään aina jonkun tekohymyn terapeuteille ja sanon että kaikki on hyvin! Ja katsahdan vanhempiini, ikäänkuin katsoakseni oliko lause hyvä, ettei mitään vaan paljastuisi!
Sijaisvanhempani ovat itsekkäitä eivätkä ymmärrä minua!
Minulla on myös käytösongelmia, sillä minun on paha olla!
Olen yrittänyt itsemurhaa, mutta en ole pystynyt. En ole ollenkaan rohkea jos en siihen pysty..
Minun oli pakko avautua tänne, sillä terapeutit väittävät että ymmärtävät vaikka toisin on!
Olenko ainoa jolla on sama tilanne? KERTOKAA.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihan vaan tuli mieleen, mitä jos koulun/terveyskeskuksen kautta hakeutuisit yksin psykologille, nimenomaan ei psykiatrille (he vaan määräävät pillereitä ja ongelma pois) saattaa myös kestää että löydät sen ihmisen kenelle haluat/ uskallat puhua..älä anna aikuisten pompottaa ;)
Kiitos! Minäpä kokeilen :) Veitset kyllä houkuttaa, mutta eihän tätä enää kauaa kestä kun pääsee muuttamaan omaan kotiin.
Hei nimimerkki, elämäonkuivunutmulla
Olen pahoillani tilanteestasi, tuntuu varmasti tosi kurjalle tuollainen olo ja vaihe. Älä kuitenkaan luovuta vaan luota siihen, että elämässäon monenlaista, hyvää ja huonoa, kumpikin kuuluu elämään. Nyt sinulla on ikävä vaihe. Etsi itsellesi apua, ole itsesi puolella. Yritä joskus jutella sijaisvanhempiesi kanssa miten koet asian, luulen kaikesta huolimatta, että olet heille tärkeä. Ei kannata esittää terapiassa muuta kuin mikä on, terapian tarkoitus on auttaa ja tukea - ei se onnistu, jos siellä antaa väärän kuvan asioista, se ei ole kenenkään etu. Elämäsi muuttuu paremmaksi, anna sen tapahtua ja yritä itsekin vaikuttaa siihen.
Tsemppiä sinulle,
Pirkko-pappi