Totta kai se on myös kemiaa, koska aivot erittävät rakkaushormoneja. Kysymys kuuluukin saavatko ne hormonit yksin? aikaan rakkauden alkuperäisenä kemiallisena sytykkeenä. Mikä "panee" alulle rakkauden hormonitoiminnan. Kun apinanaaras saa pennun, mistä syystä äiti kokee rakkautta ja vastuuta. Emme usko teistisessä luolassamme siihen, että evoluutio olisi synnyttänyt esim. "rakkautta ensisilmäyksellä". Ylipäätänsä kauneuskäsitys kaikkine vivahteineen, olisiko se alunperin lainkaan evoluution aikaansaamaa, vaikka paljon mukana on evoluutionkin aikaansamaa. Suuria kysymyksiä.
Onko Rakkaus vain kemiaa
DarwinTuska
29119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ateistinen maailma käsittelee jälkiseuraamukset. Miksi-kysymykset eivät ole niin kiinnostavia kuin uskonnot.
Luulisin että ateisti ei usko rakkauden olemassaoloon koska siitä ei ole tieteellisiä todisteita. Hihhuliaivot saavat biokemiallisia ärsykkeitä milloin mistäkin, ja luulevat sitä rakkaudeksi. Humpuukia sanon minä! Ihminen tykkää pizzasta koska se on hyvää, mutta on aivan turha väittää että rakastaisi pizzaa. Koko rakkaus-huuhaa on silkkaa tyhjää pseudo-semantiikkaa.
Rakkaus ei kestä, vaan on ohimenevä sairaudentila. Ilmeisesti aivoissa jotakin tapahtuu, joka saa luulemaan tunnetta rakkaudeksi. Tunteet taas johtuvat, kuten tiede on todistanut, aivokemioista.
Lukekaa Raamattua
ja nuuskikaa pallihikeänne kun luette. Pallihiki on Jumalan Armolahja, HALLELUJAA niiskaisen pallihiet sieraimiin Raamattu sylissä Niiskis!!!!!!
Rakkaus voisi olla kemiaa.... labrarotta siinä kuin koe-eläinkin tai ...ihmisen jäsen. Boikotoi tai ei, mutta tutkia voisi ja analysoida miks roskoobin alla, miksi toimii niin hyvin. Jumala Toimii kaikesta huolimatta..uskonnosta riippumatta. Jokainen ateisti voi selittää rakkaimmalleen kemiallisen kaavan.
Ainakin kaikki minun rakkauteni kohteet ovat oikeasti olemassa, eivätkä näkymättömiä mielikuvitusystäviä. Voin sulkea heidät syliini tai vaikka tuoda heidät kylään vierailulle esiteltäviksi.
Uskova ei voi tuoda mitään esiteltäväksi, koska hänellä ei ole mitään mitä esittää. Vain siellä ikiomassa päässä elävää ikiomaa mielikuvituskaveria ei pysty esittelemään muille. Muutenkin on hyvin säälittävää jos aikuisella on näkymättömiä mielikuvitusystäviä.
"Ainakin kaikki minun rakkauteni kohteet ovat oikeasti olemassa, eivätkä näkymättömiä mielikuvitusystäviä. Voin sulkea heidät syliini tai vaikka tuoda heidät kylään vierailulle esiteltäviksi."
Ilman Jumalaa sinulla ei olisi yhtään rakkauden kohdetta, etkä voisi tuoda heitä kylään, etkä esitellä kenellekään. Ilman Jumalaa sinulla ei olisi edes tietoisuutta rakkaudesta.
"Uskova ei voi tuoda mitään esiteltäväksi, koska hänellä ei ole mitään mitä esittää. Vain siellä ikiomassa päässä elävää ikiomaa mielikuvituskaveria ei pysty esittelemään muille. Muutenkin on hyvin säälittävää jos aikuisella on näkymättömiä mielikuvitusystäviä."
Uskova nimenomaan tuo Jumalan esiteltäväksi, mutta ateistit eivät halua ottaa Häntä vastaan. Koska ateisti on antanut Jumalalle "porttikiellon", ei ateisti mitenkään voi tietää, onko Jumala todellinen vai mielikuvitusolento.
"Uskova nimenomaan tuo Jumalan esiteltäväksi."
No eipä vaan tuo, ei ole koskaan tuonut. Jos olisi niin kaikki maailmassa tietäsivät sen. Yhtään ainoaa todistetta jumalasta ei ole koskaan esitelty. Tyhjä tyhjän inttäminen todistaa juuri sen tyhjän.
On hyvin säälittävää kun aikuisella on näkymättömiä mielikuvitusystäviä.
Jep, kemiaa ja neurologisia prosesseja, mitäpä muutakaan.
Mutta ei tieto tästä vähennä tunteideni syvyyttä tai laimenna kokemusteni voimaa, kun tunnen rakkautta vaikkapa vaimoani ja lapsiani kohtaan.
Ei asioiden taustojen tietäminen pahasta ole.
Ei siis mitään "vain".
"Jep, kemiaa ja neurologisia prosesseja, mitäpä muutakaan."
Kemia tai neurologiset prosessit eivät osaa ajatella, tuntea mitään, eikä kokea mitään. Ne ovat ilman älyä ja järkeä olevia aineita, jotka eivät tiedä hölysen pölätävää mistään rakkaudesta. Mutta pakkohan ateistien on keksiä joku selitys rakkaudelle, jottei tarvitsisi uskoa Jumalaan.
Mutta ajatukset ovat sähkökemiallisia prosesseja aivoissa.
Kemikaalit tutkitusti muuttavat kokemuksia ja jopa tuottavat niitä.
Fundamentalisti joutuu näemmä kiistämään jokseenkin kaiken tieteen, että voisi pitää kiinni tietämättömän paimentolaisen sepittämästä mielikuvitusjumalasta.
Väitätkö että sähkökemialliset prosessit tuottavat ajatukset?
Uskova kieltää kaiken paitsi jumalan. Tieteen saavutukset, suuret keksinnöt, jopa tietotekniikan. Kuitenkin uskova kirjoittelee tänne netissä, käy sisävessassa ja pitää ruokansa jääkaapissa. Muuttakoon metsiin pikkumökkiin ilman sähkövaloa ja kuunnelkoon siellä jumalansa ääntä. Tervemenoa,en jää kaipaamaan. Olen niin kurkkua myöten täynnä näitä hömelöitä.
Kyllä.
Kaikki ajatustoiminta on neuronien välistä viestintää.
Ajatus toimii neurovälitteisesti, mikä tarkoittaa sitä että ajatukset toimiessaan muuttavat aivojen neurotoimintaa. Tämä on huomattu kokeellisesti, esimerkiksi niissä aivoja parantavissa harjoituksissa, joiden tekeminen yllyttää neurotoimintaa ja parantaa aivojen kykyjä. Toimimaton ajattelu johtaa rappeutumiseen, koska aivojen neurotoiminta vaatii harjoitusta pysyäkseen kunnossa ja parantuakseen. Esimerkiksi älylliset toiminnot, vaikkapa sanaristikoiden ratkominen, parantaa aivojen fyysistä tilaa, kun taas aivojen käyttämättömyys eli ajattelemattomuus johtaa ennen pitkää dementiaan.
Ajatukset eivät ole oikeastaan pelkästään vain sähkövirtaa vaan eräänlaisia morsenaakkosia jotka kulkee lennätinlankas pitkin. Toivottavasti vanhahtava kielikuvani oli ymmärrettävä. Kovin olisivat ihmiset tyhjäpäisiä jos pääkopassa liikkuisi vain pelkkää sähköä.
näitä hormooneja eritellään
Ihminen erittää omia feromonejaan hikoilessaan kainaloistaan. Tuoksu vaihtoehdot eivät ole tosin kovin hyvät eikä kehuttavatkaan sen puoleen. Ihmisen feromonit joko haisevat joko mädälle kalalle tsi hikiselle kengälle. Ihminen onkin varmaan ainoa eläinlaji joka ei kestäisi omas hajuaan.
Tuota minäkin mietin, kun nuorena "rakastuin" tulenpalavasti ja pakkomielteenomaisesti narsistiin. Tyyppi syöpyi mieleeni kun lähes päivittäin piti häntä olosuhteista johtuen tavata ja sitten oltiinkin jo koukussa. Kovinkaan kauan ei kuitenkaan mennyt, kun huomasin ettei häntä voi oikeasti rakastaa. Sen verran häiriintynyt oli. Hommaa kesti kuitenkin on-off-juttuna kauan.
Järki ja tunne voi olla ihmisellä ristiriidassa. Se tuosta tulee mieleen. Narsisti osaa taitavasti koukuttaa kohteensa. Narsistilla on myös oma energiansa, erityisen vahva korkeatasoinen energia joka kuitenkin keskittyy vain ja ainoastaan narsistin omaan hyvään. Narsisti on se joka ei osaa rakastaa.
Ja tietyt fyysiset ominaisuudet vetoavat, tähän liitetään käyttäytymisen antamat impulssit ja sitten feromonien antamat pariutumisviestit.
Pitkän parisuhteen tuottama ja esim. lapsi-vanhempi-kiintymys rakentuvat sitten hieman toisin.
Narsistit ja psykopaatit voivat olla ulkonäöltään varsin luotaantyöntäviä, monet ovat kuten Hitler, vähäläntiä ja rumia, ja siitä huolimatta heidän karismansa saa massoittain ihmisiä koukkuun.
Itserakkauteni on ainakin tosiasia.
Kaikki muu on teeskentelyä, vailla nimeä.
On itserakkautta ja on itsensä rakastamista, ja olisi tärkeää erottaa nämä kaksi toisistaan. Aito itsensä rakastaminen tarkoittaa todellista rakkautta, joka ei sulje muita ulos. Itsekäs itserakkaus ylentää itsensä ja sulkee muut pois.
Miksi tämä on ateismi lohkossa? Onko tämä uskon asia?
Luulen, että rakastuminen on monen tekijän summa: rakastunut antaa sen tapahtua itselle, mieli valitseee kohteekseen melko "mutulla" ja vaistolla sen kohteensa. Sen tunteen saa valitettavan usein aikaiseksi jo olemassa oleva malli siitä mikä on rakkaus tai sen kohde.
Luulen, että samasta syystä kotona hakattu valitsee rakkaakseen hakkaajan. Se on automaatioon mennyt malli ja jos kierteen haluaa lopettaa, se pitää tiedostaa itsessä: jotta ei enää valitse sellaista joka tuottaa kipua. Ihminen on kuitenkin aika taitava tunnistamaan melko tuntemattomasta ihmisestä tietynlaiset piirteet ja esim. paatunut hakkaaja ja narsisti tunnistaa itselleen "sopivat" kohteet. Se on kuin palapelin osat loksahtaisi yhteen.
Ja se sama kiintymyksen tunne, jo saa tai ei saa äidin ja isän sitoutumaan lapseensa ja hänen hoitamiseen. Kaikille sitä ei synny, ei edes äideille.
Kaikki lapset ovat pikkunarsisteja jotka riistävät vanhemmiltaan vapauden. Sellaiset tulisi sulkea laitoksiin jotta ihmiset saisivat elää vapaasti ilman nnarsistin määräilyä.
Paras fiktio rakkaustarina https://www.youtube.com/watch?v=R4vkklf96jo
Se on anteeksiantamista ja hiivarin antoa.
<<Kun apinanaaras saa pennun, mistä syystä äiti kokee rakkautta ja vastuuta.>>
Erinomainen esimerkki. Kun puhutaan "eläimellisyydestä", niin usein ajatellaan agressioita, kiimaa jne, mutta jos joku on kaikille nisäkkäille yhteistä (ja siis "eläimellistä"), niin se on äidinrakkaus.
Evolutiivinen selitys on tietenkin selvä. "Lastenhoidossa" esiintyy luonnossa pääasiassa kahdenlaista strategiaa: joko satsataan jälkeläisten hoidon laatuun tai sitten jälkeläisten määrään. Hauki laskee kerralla jopa 200.000 mätimunaa ja on valmis syämään omia poikasiaan heti kun ne ovat kyllin suuria herättääkseen emon saalistusvietin. Me kädelliset edustamme toista "koulukuntaa", jossa jälkeläisiä on suhteellisen vähän ja niiden hoivaan ja kasvatukseen satsataan paljon. Ydistelmä, jossa jälkeläisiä syntyy vähän ja niistä ei pidetä lainkaan huolta johtaisi helposti sukupuuttoon.
Suuri panostus edellyttää suurta sitoutumista ja sitoutuminen on kiinni tunteista. Viime kesänä julkaistiin juuri tutkimus, jossa esimerkiksi lintuemojen aivot erittävät mielihyvähormonia, kun ne ruokkivat jälkeläisiään. Vaikka ulkopuolisesta ruokkimisurakka näyttää raskaalta, niin linnut nauttivat joka hetkestä. Samalla tavalla lapsensa hoivaaminen tekee äidin onnelliseksi.
Se, että tämä kaikki on kemiaa ja biologiaa ei tee siitä yhtään vähemmän arvokasta tai kaunista. Darwin kirjoitti "Lajien synnyn" lopuksi:
"On mielenkiintoista tarkastella reheväkasvuista rinnettä, jota verhoavat monenlaiset kasvit, jossa linnut laulavat pensaikossa, jossa erilaiset hyönteiset liihoittelevat ja madot ryömivät kosteassa maassa — on mielenkiintoista katsella kaikkea tätä ja ajatella, että nämä taiten rakennetut muodot, jotka niin suuresti eroavat toisistaan ja niin monimutkaisella tavalla ovat toisistaan riippuvaisia, ovat kaikki samojen luonnonlakien synnyttämiä, jotka vieläkin vaikuttavat ympärillämme. Nämä lait ovat, laajimmassa merkityksessä käsitettyinä, kasvamisen ja suvunjatkumisen laki, perinnöllisyys, joka jo miltei sisältyy suvunjatkumiseen, muuntelevaisuus, joka johtuu elinehtojen välillisestä ja suoranaisesta vaikutuksesta ynnä käytöstä ja käytön puutteesta, sekä lisääntyväisyys, joka on niin suuri, että se johtaa taisteluun elämästä, josta on seurauksena luonnollinen valinta, mikä taas tuo mukanaan ominaisuuksien erilaistumisen ja vähemmän kehittyneiden muotojen sukupuuttoonkuolemisen. Luonnossa vallitsevasta sodasta, nälästä ja kuolemasta on siis suoranaisena seurauksena ylevin ilmiö, minkä voimme ajatella, nimittäin korkeampien eläinten syntyminen."