Maapallon kaarevuus järven jäällä

nytpääseejäälle

Kun luistelee 4 km pitkän järven yli, niin kuinka ylhäällä on puolessa välissä matkaa verrattuna lähtöpisteeseen?

Toinen kysymys menee enemmän fysiikan puolelle; miten pieni pitäisi olla luistimien ja jään välinen kitkakerroin, jotta ilman alkuvauhtia pääsisi keskeltä järveä takaisin rannalle pelkkää potentiaalienergiaa hyödyntäen?

85

2476

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ei luistella sen enempää ylä- kuin alamäkeenkään, eikä mitään potentiaalienergiaa kehity muusta kuin vauhdista.

      • nytpääseejäälle

        Avomereltä satamaan saapuvat laivat näyttäisivät tulevan "mäen takaa". Tässä kyseessä olevassa järvessä ei tietenkään ole yhtä tehokasta mäki-efektiä.

        Itämeri taitaa olla ainakin tuhat kilometriä pitkä. Jos se jäätyisi, niin eihän se jää tasainen voi olla Torniosta Travemündeen?


      • varoittava.esimerkki

        Kyllä laivat todellakin tulevat mäen takaa Helsingin satamaan. Mitä väliä? Vaikuttaako tuo jotenkin luistelijaan?


      • Anonyymi
        nytpääseejäälle kirjoitti:

        Avomereltä satamaan saapuvat laivat näyttäisivät tulevan "mäen takaa". Tässä kyseessä olevassa järvessä ei tietenkään ole yhtä tehokasta mäki-efektiä.

        Itämeri taitaa olla ainakin tuhat kilometriä pitkä. Jos se jäätyisi, niin eihän se jää tasainen voi olla Torniosta Travemündeen?

        " eihän se jää tasainen voi olla Torniosta Travemündeen?"

        Jos Maa on pallo ja Itämelle syntyy jääpeite, niin se on tämän tehtävän alkutiedoilla takuulla "tasainen" pallon pinta.

        Ilman lisämäärittelyä maan tai jään pinnalla olevan lähtöpisteen korkeus olisi y=0, eikä se siitä ainakaan luistelemalla miksikään muutu, kuten ei (tarpeettoman) luistelumatkan päätepisteenkään korkeus.

        Geometrisesti mielekäs alkuperäisen tehtävän esitys saadaan unohtamalla maapallo, järvi, jää, luistelu yms. ja kysymällä 4 km:n pituisen ympyrän kaaren keskipisteen etäisyyttä kaaren päätepisteiden välisestä janasta.


      • Anonyymi
        varoittava.esimerkki kirjoitti:

        Kyllä laivat todellakin tulevat mäen takaa Helsingin satamaan. Mitä väliä? Vaikuttaako tuo jotenkin luistelijaan?

        Kyllä. saman harhan vallassa on laivan katsoja kuin tehtävän antajakin. Todennäköisessti suurempi tekijä sekaannuksessa on kuitenkin rappeutunut kielellisen ilmaisun opetus tai mksi sitä itseohjautuvaa oppimisympäristössä tapahtuvaa kännykän räpelöintiä sanotaankaan.

        Tämän esimerkin ottakoot äidinkielen opettajat sydämenpistokseen:
        Kuinka korkealla olen 2 km jäällä luisteltuani?


      • Anonyymi
        nytpääseejäälle kirjoitti:

        Avomereltä satamaan saapuvat laivat näyttäisivät tulevan "mäen takaa". Tässä kyseessä olevassa järvessä ei tietenkään ole yhtä tehokasta mäki-efektiä.

        Itämeri taitaa olla ainakin tuhat kilometriä pitkä. Jos se jäätyisi, niin eihän se jää tasainen voi olla Torniosta Travemündeen?

        Alkoi tympiin windows 10 leikkiminen : (
        Laitoin tilalle toimivan Ubuntun.


    • varoittava.esimerkki

      Yleensä ahtojäät ovat rannassa, joten luistelija on potentiaalikuopassa keskellä selkää. Saattaa olla jääröykkiöllä korkeutta kymmenenkin metriä. Melkoinen urakka, jos luistimet jalassa yrittää päästä rantaan. Tai sitten pitää olla helvetinmoinen vauhti.

    • Viktor-Pöntiö

      Geometrian oppikirjoissa on kaavat miten pallon pinnan kaarevuus lasketaan.

      Kitkakertoimet järven kuperalla pinnalla lasketteluun löytyy taas toisesta oppikirjasta'
      Kyselepä kirjakaupasta "Johdatus Trollifisiikkaan" opusta.

    • muistellapittää

      - eiks sollu 25m /25km , muistaakseni.

      • saattopa

        -vai oisko ollunna 2,5m /25km


    • Laskee

      Jos tämä on käytännön kysymys, eikä siis teoreettinen, niin voidaan todeta seuraavaa.

      1. Maapallon kaarevuudella ei ole merkitystä, sillä jään korkeuserot ovat paljon suuremmat. Vedenpinnan mahdollliset korkeusvaihtelut (virtaamat tuuli) sekä jään lämpölaajenemisen aiheuttama kupruilu ovat ratkaisevia.

      2. Toiseen kysymykseen (kitkakerroin, jotta ilman alkuvauhtia pääsisi...) vastaus on teoriassakin ettei pääse mitenkään, koska mitään painovoimasta johtuvaa potentiaalieroa ei ole.

    • hsdjAGHDGG

      Olet koko ajan samalla korkeudella, eikä mitää potentaiaali energiaa ole.
      Jään pinnan korkeus ja kaarevuus voi kuitenkin muuttua, jos vesi nousee, tai laskee jäätymisen jälkeen.

      • Aivan_varmaa

        Kyllä maan pyörimisen aiheuttaman keskipakovoiman maanpinnan suuntainen komponentti vie luistelijan helposti liukkaalla jäällä vesistöjen etelärannalle, jos ei pidä varaansa.


    • Paamallo

      Olkoon maapallon halkaisija D ja järven pituus L (=päätepisteitä yhdistävän jänteen pituus). Silloin ympyrän potenssilaiseen mukaan järven keskikohdan korkeusero h päätepistetä yhdistävästä jänteestä saadaan yhtälöstä
      h*(D-h) = (L/2)^2.
      Kun h on pieni Dhen verrattuna, niin
      h ~ L^2 / (4*D).
      Kun L = 4 km ja D = 12742 km, niin h = 0,000314 km = 31,4 cm.

    • 423424234234234

      40km se kaarevuus josta on tullutkin jonkun Harpoon-ohjuksen kantama tutkalla ohjattu...

      Harpoon, eli kaarevuuden yli menee jo.

    • sanoisinpa-näin

      Järjellä ajateltuna, pallon pinnalla ollaan aina korkeimmalla kohdalla. Maaston muodot vaihtelevat ylä-ja alamäiksi.

    • mitä_kysyit

      4:n kilometrin tapahtumahorisontti on vielä tasainen eli "litteää" maata. Maapallon kaarevuus on huomioitava vasta paljon pitemmillä matkoilla.
      Tarkkaan ottaen maapallo ei ole edes pallo vaan pikemminkin ryppyinen geoidi. Merenpinnan korkeuskin vaihtelee maan ja kuun vetovoiman (vuorovesi) ja tuulten ja merivirtojen mukaan.

      Geometriassa lasketaan keskimääräinen merenpinnan korkeus ja todellinen paikallinen merenpinnan vaihteleva korkeus geoidissa on eri juttu.
      Tutustuisit maanmittauslaitoksen korkeusjärjestelmiin ei tarttis tehdä turhia kysymyksiä.

      • nimimerkkitoinen

        Hahhaa.
        Vaaituskojeella pystytään toteamaan maan pinnan kaarevuus sadan metrin matkalla. Paremmilla vehkeillä lyhyemmälläkin matkalla.
        Maan pinnan kaarevuus otetaan huomioon pitkiä koneita asennettaessa. Muuten tulee koneeseen ylä- ja alamäki.


      • Haluutietää

        Mikä on niin pitkä sellaisenaan liikuteltava vehje, että pitää vääntää mutkalle maanpinnan kaarevuuden vuoksi??


      • vatupassia_käyttänyt
        Haluutietää kirjoitti:

        Mikä on niin pitkä sellaisenaan liikuteltava vehje, että pitää vääntää mutkalle maanpinnan kaarevuuden vuoksi??

        Ainakin rautatie on tälläinen järjestelmä. Kyllä ne pitkät rataosuudet noudattaa maapallon kaarevuutta vaikka ei se nyt aina näy ratapihalla aseman lähtölaiturilla.

        Miettikääpä mikä on vatupassi ja miten pitkillä etäisyyksillä se toimii. Mikä on vatupassin ja vaakituskojeen tarkkuusero?


      • Että_näin
        Haluutietää kirjoitti:

        Mikä on niin pitkä sellaisenaan liikuteltava vehje, että pitää vääntää mutkalle maanpinnan kaarevuuden vuoksi??

        Ei vehkeen tarvitse olla liikuteltava, sen tarvitsee olla vain pitkä, kun pitää päättää, asennetaanko se laserin vai vesivaa'an avulla, ja mitä päätös tarkoittaa. Tällaisia ovat mm. paperikoneet, valssauslinjat, isot painokoneet tai tasolasilinjat.

        Niille, jotka ovat syntyneet tai kasvaneet laseraikana, mainittakoon, että klassinen vesiletku on pitkän matkan vesivaaka.


      • Näin_se_vain_menee
        Että_näin kirjoitti:

        Ei vehkeen tarvitse olla liikuteltava, sen tarvitsee olla vain pitkä, kun pitää päättää, asennetaanko se laserin vai vesivaa'an avulla, ja mitä päätös tarkoittaa. Tällaisia ovat mm. paperikoneet, valssauslinjat, isot painokoneet tai tasolasilinjat.

        Niille, jotka ovat syntyneet tai kasvaneet laseraikana, mainittakoon, että klassinen vesiletku on pitkän matkan vesivaaka.

        Ei ison kohteen tarvitse olla tarkkakaan, kun se vain on riittävän iso. Ison parkkipaikan kallistukset kannattaa laittaa mieluummin vesivaa'an kuin laserin avulla.


      • nimimerkkitoinen kirjoitti:

        Hahhaa.
        Vaaituskojeella pystytään toteamaan maan pinnan kaarevuus sadan metrin matkalla. Paremmilla vehkeillä lyhyemmälläkin matkalla.
        Maan pinnan kaarevuus otetaan huomioon pitkiä koneita asennettaessa. Muuten tulee koneeseen ylä- ja alamäki.

        Vaaituskoneellahan ei näe maanpinnan kaarevuutta millään matkalla, vaan oikein säädetyn vaaituskoneen hiusristikossa näkyy vaakasuora taso niin kauas kuin on näkyvyyttä. Maapallon kaarevuuden vaikutusta yritetään poistaa pitämällä taakse-ja eteenpäin tähtäykset keskenään samanpituisina. Kokemusta v.1966-2010. Kauan sitten Lapissa linjavaaituksia tehdessämme vastaavasti otimme niin pitkät tähtäykset kuin mahdollista ja luin kaukoputken etäisyysviivoista etäisyyden lattoihin taakse ja eteen. Pisin tähtäys oli yli 800m, kun se muistaakseni on tarkkavaaituksessa 60m.


      • Anonyymi
        Borgepeäskä kirjoitti:

        Vaaituskoneellahan ei näe maanpinnan kaarevuutta millään matkalla, vaan oikein säädetyn vaaituskoneen hiusristikossa näkyy vaakasuora taso niin kauas kuin on näkyvyyttä. Maapallon kaarevuuden vaikutusta yritetään poistaa pitämällä taakse-ja eteenpäin tähtäykset keskenään samanpituisina. Kokemusta v.1966-2010. Kauan sitten Lapissa linjavaaituksia tehdessämme vastaavasti otimme niin pitkät tähtäykset kuin mahdollista ja luin kaukoputken etäisyysviivoista etäisyyden lattoihin taakse ja eteen. Pisin tähtäys oli yli 800m, kun se muistaakseni on tarkkavaaituksessa 60m.

        Vaaituskojeellahan tuo kaarevuuden toteaminen nimenomaan helpoimmin onnistuu.
        Asetetaan kaksi lattaa pytyyn ja viedään vaaituskoje lähelle toista lattaa. Luetaan lukemat eteen ja taakse. Viedään vaaituskoje lähelle toista lattaa ja luetaan taas lukemat. Jos eroa ei synny, niin ollaan littumaassa. Jos eroa syntyy, niin ollaan jonkin muun muotoisen maan pinnalla. Lukemista voidaan päätellä, onko pallo kupera vai kovera.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vaaituskojeellahan tuo kaarevuuden toteaminen nimenomaan helpoimmin onnistuu.
        Asetetaan kaksi lattaa pytyyn ja viedään vaaituskoje lähelle toista lattaa. Luetaan lukemat eteen ja taakse. Viedään vaaituskoje lähelle toista lattaa ja luetaan taas lukemat. Jos eroa ei synny, niin ollaan littumaassa. Jos eroa syntyy, niin ollaan jonkin muun muotoisen maan pinnalla. Lukemista voidaan päätellä, onko pallo kupera vai kovera.

        Kun tehdään noin , saadan kahden pisteen välinen korkeusero. Kun sitten siirretään vaaituskone toisen havaittavan pisteen luo, ja tehdään havainnot, pitää pisteiden korkeuseron olla sama kuin toisen pisteen luona; ellei niin ole kone heittää ja se pitää säätää. Ei vaaituskoneella havaita maapallon kaarevuutta, vaan kahden tai lukemattomien pisteiden korkeuseroja.
        Ps. Oletko tarkistanut vaaituskonetta koskaan ja tarvittaessa säätänyt sen.
        Ps2: Maapallo ns. kaareutuu esim. 200m:n matkalla 0,003m, joten pystyt tuskin sitä latasta havaitsemaan; joka tapauksessa tahtäys on ylipitkä. Muistaakseni tarkkavaaituskoneella, jolla havainnot tehdään sadasosamilleinä tähtäykset saavat olla korkeintaan 60m.


      • Anonyymi
        Borgepeäskä kirjoitti:

        Kun tehdään noin , saadan kahden pisteen välinen korkeusero. Kun sitten siirretään vaaituskone toisen havaittavan pisteen luo, ja tehdään havainnot, pitää pisteiden korkeuseron olla sama kuin toisen pisteen luona; ellei niin ole kone heittää ja se pitää säätää. Ei vaaituskoneella havaita maapallon kaarevuutta, vaan kahden tai lukemattomien pisteiden korkeuseroja.
        Ps. Oletko tarkistanut vaaituskonetta koskaan ja tarvittaessa säätänyt sen.
        Ps2: Maapallo ns. kaareutuu esim. 200m:n matkalla 0,003m, joten pystyt tuskin sitä latasta havaitsemaan; joka tapauksessa tahtäys on ylipitkä. Muistaakseni tarkkavaaituskoneella, jolla havainnot tehdään sadasosamilleinä tähtäykset saavat olla korkeintaan 60m.

        Höpöhöpö.
        Jos alunprin tiedetään, että vaaituskoje on säädetty oikein, niin sitten menetelmä toimii. Vaaituskojeen voi käydä säätämässä esimerkiksi TKK:n maanmittausosaston kollimaattoripenkissä.

        Taidat muistella vanhoja maanmittari apumiehen aikojasi kun kerran 60 m metrin mittanauha on sinulla ollut käytössä ollut etkä ilmeisesti ole laskintakaan koskaan käyttänyt.
        Maapallo kaareutuu 100 m matkalla 0,1 mm. Optisella mikrometrilla varustetulla vaaituskojeella tuon huomaa aivan helposti. Tarkkavaaituskojeella, jonka erotuskyky on 10 um, kaareutumisen huomaa 10 metrin matkalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Höpöhöpö.
        Jos alunprin tiedetään, että vaaituskoje on säädetty oikein, niin sitten menetelmä toimii. Vaaituskojeen voi käydä säätämässä esimerkiksi TKK:n maanmittausosaston kollimaattoripenkissä.

        Taidat muistella vanhoja maanmittari apumiehen aikojasi kun kerran 60 m metrin mittanauha on sinulla ollut käytössä ollut etkä ilmeisesti ole laskintakaan koskaan käyttänyt.
        Maapallo kaareutuu 100 m matkalla 0,1 mm. Optisella mikrometrilla varustetulla vaaituskojeella tuon huomaa aivan helposti. Tarkkavaaituskojeella, jonka erotuskyky on 10 um, kaareutumisen huomaa 10 metrin matkalla.

        Taivutetaan vielä rautalangasta.
        Helpoin ja yksinkertaisin menetelmä:
        Otetaan hyllystä vaaituskoje ja 50 m mittanauha ja latta. Jos on vain 60 m mittanauhoja käytettävissä niin semmoinenkin kelpaa. Säädetään koje näyttämään oikein.
        Mitataan nauhalla kahden pisteen etäisyys l. Asetetaan koje niin että se on yhtä kaukana kummastakin pisteestä. Havaitaan korkeudet. Viedään vaaituskoje samalle linjalle pisteiden kanssa. Havaitaan korkeudet. Jos pikkua viilataan, niin tehdään refraktiokorjaus. Lasketaan etäisyyden l ja korkeuseron perusteella Pythagoraan lauseella Maapallon säde.

        Harvinaisen yksinkertaista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Höpöhöpö.
        Jos alunprin tiedetään, että vaaituskoje on säädetty oikein, niin sitten menetelmä toimii. Vaaituskojeen voi käydä säätämässä esimerkiksi TKK:n maanmittausosaston kollimaattoripenkissä.

        Taidat muistella vanhoja maanmittari apumiehen aikojasi kun kerran 60 m metrin mittanauha on sinulla ollut käytössä ollut etkä ilmeisesti ole laskintakaan koskaan käyttänyt.
        Maapallo kaareutuu 100 m matkalla 0,1 mm. Optisella mikrometrilla varustetulla vaaituskojeella tuon huomaa aivan helposti. Tarkkavaaituskojeella, jonka erotuskyky on 10 um, kaareutumisen huomaa 10 metrin matkalla.

        Kävin aikoinaan Teknillisen koulun rakennusosaston linjan 330 ja tein maastomittauksia n.44v.Olen tarkistanut ja säätänyt vaaituskojeen moniaita kertoja, ei sitä ammattilaisen tarvitse lähettää mihinkään. Vaaituskojeen tähtäyksen pitää olla vaakasuora käänsipä sen mihin suuntaan tahansa, sillä ei näe maapallon kaarevuutta, sillä valon säde kulkee suoraan.
        En ole tehnyt tarkkavaaitusta milloinkaan, mutta siinä taakse ja eteen tähtäykset on oltava yhtä pitkät.
        Ps. Sain ensimäisen HP-tieteislaskimen käyttööni v.1974, kun piti pystyä nopeasti muuttamaan AGA-geodimetrin antama vino etäisyys vaakamitaksi; rakensimma lähes 400m pitkää siltaa muutaman joen yli. Missään piirustuksissa ei käsketty huomioida maapallon kaarevuutta silloin eikä koskaan työurani aikana. Asialla ei ole mitään tekemistä rakennustöiden kanssa.


      • Anonyymi
        Borgepeäskä kirjoitti:

        Kävin aikoinaan Teknillisen koulun rakennusosaston linjan 330 ja tein maastomittauksia n.44v.Olen tarkistanut ja säätänyt vaaituskojeen moniaita kertoja, ei sitä ammattilaisen tarvitse lähettää mihinkään. Vaaituskojeen tähtäyksen pitää olla vaakasuora käänsipä sen mihin suuntaan tahansa, sillä ei näe maapallon kaarevuutta, sillä valon säde kulkee suoraan.
        En ole tehnyt tarkkavaaitusta milloinkaan, mutta siinä taakse ja eteen tähtäykset on oltava yhtä pitkät.
        Ps. Sain ensimäisen HP-tieteislaskimen käyttööni v.1974, kun piti pystyä nopeasti muuttamaan AGA-geodimetrin antama vino etäisyys vaakamitaksi; rakensimma lähes 400m pitkää siltaa muutaman joen yli. Missään piirustuksissa ei käsketty huomioida maapallon kaarevuutta silloin eikä koskaan työurani aikana. Asialla ei ole mitään tekemistä rakennustöiden kanssa.

        Minäpä sain HP35-laskimen käyttööni jo 1972. Eikä minun tarvitse lähettää vaaituskojeitani minnekään tarkistettaviksi. Voin tehdä sen ihan itse TKK:n välineillä. Tosin paikan nimi on nykyään Aalto-yliopisto.
        Laivanrakennusosaston allashallin pituus on reilut 200 metriä. Kyseessä on aivan selvästi rakennus. Tuossa tulee selvästi esille Maapallon pallonmuotoisuus kun altaan päästä päähän kulkevan liikkuvan sillan kiskojen on oltava vaakasuorassa.
        En voi sille mitään ettet vaaitsemisesta tai mittaamisesta tosiasiassa ymmärrä mitään. Kyllä talojen ja siltojen rakentaminen on ennenkin onnistunut mutu-tuntumalla.


      • Anonyymi
        Näin_se_vain_menee kirjoitti:

        Ei ison kohteen tarvitse olla tarkkakaan, kun se vain on riittävän iso. Ison parkkipaikan kallistukset kannattaa laittaa mieluummin vesivaa'an kuin laserin avulla.

        Tavallinen 1m vatupassilla olen tenniskentät ja parkkipaikat mittonu ,eikä oo virheitä tullu.


    • Miestenjuttuja

      taitaa olla vain turhan saivartelua vain siksi, kun on sinällään tarkkoja mittareita hyppysissä...

    • Anonyymi

      Jos sattuisi olemaan täysin kirkas jää, niin voisiko se toimia aurinkoisella säällä polttolasina, ja sytyttää esimerkiksi sopivan syvyisen järven pohjan tuleen?

      • Anonyymi

        Otetaan käyttöön linssintekijän yhtälö:

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Linssi_(optiikka)

        Sijoitetaan siihen maapallon säde 6371 km, jään taitekerroin 1,31 ja haluttu jäänpaksuus.

        Taitaa riittävän syvä järvi jäädä löytymättä.


    • Anonyymi

      Pallon pinnalla oleva kohde ei ole ylä- eikä alamäessä vaan suoraan kohti gravitaation keskipistettä. Liikettä ei voi syntyä mihinkään suuntaan.

      • Anonyymi

        Jos vedetään suora viiva lähtöpisteen ja 4km päässä olevaan pisteen välille, ja mitataan 2km kohdalla oleva maapallon kaarevuuden ero suoraan viivaan, niin eiköhän se ole siinä noin abaut jotakin 30 sentin kieppeissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos vedetään suora viiva lähtöpisteen ja 4km päässä olevaan pisteen välille, ja mitataan 2km kohdalla oleva maapallon kaarevuuden ero suoraan viivaan, niin eiköhän se ole siinä noin abaut jotakin 30 sentin kieppeissä.

        Laskemiseen saadaan johdetuksi luultavasti joku yleismallin kaavakin. Yksi ääritapaus on ympyrän vastakkaisten kohtien tilanne, jossa kehä on pii, silloin "pisteiden" välinen suora jana on 2r ja "korkeus" r.


    • Anonyymi

      Katso ketjua "Arvon matemaatikot, pireni tehtävä teille" /29.04.. Sieltä lköytyy linkki jonka avulla saat laskettua suureen h, jois kysymyksesi nyt sitä tarkoitti.

    • Tässä ns. keskusteluketjussa näkyy olevan yksi oikea vastaus ensimmäiseen kysymykseesi: Se on 0,314m, jos maapallon ympärys on 40000km. MOT.

      • Anonyymi

        Tuon varmaan voi mitata riittävän tarkalla korkeusmittarilla tai GPS-navigaattorilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuon varmaan voi mitata riittävän tarkalla korkeusmittarilla tai GPS-navigaattorilla.

        Olet selvästi peruskoulun kasvatti! Ei hajuakaan fysiikasta tai edes maapallon muodosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet selvästi peruskoulun kasvatti! Ei hajuakaan fysiikasta tai edes maapallon muodosta.

        Taidat olla yhtä pehmeäpäinen kuin kaveri, joka väittää, että veden pinta olisi 0,314 metriä ylempänä matkan keskikohdassa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Taidat olla yhtä pehmeäpäinen kuin kaveri, joka väittää, että veden pinta olisi 0,314 metriä ylempänä matkan keskikohdassa.

        GPS:llä tuota ei voi mitata; GPS:llä ei edes voi mitata tarkkoja korkeuskiintopisteitä. Sinä Anonyymi ,joka väität että tuo tulos: 0,314m ei ole oikein, kerro mikä on oikea tulos ja miten se lasketaan; mittaamaan sitä tuskin pystyy missään olosuhteissa. Minä käytän näissä laskuissa HP-laskimeni koordinaattienmuunnos näppäimiä/ohjelmaa ja meillä päin sanotaan: M---n lovi, jos olen väärässä.
        Ps. Sille, joka jollain konstilla antaa minulle yhteystietonsa, kerron miten tuo lasketaan varmasti oikein, olettaen, että järvenpinta on täydellisesti pallopinta ja maapallon kehä 40000,00km.


      • Anonyymi
        Borgepeäskä kirjoitti:

        GPS:llä tuota ei voi mitata; GPS:llä ei edes voi mitata tarkkoja korkeuskiintopisteitä. Sinä Anonyymi ,joka väität että tuo tulos: 0,314m ei ole oikein, kerro mikä on oikea tulos ja miten se lasketaan; mittaamaan sitä tuskin pystyy missään olosuhteissa. Minä käytän näissä laskuissa HP-laskimeni koordinaattienmuunnos näppäimiä/ohjelmaa ja meillä päin sanotaan: M---n lovi, jos olen väärässä.
        Ps. Sille, joka jollain konstilla antaa minulle yhteystietonsa, kerron miten tuo lasketaan varmasti oikein, olettaen, että järvenpinta on täydellisesti pallopinta ja maapallon kehä 40000,00km.

        GPS:llä voi aivan hyvin todeta muutaman sentin tarkkuudella koordinaatit.
        Annoit vastauksen ensimmäiseen kysymykseen joka kuului:
        "Kun luistelee 4 km pitkän järven yli, niin kuinka ylhäällä on puolessa välissä matkaa verrattuna lähtöpisteeseen?"
        Tuohon kysymykseen on tullut jo useita oikeita vastauksia ja 0,314m ei kuulu joukkoon. Oikea vastaus on nolla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        GPS:llä voi aivan hyvin todeta muutaman sentin tarkkuudella koordinaatit.
        Annoit vastauksen ensimmäiseen kysymykseen joka kuului:
        "Kun luistelee 4 km pitkän järven yli, niin kuinka ylhäällä on puolessa välissä matkaa verrattuna lähtöpisteeseen?"
        Tuohon kysymykseen on tullut jo useita oikeita vastauksia ja 0,314m ei kuulu joukkoon. Oikea vastaus on nolla.

        Kyllä tuon mittaamaankin pystyy aivan helposti. Esimerkiksi tanskalaiset käyttivät joskus sata vuotta sitten 18 km pitkää letkuvesivaakaa Ison Beltin alitse tapahtuvaan korkeuden mittaamiseen. Luulisi olevan aivan helppoa kahden kilometrin mittaisen letkuvesivaa'an rakentaminen vanhoilla ohjeilla.


      • Anonyymi
        Borgepeäskä kirjoitti:

        GPS:llä tuota ei voi mitata; GPS:llä ei edes voi mitata tarkkoja korkeuskiintopisteitä. Sinä Anonyymi ,joka väität että tuo tulos: 0,314m ei ole oikein, kerro mikä on oikea tulos ja miten se lasketaan; mittaamaan sitä tuskin pystyy missään olosuhteissa. Minä käytän näissä laskuissa HP-laskimeni koordinaattienmuunnos näppäimiä/ohjelmaa ja meillä päin sanotaan: M---n lovi, jos olen väärässä.
        Ps. Sille, joka jollain konstilla antaa minulle yhteystietonsa, kerron miten tuo lasketaan varmasti oikein, olettaen, että järvenpinta on täydellisesti pallopinta ja maapallon kehä 40000,00km.

        Ei tarvita sinun salaisuuksiasi. Kuten Anonyymi/02.05.2020 09:20 kertoi , toisesta ketjusta löytyy linkki , jossa on h:n kaava . http://earthcurvature.com/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tarvita sinun salaisuuksiasi. Kuten Anonyymi/02.05.2020 09:20 kertoi , toisesta ketjusta löytyy linkki , jossa on h:n kaava . http://earthcurvature.com/

        Ei järven jään korkeuden laskemiseen tarvita mitään kaavoja. Vedenpinnan korkeus on kaikkialla sama. Jos ei ole ahtojäitä, niin jään pinnan korkeuskin on kaikkialla sama, ja sitähän aloittaja alunperin kysyi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        GPS:llä voi aivan hyvin todeta muutaman sentin tarkkuudella koordinaatit.
        Annoit vastauksen ensimmäiseen kysymykseen joka kuului:
        "Kun luistelee 4 km pitkän järven yli, niin kuinka ylhäällä on puolessa välissä matkaa verrattuna lähtöpisteeseen?"
        Tuohon kysymykseen on tullut jo useita oikeita vastauksia ja 0,314m ei kuulu joukkoon. Oikea vastaus on nolla.

        GPS:llä ja varsinkin usealla vastaanottimella saa koordinaatit x,y (p.i) alle millin tarkkuudella, mutta kordinaatti z(h) on epätarkka, esim. kaavan pohjakartan korkeuspisteet pitää vaaita. En usko, että järven(jään)pinnan pallomaisuuden pystyy mittaamaan riittävän tärkasti vain nykyaikaisella takymetrillä(työasema), jolla pystyy tekemään havaintoja 4-6km:iin. Voisi homma onnistua sopivan kokoisen järven jäällä,joka on ehdottoman tasainen. Kojeen antamien korkeuslukemien pitäisi laskea mitä kauemmas prisman kantaja kävelee. Mittausammattilaiset voisivat kokeilla ensi talvena.


      • Anonyymi
        Roraima kirjoitti:

        GPS:llä ja varsinkin usealla vastaanottimella saa koordinaatit x,y (p.i) alle millin tarkkuudella, mutta kordinaatti z(h) on epätarkka, esim. kaavan pohjakartan korkeuspisteet pitää vaaita. En usko, että järven(jään)pinnan pallomaisuuden pystyy mittaamaan riittävän tärkasti vain nykyaikaisella takymetrillä(työasema), jolla pystyy tekemään havaintoja 4-6km:iin. Voisi homma onnistua sopivan kokoisen järven jäällä,joka on ehdottoman tasainen. Kojeen antamien korkeuslukemien pitäisi laskea mitä kauemmas prisman kantaja kävelee. Mittausammattilaiset voisivat kokeilla ensi talvena.

        Yksittäisellä GPS-vastaanottimella pääsee hyvin parin sentin tarkkuuteen eikä tarkkuuus riipu mistään akseleista.
        Nykyaikaisen takymetriin verrattuna kunnollisella teodoliitilla pääsee kulmanmittauksessa yli kymmenkertaiseen tarkkuuteen eikä ole väliä sillä onko kohde kilometrin vai sadan kilometrin päässä. Suosittelen siis teodoliittia. Voihan vaaituskojettakin harkita. Onnistuu niilläkin tuommoiset tähtäykset.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Yksittäisellä GPS-vastaanottimella pääsee hyvin parin sentin tarkkuuteen eikä tarkkuuus riipu mistään akseleista.
        Nykyaikaisen takymetriin verrattuna kunnollisella teodoliitilla pääsee kulmanmittauksessa yli kymmenkertaiseen tarkkuuteen eikä ole väliä sillä onko kohde kilometrin vai sadan kilometrin päässä. Suosittelen siis teodoliittia. Voihan vaaituskojettakin harkita. Onnistuu niilläkin tuommoiset tähtäykset.

        Et taatusti saa oikeaa tulosta maapallon kaarevuudesta vaaituskojeella, tuskin teodoliitillakaan, sillä ne molemmat vaatisivat käytettäväksi korkeuden mittaukseen latan ja 4km: n päästä latasta lukemien ottaminen on ns. taitolaji. Nyky takymetrit päihittävät tarkkudessa 100-0 uusimmatkin teodoliitit. Mittauksenhan täytyy tapahtua yhdeltä asemapisteeltä ja nimenomaan niin, että koje on maalla/rannalla.
        Ps. Millaisen tähyslevyn veisit 100km:n päähän kesäpäivänä teodoliitillesi; kookkaan, oletan. Mittailemisiin. Kuussahan on samantyyppiset soppiprismat, mitä esim. takymetrien kanssa käytetään.


      • Anonyymi
        Roraima kirjoitti:

        Et taatusti saa oikeaa tulosta maapallon kaarevuudesta vaaituskojeella, tuskin teodoliitillakaan, sillä ne molemmat vaatisivat käytettäväksi korkeuden mittaukseen latan ja 4km: n päästä latasta lukemien ottaminen on ns. taitolaji. Nyky takymetrit päihittävät tarkkudessa 100-0 uusimmatkin teodoliitit. Mittauksenhan täytyy tapahtua yhdeltä asemapisteeltä ja nimenomaan niin, että koje on maalla/rannalla.
        Ps. Millaisen tähyslevyn veisit 100km:n päähän kesäpäivänä teodoliitillesi; kookkaan, oletan. Mittailemisiin. Kuussahan on samantyyppiset soppiprismat, mitä esim. takymetrien kanssa käytetään.

        Taitaa tietosi maanmittauksesta olla aika vajavaiset. Teodoliiteilla on kolmiomittausta suoritettu satoja vuosia.

        Pisimmät tähtäykset Suomessa ovat luokkaa 80 km ja jossain Sveitsissä paljon enemmän. Suomen 1, luokan kolmiopisteiltä on lisäksi suoritettu astronomiset havainnot luotiviivanpoikkeaman yms. selvittämiseksi. Tähyksen etäisyyttä voi vain arvailla.

        Kesäpäivä on kaikkein huonoin ajankohta jäiden mittaamiseen. Paras hetki on kirkas yö talvella jolloin jäitä saattaa olla olemassa eikä Aurinko häritse refraktion määrittämistä. Tähyksenä tietysti valopiste. Kelpaa niin vaaituskojeelle kuin teodoliitillekin. Vaaituskojetta käytettäessä tähys siirretään tietysti korkeussuunnassa niin että se on mikrometrin lukema-alueella.

        Teodoliitilla on kolmiomittauksen pystykulmatkin mitattu niin että saadaan etäisyysmittaus redusoiduksi vaakatasoon.
        Kunnollisilla teodoliiteilla on kulmanmittauksen tarkkuus luokkaa 1:1000000 eli millimetri/kilometri. Tuohon tuskin millään elektronisella vehkeellä pääsee oli sillä ikää enemmän tai vähemmän.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Taitaa tietosi maanmittauksesta olla aika vajavaiset. Teodoliiteilla on kolmiomittausta suoritettu satoja vuosia.

        Pisimmät tähtäykset Suomessa ovat luokkaa 80 km ja jossain Sveitsissä paljon enemmän. Suomen 1, luokan kolmiopisteiltä on lisäksi suoritettu astronomiset havainnot luotiviivanpoikkeaman yms. selvittämiseksi. Tähyksen etäisyyttä voi vain arvailla.

        Kesäpäivä on kaikkein huonoin ajankohta jäiden mittaamiseen. Paras hetki on kirkas yö talvella jolloin jäitä saattaa olla olemassa eikä Aurinko häritse refraktion määrittämistä. Tähyksenä tietysti valopiste. Kelpaa niin vaaituskojeelle kuin teodoliitillekin. Vaaituskojetta käytettäessä tähys siirretään tietysti korkeussuunnassa niin että se on mikrometrin lukema-alueella.

        Teodoliitilla on kolmiomittauksen pystykulmatkin mitattu niin että saadaan etäisyysmittaus redusoiduksi vaakatasoon.
        Kunnollisilla teodoliiteilla on kulmanmittauksen tarkkuus luokkaa 1:1000000 eli millimetri/kilometri. Tuohon tuskin millään elektronisella vehkeellä pääsee oli sillä ikää enemmän tai vähemmän.

        Kommentti. Silloin kun vielä olin töissä käytin takymetriä, jonka pienin kulmayksikkö oli ympyrän kehän 1/4000000 osa ja etäisyys tuli näyttöön millimetreinä,oikein tai ei.Kolmiomittaukseenkin pitää saada yhdelle kolmion sivulle pituus. Kolmiomittaus on historiaa, tosin olihan se tarkkaa. Tiedämpä mittahommistä tai en, sain siitä leipäni v:sta1965 lähtien 45v:n ajan ja eläkkeenkin, enkä muista koskaan esimiehieni mussuttaneen työstäni.


      • Anonyymi
        Roraima kirjoitti:

        Kommentti. Silloin kun vielä olin töissä käytin takymetriä, jonka pienin kulmayksikkö oli ympyrän kehän 1/4000000 osa ja etäisyys tuli näyttöön millimetreinä,oikein tai ei.Kolmiomittaukseenkin pitää saada yhdelle kolmion sivulle pituus. Kolmiomittaus on historiaa, tosin olihan se tarkkaa. Tiedämpä mittahommistä tai en, sain siitä leipäni v:sta1965 lähtien 45v:n ajan ja eläkkeenkin, enkä muista koskaan esimiehieni mussuttaneen työstäni.

        Tuo 400,0000 vastaa erotuskykyä 1,6 mm / kilometri. Kunnollisella teodoliitilla pääsee alle 1 mm/kilometri.

        Jos käyttää teodoliittia eikä jaksa mittanauhaa jäälle levittää, niin aina voi asentaa etäisyysmittarin paikalleen tai käyttää lattaa. 4 m latalla mitattaessa on 2 km matkalla odotettavissa virhe etäisyydessä luokkaa 2 m joka merkitsee vajaata millimetriä korkeudessa, mikä on teodoliitin erotuskyvyn luokkaa ja paljon vähemmän kuin elektronisen takymetrin erotuskyky.

        Mussutuksista en tiedä, mutta väite ettei teodoliittia voisi käyttää pinnankorkeuden mittaukseen, aiheuttaisi aivan varmasti kulmakarvojen kohauttelua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo 400,0000 vastaa erotuskykyä 1,6 mm / kilometri. Kunnollisella teodoliitilla pääsee alle 1 mm/kilometri.

        Jos käyttää teodoliittia eikä jaksa mittanauhaa jäälle levittää, niin aina voi asentaa etäisyysmittarin paikalleen tai käyttää lattaa. 4 m latalla mitattaessa on 2 km matkalla odotettavissa virhe etäisyydessä luokkaa 2 m joka merkitsee vajaata millimetriä korkeudessa, mikä on teodoliitin erotuskyvyn luokkaa ja paljon vähemmän kuin elektronisen takymetrin erotuskyky.

        Mussutuksista en tiedä, mutta väite ettei teodoliittia voisi käyttää pinnankorkeuden mittaukseen, aiheuttaisi aivan varmasti kulmakarvojen kohauttelua.

        Nykyisissä takymetreissähän on nimenomaan peruslaitteena teodoliitti ja lisukkeena etäisyysmittari ja paljon muuta elektroniikkaa. Teodoliitillahan voi mitata korkeuksia hyvinkin, mutta tuloksen saamiseksi pitää tietää instrumentin ja tähyksen välimatka, mutta vaaituskojeeksi siitä ei ole, vaikka niissä onkin pystykehä, mutta en ole nähnyt yhdenkään teodoliitin kaukoputkessa putkitasainta, puhumattakaan itsetasainta; ehkä siihen saisi asennettua tasaimen; sopiikohan kaukoputki silloin pyörähtämään 2-asentoon.
        Ps. Joissakin takymetreissähän on ollut jo vuosia sitten näyttö, jossa näkyy esim. kartoitettava kohde; en tiedä miten terävä kuva saattaa olla. Minä jäin eläkkeelle 10v. sitten enkä ole näitä nyky laitteita nähnyt kuin kuvissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nykyisissä takymetreissähän on nimenomaan peruslaitteena teodoliitti ja lisukkeena etäisyysmittari ja paljon muuta elektroniikkaa. Teodoliitillahan voi mitata korkeuksia hyvinkin, mutta tuloksen saamiseksi pitää tietää instrumentin ja tähyksen välimatka, mutta vaaituskojeeksi siitä ei ole, vaikka niissä onkin pystykehä, mutta en ole nähnyt yhdenkään teodoliitin kaukoputkessa putkitasainta, puhumattakaan itsetasainta; ehkä siihen saisi asennettua tasaimen; sopiikohan kaukoputki silloin pyörähtämään 2-asentoon.
        Ps. Joissakin takymetreissähän on ollut jo vuosia sitten näyttö, jossa näkyy esim. kartoitettava kohde; en tiedä miten terävä kuva saattaa olla. Minä jäin eläkkeelle 10v. sitten enkä ole näitä nyky laitteita nähnyt kuin kuvissa.

        Minäpä olen nähnyt TKK:n Maanmittausosaston kokoelmissa sellaisen hiukan iäkkään teodoliitin, jonka kaukoputken päällä
        todellakin oli putkitasian. Tosin ei se tasaimesta huolimatta mikään tarkkavaaituskoje ollut.

        Kyllä teodoliitilla saa vaakasuunnan näkyville kun säätää korkeuskehän tasaimen kohdalleen ihan niinkuin vaaituskojeessa. En tosin suosittele jos on käytettävissä vaaituskoje. Tulee äkkiä iso mokaus kun muistaa jäljelle jääneen indeksivirheen merkin väärin.
        Nimim. Kokemusta on mokauksen aiheuttaman kaavamuutoksen tarpeellisuudesta.

        Tässä nimenomaisessa tapauksessa etäisyyden mittaamiseen riittää nelimetrinen latta, jonka päiden välinen kulma mitataan.
        Ei muuten toimi etäisyydenmittaus takymetrilläkään ilman prismaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minäpä olen nähnyt TKK:n Maanmittausosaston kokoelmissa sellaisen hiukan iäkkään teodoliitin, jonka kaukoputken päällä
        todellakin oli putkitasian. Tosin ei se tasaimesta huolimatta mikään tarkkavaaituskoje ollut.

        Kyllä teodoliitilla saa vaakasuunnan näkyville kun säätää korkeuskehän tasaimen kohdalleen ihan niinkuin vaaituskojeessa. En tosin suosittele jos on käytettävissä vaaituskoje. Tulee äkkiä iso mokaus kun muistaa jäljelle jääneen indeksivirheen merkin väärin.
        Nimim. Kokemusta on mokauksen aiheuttaman kaavamuutoksen tarpeellisuudesta.

        Tässä nimenomaisessa tapauksessa etäisyyden mittaamiseen riittää nelimetrinen latta, jonka päiden välinen kulma mitataan.
        Ei muuten toimi etäisyydenmittaus takymetrilläkään ilman prismaa.

        Muuutama kommentti. Olen ollut eläkkeellä n. 10v. Sain vielä töissä ollessani joltakin firmalta Topconin esitteen/mainoksen jossa oli täkymetri, joka mittasi johonkin etäisyyteen matkan ilman prismaa. Ei ole montaa päivää sitten kun katselin Topceon esitettä ja siellä sattui silmääni taky, joka mittasi prismalla 6km:iin ja ilman prismaa olikohan 4km:iin. Gooclaapa. Yritin katsella myös Leican kojeita, mutta en saanut niitä näkösälle. Kyllä nuo nykylaitteet päihittää kolmiomittauksen mennentullen. Tuosta etäisyyden mittauksesta kojeesta lattaan. Vaaituskojeen kaukoputkessahan on se hiusristikko ja siinä pystyviivassa on ne vaakasuorat lyhyet viivat, ne on etäisyysviivat. Latasta luettu noiden viivojen väli kertaa 100 on etäisyys lattaan. Kyllä nuo viivat on teodolittien ja varmaan takyjenkin kaukoputkessa. Teodoliitti on kelvoton linjavaaituksessa siksikin, että se pitää joka vaihdossa laittaa kuljetuslaatikkoonsa; sitä ei saa kantaa kuin halkoa olalla, niinkuin vaaituskojetta.


      • Borgepeäskä kirjoitti:

        Muuutama kommentti. Olen ollut eläkkeellä n. 10v. Sain vielä töissä ollessani joltakin firmalta Topconin esitteen/mainoksen jossa oli täkymetri, joka mittasi johonkin etäisyyteen matkan ilman prismaa. Ei ole montaa päivää sitten kun katselin Topceon esitettä ja siellä sattui silmääni taky, joka mittasi prismalla 6km:iin ja ilman prismaa olikohan 4km:iin. Gooclaapa. Yritin katsella myös Leican kojeita, mutta en saanut niitä näkösälle. Kyllä nuo nykylaitteet päihittää kolmiomittauksen mennentullen. Tuosta etäisyyden mittauksesta kojeesta lattaan. Vaaituskojeen kaukoputkessahan on se hiusristikko ja siinä pystyviivassa on ne vaakasuorat lyhyet viivat, ne on etäisyysviivat. Latasta luettu noiden viivojen väli kertaa 100 on etäisyys lattaan. Kyllä nuo viivat on teodolittien ja varmaan takyjenkin kaukoputkessa. Teodoliitti on kelvoton linjavaaituksessa siksikin, että se pitää joka vaihdossa laittaa kuljetuslaatikkoonsa; sitä ei saa kantaa kuin halkoa olalla, niinkuin vaaituskojetta.

        Asialliseen kommentiisi lisuketta. Olin kauan sitten varusmiehenä Topogafikunnan komennuksella Pohjois-Lapissa. Meitä oli viisi 8:n miehen ryhmää, jotka suoritimme linjavaaitusta ja ilmakuvien tulkintaa ja yksi 3 miehen ryhmä, joka teki trigonometristä korkeudenmittausta. Vaikka olimme siellä 2kk, en nähnyt heidän kalustoaan;pystykulman saa helpostikin,mutta en tiedä miten he saivat vinon etäisyyden. Siitä on aikaa yli 50v. ja Mittauspatteristollahan oli tellurometrit, mutta ei ne olleet silloin mukana. Silloin tuskin oli olemassa muita elektronisia etäisyysmittareita, kuin tellurometri. Pölyttyköön nuo vanhat mittauskojeet ja-tavat varaston hyllyllä kera historian siipien havinan, ml. kolmiomittaus.
        Ps. Joku tiesi, että en tiedä mittahommista mitään, mutta jo sotilaspassissani lukee:
        sopivin: Mittamies /Vaaitsija. Myöhemmin: Viimeisessä koulutodistuksessa; Maanmittausteknikko. Baze dearvvan.


      • Anonyymi
        Borgepeäskä kirjoitti:

        Asialliseen kommentiisi lisuketta. Olin kauan sitten varusmiehenä Topogafikunnan komennuksella Pohjois-Lapissa. Meitä oli viisi 8:n miehen ryhmää, jotka suoritimme linjavaaitusta ja ilmakuvien tulkintaa ja yksi 3 miehen ryhmä, joka teki trigonometristä korkeudenmittausta. Vaikka olimme siellä 2kk, en nähnyt heidän kalustoaan;pystykulman saa helpostikin,mutta en tiedä miten he saivat vinon etäisyyden. Siitä on aikaa yli 50v. ja Mittauspatteristollahan oli tellurometrit, mutta ei ne olleet silloin mukana. Silloin tuskin oli olemassa muita elektronisia etäisyysmittareita, kuin tellurometri. Pölyttyköön nuo vanhat mittauskojeet ja-tavat varaston hyllyllä kera historian siipien havinan, ml. kolmiomittaus.
        Ps. Joku tiesi, että en tiedä mittahommista mitään, mutta jo sotilaspassissani lukee:
        sopivin: Mittamies /Vaaitsija. Myöhemmin: Viimeisessä koulutodistuksessa; Maanmittausteknikko. Baze dearvvan.

        "Ps. Joku tiesi, että en tiedä mittahommista mitään, mutta jo sotilaspassissani lukee:
        sopivin: Mittamies /Vaaitsija. "

        Ihminen, joka tietää, että vaaituskojeella tai teodoliitilla ei voi todeta maapallon kaarevuutta, tuskin on se kaikkein pätevin mittamies.

        Niinkuin aikaisemmin todettiin, niin etäisyyden mittaus ei ole mikään ratkaiseva tekijä maapallon kaarevuuden mittauksessa. Riittää, kun etäisyys tiedetään riittävän hyvin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ps. Joku tiesi, että en tiedä mittahommista mitään, mutta jo sotilaspassissani lukee:
        sopivin: Mittamies /Vaaitsija. "

        Ihminen, joka tietää, että vaaituskojeella tai teodoliitilla ei voi todeta maapallon kaarevuutta, tuskin on se kaikkein pätevin mittamies.

        Niinkuin aikaisemmin todettiin, niin etäisyyden mittaus ei ole mikään ratkaiseva tekijä maapallon kaarevuuden mittauksessa. Riittää, kun etäisyys tiedetään riittävän hyvin.

        Koska jäälle olisi saatava mitattua etäisyydet 2 ja 4km mie hommmaisin kaverin jolla on käytössä takymetri, homma tulisi hoidettu parissa tunnissa, tosin laskimella tuloksen saa 3min:ssa. Tietämätön saa olla mutta ei tyhmä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Ps. Joku tiesi, että en tiedä mittahommista mitään, mutta jo sotilaspassissani lukee:
        sopivin: Mittamies /Vaaitsija. "

        Ihminen, joka tietää, että vaaituskojeella tai teodoliitilla ei voi todeta maapallon kaarevuutta, tuskin on se kaikkein pätevin mittamies.

        Niinkuin aikaisemmin todettiin, niin etäisyyden mittaus ei ole mikään ratkaiseva tekijä maapallon kaarevuuden mittauksessa. Riittää, kun etäisyys tiedetään riittävän hyvin.

        Pitää antaa vähän periksi. Vaaituskojeellahan saa mitattua maapallon kaarevuuutta, teoriassa. Havaintojen teko on ehdottomasti tehtävä yhdellä kojeasemalla ja muutamaan sataan metriin se onnistuu eli lattaa pystyy lukemaan, mutta 2km:n päästä korkeushavainnon otto latasta ei onnistu. Otettava muunlainen tähys, josta pystyy mittaamaan vaaituskojeesta tulevan vaakasuoran tähtäyksen ja jäänpinnaan erotuksen. Teimme niin vaaitessamme Kevon rotkon poikki. Tähtäys oli reilusti yli 800m, eikä puhettakaan , että latasta olisi erottanut numeroita. Löysin asken RHK:n "Geodeettiset mittaustöt"ohjeet. Sanoo se: tarkkavaaituksessa tähtäysetäisyys saa olla korkeintaan 60m ja jonovaaituksessa 100m. Kun kuka tahansa Anonyymi seisoo järven selällä, hänen allaan ei ole tasainen lätty, vaan hyvin laakea kupoli eli kalotti ja joka suuntaan jäänpinta laskee Anonyymiin verrattuna(pallonpinta) ja se laskee 2km:n etäisyydessä 0,314m jos järven jää on täydellinen pallopinta ja maapallon ymprysmitta 40000km.
        Ps. En varmasti ole pätevin mittamies, varsinkaan kun olen ollut eläkkeellä yli 10v ja kehitys harppoo eteenpäin. Yhdellä työmaalla oli sukeltajan narumiehellä sanonta: Et sä mikään Edisoni ole. Pätee tänäkin päivänä. Vaaitkaamme!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuo 400,0000 vastaa erotuskykyä 1,6 mm / kilometri. Kunnollisella teodoliitilla pääsee alle 1 mm/kilometri.

        Jos käyttää teodoliittia eikä jaksa mittanauhaa jäälle levittää, niin aina voi asentaa etäisyysmittarin paikalleen tai käyttää lattaa. 4 m latalla mitattaessa on 2 km matkalla odotettavissa virhe etäisyydessä luokkaa 2 m joka merkitsee vajaata millimetriä korkeudessa, mikä on teodoliitin erotuskyvyn luokkaa ja paljon vähemmän kuin elektronisen takymetrin erotuskyky.

        Mussutuksista en tiedä, mutta väite ettei teodoliittia voisi käyttää pinnankorkeuden mittaukseen, aiheuttaisi aivan varmasti kulmakarvojen kohauttelua.

        Enpä lukenut vastaustasi ajatuksella. Onnistuuhan ko. tehtävä pelkällä teodoliitilla ja latalla tai millä tahansa pitkällä esineella, kunhan pituus on tiedossa. Jäällähän po. mittaus on tehtävä, joten kannattaisiko valita nuo 2km:n j 4km:n pisteet vaikka karttapaikasta etukäteen. Kun saa mitattua etäisyyden lattaan; mahdollisen erotuksen voi korjata aluksi vaikka askelilla. Tähtäys 4km:iin on pitkä, mutta näkyy. Minulla on tiedossa järvi, jos joku haluaa tulla mittaamaan, lähden kaveriksi.


      • Anonyymi
        Borgepeäskä kirjoitti:

        Enpä lukenut vastaustasi ajatuksella. Onnistuuhan ko. tehtävä pelkällä teodoliitilla ja latalla tai millä tahansa pitkällä esineella, kunhan pituus on tiedossa. Jäällähän po. mittaus on tehtävä, joten kannattaisiko valita nuo 2km:n j 4km:n pisteet vaikka karttapaikasta etukäteen. Kun saa mitattua etäisyyden lattaan; mahdollisen erotuksen voi korjata aluksi vaikka askelilla. Tähtäys 4km:iin on pitkä, mutta näkyy. Minulla on tiedossa järvi, jos joku haluaa tulla mittaamaan, lähden kaveriksi.

        Mahtaako olla vielä jäitä järvellä?
        Ei tuo etäisyydenmittaus ole kovin tärkeää tai tarkasti suoritettavaa. Pari metriä sinne tai tänne ei muuta asiaa mihinkään suuntaan kun sitä ei korkeuskulman mittauksessa edes huomaisi. Metrin heitto etäisyydessä 2 km matkalla vaikuttaa korkeuteen 0,3 mm.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mahtaako olla vielä jäitä järvellä?
        Ei tuo etäisyydenmittaus ole kovin tärkeää tai tarkasti suoritettavaa. Pari metriä sinne tai tänne ei muuta asiaa mihinkään suuntaan kun sitä ei korkeuskulman mittauksessa edes huomaisi. Metrin heitto etäisyydessä 2 km matkalla vaikuttaa korkeuteen 0,3 mm.

        Totta, kulmahavainnostahan sen etäisyyden saa laskettua ja korkeuseron. Oiskohan mittaustekniikan kurssi käyty: hyvä, neuvon helpon ja nopean laskutavan ketjun aloittajan kysymykseen. Maapallon ympärys on 40000 km ja säde 6366,197 km ja 2X säde 12732,395 km. Käytetään tiepaaluttajan kauan sitten jo käyttämää väistömenetelmän kaavaa. Väistö on paaluväli toiseen jaetttuna 2x säteellä, kun siirrytään suoralta ympyräkaarelle. Siis 2x2km jaettuna 12732,395km = 0,000314 km = 0,314m. 4km:n päässä se väistö on 0,001257 km =1,257m. Kysyjän tarkoittama 4km pitkän kaaren ja vastaavan jänteen korkeusero niiden puolivälissä tuo sama 0,314m. Se on aina 1/ 4 osa koko kaaren poikkeamasta( väistöstä ). Tämä pikakaava pätee n. 250km;iin asti; siellä tulee heittoa n. 0,6m; kun kaareutuminen on jo 4,9km. Voi tarkistaa hyvällä laskimella. Tuosta väistömenetelmästä sen verran, kun oltiin ympyrä osuudella, väistö oli: 20m toiseen jaettu pelkällä R:llä. Esim. Tien keskilinjan kaarresäde oli 1000m , väistö saatiin: 20X20 jaettuna 1000 = 40cm. Noin kauan sitten, mutta pätee vieläkin.


    • Ei tietenkään missään pallon pinnalla olla ylempänä toista paikkaa; mutta tarkoittaako kysyjä kuinka paljon 2km: kohdalla on luistelija ylempänä 0-pisteen ja 4km:n pisteen välistä jännettä/janaa; siihen vastaus on 0,314m. Jospa kysyjä täsmentäisi.

      • Anonyymi

        Ei täysin yksikäsitteiseen kysymykseen tarvita täsmennyksiä. Maapallolla se piste on ylempänä kuin se, joka on alempana.


    • Anonyymi

      Järven pinnallahan joka paikassa on sama korkeus, vaikka se onkin kupera, eikä tasaisella järvellä/jäällä ole ala-eikä ylämäkiä. Toveri on oikeassa: Mt. Everestin huippu on huomattavasti ylempänä, kuin Mariaanien hauta.

    • Anonyymi

      4km:en korkeus ole montaa sentti tai kymmentä jäänpinnan tasosta jäänpinnan tasoon. Jos menet maapallon puolikkaan taa , niin eikö se liene jotakin reilu 6000km kaaren korkeus.
      Taasen jos tuon 4km luistimilla ja on kova tuuli laitat purjeen niin, kyllä luistimen ja jään välinen kitkakerrin on sen verran piemi, että tuuli tuo kiihtyvällä vauhdilla, joskin ilman vastus on siitä huolimatta, ilmanvastus kerroin olemassa, mikä vastustaa.

    • Anonyymi

      Oletko tosissasi?
      Olet missä tahansa kohtaa järven jäällä olet täsmälleen yhtä korkealla.

      • Anonyymi

        Järven jää on usein paljon ohuempaa keskellä (syvää) kuin lähellä rantaa (matalaa), joten se siitä täsmällisyydestä. Tuonhan jokainen pilkkijä kyllä huomaa vedenpinnan korkeudesta.


    • Anonyymi

      Ei GPS:llä saa ihan helposti läheskään niin tarkkoja tuloksia kun joku joku lukutaidoton täällä väittää. Ei niihin max tarkkuuksiin pääse ihan tavallinen ammattilainenkaan. Vaatii paljon vaivaa ja osaamista ja erilaisja järjestelyjä ja apumittauksia ja jälkilaskentaa. Virhelähteitä on lukemattomia. Ne on kaikki huomioitava. Sateliittienkin radat vaihtelevat joka kierroksella. Näyttöihin tule kyllä paljon desimaaleja, mutta vain osa niistä on oikeita. Ei sitä tarkkaa lukemaaa voi koskaan käytää sellaisenaan. Jos laitetaan kymmenen ryhmää mittaamaan, niin saadaan kymmenen eri tulosta. Osa ihan pielessä. Mikä tulos valitaan? Ei onnistu äänestämällä.

      • Onko GPS:llä tehtävä staattinen mittaus tuttua. Eikö? Havainnot kerätään 6:lla vastaanottimella, niin että kaksi antennia on vanhoilla hyvillä pisteillä ja 4 saa olla uusia; havaintoja kerätään vähintään tunnin ajan. On nimittäin tarkkaa, tulokset alle mm:n. Jos ei ole muka tarkkaa, miten luulet USA:n ohjusten osuva satojen kilometrien päästä valittuun kohteeseen.


      • Anonyymi
        Borgepeäskä kirjoitti:

        Onko GPS:llä tehtävä staattinen mittaus tuttua. Eikö? Havainnot kerätään 6:lla vastaanottimella, niin että kaksi antennia on vanhoilla hyvillä pisteillä ja 4 saa olla uusia; havaintoja kerätään vähintään tunnin ajan. On nimittäin tarkkaa, tulokset alle mm:n. Jos ei ole muka tarkkaa, miten luulet USA:n ohjusten osuva satojen kilometrien päästä valittuun kohteeseen.

        Ei varsinaisesti. Vierestä. olen seurannut. Muistan hurjasta nuoruudestani yhden maanrakennusmestarin, joka urheilukentän rakensi. Juoksuradan pituudessa on tietysti toleranssia. Miinustoleranssi on nolla. Plussaa saa olla jonkin verran (en nyt enää muista paljonko).
        Hienolla GPS-laitteella kaveri tietysti mittasi ja mokasi ja valmiille juoksuradalle oli piirrettävä valkoinen ylimääräinen viiva, jolle ei saanut astua. Tavallisella mittanauhalla olisi saanut tuonkin radan pituuden mitatuksi oikein.


      • Anonyymi

        Onhan tuo ihan hyvä harjoitelma äidinkielen ylioppilaskirjoitukseen. Jatka samaan malliin. Kyllä sinusta joskus vielä tulee ihan hyvä toimittaja Tekniikan Maailmaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan tuo ihan hyvä harjoitelma äidinkielen ylioppilaskirjoitukseen. Jatka samaan malliin. Kyllä sinusta joskus vielä tulee ihan hyvä toimittaja Tekniikan Maailmaan.

        Tämä siis nimimerkille "ei GPS:llä saa".


      • GPS-satellittien radat ei varmasti vaihtele. Avaruudessa ei mikään kappale poukkoile miten sattuu vaan kiertää vääjäämättä sille määrättyä rataansa; sehän on fysiikan laki. GPS:n näyttöön tulee koordinaatit 3:lla desimaalilla, pilkku on metrien jälkeen. Niillä tuloksilla on pärjätty hyvin ainakin 1990luvun puolivälistä nykypäivään. Parhaimmillaan se GPS (sauva) jota työssäni käytin "kiinnittyi" 19 satelliittin, kun kuusikin riittää, osa saattoi olla venäläisiä Glonass satelliitteja. Oli tarkkuus huipussaan.


      • Anonyymi
        Borgepeäskä kirjoitti:

        GPS-satellittien radat ei varmasti vaihtele. Avaruudessa ei mikään kappale poukkoile miten sattuu vaan kiertää vääjäämättä sille määrättyä rataansa; sehän on fysiikan laki. GPS:n näyttöön tulee koordinaatit 3:lla desimaalilla, pilkku on metrien jälkeen. Niillä tuloksilla on pärjätty hyvin ainakin 1990luvun puolivälistä nykypäivään. Parhaimmillaan se GPS (sauva) jota työssäni käytin "kiinnittyi" 19 satelliittin, kun kuusikin riittää, osa saattoi olla venäläisiä Glonass satelliitteja. Oli tarkkuus huipussaan.

        Mutta mutta. Maan painovoima ei suinkaan ole vakio, vaan se vaihtelee paikan mukaan. Tästä seuraa lisäksi se, että yläilmakehän tiheys vaihtelee, mikä vaikuttaa satelliitin nopeuteen ja tätä kautta myös satelliitin korkeuteen. Jos nämä kaikki otetaan huomioon, niin satelliitin ratalaskelmat tulevat todella mutkikkaiksi ja senttimetrien tarkkuus satelliitin sijaintitiedossa on vaikea saavuttaa.

        Eikä tässä kyllin. Myös GPS-signaalin nopeus ilmakehässä vaihtelee lämpötilan ja ilmanpaineen funktioina. Näin signaali kulkee eri matkan samassa ajassa riippuen siitä, missä paikassa maapallolla ollaan tai kuinka pitkän matkan signaali kulkee ilmakehässä. Taas menetetään tarkkuutta aivan fysikaalisista syistä.

        Tietysti, kun on käytössä mahdollisimman paljon satelliitteja, virheet kompensoivat toisiaan ja päästään yllättävän suureen paikannustarkkuuteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta mutta. Maan painovoima ei suinkaan ole vakio, vaan se vaihtelee paikan mukaan. Tästä seuraa lisäksi se, että yläilmakehän tiheys vaihtelee, mikä vaikuttaa satelliitin nopeuteen ja tätä kautta myös satelliitin korkeuteen. Jos nämä kaikki otetaan huomioon, niin satelliitin ratalaskelmat tulevat todella mutkikkaiksi ja senttimetrien tarkkuus satelliitin sijaintitiedossa on vaikea saavuttaa.

        Eikä tässä kyllin. Myös GPS-signaalin nopeus ilmakehässä vaihtelee lämpötilan ja ilmanpaineen funktioina. Näin signaali kulkee eri matkan samassa ajassa riippuen siitä, missä paikassa maapallolla ollaan tai kuinka pitkän matkan signaali kulkee ilmakehässä. Taas menetetään tarkkuutta aivan fysikaalisista syistä.

        Tietysti, kun on käytössä mahdollisimman paljon satelliitteja, virheet kompensoivat toisiaan ja päästään yllättävän suureen paikannustarkkuuteen.

        Asia selvä. Jossain 26000 km korkeudessa viipottavaan satelliittiin tietenkin vaikuttaa ilmakehä ja estää satelliitin lennon. Vai miten se menikään.

        "Eikä tässä kyllin. Myös GPS-signaalin nopeus ilmakehässä vaihtelee lämpötilan ja ilmanpaineen funktioina. Näin signaali kulkee eri matkan samassa ajassa riippuen siitä, missä paikassa maapallolla ollaan tai kuinka pitkän matkan signaali kulkee ilmakehässä. Taas menetetään tarkkuutta aivan fysikaalisista syistä."

        Näinhän se on. Eikä noitakaan vaihteluja kukaan pysty ottamaan huomioon joten GPS:llä ei järven vedenpinnan korkeutta pysty toteamaan niinkuin ei mitään muutakaan. Kysymys on aivan samasta kuin mittaisi volttimittarilla patterin jännitettä. Eihän siitäkään mitään tule.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mutta mutta. Maan painovoima ei suinkaan ole vakio, vaan se vaihtelee paikan mukaan. Tästä seuraa lisäksi se, että yläilmakehän tiheys vaihtelee, mikä vaikuttaa satelliitin nopeuteen ja tätä kautta myös satelliitin korkeuteen. Jos nämä kaikki otetaan huomioon, niin satelliitin ratalaskelmat tulevat todella mutkikkaiksi ja senttimetrien tarkkuus satelliitin sijaintitiedossa on vaikea saavuttaa.

        Eikä tässä kyllin. Myös GPS-signaalin nopeus ilmakehässä vaihtelee lämpötilan ja ilmanpaineen funktioina. Näin signaali kulkee eri matkan samassa ajassa riippuen siitä, missä paikassa maapallolla ollaan tai kuinka pitkän matkan signaali kulkee ilmakehässä. Taas menetetään tarkkuutta aivan fysikaalisista syistä.

        Tietysti, kun on käytössä mahdollisimman paljon satelliitteja, virheet kompensoivat toisiaan ja päästään yllättävän suureen paikannustarkkuuteen.

        Aika velikultia/mittamiehiä. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä Fyysikot sanoisivat noista kommenteista. Savonlinnan Lyseon ruotsin kielen lehtorin; Lerskan sanonnat pätevät tässäkin. Ajatelkaa omilla aivoillanne ja tietämätön saa olla, muttei tyhmä!
        Ps. Gps - signaali kulkee valon nopeudella, n. 300000km/sek, laske siitä, paljonko kello saa heittää.


      • Anonyymi
        Borgepeäskä kirjoitti:

        Aika velikultia/mittamiehiä. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä Fyysikot sanoisivat noista kommenteista. Savonlinnan Lyseon ruotsin kielen lehtorin; Lerskan sanonnat pätevät tässäkin. Ajatelkaa omilla aivoillanne ja tietämätön saa olla, muttei tyhmä!
        Ps. Gps - signaali kulkee valon nopeudella, n. 300000km/sek, laske siitä, paljonko kello saa heittää.

        Palatkaamme alkuperäiseen aiheeseen.
        Wikipedia tietää hakusanalla "Terrestrial refraction" että:
        This yields
        Ω = 8.15 L P /T^2 ( 0.0342 dT/dh )
        where L is the length of the line of sight in meters and Ω is the refraction at the observer measured in arc seconds.

        Jos tuohon paiskaa L = 2000 m, P = 1000 mbar ja T = 300 K ja kahden kilometrin korkeudessa on nollakeli, joten dT/dh = 14e-3, jolloin saadaan refraktion aiheuttamaksi virheeksi 86 mm jollen nyt taas väärin laskenut. Tuo ei pystykulman mittausta mihinkään kaada, mutta Maapallon kaarevuudelle saadaan aivan väärä arvo, jos ei korjausta ota huomioon. Ilmanpaineen ja lämpötilan mittaus on tärkeää. Samoin lämpötilan korkeusprofiili.


      • Anonyymi
        Borgepeäskä kirjoitti:

        Aika velikultia/mittamiehiä. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä Fyysikot sanoisivat noista kommenteista. Savonlinnan Lyseon ruotsin kielen lehtorin; Lerskan sanonnat pätevät tässäkin. Ajatelkaa omilla aivoillanne ja tietämätön saa olla, muttei tyhmä!
        Ps. Gps - signaali kulkee valon nopeudella, n. 300000km/sek, laske siitä, paljonko kello saa heittää.

        Ja valon nopeuden oletetaan olevan TYHJIÖSSÄ vakio. Muualla nopeus riippuu väliaineesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja valon nopeuden oletetaan olevan TYHJIÖSSÄ vakio. Muualla nopeus riippuu väliaineesta.

        Tuota me emme ennen tienneetkään. Kiitos kun huomautit.


      • Anonyymi
        Borgepeäskä kirjoitti:

        Aika velikultia/mittamiehiä. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä Fyysikot sanoisivat noista kommenteista. Savonlinnan Lyseon ruotsin kielen lehtorin; Lerskan sanonnat pätevät tässäkin. Ajatelkaa omilla aivoillanne ja tietämätön saa olla, muttei tyhmä!
        Ps. Gps - signaali kulkee valon nopeudella, n. 300000km/sek, laske siitä, paljonko kello saa heittää.

        Olet täysin ymmärtämätön fysiikasta ja varsinkin mittaustekniikasta. Sinulle kaikki tulokset ovat absoluuttisen tarkkoja, vaikka ne heittäisivät joka mittauskerralla eikä niistä mikään olisi edes lähellä todellista oikeaa.

        Avaruudessa mikään ei ole vakiota ja kaikki muuttuu koko ajan ja sen takia sateliittien ratojen sijaintitietoja korjataan koko ajan. Ei mitään ohjusten rataa saati siten osumapistettä pystytä laskemaan (eikä koskaan lasketa) etukäteen edes metrin tarkkuudella. Osumatarkkuus saadaan korjausliikkeillä ja lopuksi ihan kameran kuvasta. Ei koskaan puhuta mistään millimetreistä. Ei mitään tarvetta. Opettele ensin perusasiat ja lopeta typerä suunsoittosi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet täysin ymmärtämätön fysiikasta ja varsinkin mittaustekniikasta. Sinulle kaikki tulokset ovat absoluuttisen tarkkoja, vaikka ne heittäisivät joka mittauskerralla eikä niistä mikään olisi edes lähellä todellista oikeaa.

        Avaruudessa mikään ei ole vakiota ja kaikki muuttuu koko ajan ja sen takia sateliittien ratojen sijaintitietoja korjataan koko ajan. Ei mitään ohjusten rataa saati siten osumapistettä pystytä laskemaan (eikä koskaan lasketa) etukäteen edes metrin tarkkuudella. Osumatarkkuus saadaan korjausliikkeillä ja lopuksi ihan kameran kuvasta. Ei koskaan puhuta mistään millimetreistä. Ei mitään tarvetta. Opettele ensin perusasiat ja lopeta typerä suunsoittosi.

        Mitähän geodeettisen laitoksen kaverit sanoisivat noista kommenteista. Minulle riitti aikoinaan tieto siitä, että tekemäni kartoitukset ja merkinnät( paalutukset) tehtynä GPS sauvalla täyttivät reilusti kaavamääräysten tarkkuuden; ei ole paluuta vihtasaverikon aikaan. Pitäisikö etäisyydet mitata puusauvoilla; saksalaiset olivat niiden viimeisiä käyttäjiä.


    • Anonyymi

      Ei kyllä uskoisi että tällainenkin kommenttiketju aloittajan kysymykseen voi olla olemassa ellei sitä nyt tässä silmiensä edessä tosiaan näkisi! On siinä mestarit asialla!

      Voe tokkiinsa!

      • Anonyymi

        Kyllä se vedenpintakin kaartuu. Voisi teoreetikot edes joskus kokeilla käytännössä. Käy ensi kesänä pudottamassa katiska kaloille tai juomat kylmään kilsan päähän rannasta. Kohoksi talvella tyhjentämäsi tuulilasinpesunestepänikkä. Lähde tyynellä uimaan, niin joudut kilsan päässä nostamaan silmiäsi vedenpinnasta 8-10 cm pänikän nähdäksesi. Vedenpinnantasolta et sitä näe lainkaan kaarevuuden takia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se vedenpintakin kaartuu. Voisi teoreetikot edes joskus kokeilla käytännössä. Käy ensi kesänä pudottamassa katiska kaloille tai juomat kylmään kilsan päähän rannasta. Kohoksi talvella tyhjentämäsi tuulilasinpesunestepänikkä. Lähde tyynellä uimaan, niin joudut kilsan päässä nostamaan silmiäsi vedenpinnasta 8-10 cm pänikän nähdäksesi. Vedenpinnantasolta et sitä näe lainkaan kaarevuuden takia.

        Niin kaartuukin. Sitähän tuo edellinen kommentoijakin ihmetteli kun suurinpiirtein puolet tämän ketjun vastaajista on kirjoitellu ihan jotain muuta hölynpölyä potaskaa kuin mitä aloittaja on kysynyt.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      53
      5098
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      23
      3347
    3. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      28
      1482
    4. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      182
      1317
    5. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      76
      1016
    6. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      24
      918
    7. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      49
      867
    8. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      259
      816
    9. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      35
      758
    10. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      482
      717
    Aihe