Olen väsynyt tähän kaikkeen...

Luulen ihan samoin.

kaikki menee päin persettä...,. ja tule sitten kertomaan tänne kuinka hyvin onnistuit tuossa... mutta muista että kaikki menee ihan kunnolla päin persettä...

Varmaan tuon laihduttamisen taustalla on yrittää viestittää: huomatakaa, säälikää nyt vähän kun tässä riudun ja kuihdun.
Sinullakin on sisäinen ylpeys, ettet halua paljastaa todellista minuuttasi. Jospa alkaisit pikkuhiljaa avata kuortasi tälle parhaalle ystävälle. Saattaa olla, että hän pohtii ja kokee ihan samaa, mutta ei vain saa sanottua. Tee aloitus maltillisesti.
Varmaan helpotti hieman kun sait purettua taakkaasi kirjoittamalla.

Kiitos vastauksista!
Kyllä se kirjoittaminen helpottaa oloa huomattavasti, saa ajatukset kasaan.

~Ap

Ja tuosta ystävästäni, en haluaisi todella paljastaa millainen olen koska pelkään että hän ei pitäisi minusta enää. Kerran riidelessämme sainoin että "et sä oikeasti tiedä kuka mä olen!" Olen aika negatiivinen varsinkin tämä masennuksen takia. Jos hän lähtisi ei minulla olisi yhtään tosiystävä...
~Ap

Hei.
Minäkin olin joskus 14-vuotias tyttö. Muistutat aloitustekstilläsi minua niin paljon, että kyynel vierähti. Minulla masennusta kesti yli 10 vuotta. On ihme, että olen hengissä edes, mutta näin oli tarkoitus. Opin paljon vasta jälkeenpäin. Koko nuoruuteni meni masennuksen vuoksi piloille, varsinkin sen vuoksi, että kaikki voimani kuluivat näyttelemiseen. En kertonut koskaan kenellekään ja jopa aikuistuessani muutin kauas toiseen kaupunkiin että sain vain rauhassa olla mitä olin, surullinen, toivoton, ruma, läski ja täysin turha. kaikki alkoi purkaantumaan vasta vähän yli parikymppisenä kun poikaystäväni kuoli syliini ja pyysin päästä sairaalaan psykiatriselle, sillä olisin varmaan muuten tappanut itseni, ja sitä en halunnut tehdä perheelleni. Siellä aloin puhumaan, kirjoittamaan, tulin ulos kaapista lopullisesti masennukseni kanssa.

Unohda hengelliset piirit, uskonnot vain sekoittavat herkkää mieltä ja siitä voi seurata vain enemmän huonoa oloa ja syyllisyyttä.

Kerro kaverille. Niin minä tekisin nyt, silloin en tehnyt. Ota kaveri mukaan, mene johonkin juttelemaan. Juttele muiden masentuneiden kanssa ja niiden kanssa jotka ovat toipuneet. Juttele vaikka mulle. Ihan mitä vain, mutta älä luovuta.

Mä en lässytä paskaa. Olen kulkenu helvetin läpi ja luulin, että se on täysin turha retki. Ei ollut, se oli koulutus. Ja siksi sanon: älä luovuta. Koskaan. Äläkä kätke kaikkea sisään.

Kiusatuksi joutuminen on kamalaa. Tiedän mitä on elää perheessä, jossa tapahtuu ihan kauheita asioita, mutta niistäkin selviää. Usko mua. Olet vielä tosi nuori. Menee aikansa ennenkuin on sen verran vahva, että niiden kokemusten kanssa jaksaa elää. Ei niistä välttämättä koskaan täysin toivu, mutta ei ne ole syy viskata omaa elämää menemään. Minäkin olen elänyt rankan nuoruuden, mutta sinäkin voit olla joku päivä onnellisempi, se on itsestäsi kiinni. Kadut myöhemmin, jollet nyt mitään apua hae ja ota vastaan.

Elämä on oikeasti kaikessa rumuudessaankin todella arvokas. Jollet ole kuolemansairas tai menettänyt rakasta ihmistä, niin et sitä ehkä niin helposti ymmärrä. Purppurapaska kirjoitti asiaa.

Eikä itkeäkään tarvitse, kunhan et jää yksin synkkien ajatustesi kanssa. Parhaimmalle kaverillekaan ei ole välttämättä helppoa kertoa mitä ajattelee, mutta kaverisi voi yllättää kertomalla, ettei hänenkään ajatukset mitään kauniita ole. Tai edes olla tukenasi. Jollet lähipiiriäsi tahdo vaivata ongelmillasi, voit koulussa mennä esim. terveydenhoitajan juttusille. Kerroit, että fyysinen sairautesi saa sinut masentumaan. Hoitohenkilökunta ymmärtää kyllä sairauksien tuoman henkisen raskauden. Et kerro mikä sairautesi on, mutta psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Jos syöt huonosti, olet itsetuhoinen, masentunut, niin sairastutkin helpommin tai jo olevat sairaudet voivat pahentua. Eli katso, että syöt tarpeeksi kuitenkin ja terveellisesti. Jos sinulla oikeasti on ylipainoa ja syytä laihtua. Läskinä kun oman peilikuvasi näet. Sitä emme me täällä netissä tiedä mikä oikeasti on painosi. Olet kuitenkin nuori ja kehitysvaiheessa, ravintoa tarvitset. Älä näännytä siis itseäsi. Olet nuori, sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen mikä on tulevaisuutesi. Jonkinasteinen avunpyyntö jo aloituksesi oli, hyvä kun kirjoitit. Vertaistuki voi olla tavalla tai toisella avuksi.

En jaksanu lukea edellisiä tekstejä, mut sen haluan sanoa, että älkää ihmeessä alottako mitään mielialalääkettä! 15 vuotta niitä käyttäny, lääkäri sano että syö nuita. Perkele siinä se sitte oli. Mitään terapiaa ei millonkaan. Oon monta kertaa yrittäny lopettaa, että jos ilman selviäis, ja paskat siitä mitään tuu. Nyt oon yrittämässä Cymbaltaa lopettaa jo kolmatta kertaa ja järki meinaa lähteä. Tällä hetkellä toivon kuolemaa, en ehkä itselleni, vaan eräälle sukulaiselle, jonka teot on saanu minut ja perheeni aika paskaan jamaan. Miehellä 200 km työmatka ja veloissa ollaan. Helpompaa ois jos häntä ei olis.

tuossa iässä voi vielä parantua itel tosin masennus alkoi 22v kun en saannut mitään aikaseksi ja sain autismi diagnoosin.

"Kuoleminen olisi helpompaa..."

Joopa joo. Kuuntelisit edes hetken itseäsi!
Minuakin on ala-asteen ja ylä-asteen kiusattu, kaverit pystyi laskemaan yhdellä kädellä. Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on? Olet itse "oman onnesi herra"
Sinullakin vielä koko elämä edessä, seuraavaksi menet varmaankin lukioon tai oppimaan ammattiin, sitten töihin.
Pistä aivot ja ruumis töihin että jää tuollaiset turhat ajatukset sivuun. Mene perheen kanssa, ystävien tai kavereiden kanssa jonnekin lomalle - vaikkapa kylpylään. Rutiini pitää katkaista, tavalla tai toisella.

Itsensä tappaminen ei ole ratkaisu - se on heikon yksilön valinta.
Itse en voisi kuvitella että voisin tehdä jotain tuollaista omille vanhemmille ja läheisille.
Mitä aikaisemmin tajuat, ettei mitään masennusta ole, sen nopeammin parannut. Lääke- ja terapiakierteeseen on helppo päästä, niistä pois pääseminen onkin sitten paljon vaikeampaa.

Minulla on siis paha atoppineniho mikä on valitettavasti on elinikäinen sairaus, kaikki joilla on tuttava tai kellä on atoppineniho itsellään ymmärtävät mitä henkistä raastavuutta se tuo myös tullessaan. Ylipainoinen en ole, ja aina terveydenhoitajantarkastuksessa sanottu että ihannepaino, peilistä vain katson "läskejäni" ja itken. Olen kiitollinen kaikista kannustavista vastauksista ja itsekkin pari tippaa pirautin tarinoitanne lukiessa. Kaipaisin todellakin jotain terapiaa mutta meillä on huono rahatilanne ja en haluaisi perhettäni huolestuttaa sillä että yhtäkkiä haluan terpiaan. He kun luulevat että kaikki on okei... Äitini kanssa tänään riitelin ja olen tosi masentunut siitä, hän on naurettavan lapsellinen. Tekisi mieli sanoa että ei tuo sun vittuilu auta mua tässä tilanteessa se vain pahentaa asioita. Varsinkin kun mielialat näin vaihtelevia. Pari päivää tässä mennyt hyvin ja tämän kirjoittamisen avulla tuska helpottu hieman.

Ja haluan että ymmärrätte että aina ei ole heppoa ottaa itseään "niskasta kiinni" ja aloittaa puuhtaalta pöydältä. Sen jälkeen mitä on kokenut jää arvet mutta tottakai nitä voi yrittää parantaa.

~Ap

Tänään kun äiti lähti kauppaan hakkasin itseäni, ja vedin vetsellä viiltoja jalkaan. En halua elää en vain halua!! Mä vihaan itseäni liikaa, pelkään että muut saavat tietää, en halua lääkäriin tai psykiatrille. Mulla ei ole varaa valittaa mulla on hyvä perhe ja ruokaa ja rahaa mitä kaikilla ei välttämättä ole :( Mikä mä olen tässä itkemään. Mulöa on koekkin tuloss mutta en jaksa lukea, itkettää liikaa.

hanki joira kaveriks.sen kaa voi jakaa ilot ja surut ja siitä saa hyvän mielen kun on jollekkin hyödyksi.älä nyt ittees telo ei se mitään auta.saatat vaa vammautua siinä leikissä.näe se hyvä itessäs.jos se terkka sanoo et sul on ihanne paino miks et sä usko sitä?ja etkö tiiä että jotkut pojat taas tykkää jos tytöllä on kurveja.ei oo mitenkää siistii olla langan laiha.sen sä ehkä tajuut kun ikää tulee.tos joku sano ettei kande lähtee lääkitykseen.niin,kyllä ne on valmiita sua kuuntelee ja KOKEILEMAAN sulla joko sopiva lääke löytyis.liikunta ajaa saman asian.ja lenkkeily sen koiran kans.niillä lääkkeillä kun monesti on jotain sivuvaikutuksia ja aivot kehittyy 25 ikävuoteen asti.kannattaako alkaa pelaamaan niillä mömmöillä kun elämä on vielä aika alkutekijöissää?no tohon tupakointiin sanon että jos haluat itelles uuen ongelman niin siitä vaan.tässä kun on parikyt vuotta poltellu nii vituttaa joka päivä kun siitä ei pääse eroon paskoista yrityksistä huolimatta.hyötyä siitä ei ole.kyl mä mieluummin sinuna puhusin ystävälle että vittu kun vituttaa....se voi yllättäen helpottaa ja jos se on sun oikee ystävä ni ei se selkääsä käännä.iteksee kun murjottaa nii asiat saattaa alkaa vaikuttaa synkemmiltä kun ne onkaan.kirjota murhees paperille ja toivees sen jälkeen.laita asiat yks kerrallaan kuntoon ja ala elää kohti unelmias,niin kaukasilta kun ne nyt voi tuntua niin niitä kohti voit koko ajan kulkea.tsemppiä!asioilla on tapana järjestyä hyvin!

no johan saavutuksen sait aikaseks...must tuntuu et sun asiat järjestyy viel ihan hyväks.sä oot niin kovin nuori vielä ja elämässä kun tuppaa tapahtumaan niin hyviä ku huonoja juttuja niin semmosta se vaan on.sulla ne hyvät ajat on ees vaikeen alun jälkeen.kiusaaminenkin loppuu kyllä jos/kun viimestää lukios iässä,jos sinne meet.kun kerran koulussa pärjäät.se on hyvä homma.porukka vaan kypsyy niin se vittuilu vähenee.koita kestää jos joku vähä aukoo turpaansa.toisest korvast sisään ja toisest ulos.ihan sama.ehkä niil omii ongelmiaan ja ne purkaa sitä tolleen.pahaa oloo voi olla itsekullakin mutta toi idis kirjottaa päiväkirjaa voi olla ihan hyvä.mulla on nykyään repullinen vihkoja matkan varrelta ja alotin vaan joskus rustaamaan jotain wassuppia huvikseni.kiva et sul on jo koira!mulle eläimet ollu aina tärkeitä ja niistä on ollu paljon iloa.kissoja ja koiria.musta tuntu että niitten kaa oli itteään viisaammas seurassa.ne ties miten pitää elää ja mikä oikeesti on tärkeää.emmä tiä mikä koira sul on mut voiks sen kaa jotai agility juttui alkaa touhuu?tai heittää palloo?mun murheet häipy kun koira haki pallosa joka kerta täysiä ja se jakso sitä vaikka koko päivän.käytin sitä uimassa ja tapaamassa koirakavereita.kaipaan sitä ja sen iloista energiaa...kevättä kohti vaan.päivät alkaa jo pitenee ja tää pimeys hellittää.taistele!

kuulostaa toi sun meinnki ihan hyvältä!kyl se siitä iloks muuttuu.kiva että pärjäät liikunnassa.se on tärkeetä.siit tulee hyvä olo ja ehkä sun kantsis liittyy johonki urheilu seuraan ennemmin kun lähtee mihinkää terapeutti kierrokselle.enkä mä sulle mitään lääke kuuriakaan oikee suosittele.ne on yhtä arpomista kuitenkin.kannattaa vaa hyväksyy se ettei ihan joka päivä tarvii mennä sata lasissa.voi ottaa vähän rennommin.tulee hyvii päivii ja tulee huonoi päivii.kyl ne terapeutit sulle jonkun diagnoosin veikkaa ,mutta musta tuntuu että sä oot ihan normaali tapaus.jos tulee huonoi päivii ni ne loppuu aikanaan mut ei saa vaipuu synkkyyteen.mitäs jos sä ootkin oikeesti reipas ja ilonen mutta välil vaa vähä downfallii?usko pois semmosta elämä on jokaisella.koitahan reippailla ja piä mieles kolme peruskeissii: syö hyvin,liiku tarpeeks ja nuku kunnolla.kaikki muu rakentuu niitten kolmen asian päälle ja sillee sä huolehdit sun kehosta ja mielestä parhaiten.pidä itsestäsi huolta ja tsemppiä!

Aloitustekstisi on monilta osin kuin suoraan omasta elämästäni ja se toi kyyneleet silmiin.

Olen sinua kaksi kertaa vanhempi. Minun nuoruudessani ei mielenterveysongelmista ja niiden hoidoista puhuttu. Peruskoulun jälkeen minulla oli ihan hyviä vuosia, vaikka persoonallisuus oli jo päässyt vääristymään. Parikymppisenä kuitenkin kaikki romahti, ja nyt aikuisena on jouduttu ja joudutaan tekemään mahdottomasti töitä sen eteen, että pysyisin tolpillani. Vakavan masennuksen kanssa eläminen on äärimmäisen raskasta, mutta onneksi nyt on välillä hyviäkin kausia. Ne luovat toivoa.

Kun nyt katson ajassa taaksepäin, minua harmittaa suunnattomasti, ettei apua ollut saatavilla silloin, kun aloin masentua. Nykyään tilanne on kuitenkin (onneksi) eri, koska löytyy fyysisten toimipisteiden lisäksi verkosta vertaistukea ja erilaista puhelinneuvontaa. Minun on hyvin hankala puhua masennuksestani ja siihen liittyvistä asioista läheisilleni, mutta psykologille pystyn puhumaan. Oletko harkinnut psykologilla tai mielenterveyshoitajalla käyntiä? Aina ei homma synkkaa heti ensimmäisen henkilön kanssa (olen itse joutunut vaihtamaan mielenterveyshoitajaa kerran: kävin hänen vastaanotollaan useita kertoja, mutta se ei vaan tuntunut hyvältä), mutta heille voi suoraan sanoa, että haluaisit kokeilla toista työntekijää. Koska tärkeintä on miltä sinusta tuntuu. Oloasi voisi helpottaa, jos saisit puhua täysin ulkopuolisen henkilön kanssa. Monet itkut olen terapiassa itkenyt, mutta on siellä tullut naurettuakin. Minulla on ollut vuosien varrella useita psykologeja ja mielenterveyshoitajia, koska olen muuttanut useamman kerran, mutta kukaan ei ole ikinä tentannut minua tai pakottanut tekemään jotain mitä en olisi halunnut. Välillä on keskusteltu niitä näitä ja aina silloin tällöin tökitty arkoja asioita. Parasta terapiassa käynnissä on minusta ollut se, että olen saanut olla siellä vapaasti minä itse ja on yritetty löytää (ja on löydettykin) työkaluja, joiden avulla saan rakennettua persoonaani ja elämääni paremmaksi.

Toivon, että uskaltaisit hakea apua, koska sinä olet arvokas ja toivoisin, että pystyisit vielä itsekin tuntemaan sen. Masennuksen hoito on pitkä prosessi ja varsinkin vaikean masennuksen kohdalla niitä takapakkeja tulee. Mutta kun hoito aloitetaan varhaisessa vaiheessa, niin se on aina helpompaa. On rohkeutta myöntää, että nyt mä en jaksa, nyt mä tartten apua. Kyllä se oli minullekin kova paikka, mutta yritä katsoa asiaa niin, että sinä ansaitset hyvän elämän.

kiva että sulla oli parempi päivä!tääl meilpäin porukal on tapana laulaa että onhan päivä vielä huomennakin!toivottavasti se ois yhtä hyvä ja miksei parempikin.hyvä että oot frendis kans.uuteen nousuun vaan!!! ;)

moi!kirjotan tän jos tuut kurkkaamaan ja heittään kuulumisias.mä ajattelin sulle tällästä ideaa.kun alat kirjottaan päiväkirjaas niitä hyviä ja huonoja juttuja pystyt siitä kattomaan kuin sun hyvät ja huonot päivät menee.must tuntuu et sul on niit hyvii päivii kuitenkin paljon enemmän kuin huonoi.sun elämäs on paljon hyviä asioitakin ja ne sua vaivaavat asiat saa isomman merkityksen, jos jäät niihin yksin ajatustes kans rypemään.koita funtsia elämääs vähä eteenpäin.koita hahmotella jonkunlainen suuret linjat suunnitelma eli ylä aste loppuun kunnialla(käy helposti kun pärjäät kerran hienosti koulussa),sitten lukio tai amis tai mikä sit onkaan,sit ehkä jopa yliopistoo tai töihin johonkin alalle mikä sua kiinnostaa.jotain sen suuntasta omien toiveittes mukaan.sit alat elää pienin askelin kerralla.jos matikka tympii ja äikkä ei o kivaa niin sit onkin jo liikunta mistä sä tykkäät ja on taas hauskaa.viikkoon mahtuu sen seittemän päivää ja meet vaikka viikko kerrallaa.koita kehittää viikon lopuiks jotain mukavaa tekemistä,uus harrastus ja jotain mis oot kavereittes kaa tekemisis.sillon sul on aina jotain kivaa mitä odottaa.sit voi pidentää tavoitteitas vaikka kesä lomiin syyslomii, joulu lomii ja järkkäät mukavia asioita elämääs silleen.sit kun sul on noit hyvii asioita mitä odotat ja koet niin sun mieialojen heilahdukset alkaa tasottuun ja pystyt marssimaan niiden huonompien päivien yli tietäen että jotain kivaa on edessä.tällänen ajatus ehdotelma.koht alkaa kevät meiningit.sitä kohti! :)

hello! kävin youtuben kellarissa kahlaamassa ja toin sieltä sulle koodatun viestin...
-stepa : gettounelmii
-raappana : älä aprikoi
-leijonamieli : laulu sadepäivän varalle
-leijona : elä joka hetki
-asa: hip hop hurraa
-indica: ikuinen virta
-kärkiryhmä : elämä kantaa
-chicane : saltwater
-lost tribe : game master

iloa päivääsi!musiikki on iloinen asia!!!! :)

Tänään oli vähän huonompi päivä, minulla on astma ja tiedän etten saa juosta liian kovaa ja pitkään, koska muuten minua alkaa sattumaan kurkkuun enkä saa happea. Olin vihainen itselleni ja päätin juosta niin kovaa kun lähtee. Päädyin siihen että makasin massa läkähtyneenä ja kivuissani. Myös koska koulussa oli pahaa ruokaa en syönyt kunnolla ja pyörryin melkein metroon, silmät meni killiin ja tarrasin ystävääni kädestä. Seuraavaksi lysähdin lattialle, ystävä oli tietenkin ihmeissään ja sanoin että "alhainen verensokeri saa tätä aikaan :)" sekin minulla oikeasti on mutta en halunnut paljastaa syöneeni liian vähän. Olen kyllä ennen pyörtynyt mutta en liian vähästä syömisestä. Tänään ajattelin vaihtaa hiustyyliä lähiaikoina leikkaa oikein lyhyeksi, ajatukset menis vähän muualle...

no mutta sähän taistelet! hyvä homma.koit safkata nii jaksat.jos koulus on jotain mikä ei mee alas nii voithan sä ottaa himast jotain hedelmii mukaan ni ei tartte kaatuilla kylillä!mutta jos vaikka kaatuut ,nii nouset ylös ja matka jatkuu! tyylii on hyvä muuttaa jos silt tuntuu. se voi olla sulle vaikka merkki uudesta alusta ,kun su asias alkaa pikku hiljaa rullaamaan.kävin taas kellarissa...toin sulle tämmöstä läppää ja funtsittavaa ja fiilisteltävää.mä saan musiikista virtaa ja kun en tiä mist tykkäät nii täs jotain mun mielestä aika huvittavia ja toimivia biisejä.

tällästä tällä kertaa:

-flegmaatikot : mutsin luona
-func-a-delicks : usva
-mariska : allah ja jahve
-steen1 . iltasatu
-jukka poika : älä tyri nyt
-klamydia : pilke silmäkulmassa
-kotiteollisuus : minä olen
-rihanna : umbrella
-hard trance : human nature
-celeda : music is the answer
-tunnel trance force : hard trance classics 1999-2001

aika silli salaattii iltapalaks. tsemii... :)

Hei.

Nyt lukemistani viestiketjuista Sinun tilanteesi koskettaa minua eniten, jopa yllättävänkin monesta syystä:

1. Tämä kohtasi erityisesti kertoo tilanteesi vakavuudesta:

"Lapsuuteni ei myöskään ollut normaali, vanhempani riitelivät paljon, isäni on alkoholisti, vanhempani erosivat, isä hakkasi äitiä, minua kiusattiin ja kaikkea muuta paskaa mitä lapsen ei pitäisi kokea."

2. Nämä kohtasi luettuani tein päätöksen kirjoittaa vastauksen:

"En halua kertoa tästä kenellekkään koska se vain stressaisi perhettäni enemmän. Vihaan itseäni, olen läski, ruma, ällöttävä, sairas ja kaikkea mitä pahaa voi keksiä. EN HALUA TÄTÄ ELÄMÄÄ!"

"Kaipaisin todellakin jotain terapiaa mutta meillä on huono rahatilanne ja en haluaisi perhettäni huolestuttaa sillä että yhtäkkiä haluan terpiaan. He kun luulevat että kaikki on okei..."

"Voisin ehkä pikkhiljaa olla hiljaisempi ja pois valokiilasta."

"Myönnän, olen sairas mutta vielä voi olla toivoa päästä tästä eroon itseni kautta."

3. Elät ikäsi puolesta elämäsi hurjinta rollercoasterii, eli vuoristorataa tunteittesi kanssa. Olet myös hyvin herkässä henkisen kehityksen vaiheessa.

4. Vaikutat niin älykkäältä ja fiksulta tytöltä, että rohkenen mainita ja ihan linkittää vähän pohdittavaa. Toivon kuitenkin, ettet suinkaan lukisi tätä kovin huonona päivänä ja liian vakavana... Ja kannattaa pitää mielessä, etten ole mikään virallinen ammattihenkilö antaessani arviota ja ehdotuksia nyt tässä.

5. Kuvailemasi fiilikset tuntuu vastaavan koskettavan paljon omiani ollessani aikoinaan Sinun ikäisesi, joskin olen miespuolinen.

6. Ja kuinkas ollakaan, sukulaiseni, serkun tyttö sattuu kans oleen sun ikäses :O ...joten enpä malttanu kuule ny millään jättää avunhuutoos vastaamati! :P


Mut nonniih sit ite asiaan.... eiku hei... annas ku ekaks tsemppaan sua täsmentämällä ett mite ihmeessä päättelen sut nii älykkääksi? No mut höh, hoksaahan ton! Sehän paistaa jo tosta nui kieliopiltaan ja -asultaan puhtaasta tekstistä. ...Ja sit tuo itse tekstin sisältö; huhHUH sanon minä! Sain noita vastauksiasi lukiessa sellaisen käsityksen, että sinä tiedät kyllä että lapsuutesi kokemukset ovat aiheuttaneen henkisiä arpia, joita voi pyrkiä vain ajan myötä parantamaan. Ja että kokemuksesi on todennäköisesti aiheuttanut, ymmärrettävästi, masennuksen... jolloin sitä ei noin vain päätetä ottaa itteesä niskasta kiinni ettei vaan päädyttäs yhteiskunnan taakaksi. Ja vahvasti aavistelet jopa että terapiasta todennäköisesti olisi hyötyä.

Voin suosiolla myöntää, että itselleni tuon kaiken ymmärtämiseen meni selvästi yli vuosikymmen :S ...Nyt vasta työstän psykoterapiassa kasvuiän kokemuksiani.
Että usko vaan kuule kun lämpimästi uskon että lupaavammalta (ja paaaaaaaljon nopeammalta x'D ) vaikuttaa Sinun parantumisen tie näillä näkymin!

Mut mut, missäs me oltiinkaan... ai niih, sitä sun ällis olemassaoloohan mää sulle uskottelin. Laitanpas tähän nyt ensimmäisen linkitykseni:
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/12_15-vuotias/persoonallisuus_ja_tunne-elama/

"Energiaa, uhoa ja voimakkaita tunteita riittää, mutta täyttä harkinta- ja riskinarviointikykyä tai syy- ja seuraussuhteiden ymmärrystä ei vielä tarpeeksi. "

Hmm... En nyt yritä enkä halua ahistaa sua supernerokkuuden mukanaan tuomien odotusten paineilla. Mut mut.. katotaanpa ny totaki yhtä sun vastausta; epäilet nimimerkin eioomasennusvitutuksen kärsineen hankalan lääkkeestä vieroituksen ku ei kerta satu moisen käytöstä suinkaan lämpimästi puhumaan. Plus sit seki ett masentuneet jotka ei vaa muka ota ittee niskasta kii o yhteiskunnan taakka. <-- noiha osottaa melko mallikkaasti tota syy- ja seuraussuhteiden ymmärrystä.
Ja ja... sit puolestaan toi harkinta- ja riskinarviointikyky; mun mielestä aivan tuskastuttavan paljolti joudut mielessäsi noita käyttään miettiessäsi päivittäisessä elämässä, että kenelle uskaltaa minkäkin verran omaa sisintään purkaa ja mitä siitä seurais eli mitkä on riskit. Eli mun mielestä sulla on jo melkoisen kehittyneet nuo ajattelukyvyt.

Muistan kyllä, itsellä ollut pitkin elämää samanlaista punnitsemista; olen padonnut ja tulpannut asiat visusti sisimpääni ku kasvaessani petollisesti opin, että isä ei oikeen kuuntele ja vois vaikka miten hermostua kuullessaan ku taas äidillä tuntu olevan niin paljo omiaki murheita. Ja toisaalta olin oikeestaan jo vähän tympääntynykki äidin "tehottomaan hössötykseen" ympärilläni; tuntuu ku hänkään ei tarpeeksi ymmärtäväisesti malttanut kuunnella mua... ei keskittyny olennaiseen, en tullut kunnolla kuulluksi.



...jatkuu (näemmä jo) uuteen viestiin <;'O -->

multa kans toivon kipinöitä ja forcea sulle! mä kans lukiessani sun juttuja ajattelin että on viksu likka jolla on vähän vaikeuksia. mutta mä uskon että sä ne voitat ne ja sun elämäs alkaa parempi vaihe, kun painelet vaan hyvillä mielin kohti kevättä ja kesää. nää talvet voi joskus olla vähä sellasii ja tälläsii,
mut katse eteenpäin! ison askeleen oot ottanu jo kun oot tänne lähteny avautumaan. siitä respectit. mä en alleviivais sun jutuista sun viiltely historiaas kovin punasella. ehkä oot jo tajunnu ettei se mitään auta ja se on joku juttu mikä on jo takana. oo kiva itelles. piä itestäs huolta ja pidä hauskaa. koska sitä tää elämä on!
tässä sulle soundia:

lange:happiness happening
mauro picotto:lizard
mauro picotto:komodo
junc project:peace´n´love
tidy boys:beautiful like you
veracocha:carte blanche
lisa lashes:looking good

tiskaus,siivous,imurointi,fillarointi,rullaluistelu,juoksu yms.setti:
-frantic classics:2hr classic hardhouse mix (täytyy olla hard house fani jos tän kuuntelee putkeen....)

fiilistelyyn ja kuunteluun hyvän mielen musaa vaikka koiran lenkitykseen:
-best of pure-emotional-melodic-euphoric-uplifting trance mix

;)

Hei,
Olen nuoren tytön, nyt 17-vuotiaan äiti. Omalla tyttärelläni oli muutamia vuosia sitten tosi vaikeaa aikaa, ja tuntui, että tyttö ei saa elämästä kiinni. Tiesin toki koko ajan tilanteen, mutta olin itsekin välillä "hukassa" mitä pitäisi tehdä, kun näki oman lapsen tuskan. Avoimesti puhuminen ja läheiset välit olivat meidän pelastus, ja nyt oma tyttöni voi hyvin :)
Saimme myös ulkopuolista apua, se ei todellakaan ole häpeä, vaan rohkean ihmisen merkki! Yksin ei tarvitse jaksaa!
Ole rohkea, ja puhu asiasta äidillesi avoimesti, hän varmasti kuuntelee ja auttaa sinua pienin askelin turvallisesti eteen päin.
Älä jää yksin murehtimaan, se vain pahentaa oloasi, ja kaikki tuntuu entistä kurjemmalta. Puhumisen aloittaminen voi olla vaikeaa, mutta kun siihen pystyt niin varmasti olosi on helpottunut, jonka jälkeen voitte yhdessä miettiä miten olisi parasta ruveta sinua auttamaan.
On myös hyvä, että tiedät itse oman tuskasi, ja että asiat eivät ole nyt hyvin, tiedostat siis sen, että tarvitset apua, hae siis sitä, ensin omalta äidiltäsi :)
ÄLÄ jÄÄ YKSIN MUREHTIMAAN, sillä se on kaikkein huonoin vaihtoehto!!

Toivon rohkeutta, ja voimia sinulle <3

Olen aikuinen mies, nuorena samantapaista ongelmaa, mutten viillellyt mutta kaikkea muuta melkein.

En puhunut asioistani/tunteistani koskaan kenellekään, naama aina perus ja tyyni olemus.Samaan aikaan sisällä kuohui yli.
-Puhuminen/tilitys edusti minulle heikkoutta joka en halunnut olla. Kovetin itseni.

Meni pari vuosikymmentä ja nyt jälkeenpäin toivon että olisin puhunut.

Olisin päässyt elämässä siitä hankalasta vaiheesta nopeammin eteenpäin, oppinut käsittelemään tunteitani ja oppinut ehkä olemaan onnellinen?

Neuvoisin nyt nuorta itseäni puhumaan reilusti jollekin turvalliselle luottetavalle aikuiselle (äiti/isä/koulussa terveydenhoitaja (voi ainakin ohjata jonnekin))sun asioista ja jutuista, joita sulla on .

Meet reilusti sanoo, että sä haluut jutella asioista ja vaikka että aiemmin et uskaltanut, kun et oikein tiennyt miten siihen suhtaituisit.

Avautuminen auttaa, jotenkin sitä aukeaa silmätkin aukeaa omille ajatuksille ja se puristava paino rinnalla helpottaa.

Kun oppii käsittelemään tunteitaan, tuntemuksiaan ja keskustelemaan, tutustuu itseensäkin paremmin.

Älä ala sekoilee päihteiden (mun virhe) tai varsinkaan vanhempien poikien kanssa (jotka saattaa niitä tarjota ja sitten hyväksikäytön vaara).

Mut mee hei reilusti juttelee, siinä ei ole mitään noloa, päinvastoin.
Sit jos esim terapiat niin niissähän oppi yleensä monia toitoja, joita muut ei koskaan tai liian myöhään.

Sekasin olet. Onko sulla isä vielä kuvioissa, tai muuta sukua? Tuo vaikuttaa sellaiselle padolle sun sisällä kaikkinensa että eikö olisi paras vaan sanoa se ääneen jollekin? Älä viivyttele oman hyvinvointisi kustannuksella, sinun iässäsi voit jo kieltää kuraattoria puhumasta asioitasi vanhemmille. Ja tuo on herkkä ikä, olet vastuussa parantumisestasi sen verran että haet apua. Se on vain yksi ovi, yksi kynnys ja pari minuuttia täyttä avautumista. Pystyt siihen! Voimia!

kehäkettu &setä koponen : pl2000
raappana : tunnetko samoin
petri nygård&toni wirtanen : tää on niin tätä
petri nygård : paska maailma
cmx/kotiteollisuus : vapaus johtaa kansaa
viikate : pohjoista viljaa
maj karma : ukkonen
kotiteollisuus : helvetistä itään
hanoi rocks : a day late a dollar short
nofx : linoleum
offspring : ignition
zen cafe : todella kaunis

;) may the force be with you....

deep vocal euphoria with elucidate ft ct vs project c....
:)

Haluaisin avautua teille lisää kiusaamisestani, nimittäin se on yksi asia mikä kalvaa minua usein. Jo ennen kuin oltiin koulussa "paraskaverini" pihalla alkoi kiusata minua. Hän oli vuotta vanhempi ja hänellä oli saman ikäisiä kavereita. Aluksi se oli vain pelkkää kinastelua (ainakaan silloin en vielä huomannut sitä) mutta vähän ajan päästä tytöt alkoivat seurata minua kotiin, potkivat minua sääriin... Samoihin aikoihin rakas kissani kuoli, arvatkaa mitä "ystäväni" sanoi? "Onneksi se lähti, ei se halunnut olla sun kanssa ku oot niin tyhmä ja ilkeä." Sanoi näin 6 vuotiaalle tytölle, joka menetti rakkaan kissansa!! Muistan kuinka itkin vaan sen jälkeen ja tytöt lähtivät nauren pois. Sitten yhtenä päivänä he olivat kokootuneet puistoon ja näkivät minun kävelevän ohi, joten päättivät tulla "moikkaamaan". He piirittivät minut ja tönivät minua, kun tönäisin yhtä tyttöä takaisin he alkoivat kaikki huutamaan yhteenääneen "idioottiidioottiidiootti!!" Lähdin juoksemaan, mutta tytöt seurasivat minua kotiin. Ehdin juuri ovesta sisään ennen heitä. Sitten välillä he potkivat minua ja veivät tavaroitani iltapäiväkerhossa, löysin ne välillä. Mutta sitten muutimme lähemmäs tulevaa kouluani ja kiusaaminen loppui siihen. Menin alasteelle ja muuan tyttö alkoi syrjimään minua. Hän sanoi kaikille valheita, eikä antanut kenenkään luokkamme tyttöjen olla tai leikkiä kanssani. Päätin olla poikien kanssa, leikin heidän kanssa autoilla ja ninjaleikkejä, mutta eihän se sama asia ollut. Meidän luokallemme tuli uusi tyttö viidennellä ja minulla synkkasi hänen kanssaan hyvin. Mutta kiusaajani sanoi hänelle että olen outo ja puhun muka hänestä pahaa. Vasta kuudennella pääsin kaikesta kiusauksesta eroon ja sain kavereita. Sitten alkoi yläaste, kukaan ei kiusaa minua mutta, jotkut ovat ilkeitä ja ärsyttäviä. Esim. jos olen unohtanut tehdä läksyt yksi tyttö huusi minulle "säetoletehnyytläksyjää!!" Ihan kuin joku 1-luokkalainen, naurettavaa. Nyt tunnen pikemminkin ulkopuolisuutta ja sitä että ihmiset hymyilevät vaikka tarkoittavat muuta. Olen koko lapsuuteni ollut ns. Normaali, mutta ihmiset ottivat minut silmätikuksi koska olin niin mukava. (Äitini päätelmä) en ikinä sanonut vastaan ja aina autoin jos joku tarvitsi apua, he käyttivät hyvyyttäni hyväksi. Itken välillä miettien sitä miten jotkut ihmiset voivat olla niin julmia? Haluavat pahaa muille, tuhoavat muiden elämää. Pitäisi ajattella mitä tekee!

on ikävä kulula että sulla on tommosia juttuja elos tiellä.....ei pitäs olla tommosta kellään. kyl munkin nuoruudes porukka kuittaili jos joku kämmäs ja siit sai aikansa kuulla. mut ne unohtuu mä muistan sen aikasia kavereita hyvällä. mua ei kiusattu, en kiusannu, mut olin kyl mukana "kasvattamas" miten toimitaan niin ettei saa vittuilua osakseen. se on aika kova koulu. nään sun saavan osas, koska oot hyvä ihminen, kiva ja et toivo muille sita skeidaa, mitä saat osakses. koita kestää. siel on porukkaa eri vaiheis ja kaikki ettii itteään. kukaan ei oikeen tiiä miten päin pitäs olla ja jotkut on vaan sanosko suomeks kuspäitä. niit oli mun nuoruudes ja niit on varmaa vielki. jotkut asiat ei koskaan muutu. oot oikees "pitäs aatella mitä tekee"....sä sen tajuut ne ei. sä oot edellä niitä ajatusmaailmassas. ei oo helppoo olla esimerkki ja luja siinä ympäristös mis oot. mut oo vaan.sellanen kun oot. älä anna joittenkin ihmisten määrätä sitä mitä sä oikeesti oot. hyvillä ihmisillä on vaikeeta välillä, mutta se hyvyys tulee kantaa hedelmää ajastaa.koita pysyy sen kaiken yläpuolella mitä jengi on tehny ja tekee. ei o pakko mennä massan mukana.sä oot joutunu kokemaan paljon shittii...mä oikeesti uskon ja toivon että sun ties kantaa ,kun oot mikä ja kuka oot.mä luulen että sun synkät vaiheet vähenee kun opit arvostaan ittees- sellasena kun oot.se riittää erittäin hyvin!!!
;)

kiva kuulla että musiikki on lähellä sydäntä ja että osaat soittaa pianoa!must se on hieno homma, jota en tosin itse osaa ,mutta nostan hattua jokaiselle joka pianoa soittaa. sil saa varmaa ilmastua itteesä aika hyvin.veikkaisin ,että löytyy melodiat mieli alojen mukaan.tiiä mikä musiikin maestro sust viel tol menol tulee! keep it up!
nii ja toi sun meribiologi suunnitelma on hyvä homma.kyl sul löytyy mitä siihen vaaditaan. eläimet on joo jänniä otuksia.mulla lähinnä kokemuksia kissoista ja koirista.niitten kans synkkaa aina kivasti. mä asuin joskus kolme kuukautta yhen kaverin luona. sil oli hevosia.pääsin vähän tutustumaan niihin ja niitten hoitamiseen.
alko löytyy kunnioitusta hevosia kohtaan ja ymmärrystä ihmisiin, jotka niitten kanssa niin tohkeissaan touhuu. kaikenlaista.jatkahan musisointia vaan...kyl se sun perheeskin joskus tajuu, että teet sitä mitä tykkäät tehä. tärkeintä on se oma usko ja kipinä tekemiseen.se kannattaa aina.

moro! tällästä asiaa...

-enya : only time
-sarah brightman : deliver me
-deep forest : sweet lullaby
-enigma : return to innocence
-jericho : personal reflection (progressive trance)
-mart darey pres lost tribe gamemaster mandrake (chill out breaks)
-guns`n`roses : november rain
-nirvana : smells like teen spirit
-don huonot : hyvää yötä ja huomenta

löysin tälläsen jutun sulle : adele hello piano tutorial (midi available)

ja tälläsen : best female vocal trance mix

hyvää viikonloppua!!!

;)

-

ps.kuulokkeil kuulostaa paremmalta....tai sit strereoist....kyl sä tiiät!
:)

mulla on lähes sama tilanne voiko sulle tulla puhuu jossain tai jotain ois kiva puhuu jollekin joka joka on kokenu samoja asioita

mä haluun alle viivata sun jutuist sen, että sä oot pirteä ja ilonen. sen että haluut työstää itteäs ja sä oot hyvä urheilus ja musiikis. sen että sulla on haave ja unelma mitä kohti kulet. se että sun ikäset ei tajuu sua ja äitis disauttaa välil. sä oot kasvamas yli siitä teini angstista. kai se kuuluu ikään ja asiaan .painele menee vaan ja löydä elämän flow. meet ja teet just niinku ajatteletet. meet silä fiiliksellä minkä tunnet parhaaks. älä aprikoi......just live your life. and be happy for the one you are!!!
;)
may the Force be with You....

Ystävänpäivä tuo mieleen huonoja muistoja... Esimerkiksi siitä kun ala-asteella jaettiin paperisydämmiä pulpettiin johon sai kirjoittaa. Minun lappuun kirjoitti kolme henkilöä, kiusaajani: Tyhmä!, luokkalaiseni: Ihan ok tyyppi, ja opettaja: Mukava!. Opettaja kirjoitti kylläkin kaikkien lappuun ennen muita, joten ei kai sitä lasketa. Ja sitten kun kaikki muut sai ystävänpäiväkortteja mutta minä jäin ilman. En siis juhli sitä kovinkaan paljon, mutta hyvää ystävänpäivää niille jotka juhlii!

täs musaa mikä kolahti kerralla...oli tosi pari-kolme tuhatta muutakin ihmistä paikalla joitten mielest tää on hyvää musaa....olen yksi heistä.
-happy hardcore/ uk mix#5-paradice
:)

Moi!
Sattumalta tulin tänne lukemaan ihmisten kirjoituksia masennuksesta.
Itsekin olen ollut elämäni aikana masentunut jo kuusi kertaa. Edellinen masennukseni kesti viisi vuotta ja silloin enimmäkseen makasin vain sängyssäni, Enkä syönyt hyvin omassa kämpässäni, kävin vain vessassa ja Enkä käynyt muualla, en töissä koska olin päässyt varhais eläkkeelle 34 vuotiaana. Kävin usein vanhempieni luona ja söin heidän kanssa. Kämpässäni jatkuvasti. Joskus Kummityttöni ja vanhempani ja vanhempani ja minun kissat yrittivät piristää minua, hetken aikaa piristyinkin mutta enimmäkseen minä olin yksin kämpässäni.
Ystäviä minulla ei ole koskaan ollut, kuin harvoja.
Kukaan heistä nykyisistä ystävistäni, eikä isosiskonikaan ei käynyt 5 vuoden aikana minun luonani, sitä ennen olin pitänyt yhteyttä heihin Ystäviini ja isosiskooni. Elämäni ajan ja masennukseni aikoina näytin suruni vain Äidilleni, hän on aina ollut läsnä ja Isini hänkin myös joltain osin. En halunnut näyttää ystävilleni surujani. Isosiskoni ei halua olla tekemissä kun voin huonosti, vain silloin kun voin hyvin.
Mutta oikeastaan ei tuollaisia voi ystäviksi ja omaksi isoksiskoksi ystävänä ja pikkusiskona sanoa, harvat ystävät kaikkosivat pois heti lapsuuden jälkeen ja ainoa ystävä ja isosiskoni kävivät vain kolme kertaa luonani, masennukseni alussa.
En ole koskaan halunnut tehdä itsaria, Enkä ole koskaan viillellyt itseäni.
Mutta pystyn samaistumaan teidän tämän palstan ihmisiin, jotka olette kertoneet surujanne ja itkemisiä.
Aloitin lapsuuteni ja varhais nuoruuteni iloisena sitten, masennuksen ekan kerran 14 v itkin paljon sitten tauko sitten 19 v masennuin itkin paljon ja paniikkihäiriö tauko sitten 20 v itkin paljon masennuin ja mania masennuin ja paniikkihäiriö tauko 23 v itkin paljon ja paniikkihäiriö 31 v itkin paljon mania ja 34 v masennuin ja itkin paljon sain diagnoosin bibolaarinen ja itkin paljon ja masennuin viideksi vuodeksi nyt täytän 39 ja viime ja tänä vuonna pirteämpi.
Toivon sinulle kaikkea hyvää! Sinä tuntematon! joka luet tämän kirjoitukseni. Ystävänpäivää sinulle toivotan!
Te kaikki tämän palstan tuntemattomat kirjoittajat.
Teillä kaikilla on masennus, teillä kaikilla on omia sairauksia, te kaikki olette kärsineet omien läheistenne käytöksistä ja te kaikki kärsitte omista pahanoloista ja Teistä jotkut ovat koulussa kiusattuja ja jotkut teistä työmaailmassa kiusattuja. Te yritätte elää ja te kärsitte oman elämän vaikeista asioista. Elämä meillä on kaikilla yksi ja ainoa.
Upeaa! Kun Te kaikki rohkeasti kirjoittelette kaikki tänne. Ei minun Nuoruuteni aikana ja varhais aikuisuuteni aikoina ollut internetin keskustelupalstoja. Eikä vertaistukea saanut näinkin nopeasti.
Upeita! Rohkeita! Te! Kaikki! Olette! ja Elätte!
Jaksamista! Toivon Kaikille! Ja Paljon Kiitoksia! Kaikille! Vertaistuestanne! Vihdoinkin! Voin todeta olevani Yksi Samantapainen! Ihminen! kun Te Kaikki! Ihminen! Isolla I:llä Ollaan Me! Kaikki! Ja Selviytyjiä! Isolla S:llä! Sekä Me Kaikki! Oman Elämän Sankareita! Terkuin! AHA

parahin AHA!kiitos itelles kun jaoit tarinas.kirjottaminen auttaa aina ja se että tiietään mekin että tollastakin voi olla.me ryvetään kaikki omissamme.koitetaan löytää valoa polullemme.mun mielestä tarinamme sankari on ketjun aloittaja.hän on astunut esiin ja tuonut meidät kaikki yhteen näitten tarinoitten äärelle.siitä iso kiitos aloittajalle!!!!
oot hieno ihminen!keep it up!!!koittakaamme pärjäillä....
:)

moi!kuuntelen täs trancee ja aloin kelailee. sulla kun koira ja sen kans meinasit alkaa heittää lenkkiä....mitä jos alat kävelee urakalla? tarkotan pitkiä lenkkejä. koira diggais ja sä saisit kuntoo kohotettuu kivasti.mä asuin joskus maaseudulla. mul oli koira ja sen kans käveltii kakskyt kilsasii lenkkei välil kaupungist himaan. viimenen dösä kun meni yheksält, nii oltii useesti ihmettelemäs mitäs nyt...välil käytiin kaupassa yheksän kilsan pääs. ees takas siihen reissuun menikolmisen tuntia.kaupungist himaan neljä-neljä puol tuntii.mut pointtina on se, että meiän joka päivänen kauppareissu kun oli kaks kilsaa suuntaansa, niin se ei tuntunu yhtään missään oli kiva vaan kävellä.ei haitannu sato tai paisto.aina oli hyvä ilma olla ulkona,menossa johonkin...

moi taas...! päivän teemana on tänään -top 10 best uplifting trance songs ever made
hyvää satsii :)

taas,oot mielessä usein....kirjotan sulle täläsen läpän mitä kelaan.mä toivon sulle sydämestäni kaikkea hyvää. asiat joita sulle oon kirjottanu on niin kun oon sun rivien välistä nähny. mä nään että sulla menne hyvin. jos mä en kuule kavereistani vaikka hetkeen,aikaan vaikka pitempään.niin se tarkottaa mulle, että niillä menee hyvin. silleen mä aattelen. sul on eessäs hieno elämä ja tulet kohtaamaan ihmisiä jotka saa sut unohtaan sun murhees joihin meinaat välil upota. muista silloin että sä oot joutsenen poikanen jonka tekis mieli jo lentää. välil siiville ,mutta putoat pehmeään veteen. se kannattelee sua, koska sä osaat uida tässä elämän virrassa. vain kuollut kala ui myötävirtaa.sä porskutat vastavirtaan ja nouset siivilles vielä...opettele lentään...:)

löysin tälläsen miksauksen . `taking you higher`(progressive house mix) aika jees..;)

ja tälläsen : best female vocal trance 2..... ;>

moro! palasin sorvin ääreen ja löysin tälläsen hyvän setin: tunnel trance force odskool megamix by dd
lyhyt stoori mix näit sulle tyrkkään. oon musaa kuunnellu junnust lähtien. mun eka vinyyli oli stray cats 6 vuotiaana ja toka levy oli kiss. myös twisted sister kuulu mun suosikkeihin pikku skidinä. ylä aste menikin sitten pika metallia kuunnellessa ja soitin rumpuja parissa bändissä ja sellasta.
kävi tälleen kun olin yheksäntoista. mun veli oli saksassa töissä ja olin siis lukion tokalla. se makso mun lennot hampurii ja se oli siin lähel asumas. lähettiin sit la iltana johonki bile paikkaan minkä se ties. käveltiin sellasta kujaa pitkin missä porukka hengas ja tsekkas kaikki sisään tulijat. basso alko kuulua lujempaa ja oli vähä jännä fiilari. sit kun päästii siihen saliin niin siin oli kolmen metrin kaiutin pino ja se trance tuli lujaa. me käveltii siit ohi ja siin kohal kun se basso iski mun läpi niin must tuntu että mä lensin suoraan vastapäiseen seinään. lahkeet oli suorana ja mä mietin et mitä vittua?
samal näin siel lavan ees oli kaks dj:tä soittamas. mä katoin et mitä noi jätkät puuhaa....? mä innostuin silloin aiheesta ja jatkan edelleen samalla linjalla. trance muutti mun elämän ja tykkään miten se saundi on ollu mukana jos vaikka minkälaisis fiilareis. ja se kun löytää uuen hyvän biisin.se on siistii. ajastaa ostin omat levvysoittimet ja aloin tekee ite kans musaa. nykysin se on aika helppoo kun laitteet on kehittyny.
toivon tän musan auttavan sua johdattamaan ajatukset valosampaan suuntaan. sillä on oikeesti välii mitä kuuntelee. musa vaikuttaa fiilareihin ja on välil kantanu päiväst toiseen vaik ei niin kovin lujaa aina ois mennykkään. mut fiilari ja energia mitä se antaa vois auttaa sua kans. sillee mä kelailen ja siks oon alkanu trancen ilosanomaa sulle julistaan. may the force be with you...obione ;>

En ole nyt vähän aikaan kirjoittanut ja ajattelin nyt vähän kertoa miten on mennyt. Huomasin tossa pari päivää sitten että olen laihtunut viisi kiloa, en laihduta tai mitään mutta ei ole tullut kiinnitettyä syömiseen miten ennen. Huolestuin tossa, kun lääkärin mukaan pitäisi paino olla rutkasti yli 60kg. No pidin tänään mässyily illan (ei mikään paras vaihtoehto XD) ja aloin sitten suklaata mössöttäessäni miettiä että mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Käsittääkseni masentuneet näkevät tulevaisuuden kammottavana mustana aukkona, minä kun taas aina olen suunnitellut muuttavani isoon omakotitaloon, saada monta lasta, ihana työ ja mies. Nyt tuli miettittyä että mitäs jos olenkin varaton ja asunkin jossain kujalla, minä en sakkaan lapsia, olenkin lopettanut kouluni ja kukaan ei ole kiinnostunut minusta. Sehän on mahdollista... Mikään ei voi olla varmaa että toteutuuko. Pelottavaa älytä se että mulla on niin paljon mahdollisuuksia, mutta myös monta mahdollisuutta tuhota ne hyvät. Ajattelin elää tästä lähtien päivä kerrallaan, voin vaikka huomenna jäädä auton alle taikka saada aivohalvauksen ja kuolla. En ole uskovainen joten uskon elämän vain päättyvän, miksi murehtia tulevaa kun pitäisi elää hetkessä. Näen jo valoisia päiviä, en tätä tuskan sekaista selviämistä. HALUAN OLLA TERVE, HALUAN OLLA ONNELLINEN, mutta eikös me kaikki? Nyt aijon keskittyä siihen että elämä ei ole pelkkää tuskaa tai kuolemaa, vaan siitä pitää nauttia kun se vielä on. En halua tuhlata vuosiani sairaalassa osastolla masennuksen takia vaan haluan elää! Toivon että kaikki kenellä on huono olla, ajattelisi hetken ja unohtaisi kaiken kaunan, antaisi vaan olla. Kerran täällä vain eletään, en halua ikinä takaisin siihen että olen yltäpäältä veressä keskellä vessan lattiaa itkemässä siitä että olen vielä elossa. Ei, päätän yritää. Tästä lähtee minun parantumiseni, päivä päivältä. Olen otettu että niin monet ihmiset jotka ovat tänne kirjoittaneet, ovat oikeasti hetkeksi pysähtynyt miettimään tilannettani. Kiitos teille kaikille, olette tärkeitä! En tiedä missä olisin ilman teitä <3

Tunnen juuri samoin ja osittain samoista syistä. Loukkaantumiset estävät omalla tavalla minua. Mursin jalkani vuosi sitten ja edelleen huonot lihakset ja kipeytyy. Muitakin loukkaantumisia minulla on ja myös diabetes. Tuntuu että ihan sama mitä teen niin joku estää. Vänhempani ajattelevat että laiskuuttani makaan aina sängyssni .mutta minä en vain jaksa. En ole kertonut tästä edes vanhemmilleen odotan vain että milloin voisin taas olla Nobelin ja mennä nukkumaan ilman itkua. Älä tapa itseäsi se vaikuttaa liian vahvasti lähimmäisiisi. Olis kiva jos voisin jutella sulle. Onko sulla kik mun kik on Hullulapsi14. I feel you. Ja anteeksi sekavasta viestistä. Mun ajatukset ku on aika sekasi. Ois kiva jos vihdoin pääsi juttelee niistä jollekki.

En siis halua olla Nobelin vaan onnellinen. Kiitos tästä virheestä automaattikorjaukselle.

hienoa! likka on tajunnu...tulin oikeen hyvälle tuulelle sun kirjoituksesta! juurikin noin. oot ymmärtäny masennuksen ihan oikein. näyttää synkältä tulevaisuus ja olo on ankea. kaiken lisäks masentunutta mieltä hallitsee tälläset "mielen myrkylliset ajatukset" :en osaa,en pysty,en jaksa,ei huvita,ei kiinnosta yms. sä oot ottanut omakses oivaltamasi mielen kultaiset ajatukset: HALUAN OLLA TERVE ja HALUAN OLLA ONNELLINEN.siihen settiin lisäisin ainoastaan HALUAN ELÄÄ ja hyvä kantava paketti on valmis.
jep. tulevaisuus....sun kohallas ne näyttää hyvältä. elämäs tehään joo valintoja ja oot oman elämäs kapteeni ja purjehdit elämän virrassa siihen suuntaan mihin haluut mennä. oot niin viksu että tiiät, että kun pidät haavees ja unelmas elossa niin ne tulet saavuttamaan.näin se menee.
mä ajattelin että sulla menis vähän pitempään ennen kun valo alkaa loistaa sun polullas , mutta toi sun viestis kertoo siitä sulla on jo nyt homma hanskassa upeesti. niin sitä pitää!!! hyvää elämän kevättä sulle toivon minä... :)

sä oot kun kukka joka puhkeaa kukkaan. hyvä että löydät ilmasulles kanavan. tukkeet on mahollisia. energiat kun alkaa rullaaman se tuntuu jus tolta. välil ei malta venata seuraavaa päivää, kun menee hommast toiseen. se just et menee siit hommast toiseen on se juttu. se on se flow, elämän virta. anna mennä vaan ja mä luotan siihen, että susta kuullaan vielä. kuten oon jo sanonu oot ottanu ison askeleen, rohkean sellaisen, kun oot tänne kirjottanu. kiitos sulle siitä!!! oot sekä upee että mahtavaa tyyppi!!! ;>

ps. sun juttujes jälkeen parasta täs on se että löysin tän:
best of pure-emotional-melodic-euphoric-uplifting trance mix
voima levy
thanx....obione ;>
olkoon voima sun kerallas .nyt ja aina.....

Sain tänään hirveen ahdistuksen siitä että mun pitää olla terve ja mä en saa olla sairas. Sit mun kauhuksi mulle tuli se fiilis että haluan kadota, hukkua ja kuolla. Mulla meni niin monta päivää jo hyvin et luulin et pahin on ohi... Mulla on huono päivä en halua puhua enempää, sori juttelen kun on fiilistä. Anteeksi että olen luovuttaja...

no näit päivii tulee...älä vaivu synkkyyteen.... löysin tänää tälläsen:
best of progressive and melodic trance/house #21(a progressive journey xxi podcast)
uuteen nousuun....keep it up ;>

moi! funtsin sun tilannetta ja löysin tälläsen sivun: chakrat-opas ihmisen chakroihin...
sä voisit tajuta tän homman nimen kun saisit vähän tietoa omasta olemuksestasi. kaikki liittyy energioihin ja niiden virtaamiseen tai virtaamattomuuteen. mun mielestä voisit alkaa opiskeleen. aiheena sinä itte , semmosena kun olet. tsekkaa ja mieti... ;>

matka jatkuu: tunnel trance force oldskool megamix
kevät meininkejä sulle!!! ;;;;;;;;>>>>>>>>

Huoh täällä olen taas. Viime kirjoituksesta onkin aikaa, aloin syömään terveellisemmin ja paino on kohonnut takaisin :) Ajatella että kohta on jo pääsiänen, päivät vaan valuu. No yhden hyvän asian voin ainakin sanoa, olen ihastunut yhteen poikaan. Hän on tosi mukava ja kiltti, elämäni on alkanut saada merkitystä. Ja kesäkin on kohta, paremmalla fiiliksellä eteenpäin :)

siistii et sulla menee paremmin!!!! oikee asenne , kesää kohti mennään ja voit heittää koulukirjat nurkkaan ja tehä taas mitä lystäät. ihastuminen (rakastuminen?) on varmaan parasta lääkettä sulle. sitä alkaa pitää huolta itestään ihan toisella lailla ja on kiva kun on joku josta diggaa. se antaa voimaa uskoa parempaan. hyvä meininki!!! tsemppiä ja uutta innostusta sulle sun musisointii ja muuhun puuhailuun! ;>

Kun ei ota tulevaisuudesta stressiä niin jaksaa. Ja eihän meidän tarvitsekaan elää vielä huomisen puolesta. Kyllä niitä ihania asioita voi tulla ja oppii ihan tavallisestakin arjesta pitämään. Jopa iloitsemaan.

Kun sinua on lapsena noin rumasti loukattu, niin sinuun koskee, jos joku naljailee, esim, ettet ole tehnyt läksyjäsi. Tuollainen on kyllä vaaratonta sutkauttelua ihmisten parissa ja jopa harmitonta kiusoittelua.
Miksi kilttiä ja mukavaa sitten kiusataan. Syy voi olla että kiltti, auttavainen herättää syylisyyttä niin eikilteissä. He tuntevat omassatunnossaan, että noin heidänkin tulisi osoittaa ihmisyyttä mutta eivät halua olla ihmisiä.
Hienoa että voit noin avoimesti kertoa ja kirjoitella. Autat tällä toisia ja saat apua.

todellakin...sä oot se taistelija joka taistelee muitten puolesta. sä oot se joka selättää vaikeudet ilman että rupee syömään pillereitä pahaan oloon. se tiä johtaa harhaan, sieltä ei oo paluuta. sä oot se tien näyttäjä joka antaa muillekkin toivoa. pahoi päivi tulee mut ei piä vaipuu synkkyyteen, sekin on vain hetken harhaa. elämä on iloa ja surua se on fakta. sulla on käsissäs oman onnes avaimet ja kuljet päivä päivältä kohti valoa. sun menneisyys tekee susta vahvan kohtaamaan elämän.se sulla on eessä.
elä ilossa ,rakkaudessa, jopa niiden joukossa jotka vihaavat.
elä ilossa, terveydessä jopa kärsivien joukossa.
elä ilossa,rauhan vallassa, jopa rauhattomien joukossa.
katso sisään. ole hiljaa. vapaana pelosta ja kiintymykestä tunne suloista
iloa tiestä.

olkoon voima kanssasi.... ;>

pääsiäistervehdyssulle....tunnel trance force-volume cd2
toimiva setti.... ;>

siis tunnel trance vol2 cd2.....;>

Mulla kun on niitä päiviä kun kaikki menee päin mäntyä niin kuuntelen elastisen eteen ja ylös niin saan voimia ja päivä paranee kertaheitolla!

moi! kuuntelen täs tunnel trance force vol 30 cd2:sta....tulit mieleen kun täs on hetkensä täs miksaukses. aika perus mättöö mutta muutama hyvä piano ja upee laulu mahtuu sekaan. aattelen sun pianon soittoa ja sun intoa laulamiseen. kannustaisin sua jatkamaan. se että elämäs tulee niitä juttuja, jotka on se punanen lanka mitä seurata, niin sen kun löytää niin sitä ei kannata hukata. kun löytää sen asian missä haluu olla hyvä...
... niin se antaa kummasti voimaa ja tolkkua elon tielle. täällä puhuu vaan yks tyyppi jolla oli eväät ja tilaisuudet joihin jätin tarttumatta...kannattaa siis sitkeesti kehittää itteään asioissa jotka tuntee omaks. kun oot nuori viel, niin mihin sun siipes viel kantaa? kuhan et vaan koskaan luovuta. voimaa sun keralles ja hyvää meininkiä!!!!!" ;>

nyt löyty hyvä setti....oon aika muroilla tästä.monta klassikkoa, jotka löytyy iteltä vinyylillä ja saa mun fiilarit kattoon.karvat pystyyn ajoittain kun on niin hyviä biisejä! kuuntelin tän kaks kertaa putkeen....aattelin toivottaa sulle hyvää viikonloppua!!!!
dj networx vol6 cd1 ;>

14-vuotias tyttö, just tämmöistä se on. En keksi ratkaisua, koeta kestää. Mark Twain suositteli huumoria, kannattaa lukea hänen tarinansa Salaperäinen vieras.

ashu v- melodic uplifting trance mix ;>

... En kyllä jaksanut lukea kaikkea tästä foorumista, (muutaman vaan).. Olen tässä kokeillut löytää jotain keskustelufoorumia, niiku masiksen kärsijille.. Googlatessa tuli tämä vastaan, eli ei ihan sitä mitä odotin. Pahimmilla ajoilla ei olis tullu mieleenkään edes googletella.., on se perseestä. Ja tässä vaiheessa on sanottava, että mulla ei ole puute rahasta tai ystävistä.., vithu silti on ihan harmaa fiilis (millään ei vaan ole väliä). Ja joo, kyllä olen kokeillut Escilothaprhamia (tai jotain sinne päin).. oli siinä ainakin se vaikutus että alkoi hikoiluttaa.
En edes tiedä mitä etsin, mutta olisi hiton siistiä kun olisi joku aktiivinen foorumi missä voisi jakaa ajatuksia. Kait sellainenkin olisi nykyään helppo perustaa, mutta kuka haluaa olla sen perustaja. (facebookki yms)..
Mulla oli (ja on) ihan 100% varma tapa päättää päiväni.., mutta kuitenkin sain itseni sellaiseen moodiin, että yksi kirja täytyy tulla näistä ajatuksista pihalle. (siinä jo 120/200 sivua).. Vithuttaa vaan se, että vaikka tässä rojektissa etenee.. se ei juuri helpota fiiliksiä.. Ei tässä silleen ole mitään järkeä, kun pitäs olla iha ok elämä.., mut se vaan ei maistu. (En tiedä miksi ei).

Olisi ihan hirveen hienoa, että olisi sellainen aktiivinen foorumi, jossa voisi nimettömänä keskustella mm. tästä aiheesta, mutta miksei muistakin. (Nimim. DI yrittäjä, ja ihan ok pärjäävä).

moi! ei o kuulunu sust, joten aattelen että hyvin sulla menee....toivon sitä todella!! tässä mun kevät löytö, jos satut joskus poikkeemaan kurkkaamaan tänne...
-"above the clouds"-progressive&uplifting trance mix
sopivaa lentoa kevät meininkeihin , paljon pianoa ja laulua. suht uutta ja hyvää matskua!
tsemppiä kevääseesi ja paljon hyvää meininkiä sulle!!!!! ;>

voi sua tyttö kun murehdit ei oleelllista...mä tutustuin yhteen kivaan likkaan...juteltii ja tutustuttii ja jossain vaiheees se sano, että silllä on atoopppinen iho....ei haitannnu. ei vähentäny mun tykkäämisestä....se on van joku juttu...ei se haittaa....jos rakastaa..... toivon sulle rakkautta.se parantaa ja auttaa.....oot kiva.....


kuuntele tää;90s-trance-hardtrance legends 5hd (vinyl mix by yilmars)
hyvin menee....rakkaus on vastaus kaikkeen....sun elämä....
olkoon voima kanssas..... ;>

enää pari viikkoo kesälomaan!!! sust ei oo kuulunu, toivottavasti menee hyvin. ainakin oot päässy pois jo masennus palstalta, se on hyvä merkki ainakin mulle. jos käyt kurkkaa niin tässä viimeisin meininki:
-trance classiccs mix : 1999-2004

hyvää kesää!!!!
;>

Moi! Tulin taas pitkästä aikaa kurkkaamaan. Niin monta kommenttia oli tullu, olen kiitollinen. Tosiaan on mennyt monta kuukautta hyvin, mutta tässä kuussa elämä mennyt päin sanonko mitä. Olen nähnyt 2 painajaista viikon sisään, joka on minulle todella harvinaista. Siinä oli vanhat kiusaajani, en päässyt heitä pakoon. Heräsin siihen kun minua hakattiin, olin hikinen ja muistot tulivat mieleeni. Itkin, pitkään. Koko yön, seuraavana päivänä silmäni olivat turvonneet ja äidille sanoin et se johtuu siitepölystä. Onko normaalia että masennus ns. Uusiutuu? Lintsasin tämän ja eilisen päivän koulusta. Sanoin äidille että pahaolo. Tuotinko mä teille pettyyksen? Ei olis uus juttu et jollekkin niin teen.

Pelkään että kesäloma pahentaa vain pahentaa asioita. Kun ei ole pakkoa mennä mihinkään(esim. Koulu) jään sänkyni pohjalle.

moi!!! kiva kuulla susta! hyvä että menny paremmin. niin mä kelailin, kun et oo ollu palstal...
mä veikkaisin että sulla on tää meno sellasta aalto liikettä. niin se meinaa olla vähän kaikilla. mut nyt must tuntuu, että menon vaihtelun välit ois vähän lievempiä. päättelen vaan sun jutuistas. älä turhaa oo huolissas kesän tekemisistä. uimaan pääsee ilmasiks ja mikset lähtis kaveris kaa vaik telttailee tai jotain? anna kesän keinot keksiä ja ota ilo irti. noist sun painajaisist,niit näkee ihan jokainen. ne on vaan unta ja joskus alitajunta tekee juttuja, joita ei vaan ihan aina tajua.koittasin sua kannustaa alottaan jotain uutta juttua kesällä....mitä se vois olla? mun nuoruuteni kesiin kuulu tennistä,futista ja lätkän kuivareenejä. punttisalia ja vastaavaa, ehkä oot viel nuori salille mutta jotain sporttista...
juokseminen ois ehkä hyvää hommaa, otat sen vaan tavaks. alku aina hankalaa mutta se auttas sun mieli aloihin ,kun oisit pikkuhiljaa paremmas kunnos. mites piano sujuu ja vieläkö laulat? niit sun omia kivoja juttuja on kohta aikaa tehä. sun pitäis varmaan opetella nauttimaan vapaudesta.se on se kesän juttu. älä vaivu synkkyyteen siellä! keep it up!!!
;>

moi! esimerkiksi kesänviettoon vaikka näin:
-petri nygård : lomalla
-chebaleba : kesäfiilistelyy
-seremoniamestari : chillaa meiän kanssa
-stepa : vapaapäivä
-leijona : chillaa
-kymppilinja : minä feat mariska haukibiisi
-deep forest : world mix

kesä on iloinen asia! etsi se kesä fiilis auringosta, sateesta ja tuulen huminasta puissa...
olet vapaa ja ansaitset elää. eteenpäin,se on suunta.ylöspäin on tavoite. kesä,ystävät ja auringon säteet heijastuen vedestä. rusketus.hyvä fiilis.yötön yö.ranta nuotio.kuuma asfaltti . paljain jaloin. puisto. festarit. maaseudun rauha.auringon nousu ja täysikuu.
syy elää on elää ja kokea.silmät auki, ja löydät maailman kauneuden.olet osa sitä.
;>

Luettelit nuo perustiedot sillai ulkopuolisesti. Oliko se kuvailemasi masiksissa kieriskelevä sontakasa sinä itse?

Mä oon 13v ja mul on aika sama tilanne joskus oon reipas ja iloinen mut joskus must tuntuu niin paskalta koska vaatteet ei näytä hyvältä päällä ja oon aina kateellinen mun kavereille koska heillä on hyvät kropat. Jos huomatan kaverilleni jotain siitä että olen omasta mielestäni lihava he vaan sanoo että höpöhöpö mut kyl mä oikeesti tiiän ettei ne ajattele niin en kyl oo ajatellu et viiltelisin itteeni ton takia mut joskus Saatan hakata itteeni. Laihduttaminen on kumminkin mulle niin vaikeeta ja muutenki täs iässä ku en haluis et mun äiti sais tietää et yritän iha laihduttaa ja joidenkin mielestä ei oo hyvä täs iässä rupee ihan kunnolla laihduttaa

Moi siis paljon on muuttunut kun viimeksi kirjoitin. Hain apua. Olen onnellinen kun kaikki rohkaisitte minua. Käyn kuraattorilla säännöllisesti ja sain lähetteen nuorten psykiatriselle poliklinikalöe koska epäilevät minulla vakeaa/ keskivaikeaa masennusta, sekä paniikkihäiriötä. Siis olen pohjalla joo mut tää on jo edistysta kun uskalsin apua hakea, se oli vaikeaa mutta tämäm arvoista. Oon siis niin kiitollinen teille <3 Anteeks etten ole päivitellyt aikasemmun koska olin niin väsynyt etten jaksanut mennä kouluun enkä huolehtia itsestäni. Asiat ovat nyt vain paranemiseen päin. Tämä on rankkaa mutta tiedän etten ole yksin.

Avun hakeminen on kaikista vaikeinta mitä olen joutunut kokemaan, mutta se oli 110% sen arvoista. Asiat helpottuivat heti. Se että asiat ovat paranemaan päin ei silti tarkoita että olen kunnossa. Itken joka 3 päivä, minulla on silti kielteinen kuva itsestäni ja haluan silti vain luovuttaa. Mutta minulla on apua ja tukea mitä tarvitsenkin sekä kuuntelevia korvia. Paras, mutta vaikein asia oli pyytää apua. Jos sulla on huono olla niin se ei ole häpeä pyytää apua, vaan se on rohkeutta. Jos pelottaa sanoa vanhemmille niin edes menisi kuraattorille, siskolle, luotettavalle aikuiselle? Sanomaan että hei nyt ei kaikki oo kunnossa. Luota muhun, se auttaa ja kuuntelee. Kiitän kaikkia vielä miljoona kertaa kun neuvoitte ja kehotitte puhumaan, se auttaa. Oikeasti.

No moro!!! Just eilen lueskelin palstan juttuja ja mietin että mitähän sulle kuuluu....
Hyvä et hait apuu. Ilmeisesti hyvä terapeutti jonka kaa luottamus syntyy helposti ja pääsette nopeasti asian ytimeen. Sä oot tammikuun alus kirjottanu ekan kerran ja ei elämän halust ollu tietookaa. Nyt kuulostaa että elämä kuitenkin kiinnostaa ja haluut ittes kuntoon...
Koita raahautuu sinne kouluun. Päivät on pitkiä himas jos ei o mitää tekoo ja ihmisten seura vois kuitenkin olla ihan jees.
Mä funtsin ku sä aika myöhää monesti kirjottelet. Ok yö voi olla luovaa aikaa mut se on sun nukkumisest pois. Iltalenkki sun koiran kans vois auttaa? Sä tarviit unta kuitenkin ni ehkä alkas jaksaa paremmin?
Mut kiva et näyttää paremmalta ja kiva kuulla susta! Hyvää syksyä sulle ja hyviä terapia sessioita nii kyl se siitä iloks muuttuu!!!
;>

Pesä ei siitä huonone, vaikka paha olosi näkyisi ulospäin. Ja se tuntuisi sisälläsi. Se haluaa hakea tilansa sinun sielusi sisältä ja mielesi perukoilla.

Jaksamista ja pusuja toivottaa mies yksinäisyyden keskeltä.