Kun ei kiinnosta enää mikään ja asiat joista ennen nautin sekä saivat iloa eivät enää tunnu miltään. Pitäisi töissäkin käydä vaikkei jaksaisi eikä kiinnosta nykyään sekään mutta pakko on vain jaksaa mennä ja tehdä työnsä. On sellainen voimattomuuden aura ja väsymys koko elämää kohtaan etten tiedä enää mitä tehdä vai tekisikö mitään ja hiipuisi vain pois.
En tiedä kuinka kauan jaksan
en_tiedä______
1797
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kuulostaa masennukselta, tuttu tunne nimittäin minullekin! Joskus tuntuu ettei jaksa enää pyörittää tätä arkea ja voimat riittää kovasti pinnistellen juuri ja juuri kaiken pyörittämiseen. Minulla tätä on jatkunut vuosikausia, välillä tilanne on parempi ja välillä huonompi! Luultavasti se saisi minut "takaisin elämään" kun pääsisi eroon kaikesta stressistä ja löytäisi ONNELLISEN parisuhteen! Sellaisen jossa tuntee olevansa rakastettu ja voi luottaa toiseen, siitä saa voimaa!
niin, parisuhteeseen sellaisen joka sai sielunpalon aikaan.
masennusta tai sit on kysees itsekäs narsisti joka ei oo kelvaannu jollekin ja pettynyt vaan siitä.
En jaksaisi olla kenellekään mitään ja tuskin täältä maapallolta löytyy sellaista ihmistä joka olisi oikeasti luottamisen arvoinen ja joka olisi mielenkiintoinen. Parempi on kun olen ihan itsekseni. Täytyisi olla aikamoisen erityinen ja vilpitön jos minun sydämeeni pääsee. Ei ketään sellaista jonka tietäisi olevan sellainen,saati tulevaisuudessakaan.
Kyllä itsekseenkin voi olla ja elää ja jos olet uupunut, niin sulla ei olekaan sitä energiaa ketään muuta varten. Itseesi sinun tulee se vähäinenkin energia käyttää ja eheytyä ihmisenä. Muista, että syöt, nukut ja liikut. Jos vaikka olet uupunut/masentunut, niin yritä hilata itsesi liikkeelle, liikunta tekee kuitenkin sitä hyvää sulle, pienin askelin eteenpäin.
Niin, kieltämättä minustakin alkaa tuntua että luotettavan kumppanin löytäminen ei ole ihan helppo juttu! Joskus olen itsekin miettinyt, että elän sitten tämän elämäni lapsille ja unohdan omat tarpeeni, mutta rakkauden ja hellyyden kaipuu kävi ylivoimaiseksi. Kokoajan on kuitenkin ollut se pelko matkassa, että siitä seuraa vain sydänsuruja ja tunteelliselle ja herkälle ihmiselle ne ovat kuin pieniä maailmanloppuja! Mutta toisaalta mitään voi saada jos ei altista itseä uusille ihmissuhteille. Minulla kokemukset ovat valitettavasti kuitenkin olleet huonoja, kaipa sitä aina retkahtaa vääränlaisiin miehiin ja välillä sitä on menettänyt toivonsa ihan kokonaan
Minulla on ollut alavireisyyttä monesta asiasta johtuen, liittyen työ- ja yksityiselämään. Mutta nyt olen voimaton, mikä liittyy kaipaamaani mieheen. Olen kaivannut häntä kauan ja pettynyt monta kertaa kun en ole nähnyt häntä. Ja sitten yhtenä päivänä hän seisoi aivan yllättäen edessäni. Vaihdoimme muutaman sanan ja minulle jäi tilanteesta sellainen tunne, että hän on minusta kiinnostunut. Nyt odotan kuin kuuta nousevaa seuraavaa mahdollista satunnaista kohtaamista. Aion kertoa hänelle tunteistani heti ja toivon että hän kertoo oman mielipiteensä ompa se sitten joo tai ei. Epätietoisuus on kaikkein pahinta!
Aloittaja E?
Mietippä vielä toinen kerta..no ou..hmmm...
Mitä sillä on merkitystä, kuka on aloittaja. Tämä on anonyymi palsta.
Uupumuksen ja masennuksen merkkejä ovat, kannattaa mennä hyvissä ajoin lääkärin juttusille ja sieltä asiat alkaa avautumaan pikkuhiljaa ja menemään parempaan suuntaan.
Minähän en mitään lääkkeitä rupea syömään,ennemmin söisin vaikka kasan sitä itseään kun laittaisin jotakin pillereitä suuhuni ja se on ollut periaatteeni jo pienestä pitäen ja sellaisena pysyy.
Varmasti muitakin vaihtoehtoja löytyy, vaikka lääkärin juttusilla kävisitkin
Onko sinulle tuttua tuo tai onko tuo tullut nyt uutena tunteena? Minäkin mietin läälärissä pistäytymistä. Siksi, jos on vaikka sisäsyntyistä. Esim. Kilpariarvot vois tarkastaa...
On tälläinen ollut jonkin aikaa nytten on ollut paljon voimakaampana,lähinnä suurimpana asiana kyllästyminen elämään, kaikki tuntuu tylsältä ja puuduttavalta, oli sitten mitä tahansa. Tässä on ollut elämässä vähän kaikenlaisia jaksamiseen liittyviä asioita omaan itseen(fyysiseen terveyteen joka tuntuu turhauttavalta ja pinna on ollut koetuksella) ja muihin. Eteenpäin on vaan mentävä vaikka sitten haamuna ja jostain on jaksaminen kaivettava.
Niinhän sitä sanotaan, että henkinen ja fyysinen kuormitus kulkee käsikädessä. No ei mikään ihme, jos on voimat vähissä, kerran fysiikka koetuksella. Se vie ihmeesti voimia pitkittyessään ja alkaa muovata ajatusmaailmaan. Fyysinen terveys vaikuttaa niin hyviin moneen tekemiseen...ja tosiaan hermot koetuksella. Monimuotoinen juttu..
samassa jamassa