Palstalla on näemmä käyty kovaa keskustelua uskontojen puolesta ja niitä vastaan. Hyvä niin, kunhan pysytään asialinjalla. Toivoisinkin nyt asiallisia komentteja.
En ole itse uskovainen. Uskonnollinen soopa on ihan aina ahdistanut minua, lukuunottamatta isoäidin minulle lukemia iltarukouksia, jotka varmasti olivat hänen tapansa osoittaa rakkauttaan minulle. Kuitenkin ajattelen siitäkin nykyään, että hänkin oli "oman kulttuurisen taustansa ja oman aikansa tuote", uskontoineen. Se kuitenkin oli enemmän sellaista lämmintä lapsenuskoa. Se suotakoon niille, joille sellainen sopii. Mutta miten ihmeessä päsee eroon jehovan todistajista, ufo-uskovaisista jne? Miten ihmeessä uskonnolliset ryhmittymät osaavatkin ulottaa lonkeronsa joka paikkaan..? Eikö suurin osa uskonnoista kannusta rehellisyyten, miksi siis peitellen ja suoranaisilla valheilla yritetään sitouttaa ihmisiä hihhulointiin? Miten toimia jos läheinen ihminen on houkuteltu arveluttaviin kuvioihin? Kertoisiko joku, joka mahdollisesti on "pelastautunut" ahdistavasta uskonnollisuudesta, miten päästä eroon omista ikävistä kokemuksista uskonnollisten asioiden suhteen? Fanaattisuus suuntaan tai toiseen on mielestäni aina pahasta, en tahdo ketään loukata sillä etten itse usko. Haluan mieluummin ajatella järjellä, eikä se tarkoita että olisin paha materialisti, itserakas luopio. En usko siihen mitä en voi silmin nähdä, tai mitä ei tieteellisen tutkimuksen avulla voida oikeaksi todistaa. Silti olen lähimmäisiäni rakastava ihminen. Rakastan tätäkin lähimmäistäni niin paljon, että tuntuu pahalta nähdä miten hän kärsii uskossaan, pelkää, tuntuu pahalta huomata miten uskonnollinen yhteisö yrittää eristää hänet rakkaista ihmisistä, ystävistä ja sukulaisistaan. Mitä voin tehdä?
En ole itse uskovainen. Uskonnollinen soopa on ihan aina ahdistanut minua, lukuunottamatta isoäidin minulle lukemia iltarukouksia, jotka varmasti olivat hänen tapansa osoittaa rakkauttaan minulle. Kuitenkin ajattelen siitäkin nykyään, että hänkin oli "oman kulttuurisen taustansa ja oman aikansa tuote", uskontoineen. Se kuitenkin oli enemmän sellaista lämmintä lapsenuskoa. Se suotakoon niille, joille sellainen sopii. Mutta miten ihmeessä päsee eroon jehovan todistajista, ufo-uskovaisista jne? Miten ihmeessä uskonnolliset ryhmittymät osaavatkin ulottaa lonkeronsa joka paikkaan..? Eikö suurin osa uskonnoista kannusta rehellisyyten, miksi siis peitellen ja suoranaisilla valheilla yritetään sitouttaa ihmisiä hihhulointiin? Miten toimia jos läheinen ihminen on houkuteltu arveluttaviin kuvioihin? Kertoisiko joku, joka mahdollisesti on "pelastautunut" ahdistavasta uskonnollisuudesta, miten päästä eroon omista ikävistä kokemuksista uskonnollisten asioiden suhteen? Fanaattisuus suuntaan tai toiseen on mielestäni aina pahasta, en tahdo ketään loukata sillä etten itse usko. Haluan mieluummin ajatella järjellä, eikä se tarkoita että olisin paha materialisti, itserakas luopio. En usko siihen mitä en voi silmin nähdä, tai mitä ei tieteellisen tutkimuksen avulla voida oikeaksi todistaa. Silti olen lähimmäisiäni rakastava ihminen. Rakastan tätäkin lähimmäistäni niin paljon, että tuntuu pahalta nähdä miten hän kärsii uskossaan, pelkää, tuntuu pahalta huomata miten uskonnollinen yhteisö yrittää eristää hänet rakkaista ihmisistä, ystävistä ja sukulaisistaan. Mitä voin tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Uskon ratkasu tehdään juuri järjellä, eli se otatko Jeesuksen sydämeesi asumaan. Uskonto on yhteyttä Jumalaan. Rukouksella keskustelua. Laulua ja Raamatun lukua. Uskonto ei ole sitovaa, vaan eettinen valinta. Valinta kulkea Jeesuksen jalan jäljissä. Jumala ei vaadi minua luopumaan tupakasta, viinasta, vapaasta seksistä. Teen valintani omasta tahdostani ja vältän näitä asioita, koska se on minulle parhaaksi.
Nämä uskovaiset, jota olet tavannut varmasti rakastavat sinuakin, ikävää että olet pelästynyt heitä.
Jumala kehoittaa uskovaisia menemään toreille ja aitovierille ja huutamaan ja kutsumaan ihmisiä hääaterialle (taivaaseen). Mutta ihmisillä on silti oikeus omiin päätöksiinsä.
"Uskon ratkasu tehdään juuri järjellä"
- sydämelläpäs
"Valinta kulkea Jeesuksen jalan jäljissä."
- itse koen että Jeesus on valinnut minut.
Ei tarvitse rukoilla kolmea kertaa päivässä tai kauhistella meikkaamista ja hiusten värjäystä, ei käydä joka sunnuntai kirkossa tai seuroissa ollakseen uskovainen. Riittää että uskoo Jeesukseen ja rakastaa häntä.
*"Uskon ratkasu tehdään juuri järjellä"
- sydämelläpäs*
- osaako sun sydän ajatella? Minulla se pumppaa vaan verta ja mahdollistaa ajttelun, kun aivoihin tulee verta(happea)...
ottaan ilta lääkkeesi tai vapaus menee muista lääkkeesi!!!
on haulikko. Sotilasaseita kun ei myydä täällä yksityisille:)
Voi, että täällä sitä jaksetaan jauhaa tuota uskontomömmöä. Itse en ole uskonnon uhri ollut, eikä minusta sellaista tulekaan, sillä minä en usko uskontoon, vaan elävän Jumalan elävään poikaan Jeesukseen Kristukseen. Hänen kauttaan meillä on pääsy Taivaaseen. Ei mitkään uskonnot meitä sinne vie.
Raamatussa sanotaan selvästi, että Jumala lyö maahan järjen päätelmät, eli kristinusko ei ole järkiuskoa, vaan sydämen uskoa. Ja sitten, että ajatteleeko sydän. Siitä kannattaa ottaa yhteyttä lääkiksessä opiskelevaan kaveriin. Voi Halooo!!! se on aivan sama millä ajattelee, kunhan on vain uudestisyntynyt, rauhan saanut ja verellä puhdistettu.