Tarvitsisin mielipiteitä seuraavaan ongelmaan. Minulla on entuudestaan kaksi kääpiökoiraa, yorkki 6vja chihuahua 9v. Ne ovat aina arkuuden vuoksi tulleet toimeen heikosti toisten koirien kanssa, mutta ovat saaneet seuraa toisistaan. Nyt puolitoista viikkoa sitten taloon on tullut harrastekoiraksi malinois-pentu.
Pentu on aktiivinen ja haluaa haastaa vanhempia koiria leikkimään. Se "hyökkäilee" pentumaisesti, jahtaa, haukkuu ja läpsii tassuillaan. Tätä kääpiökoirat eivät ymmärrä, vaan pelkäävät ja puolustautuvat haukkumalla, murisemalla ja juoksemalla karkuun. Ne ovat jo stressaantuneita ja väsyneitä. Ne eivät oikein edes uskalla tulla syömään, vaan tarkkailevat tilannetta jatkuvasti turvapaikastaan sohvalta, jonne pennulla ei ole asiaa eikä se myöskään sinne pääse. Kuvittelin, että vanhemmat koirat koostaan huolimatta näyttävät pennulle oman paikkansa laumassa, mutta yltiörohkea pentu ei ota murinoita, haukkuja ja ilman näykkimistä tosissaan.
Olen kokeillut ottaa vanhempia koiria pennun lähelle kun se nukkuu. Ne tärisevät siinä sen hetken kun niitä "pakotan" olemaan läsnä ja juoksevat turvaan. Olen itse istunut lattialla pikkukoirat jalkojen välissä ja koittanut leikkiä pennun kanssa leluilla josko se jättäisi toiset koirat vähemmälle huomiolle, mutta pentu vain haluaisi leikkiä niiden kanssa. Ehkä kääpiöiden välttelevyys innostaa pentua jahtaamaan niitä. Olen kokeillut laittaa pentua portin taakse toiseen huoneeseen, mutta se pitää sen päiväistä ulinaa joutuessaan eristetyksi, että pikkukoirat ovat jo tästä paniikissa ja karkaavat tilanteesta tilaisuuden tullen. Ehkä tätä pitäisi harjoitella. Ulkoilut ovat toistaiseksi pakkasten vuoksi olleet hyvin lyhyitä, mutta sielläkin pentu tuntuu mieluummin jahtaavan toisia koiria, kuin tutustuvan ympäristöön tai uusiin hajuihin. Vanhemmista koirista on tullut jonkinlainen saalistusleikki.
En tiedä mitä tehdä. Pentu on pentu ja haluaa leikkiä, se on ymmärrettävää. Mutta säälittää vanhemmat koirat, koska tilanne on niille uusi ja ne ovat joutuneet luopumaan omasta reviiristään pelätessään tulokasta. Ehkä tilanne tasoittuu ajan kanssa, mutta toistaiseksi "luonnollista" olotilaa ei ole päässyt syntymään ja tilanne on jatkuvasti virittynyt. Joku sanoi, että luonto hoitaa lauman väliset suhteet itsestään, mutta onko minun kuitenkin ohjattava toimintaa ja minimoitava vahinkoja? Olisiko jollain keinoja, konsteja, ehdotuksia tilanteen helpottamiseksi? Asiallisia kommentteja olisi mukava saada.
Vanhojen koirien totuttaminen pentuun
9
94
Vastaukset
Tuota, ei nyt millään pahalla, mutta nyt on kyllä valittu melko haasteellinen kokoonpano, jota ehkä olisi kannattanut vielä kertaalleen miettiä...
Ei, valitettavasti luonto ei aina hoida hommia itsestään tosiaankaan. Useinmiten sitä taytyy avittaa. Ja aina ei hommat lähde pelaamaan silläkään. Tuloksina näkyy lukuisat kodinvaihtajakoirat, kun hommat ei ole itsestään pelannut, eikä ole saatu pelaamaan.
Toivottavasti nyt on kyseessä edes eri sukupuolet, pikkukaverit ja pentu. Se voi (tai sitten ei), edes jotain auttaa, mutta vasta kun kekkaavat sukupuolten erot.
Ylipäätään, kun on hyvin erikoisia, siinä on riskit. Koirien pitää tietää hyvin paikkansa, ettei kähinöitä synny. Pieni on AINA altavastaaja. Myöskin ihan vahinkoja voi sattua. Siitä syystä koirille pitää opettaa, että isot osaa ja haluavat varoa pienempiään. Kaikki ei suinkaan osaa luonnostaan sitä koskaan. Kun isot koirat on junnuja, riskit on erittäin suuret vahinkoihin, ellei ne ole hyvin hallinnassa, opetettu. Siltikin kannattaa skarpata niinkauan, kunnes on aikuisia ja voi olla varma, että HALUAVAT ja osaavat varoa pienempiään.
Nyt ongelmana on lisäksi pikkuisten luonne. Niiltä puuttuu niin auktoriteetti, kuin todennäköisesti hyvä koirankieli, jolla ne pystyisivät käsittelemään pentua, varsinkin villiä. Ja arkuuskin ei ole hyvä juttu. Vaara on, että kasvaessaan iso huomaa sen entistä enemmän, ja varsinkin jos on samaa sukupuolta, niin saattaa olla tiedossa pahoja ongelmia.
Malikat kun vielä vahvaluonteisia, hyvin vilkkaita, hyvin tarmokkaita ja vahvalla saalisvietillä varustetut. Voipi sanoa, että vaativat paljon, riittävästi fyysistä ja psyykkistä toimintaa, vahva "johtajuus", muuten voi tulla ongelmia. Niin kotona, kuin muuallakin.
Lähtökohta nyt tuossa on, ihan kuin muutenkin, varsinkin kun on kysessä erikoikoiset, että se pentu on saatava ymmärtämään ja tottelemaan, että vanhemmat on jätettävä rauhaan. Ohjattava toimintaa muualle, lähinnä nyt aivotoimintaa, kun fyysistäkään ei voi paljoa nyt, sekä yksinkeraisesti saatava riittävä "kuri". Vahva saalisvietti palkkautuu entisestään, jos se voi pikkukavereita jahdata. Muuten saattaa tulla vanhempana koirien kesken lisää ongelmaa. Pikkuisille tuo on niin henkisesti, kuin fyysisesti raskasta, mikä ei ole hyvä juttu. Ja kun mali vähänkään kasvaa, niin riski loukkaantua, ihan vahingossakin on tosi suuri, jos sitä ei saa opetettua varomaan pieniä.- Chihuyorkkimali
Kiitos kattavasta vastauksesta!
Tiesin kyllä malikkaa harkitessani sen vahvuudesta ja saalisvietistä, siksi se tarkoituksella on harrastukseen hankittukin. Ehkä tosiaan luotin liikaa siihen, että pentu kuitenkin varoo vanhemman koiran ärhäkkyyttä ja pienet osaavat puolustaa omaa tilaansa. Malin kasvattajakin muistutti, että etenkin chihu on vahva rotu ja pitää kyllä puolensa. Jossain määrin näin onkin, mutta jääräpää-pennulle ei vähä riitä. En osannut arvata kuinka rohkea pentu on lähestymisyrityksissään. Pentueesta kun sain toiveestani vielä rauhallisimman yksilön. Onneksi ovat eri sukupuolta, pienemmät ovat narttuja ja pentu on uros.
Lähinnä olinkin ulapalla siinä, että pitääkö antaa ajan kulua ja katsoa tasoittuuko uusi tilanne vai puuttua siihen, ja millä tavalla. Tilanne on itselleni uusi, enkä tiennyt onko hyväntahtoista leikkiin haastamista syytä rajata tiukasti, vaikka pienet eivät leikkiä tajua. Ehkä tosiaan pentu tarvitsee tiukkaa ohjausta tässäkin.
Olisi mukava saada käytännön vinkkejä tilanteisiin. Jos esim. pieni uskaltautuu tulemaan näkyville ja mali virkeällä päällä lähtee lompsuttamaan (pennun liikkuminen on vielä kömpelöä) sitä kohti innoissaan, kuinka pitäisi toimia? Kiellänkö, nappaanko kiinni, yritänkö kiinnittää huomiota muualle vai menenkö väliin turvaamaan pienen tilaa. Yritänkö saada aikaa positiivisia yhteisessä tilassa olemisen kokemuksia vai pyrinkö siihen, että pentu mahdollisimman vähän edes huomaa pienempiään? Käytänkö totuttamiseen hyväkseni pennun heräämistilanteiden raukeat hetket, jolloin se ei ole vireimmillään leikkimään?
Vaikka lapsuudenkodissa on aina ollut pk-rotuja ja itselläkin aiemmin, harmittaa huomata olevansa näin pihalla uudessa tilanteessa :( - fghjikolkjhg
Eihän niitä voi koskaan pitää yhdessä tilassa ilman valvontaa.Kokoero niin suuri, että nuorenakin jo pentu voi satuttaa pikkuisia koirianne.Kun pentu kasvaa, se haluaa haastaa pienet, tosisaan siis.Eli vahinkoja voi sattua.
En olis ottanut pentua tuolliseen tilanteeseen, nyt vanhemmat koirat kärsivät ja stressaavat, helpotusta siihen ei ole niiden elinaikana edes luvassa.
Kun malikka on yhden kahden ikäine, ja jo ennenkin.>Se rynnii pienten perään kun höyryjuna, jos et saa sitä lopettamaan, se tietää tapaturmariskiä pienille koirille.
Laittaisin pienet turvaan toiseen tilaan, että saavat edes hetken rauhan.Isoa malikkaa ei portit pidättele, joitakin ei edes ovet.
Toivottavasti keksit jonkun ratkaisun tulevaa ajatellen.Tietysti voit pyytää apua sukulaisiltakin. - koiristaseonkiinni
Chihuyorkkimali kirjoitti:
Kiitos kattavasta vastauksesta!
Tiesin kyllä malikkaa harkitessani sen vahvuudesta ja saalisvietistä, siksi se tarkoituksella on harrastukseen hankittukin. Ehkä tosiaan luotin liikaa siihen, että pentu kuitenkin varoo vanhemman koiran ärhäkkyyttä ja pienet osaavat puolustaa omaa tilaansa. Malin kasvattajakin muistutti, että etenkin chihu on vahva rotu ja pitää kyllä puolensa. Jossain määrin näin onkin, mutta jääräpää-pennulle ei vähä riitä. En osannut arvata kuinka rohkea pentu on lähestymisyrityksissään. Pentueesta kun sain toiveestani vielä rauhallisimman yksilön. Onneksi ovat eri sukupuolta, pienemmät ovat narttuja ja pentu on uros.
Lähinnä olinkin ulapalla siinä, että pitääkö antaa ajan kulua ja katsoa tasoittuuko uusi tilanne vai puuttua siihen, ja millä tavalla. Tilanne on itselleni uusi, enkä tiennyt onko hyväntahtoista leikkiin haastamista syytä rajata tiukasti, vaikka pienet eivät leikkiä tajua. Ehkä tosiaan pentu tarvitsee tiukkaa ohjausta tässäkin.
Olisi mukava saada käytännön vinkkejä tilanteisiin. Jos esim. pieni uskaltautuu tulemaan näkyville ja mali virkeällä päällä lähtee lompsuttamaan (pennun liikkuminen on vielä kömpelöä) sitä kohti innoissaan, kuinka pitäisi toimia? Kiellänkö, nappaanko kiinni, yritänkö kiinnittää huomiota muualle vai menenkö väliin turvaamaan pienen tilaa. Yritänkö saada aikaa positiivisia yhteisessä tilassa olemisen kokemuksia vai pyrinkö siihen, että pentu mahdollisimman vähän edes huomaa pienempiään? Käytänkö totuttamiseen hyväkseni pennun heräämistilanteiden raukeat hetket, jolloin se ei ole vireimmillään leikkimään?
Vaikka lapsuudenkodissa on aina ollut pk-rotuja ja itselläkin aiemmin, harmittaa huomata olevansa näin pihalla uudessa tilanteessa :(Vanhat koirat on suhteellisen helpooa totuuttaa pentuun, jos pentu on pienikokoinen, ei paljoa suuremmaksi kasvava kun vahemmat koirat.Ja vanhemmat koirat on koirasosiaalisia, ja hyväkäytöksisiä yksilöitä.
Rodut vaikuttaa myös siihen , miten pentu käyttäytyy.
Siskolle tuli pentu vanhempien koirien seuraksi, se oli kyllä saman rotunen, mutta kyllä se arasteli alkuun, kun vanhemmat sitä tulokasta tutki heti kun se kuljetuslaatikosta pois otettiin.Yhteinen sävel löytyi kyllä siinä hetkessä, pentu hyväksyttiin porukkaan.Niistä tulee samaa kokoluokkaa, niin on eri asia kyllä.Nykyään pentu on jo melkein aikuisen kokoine, riehaantuu joskus liikaa, ja vanhemmat koirat komentavat sitä, jos eivät jaksa leikkiä sen kanssa.Välillä meno on kovaa, kun kolme koiraa leikkii ja painii keskenään.On kyllä kiva katsoa niiden leikkejä, ja paljon seuraa niistä toinen toisillee.
Kysy kysy kasvattajalta neuvoja.Jospa ennenkin mennyt pentuja pienten kaveriksi. Chihuyorkkimali kirjoitti:
Kiitos kattavasta vastauksesta!
Tiesin kyllä malikkaa harkitessani sen vahvuudesta ja saalisvietistä, siksi se tarkoituksella on harrastukseen hankittukin. Ehkä tosiaan luotin liikaa siihen, että pentu kuitenkin varoo vanhemman koiran ärhäkkyyttä ja pienet osaavat puolustaa omaa tilaansa. Malin kasvattajakin muistutti, että etenkin chihu on vahva rotu ja pitää kyllä puolensa. Jossain määrin näin onkin, mutta jääräpää-pennulle ei vähä riitä. En osannut arvata kuinka rohkea pentu on lähestymisyrityksissään. Pentueesta kun sain toiveestani vielä rauhallisimman yksilön. Onneksi ovat eri sukupuolta, pienemmät ovat narttuja ja pentu on uros.
Lähinnä olinkin ulapalla siinä, että pitääkö antaa ajan kulua ja katsoa tasoittuuko uusi tilanne vai puuttua siihen, ja millä tavalla. Tilanne on itselleni uusi, enkä tiennyt onko hyväntahtoista leikkiin haastamista syytä rajata tiukasti, vaikka pienet eivät leikkiä tajua. Ehkä tosiaan pentu tarvitsee tiukkaa ohjausta tässäkin.
Olisi mukava saada käytännön vinkkejä tilanteisiin. Jos esim. pieni uskaltautuu tulemaan näkyville ja mali virkeällä päällä lähtee lompsuttamaan (pennun liikkuminen on vielä kömpelöä) sitä kohti innoissaan, kuinka pitäisi toimia? Kiellänkö, nappaanko kiinni, yritänkö kiinnittää huomiota muualle vai menenkö väliin turvaamaan pienen tilaa. Yritänkö saada aikaa positiivisia yhteisessä tilassa olemisen kokemuksia vai pyrinkö siihen, että pentu mahdollisimman vähän edes huomaa pienempiään? Käytänkö totuttamiseen hyväkseni pennun heräämistilanteiden raukeat hetket, jolloin se ei ole vireimmillään leikkimään?
Vaikka lapsuudenkodissa on aina ollut pk-rotuja ja itselläkin aiemmin, harmittaa huomata olevansa näin pihalla uudessa tilanteessa :("Tiesin kyllä..." Nyt en myöskään pahalla tätä sano, mutta jos koiria on useampia tarkoitus ja yhdessä pitää, niin pitää ajatella laajemmin. Eli pitää miettiä, sopivatko ne myös mahdollisesti yhteen ja miten se tärkein eli yhteiselon mahdollisuus. Jos ei nyt sentään suojelua ole tarkoitus harrastaa, niin eiköhän tuolta pk-puolelta löydy helpompiakin laumaan sopivia ja pienien kanssa ja hyvällä harrastuspotentiaalilla. Ja itseäkin ajattelen siinä mielessä, että jos ei kunnolla ole jo kokemusta, niin helpompi rotu voisi olla parempi valinta.
Pentuja on myös hyvin erilaisia. Kovapäiset pennut ei helposti periksi anna, ja tässäkin kannattaa taas oletusarvoksi ottaa se rotu...
Minulla on olluthyvinkin kovapäisiä pentuja(jo rotuominaisuus), joten kokemuksesta voin sanoa, että eipä ne kaikki tajua edes varoa ärhäkkää vanhempaa. Paremmin ne oppii niistä vanhemmista koirista, joilla on hyvä itsevarmuus ja koiran kieli, rauhoittavilla eleillä. Kovapäinen pentu vaan saattaa innostua, jos sille äyskäsee, ellei se vanhempi sitten kunnolla rysäytä, mikä välttämättä ei ole hyvä asia.
"Malin kasvattaja..." Kun se ei mene noin. Ja vielä vähemmin, kun on kyseessä isot kokoerot. Kokoerot on AINA muistettava. Rotu vaikuttaa, mutta nythän ei ole kysymys edes rotutyypillisestä cihusta, vaan koirasta joka ei pysty edes kommunikoimaan hyvin, arasta pohjaluonteesta.Ja vielä kahdesta samanmoisesta, jolloin niiden käytös vielä tukee toisiaan, eli vielä huonompi juttu. Eli yksilön ominaisuudet menee AINA ensimmäiseksi, ei rodun. Myöskin kannattaa muistaa, että vaikka cihut on vahvaluonteisia, niin on myös malit. Ja se, että on kaksi vahvaluonteista rotua, niin hyvin usein voi aiheuttaa päänvaivaa, varsinkaan jos ei ole kokemusta. Se, että on valittu rauhallisin pentu, niin ei valitettavasti pelasta, koska A,.ne rotuominaisuudet siinäkin on (ellei se nyt ole tai tule ihan epätyypilliseksi) ja B. monet pennut voi hyvinkin paljon muuttua luovarin jälkeen.
"Olisi mukava saada..." Kerron omat tapani toimia. Sille tulokkaalle on pistettävä rajat. Jos ei vanhempi siihen kykene/halua, niin se on ihmisen tehtävä. MUTTA, se on tehtävä niin, ettei kummallekkan tule sellaista oloa, että asiassa on jotain kummallista, eikä siis tule mitään "kyräilyfiilistä", vaan se on tehtävä niin, että homma on sama, kuin ihan normielämä, positiivista. Kyllä minulla saa toki mennä toisen luo, mutta päälle ei rynnitä, siitä kielletään. Mutta aina muistetaan palkata tottelemisesta, ja myöskin mikä tärkeää, minä palkkaan myös hyvästä käytöksestä. eli nappaan sen pennun oikeaa käyttäytymistä vanhemman kanssa(siis toivottavaa) ja palkkiota siitä. Kun kielletään, se tehdään rauhallisen itsevarmasti, tekemättä siitä sen ihmeempää. Itse olen heti koirille opettanut myös "nyt riittää". Se tarkoittaa, että sillä tietyt toiminnat katkeaa. Esim. jos haluan, että leikki loppuu. Se ei ole siis kielto, vaan jonkun lopetus, enemmän positiivisessa mielessä.
En lähtisi pakottamaan pikkukavereita "seukkaamaan" pennun kanssa. Vaan tajuamaan, että ei siitä ole mitään vaaraa tai haittaa. Jos ne sitten haluaa myöhemmin seurustella, tai itse, niin siitä vaan toki. Mutta jos niitä väkisin pyrkii, niin enemmän ne vaan ahdistuu.
Positiivisessa mutta päättäväisessä mielessä siis rajat pennulle, paljon tekemistä sinun kanssa, että se myös huomaa, että sinäolet se paras touhukaveri :) ja tässä tapauksessa, ainoa, kun pikkukavereista ei siihen ole.
Mutta valitettavasti täytyy todeta, että kannattaa varautua myös siihen, että koirat voi joutua eristämään, jollet saa pakkaa toimimaan. Tuo yhtälö on todella hankala...
Itse harrastan 9:n kääpiörotua ja 2:n isoa molossirotu/ja. On kokemusta pitkälti, mutta jos minulta kysyttäisiin, niin en edes olisi suostunut myymään malia tuohon yhtälöön. Ihan siis kaikkia ajatellen.
Pienet ja isot on jo fyysisesti haaste itsessään. Riippuen roduista/sukupuolista, se kasvaa entisestään.
Kun itse valitsin pikkurotua, niin lähtökohta oli se, että se ei saa olla mikään "niin linnunluinen", että on vaaraa, että isompanakin niitä saa varoa keskenään, ihan normielämässä. Pentuna toki, mutta isona pitää olla niin vahva, että ei ihan normielämästä saa kolhua toisen kanssa. Kuten vaikka jos iso vahingossa päälle istuu. Noinkin on tapahtunut...
- haastettatalossa
Malikanpentu cihun kaveriksi, mitä ihmettä oikein ajattelit?
Onko cihusi ollut mielissään kun se kohtaa suuria koiria kylillä, ja siksi sellaisen halusit kotiinkin?
Onko tarkoitus että malikkaa pidetään päivät jossain muualla hoidossa?
Ei sitä ainakaan noiden kahden seuraan voi jättää, kun se kasvaa.Sinulle on tulossa aika mielenkiintoiset ja haastavat seuraavat kolmevuotta ainakin.Ei käy kateeksi.Miksi ihmeessä valitsit noin erillaisen rodun kolmanneksi?
Onhan niitä pieniäkin rotuja, joiden kanssa voi harrastaa vaikka ja mitä.
En kyllä palvelusrotua ottaisi, ellen olis vartija tai poliisi, sen verran paljon ne vaatii aikaa, ja vaivannäköä.Eivätkä siltikään ole helppoja.Monilla on ongelmia ihan se malikankin kanssa.
OLisi kannattanut ottaa ensin iso koira, ja kun se on suuri, ja vanhakin.Niin sille kaveriksi pieni, jos siis niitä sietää ja on tervepäinen.
En silti ottais samaa sukupuolta olevaa, enkä urosta.Urokset on ehkä narttuakin haastavapia noissa isoissa roduissa.
Sun pikkukoirat on jo vanhoja, rakastavat rauhaa, ei kyllä reilua niille ottaa suureksi nopeasti kasvavaa vintiötä taloon.Kurja temppu kyllä niille.
Eikö kasvattaja ihmetellyt valintaasi, vai myikö vaan kun ostajan löysi? - aikanäyttää
Hyvii neuvoja olet saanut.Toivottavasti niistä on apuja.
- riskipeliä
asunto kahtia ja väliin sellainen portti että malikka ei pääse läpi, mutta pikkuiset pääsevät halutessaan. Ruokakupit erillee ja tiukka valvonta. Pennulle myös opetettava tarkalleen sanat EI KOSKE, eli ei saa koskea vanhuksiin. ja toivoa, että pentu arvio vanhukset niin mitättömiksi, etteivät kelpaa vinkuleluiksikaan, ja jättää rauhaan
- hiiiiisiisiisii
Itselläni on pieni westiepoika ja kesällä otin lisäksi saksanpaimenkoirauroksen(näyttelylinja). Juurikaan ei alun kyräilyn jälkeen oo mitään ongelmia ollut, eivät oikeastaan piittaa toisistaan yhtään. Olisko sit malinois aktiivisempi rotuna vai sun uros vaan riiviö? ehkä aika kumminkin auttaa, kun tottuvat tilanteeseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä912920Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda2991686Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2461567- 871391
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel4021384Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että4021308Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik21089Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa
Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat381047Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun329874Miksi Purra-graffiti ei nyt olekkaan naisvihaa?
"Pohtikaapa reaktiota, jos vastaava graffiti olisi tehty Sanna Marinista", kysyy Tere Sammallahti. Helsingin Suvilahden257855