IS Pääkirjoitus: Ruotsin pääministeri Stefan Löfven (sd) ja Suomen pääministeri Juha Sipilä (kesk) julkaisivat sunnuntaina yhteisen kirjoituksen Lännen Median lehdissä ja ruotsalaisessa Dagens Nyheterissä: pysyttely sotilaallisten liittoumien ulkopuolella palvelee molempia maita hyvin.
Ruotsin pääministeri Stefan Löfven (sd) ja Suomen pääministeri Juha Sipilä (kesk) julkaisivat sunnuntaina yhteisen kirjoituksen Lännen Median lehdissä ja ruotsalaisessa Dagens Nyheterissä: pysyttely sotilaallisten liittoumien ulkopuolella palvelee molempia maita hyvin. Samaa korosti myös Ruotsin ulkoministeri Margot Wallström (sd) eilen turvallisuuspoliittisessa seminaarissa Ruotsin Sälenissä.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen ja saman laitoksen vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak sanoivat eilen STT:lle, että yhteisen kirjoituksen perusteella naapurimailla ei ole tarvetta tehdä muutoksia Nato-linjoihin. Nyt korostetaan turvallisuuspoliittista ja sotilaallista yhteistyötä. Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) kirjoitti eilen blogissaan, että molempien maiden ilmavoimat voisivat tulevaisuudessa käyttää toistensa tukikohtia. Ministerin mielestä lainsäädännölliset esteet Suomen sotilaallisen avun antamiselle Ruotsille pitää poistaa.
Suomen ja Ruotsin hallituksille ei sovi Nato-jäsenyyden hakeminen tai jäsenyyden valmistelu – ei ainakaan virallisesti. Mutta onko Ruotsin linjaus kovin kestävällä pohjalla? Ei välttämättä, sillä Ruotsin porvarioppositio on jo liputtanut Nato-jäsenyyden puolesta, ja asia nousee varmasti vuoden 2018 parlamenttivaalien keskeiseksi teemaksi Ruotsissa. Eilen julkaistu mielipidemittaus (MSB) kertoo, että 49 prosenttia ruotsalaisista haluaisi Nato-jäsenyyden nopeasti.
Vaikka pääministereiden viesti on selkeä, Suomenkaan ei kannata sitoa turvallisuuspoliittisia ratkaisujaan tähän linjaukseen. Euroopassa uhkakuvat ja kriisianalyysit ovat menneet uusiksi parissa vuodessa: Ukraina, terrorismi, pakolaiset. Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Historia on osoittanut, että Ruotsi saattaa tehdä nopeitakin ratkaisuja kuten EU-jäsenyyden hakeminen 1990-luvun alkupuolella. Loppujen lopuksi Ruotsin valinnoista päättää Ruotsi, itsekkäästi ja oma etu mielessä – oli kyse sitten taloudesta tai puolustuksesta. Suomen puolustaminen ei ole länsinaapurin ensimmäinen huolenaihe.
Ruotsin pääministeri Stefan Löfven (sd) ja Suomen pääministeri Juha Sipilä (kesk) julkaisivat sunnuntaina yhteisen kirjoituksen Lännen Median lehdissä ja ruotsalaisessa Dagens Nyheterissä: pysyttely sotilaallisten liittoumien ulkopuolella palvelee molempia maita hyvin. Samaa korosti myös Ruotsin ulkoministeri Margot Wallström (sd) eilen turvallisuuspoliittisessa seminaarissa Ruotsin Sälenissä.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen ja saman laitoksen vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak sanoivat eilen STT:lle, että yhteisen kirjoituksen perusteella naapurimailla ei ole tarvetta tehdä muutoksia Nato-linjoihin. Nyt korostetaan turvallisuuspoliittista ja sotilaallista yhteistyötä. Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) kirjoitti eilen blogissaan, että molempien maiden ilmavoimat voisivat tulevaisuudessa käyttää toistensa tukikohtia. Ministerin mielestä lainsäädännölliset esteet Suomen sotilaallisen avun antamiselle Ruotsille pitää poistaa.
Suomen ja Ruotsin hallituksille ei sovi Nato-jäsenyyden hakeminen tai jäsenyyden valmistelu – ei ainakaan virallisesti. Mutta onko Ruotsin linjaus kovin kestävällä pohjalla? Ei välttämättä, sillä Ruotsin porvarioppositio on jo liputtanut Nato-jäsenyyden puolesta, ja asia nousee varmasti vuoden 2018 parlamenttivaalien keskeiseksi teemaksi Ruotsissa. Eilen julkaistu mielipidemittaus (MSB) kertoo, että 49 prosenttia ruotsalaisista haluaisi Nato-jäsenyyden nopeasti.
Vaikka pääministereiden viesti on selkeä, Suomenkaan ei kannata sitoa turvallisuuspoliittisia ratkaisujaan tähän linjaukseen. Euroopassa uhkakuvat ja kriisianalyysit ovat menneet uusiksi parissa vuodessa: Ukraina, terrorismi, pakolaiset. Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Historia on osoittanut, että Ruotsi saattaa tehdä nopeitakin ratkaisuja kuten EU-jäsenyyden hakeminen 1990-luvun alkupuolella. Loppujen lopuksi Ruotsin valinnoista päättää Ruotsi, itsekkäästi ja oma etu mielessä – oli kyse sitten taloudesta tai puolustuksesta. Suomen puolustaminen ei ole länsinaapurin ensimmäinen huolenaihe.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Eilen julkaistu mielipidemittaus (MSB) kertoo, että 49 prosenttia ruotsalaisista haluaisi Nato-jäsenyyden nopeasti."
Ruotsin hallitus on siis toista mieltä.
Suomessa Nato-kannatus lienee korkeintaan 30 %.
Tonhan ymmärtää siten että natoon ei olla liittymässä. Ja kun se on kansan tahto, niin turha on natokiimasten vinkua. Se vinkumisenne on hukkaan heitettyä aikaa.
melko epäluuloinen Ruotsin suuntaan.
Onhan siihen kyllä perusteita mm. EU:n liittymisen ajoilta.
Toisaalta yhteistyö Ruotsin kanssa ei ole sen sitovampaa kuin EU:n kanssa.
Toistaiseksi ei edes ole virallisia sopimuksia tai edes lakiperusteita.