http://nyt.fi/a1452566877988?ref=hs-art-luetuimmat-2
Artikkelin kirjoittaja vaikuttaa olevan ajastaan jäljessä. Artikkelissa kuvattu menetelmä on ollut Suomessa käytössä jo vuosia.
Kuvittele henkilöä, joka on ammattitaidoltaan korkeintaan keskitasoa eikä siis tekemisillään, ratkaisuillaan ja aikaansaannoksillaan pysty osoittamaan työnantajalle olevansa tälle korvaamaton. Pitää siis keksiä joku muu pätemistapa. Onneksi asianomaiselle on siunaantunut puhumisen ja esiintymisen lahja, ehkäpä vielä sopiva habituskin. Tämän jälkeen menestykseen kuljetaan seuraavasti. Käydään usein esimiehen toimistossa moikkaamassa, puhumassa pikku paskat ja kertomassa vaikka päivän vitsi. Lyömätön menetelmä on sellainen, että otetaan selvää esimiehen harrastuksista ja mielenkiinnon kohteista ja keskitytään puhumaan niistä. Muistetaan sivumennen kertoa, mitä on taas saatu aikaan. Esimiehellehän useimmiten voi sepittää tarinoita jokapäiväisistä rutiinitehtävistäkin, koska hän harvoin tuntee tehtäväkenttää niin hyvin, että erottaisi turhat tarinat. Muistetaan pyytää esimiehen apua helppoihin ongelmiin, jotta esimies saa tilaisuuden osallistua ja päteä. Mutta kaikkein tärkeintä on muistaa vaivihkaa ujuttaa keskusteluun mukaan arvostelua ja hienohkoa moitetta osaston hiljaisia ja ammattitaitoisia puurtajia kohtaan. Sejase teki tuon työn väärin tai ei osannut sitä ja tätä, jonka minä sitten hoidin.
Jos ympäristössä sattuu olemaan armoitettu ammattilainen, henkilö, joka on syntynyt ammattiinsa, hallitsee alansa, keksii ja kehittää uutta, henkilö, jolla näyttää olevan taianomainen kyky ennustaa tulevia asioita, vaikka hänellä todellisuudessa on vain poikkeuksellisen hyvä ja selkeä kyky lukea syy- ja seuraussuhteita, niin tällainen henkilö on välittömästi deletoitava tavalla tai toisella, koska jo hänen varjonsakin huutaa näennäisosaajien kelvottomuutta. Onneksi esimiehet nykysuomessa eivät ehdi eivätkä usein haluakaan kuormittaa itseään paneutumalla henkilöstön erikoisosaamiseen tai -osaamattomuuteen, vaan mielellään luottavat siihen, mitä heille tullaan kertomaan ja kohtelevat henkilökuntaansa homogeenisena, tasapäisenä massana, jota johdetaan kuin lammaslaumaa.
Kuinka kauan tällaista menestymisen kaavaa on sitten esiintynyt Suomessa? Sanoisin, että suunnilleen yhtä kauan, kuin suomalaisen tuotannollisen toiminnan kilpailukyky on ollut lamassa ..
Artikkelin kirjoittaja vaikuttaa olevan ajastaan jäljessä. Artikkelissa kuvattu menetelmä on ollut Suomessa käytössä jo vuosia.
Kuvittele henkilöä, joka on ammattitaidoltaan korkeintaan keskitasoa eikä siis tekemisillään, ratkaisuillaan ja aikaansaannoksillaan pysty osoittamaan työnantajalle olevansa tälle korvaamaton. Pitää siis keksiä joku muu pätemistapa. Onneksi asianomaiselle on siunaantunut puhumisen ja esiintymisen lahja, ehkäpä vielä sopiva habituskin. Tämän jälkeen menestykseen kuljetaan seuraavasti. Käydään usein esimiehen toimistossa moikkaamassa, puhumassa pikku paskat ja kertomassa vaikka päivän vitsi. Lyömätön menetelmä on sellainen, että otetaan selvää esimiehen harrastuksista ja mielenkiinnon kohteista ja keskitytään puhumaan niistä. Muistetaan sivumennen kertoa, mitä on taas saatu aikaan. Esimiehellehän useimmiten voi sepittää tarinoita jokapäiväisistä rutiinitehtävistäkin, koska hän harvoin tuntee tehtäväkenttää niin hyvin, että erottaisi turhat tarinat. Muistetaan pyytää esimiehen apua helppoihin ongelmiin, jotta esimies saa tilaisuuden osallistua ja päteä. Mutta kaikkein tärkeintä on muistaa vaivihkaa ujuttaa keskusteluun mukaan arvostelua ja hienohkoa moitetta osaston hiljaisia ja ammattitaitoisia puurtajia kohtaan. Sejase teki tuon työn väärin tai ei osannut sitä ja tätä, jonka minä sitten hoidin.
Jos ympäristössä sattuu olemaan armoitettu ammattilainen, henkilö, joka on syntynyt ammattiinsa, hallitsee alansa, keksii ja kehittää uutta, henkilö, jolla näyttää olevan taianomainen kyky ennustaa tulevia asioita, vaikka hänellä todellisuudessa on vain poikkeuksellisen hyvä ja selkeä kyky lukea syy- ja seuraussuhteita, niin tällainen henkilö on välittömästi deletoitava tavalla tai toisella, koska jo hänen varjonsakin huutaa näennäisosaajien kelvottomuutta. Onneksi esimiehet nykysuomessa eivät ehdi eivätkä usein haluakaan kuormittaa itseään paneutumalla henkilöstön erikoisosaamiseen tai -osaamattomuuteen, vaan mielellään luottavat siihen, mitä heille tullaan kertomaan ja kohtelevat henkilökuntaansa homogeenisena, tasapäisenä massana, jota johdetaan kuin lammaslaumaa.
Kuinka kauan tällaista menestymisen kaavaa on sitten esiintynyt Suomessa? Sanoisin, että suunnilleen yhtä kauan, kuin suomalaisen tuotannollisen toiminnan kilpailukyky on ollut lamassa ..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.