Tiedän, että on monia jotka ovat tavanneet rukoilla aiemmin, mutta jokin kriisi elämässä on lopettanut kenties tämän lapsuudessa opetellun kauniin tavan. Onko sinun elämässäsi ollut tällaista käännekohtaa?
Rukoilin itse iltarukouksen nuoruudessani lähes kaksikymppiseksi. Kihlattu poikaystäväni kuoli syöpään ja hänen sairastamisaikanaan rukoilin hänelle paranemista aamusta iltaan ja illasta aamuun. Lupasin antaa hänet mieluummin toiselle, jos vain Jumala olisi hänet säästänyt. Tätä murhetta kannan yhä vuosikymmenien jälkeen. En ole sen koomin rukoillut.
Rukoilin itse iltarukouksen nuoruudessani lähes kaksikymppiseksi. Kihlattu poikaystäväni kuoli syöpään ja hänen sairastamisaikanaan rukoilin hänelle paranemista aamusta iltaan ja illasta aamuun. Lupasin antaa hänet mieluummin toiselle, jos vain Jumala olisi hänet säästänyt. Tätä murhetta kannan yhä vuosikymmenien jälkeen. En ole sen koomin rukoillut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin, rukous tehoaa tai on tehoamatta aivan samalla todennäköisyydellä kuin rukoilemattomuuskin. Kun syöpä on levinnyt, kukaan ei pelastu kummallakaan konstilla – eikä enää millään muullakaan.
Minä en ole lopettanut rukoilemasta, eikä ole olemassa mitään syytää miksi lopettaisin, ei sellaista vastoinkäymistä.
Pysy sinäkin rukouksessa, ja hyvässä ja pyhässä elämässä, jotta et eksy.
Se nuoren miehen, kihlatun aika oli lähteä tästä elämästä. Emme voi pakottaa Jumalaa mihinkään. Aina tulee rukoilla, että tapahtukoon viime kädessä Jumalan tahto.
>Aina tulee rukoilla, että tapahtukoon viime kädessä Jumalan tahto.
Höh. Tietysti se tapahtuu, sillä eihän Kaikkivaltiasta voi kukaan estää.
Ja vaikka kihlatun kuolema oli kova suru ja koetus aloittajan elämässä, niin vain Jumala tietää mitä olisi voinut tulevaisuudessa olla edessä, jos hän olisi saanut jäädä rukoilijan elämään. Jumala ohjaa elämäämme myös iankaikkisuutta silmällä pitäen ja kokonaisuutena.
Miksi sitten rukoilla mikäli jumalan tahto kuitenkin loppupeleissä tapahtuu? Lopputulos on ihan sama, rukoilit taikka et...?
Ilmeisesti ajatus on vaikuttaa Jumalan tahtotilaan rukoilemalla. Eli siis rukous voi muuttaa Jumalan tahtoa. Jos Jumala tahtoo jonkun kuolevan, hän ehkä ei enää tahdokaan, kun sen jonkun puolesta on riittävästi rukoiltu.
Tämä kuvio on tosin ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että rukoilun myönteistä vaikutusta ei ole saatu tutkimuksissa näkyviin millään tavalla. Tietenkään uskovaiset eivät näihin tutkimuksiin luota. Ei kukaan halua murskata pitkään rakennettua maailmankuvaansa jos ei ole viimeinen pakko.
Kun ihminen rukoilee kommunikoi Luojansa kanssa, niin se auttaa ihmistä, luo ymmärrystä ja Pyhä Henki lohduttaa, antaa viisautta ja jopa uusia näkökulmia suhteessa rukoiltavaan asiaan.
Pieni lapsi saattaa ruinata ja pyytää maalliselta isältään jos vallan mitä. Ei hän ymmärrä pyytäessään jopa itselleen vaarallisia asioita. Kyllä lasta auttaa puhuminen ja isän kanssa, vaikka isä ei pyynnöistä huolimatta taivu lapsen vaatimuksiin. Isä selittää, että moottoripyörä on liian vaarallinen kapistus 9-vuotiaalle, vaikka poika on kovasti eri mieltä. Jo se että turvallinen auktoriteetti on rinnalla, kuuntelee vaikka vaieten tuo rauhaa ja luottamusta.
Ja itse uskon, että kyllä Jumala voi muuttaa tahtoaan joskus ihmisen pyynnöstä, vaikka se ei ole aina edes rukoilijan etu. Kerron pari esimerkkiä.
Israelin kansa kyllästyi erämaassa yliluonnolliseen enkelten leipään, mannaan ja alkoi valittaa ja pyytää lihaan. Jumala vastasi ja antoi heille viiriäisiä, että sitä pursui heille kyllästymiseen asti.
Israelin kansa tahtoi saada kuninkaan (kun naapurikansoillakain oli) ja eivät tyytyneet tuomareihin. No he saivat pyytämänsä, josta heille oli jatkossa vain kaikenlaista harmia ja vaivaa. Kuningas tuli maalle monin veroin kalliimmaksi ja hallinnollinen systeemi tuli monimutkaisemmaksi.