Pitäisiköhän koittaa tulla uskovaiseksi? Ihan pelkästään että uskoisi jumalaan, ilman mitään tilpehööriä siihen ympärille. Vain että sellainen olento on olemassa ja luonut tämän kaiken. Saattaisin ehkä onnistua... Tällaisia tarinoita varmaan löytyisi netistä. Kuvittelisin siitä saavan jonkilaisen positiivisen olon sisimpään, että "älä huoli ja murehdi, kaikki on lopulta hyvin" -tyyliin. Tuo oli kyllä jo heti lisäys tulevaan jumaluskooni, mutta lisään sen nyt siihen ainakin. Eli jumala on olemassa, on luonut kaiken ja kaikki on hyvin kuoleman jälkeen.
Koittaisiko uskoa?
kauppaan.mars
1254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Koita pois. Tuskin siinä mitään menetätkään.
Muistuttaisin kuitenkin Juicen sanoista: "Sua järjestöt pettää ansoineen, sua saarnaajat ajaa satimeen, mutta jos otat johtajaks jonkun muun, hänen puolestaan joudut sä tappeluun."
No en ajatellut sen uskon takia tappelemaan ruveta. Eihän se mitenkään siihen kuulu. Enkä usko että jumala sitten alkaa minulle ohjeitakaan antamaan miten elämääni pitäisi elää. Saattaahan sellainen seuraus kyllä siitä ilmetä vissiin.
Kyllä uskovaiselta edellytetään tappamista.
Voit alkaa saman tien teroittaa miekkaasi ristiretkeä silmälläpitäen.
Sitten jos jumala yllättäen ottaisi yhteyttä ja käskisi.
Eikös kaikki ole hyvin kuoleman jälkeen, jos olemassaolo päättyy? Ei huolet paina, ei rasitu polla.
Olemattomuus pelottaa nyt. Ehkä tarvii kehitellä jokin jatkumo kuoleman jälkeiseen.
Siksi kai uskontojen supermarketista löytyykin loputon määrä vaihtoehtoja.
Jos Jumala on käynyt pohdiskelujen seurauksena niin epätodennäköiseksi, että voin
pitää häntä olemattomana, ei uskontojen tarjonta vaikuta houkuttelevalta.
Aivan niin kuin luonnontieteisiin perehtyminen tekee magneettirannekkeet ja tasapainoa parantavat hologrammit tai astrologian naurettavaksi humpuukiksi.
Niin tuo nimimerkin valinta osui hyvin, vaikka oikeasti olin kauppaan menossa ja siitä se mieleen tuli :)
"Olemattomuus pelottaa nyt"
Olit olematon 13 miljardia vuotta ennen syntymääsi ... tuskin se sinua hirveästi pelotti :)
Olemattomana ei olemattomuus tietenkään pelota – ei silloin eikä tulevaisuudessa. Nyt olemassaolevana jänskättää olemassaolon menetys.
Jumala on totta elämässä eikä vasta kuoleman jälkeen.
Sinänsä hyvä idea ja lähtökohta karsia kaikki ennakkoluulonsa ja olettamuksensa. Myös muut kommentit antoivat hyviä ajatuksia, siis että kannattaa olla uskomatta saarnamiehiin.
Pelkkä usko jumalaan ei oikein pidä sisällään mitään. Jos ei saarnamiehiä kuuntele, niin nähtävästi tulee tarve keksiä itse sisältöä ja ominaisuuksia. Aloituksessakin päätin heti kättelyssä mihinkään perustumatta, että jumala on ainakin minua kohtaan hyvä.