ennen tehtiin töitä. masennusta ei ollut

Tässä oiva esimerkki ihmisestä, joka ei kirjaa ole avannut, ei sanaillut tietävän ihmisen kanssa. Asunut mökissään yksin tai kaksin olla möllöttäen.

Ennen vanhaan ei töitä tehty kun ripustettiin itsensä narun jatkeeksi puun oksalle. Nämä olivat silloin tabu.

Pitää paikkansa myös nykyään. Minulta loppui masennus, kun keskeytin opinnot ja menin pysyvämmin töihin. Suoritin tutkinnon loppuun myöhemmin, tutkinnon josta ei ole ikinä ollut mitään hyötyä työelämässä.

Muistan vieläkin sen vapautumisen tunteen, vaikka kuvaamastani asiasta on aikaa kymmeniä vuosia. Silloin alkoi elämä. Muukin kuin työelämä. Mutta voi sanoa, että työ pelasti minut.

lääkkeet ja sängyssä makaaminen ei ihmistä auta. se auttaa että nousee väkisin ylös. masennus on vain tunne ja sellaisen voi helposti sivuuttaa. mieti jotain rakentavaa ja ala töihin.

Ja halvaantuneille sama ohje. ylös vaan ja maratonille, kyllä se siitä lähtee,

Ennen ei ehkä ollut termiä masennus tai siitä ei puhuttu, mutta kyllä sitä aivan takuuvarmasti oli. Ennenkin vedettiin viinaa murheeseen vähän väliä, huidottiin puukolla muita, hakattiin vaimo hengiltä tai lähdettiin köyden päähän riippumaan. Uskallan väittää, että aika iso osa noista ihmisistä oli masentunut.

Sinä olet niitä tyyppejä joiden ajatusmaailmasta on enemmän haittaa kuin hyötyä. niitä joiden mielestä masennusta ei ole, jos siitä ei puhuta. Tai jos on, niin ainakin miehen pitäisi vain pitää kaikki paha olo sisällään ja painaa töitä kuin tosiäiiiijjjjä, eikä "valittaa". Seurauksena on sitten juuri noita ilmiöitä, eli alkoholismia, väkivaltaa, henkirikoksia ja itsemurhia. Onhan se tietysti äijjjämäisempää vain painaa töitä, eikä yrittää puhua niistä ongelmista.

Ennen ei ollut juoppoja, ei ollut perheväkivaltaa, ei ollut hylättyjä lapsia, ei ollut prostituutiota, ei ollut rikoksia, ei ollut vankiloita, ei ollut nälkäkuolemia tai yksinäisia kuolemia sairauteen, ei ollut kunnallistaloja eikä hulluja kytketty seinään tai poltettu roviolla. Ei ollut murhia, ei ollut perhesurmia, ei ollut itsemurhia eikä mitään muutakaan pahaa. Ei ollut synnytyksiin kuolevia naisia ja lapsia, ei ollut keski-iässä niverikon runtelemia kerjäläisiä. Ei ollut lapamatoja, täitä, satiaisia, ruttoja, tuberkuloosia, keripukkia, koleraa, malariaa, riisitautia ja anemiaa. Kaikki ihmiset olivat onnellisia, lihavia ja hyvinvoivia. Tulevaisuuteen uskovia, rahakkaita ja menestyneitä.

Nyt kun entinen aika on kaikkineen todettu erinomaiseksi asiaksi, niin eiköhän palata entiseen aikaan. Lopetetaan e-pillerit, antibiootit, keskuslämmitys, polyesteri, kännykät, tietokoneet, moottorisahat, vesijohtoverkosto, metrot, suuri osa silloista, henkilöautot, sähkö sekä 90 % maapallon väestöstä.

On se ihanaa, kun keskustelun aloittaa tyyppi, jolle erinomainen entisyys näkyy suorastaan profetiaalisena näkynä silmien edessä?

Minä en haikaillut paluuta entiseen aikaan. Vaan kerroin työn parantavasta vaikutuksesta.

Olin sitä ennen käynyt psykologilla useita vuosia. Hän vain jauhoi äitisudetta eikä nähnyt, että ongelmat olivat toisaalla.

kyllä aloittajan viestissä totta on varmaan ainakin toinenpuoli. Itse ainakin olen huomannut että jos on täysin työtön niin se oli ainakin itsellä vaikeaa. Työ on kyllä hyvä lääke moneen asiaan. Mutta ennen ei myöskään kone tehnyt kaikkea vaan ihmisiä tarvittiin ja ei ollut hirveä kiire niinkuin nykyään kun kaikki ajattelee vaan maksimaalisia voittoja. Nyky maailma on sairas ja ahne se sitten vie ihmisten jaksamisen äärirajoille ja johtaa moniin ongelmiin sitä mieltä minä olen.

Olet täysin oikeassa. Myös muut sairaudet paranevat yhtä helposti.

Itselläni oli keukosyöpä, ja olin kuolemassa siihen. Mutta sitten luin netistä että syöpä paranee ruokasoodalla. Niinpä söin teelusikallisen (5ml) ruokasoodaa, ja seuraavana päivänä syöpäni oli poissa. Suosittelen muillekkin.

Masennusta on ollut ainakin 2000 vuotta ja aikaisemminkin. Lääkkeeksi on annettu työntekoa, mutta masennus on niin laaja käsite lievästä vaikeaan ja kaikkea siltä väliltä. Muistanpa erään kerran, kun oli oikein huono olo, niin menin sänkyyn peiton alle ja ajattelin hautautuvani sinne, mutta olo oli niin huono, että oli pakko alkaa tekemään jotain. Olen pessyt pyykkiä pesutuvassa, mutta kotona en ole jaksanut sukkaakaan laittaa kuivumaan, en vain jaksanut, kaikki voimat pois. Oli pakko mennä sänkyyn ja puoliso ripusti sillä kertaa pyykit kuivumaan. On todella vaikeaa selittää sellaista tilaa, jossa ei jaksa liikuttaa kättä ei jalkaa, mutta pää pelaa sen verran, että sitä tuumii, että tämä on taas tällainen tila. Helposti tulee yleistettyä masennus jonkinlaiseksi, vaikka jokainen masentunut voisi kertoa oman tarinansa.

Eipä silloin ollut muuta mahollisuuta. elä tai ei elä.

Sinulla ei selvästikään ole elämänkokemusta, tietoa ja niiden mahdollistavaa ymmärrystä. Tarkkailet maailmaa erittäin subjektiivisesti. Ole onnellinen, että olet säästynyt masennukselta ja että sinun ei tarvitse murehtia maailman menoa. Turhaan kadehdit heitä, joilla ei ole työtä tai heitä, jotka eivät sitä pysty jostain syystä tekemään. Nauti siitä, että sinun ei tarvitse ymmärtää miten maailma toimii ja siitä pärjäämisen tunteesta, jonka työsi antaa sinulle.

minä tiedän tästä asiasta kaiken oletteko varmoja että haluatte tietä nonii vastasit kyllä masentuneet ihmiset ovat kauniita sillä heidän hiukset rasvottuvat

Aloittajalle niin sanoa että mitäpä helmiä sioille tuhlaamaan. Tämän tekstin tuottaja on kasvatettu ahkeruuteen ja työn tekemiseen. Näin mieletön suorittaja porskutti 30 vuotta. Ajatuksenani oli ettei menneisyyttä katsella ja muistella. Kuinkas kävikään kun suoritusteho alkoi sakata vaikka tein mitä. Besserwisserit ovat niin äärettömän omahyväisiä mielipiteineen ja tulevat olemaankin maailman tappiin saakka koska saavat nautintoa keinotekoisesta norsunluutornistaan huutelemalla omia totuuksiaan. Menneisyydessäni on tapahtunut jotain niin pahaa että mielummin olisin tapettu kuoliaaksi kuin elää elämää sisäisesti kuolleena. Teen edelleen töitä, hoidan perhettä minkä kykenen ja harrastan minkä jaksan parempina jaksoina. Kärsimys ei jalosta mutta puoleni olen oppinut pitämään juuri kaltaisiasi kohtaan.