Talousdemokratia - utopiaa vai asiaa

"Mitä raha on? Miten se syntyy?
Raha on meidän kulttuurimme vähiten kyseenalaistettuja uskomusjärjestelmiä ja harvat tietävät nykyisin käytössä olevan rahan todellisen luonteen. Tämän sivuston tarkoituksena on paljastaa totuus rahasta, ja sitä kautta myös monia ongelmia, jotka aiheutuvat nykyisen rahan luonteesta. Tätä kautta löydämme myös mahdollisia ratkaisuja moniin ratkaisemattomilta tuntuviin ongelmiin, kuten maailmanlaajuiseen finanssikriisiin, valtioiden velkaantumiseen, jatkuvaan työttömyyteen ja loputtoman talouskasvun pakkoon."

Raha merkitsee suhteita. Tarkemmin sanottuna numerot merkitsevät suhteita. Sivuston analyyseissä lähdetään siitä, vaikka sitä ei sanota, että rahan kokonaismäärä valtiossa vastaa tavaroiden arvon summaa. Rahanmerkkien määrässä ei siten voi olla mukana esim. palkasta kustannettu terveydenhoidon osa tai eläketulot, koska ne kustannetaan tuloista eivätkä siten voi esiintyä kahteen kertaan. Kokonaisumma jakautuu työpalkkaan, voittoon ja kiinteään omaisuuteen (tuotantovälineet). Työpalkan arvo numeroina täytyy merkitä sitä, että saaja tulee sillä vähimmäisenä miniminä toimeen. Niin hyvin kuin lähtökohtatilanteessa rahamerkit numeroina vastaavat tavaroiden arvoa, historiallisessa liikkeessä voidaan seurata tilinpidosta työn tuottavuuden kehitystä suuntaan tai toiseen.
Kierrossa olevien rahamerkkien määrä on huomattavasti pienempi ja vähenee edelleen.

"Miten raha luodaan nykyisin?
Nykyään lähes kaiken rahan luovat yksityiset pankit. Pankit luovat rahaa, kun ne myöntävät asiakkailleen lainoja. Raha siis syntyy siten, että asiakkaan tilille yksinkertaisesti kirjataan lainaa vastaava summa. Vastaavasti kun laina maksetaan pankille takaisin, rahaa häviää kierrosta. Suurin osa rahasta on siis velkaa, joka on olemassa ainoastaan numeroina tietokonejärjestelmissä. Valtio luo ainoastaan kolikot ja setelit, jotka käsittävät nykyisin vain pienen osan maailman rahasta.
Suomen Pankki vahvistaa asian esimerkiksi Raha ja luotto rahapolitiikassa -julkaisussa:"

Tässä esitellään velkatalouden perusta. On esitetty että teoreettinen rahamerkkien määrä olisi monikymmenkertainen tavaroiden todelliseen arvoon nähden. Velkataloudessa piilee rahatalouden sekasortoon siirtyminen ja finanssiromahdusten ilmaantuminen. Sellaistenkin kohdalla, jossa tuotanto on kasvaa kuten 2 008 USA:n finanssikriisi. Rahatalouden kriisejä käytetään verukkeena julkisen sektorin pienentämiseen ja palkkojen alentamiseen ja ne päätökset ovat poliittisia. Kriisit ovat seurausta tavaroiden arvon ja kiertokulussa olevien rahamerkkien liiallisen määrän epäsuhdasta.

Rahan nimellä tai rahamerkkien numeroilla ei ole mitään merkitystä?
USA:n finanssikriisi 2 008 oli kylläkin mainitunlainen. Liikepankit suoltivat voittohuumassa velkaa, ketjuttivat velkoja kuplan alettua puhjeta, ketjuttivat lisää ja kupla puhkesi rajuna. Valtio sosialisoi liikepankkien velat, esti siten niitten kaatumisen, mutta yksityisvelallisten omaisuudet otettiin niin paljon takavarikkoon kuin voi. Muun muassa asuntovelallisten asunnot takavarikoitiin ja useimmassa tapauksessa ränsistyvät myymättöminä. Keskuspankki painoi liikepankkien tappioita vastaavan rahamäärän. Tulonsiirto rikkaiden hyväksi eteni. Katteeton rahamerkkiarvo kulkee edelleen mukana ja muhituttaa uutta kriisiä.

Velan tyrkyttäminen kulutuksen edistämiseksi liittynee jatkuvan talouskasvun teoriaan. Kapitalismi olisi järjestelmä joka tuottaa yhä enemmän tavaroita, vuosi vuodelta enemmän. Näin ei todellisuus kuitenkaan voi kulkea. Ihminen ei voi ensinnäkään kuluttaa tiettyä määrää enemmän. Toisaalta luonto ei kestä järjetöntä tuhlausta. Luonnon saastuminen edellyttää jo nyt vastatoimia.
Voidaan sanoa, että kapitalismi toimii vain jatkuvan olosuhteissa mutta että yhteiskunnallisesti se on mahdottomuus ja pää tulee vetävän käteen.

Rahan nimi voi olla mikä tahansa. Rahan numerolliset ilmaisut voivat olla mitä tahansa. Numerot ilmaiset tiettyjä suhteita ja se on ratkaiseva. Eri maiden rahojen numeraalisia ilmauksia ei voi sellaisenaan käyttää. Jossain valuutassa 500 gramman leipä maksaa 2 ja toisessa 26 (kuvitteelliset luvut). Ratkaiseva mittari on mitä palkalla saa, olipa numerot mitä hyvänsä. Muut suureet heijastuvat työvoiman arvoa heijastaen. Valtioiden sisällä suhteet tulevat esiin.
Talousdemokratia sivusto ei mainitse arvon muodostumisen mekanismia. Täten työn arvoon perustuva metodi jää selvittämättä. Rahan merkkiarvon takana heijastuu kuitenkin yhteiskunnallisen työn väliset suhteet. Rahan arvoon vaikuttaa työn tuottavuuden taso samalla rahamerkin alueella. Työn tuottavuuksien väliset erot maiden välillä näkyvät valuutan arvossa.

"Mitä tarkoitetaan talousdemokratialla?
Talousdemokraattisen ajattelun mukaan talous- ja rahavallan tulisi olla demokraattisessa hallinnassa. Talousdemokratian kannattajat suhtautuvat kriittisesti siihen, että politiikka ja talous on nykyisessä yhteiskunnassa erotettu toisistaan ja talous sanelee reunaehdot poliittiselle päätöksenteolle. Talousdemokratian vastakohta on talousoligarkia eli talousharvainvalta, jossa talous- ja rahavalta on pienellä eliitillä."

Tässä raapaistaan luokkasuhteita. Ehkä tahtomatta mutta kuitenkin. Taloudesta ja finanssipolitiikasta päättämisen tulisi olla kansanvaltaisten elinten hallinnassa. Kommunistit esittävät liikepankkien kansallistamista ja se on vastakohta oligarkialle. Taloudellinen kehitys kulkee pienyrittäjien alituisesta tuhoutumisesta suurempaan yritykseen, monopoliin ja trusteihin kunnes talous ja politiikka ovat harvainvallan käsissä. Pääomien suuren keskittymisen seuralaisena on suuri vaara ilmaantua väkivaltaan perustuva kapitalistien harvainvalta (fasismi ym). Ryhtyäkö purkamaan suuryrityksiä. Ryhtyäkö "koneensärkijäksi" sillä sitä se olisi. Ei suinkaan. Muodostetaan vielä suurempi yhteenliittymä, sosialismi. Silloin muodostuu trustejakin suurempi yhteenliittymä, luokkavastakohta katoaa ja yhteiskunnan kukoistus pääsee kohdistumaan koko voimalla väestöön. Avoimuus ja kansalaisyhteiskunta varmistavat valittujen elinten irtaantumisen kansasta.

Talousdemokratia on huono sana kun kuitenkin tarkoitetaan poliittista demokratiaa. Taloudellinen demokratia on tyhjä sana ilman poliittisia muutoksia, lainsäädännöllisiä muutoksia. Oletetaan, että taloudellinen demokratia on mahdollista saavuttaa parlamentaarista tietä.

Pienen IPU puolueen ohjelmissa on vaatimus palauttaa taloudellinen päätäntävalta Suomen eduskunnalle ja puolue on oikeassa. Talouden suuri kuva säädetään Brysselissä. Rahan arvo säädetään Brysselissä. Talouspolitiikan pääsuuntaviivat päätetään Brysselissä. Talousopin päälinja on uusliberalismi ja sen olemus on siirtää varoja palkkatyöltä pääomalle. Julkisen sektorin alasajo on dogmi, joka on kiveen hakattu.
IPU on oikeassa. IPU ei silti vaadi finanssipääoman kansallistamista. Se vaatii vain päätösten tekoa Helsingissä. Työväenluokan kannalta on sama missä hänen tulojensa ryöstöstä päätetään. Lopputulos on yhtä kurja. Näennäinen itsenäisyys ilman sisältöä työväenluokan oikeuksista - tyhjä tynnyri kolisee. Päädytään persujen isänmaallisuuspropagandaan. Työläinen tappelisi vierasta kapitalistia vastaan mutta vaatisi riisto-oikeutta oman maan kapitalisteille.

Aloituksen linkistä:
"Mitä hyötyä talousdemokraattisista uudistuksista olisi?
Talousdemokraattisessa yhteiskunnassa talouskasvun pakkoa ei enää olisi. Kun valtio voisi itse luoda rahaa ilman korkokuluja oman keskuspankkinsa kautta, ikuiselle talouskasvulle ei olisi enää rakenteellista syytä. Ilman talouskasvun pakkoa esimerkiksi työnteko, tuotanto ja kulutus voitaisiin mitoittaa ihmisten omien halujen sekä luonnonvarojen ja ilmaston kestävyyden mukaan.
Pankkijärjestelmä olisi nykyistä turvallisempi ja talous vakaampi, kun pankit eivät pystyisi luomaan rahaa myöntämällä lainoja. Pankeilla ei olisi yhtä suurta kannustinta ottaa holtittomia riskejä, kun niitä ei enää pelastettaisi konkursseilta verovaroilla. Kiinteistökuplien ja niitä seuraavien finanssikriisien, taantumien ja lamojen todennäköisyys pienenisi huomattavasti. Pankkien rahanluontioikeuden poistaminen hillitsisi merkittävästi myös asuntojen hintojen nousua."

Siteeraus siksi, koska se kertoo selventävästi rahamarkkinoiden sääntelyn keskeistä seikkaa, velkaa ja sen nojalla rahan luomista.
Perustelu on oikein. Kapitalismi eikä liioin sosialismikaan voi perustua jatkuvaan kasvuun. Vaikka tuottavuus kohoaisi kymmenkertaiseksi, tavarakrääsää ei pystyisi kuluttamaan.
Oleellista on velan luomisen ottaminen pois liikepankeilta ja siirtää se valtion keskuspankille. Valtio luotottaa pankkeja velalla, kontrolloi velan määrää. Velan määrä on ylipäänsä hallinnassa. Liikepankkien holtiton luototus katoaisi ja vakauttaisi hintatasoa. Tässä yhteydessä ei puututa pörssiin. Pörssin negatiivinen puoli on sama keinottelumekanismi kuin liikepankkien rahanluontioikeus.
Eriarvoisuutta lisäävä korkotuloilla eläminen tai rahalla keinottelu vähentyisi.

Liikepankki ei lainaa rahaa?

Liikepankki lainaa rahaa. Talousdemokratia haluaa kieltää liikepankeilta rahanluontioikeuden antamalla velkaa omisssa nimissään. Rahanluontioikeus tulisi siirtää valtion keskuspankille. Se lainaa liikepankeille luottoa, luo rahaa ja liikepankit välittävät rahan lainanottajalle.
Valtionpankki kirjaa lainan tileilleen velkasaatavaksi. Liikepankki kirjaa sen tuloksi. Kun liikepankki palauttaa lainan keskuspankille, molemmat pyyhkivät velan pois. Keskuspankki luo rahaa ja valvoo kokonaisuuden velkaa kun se nyt on hajautunut lukuisten liikepankkien oikeudeksi ja jota ne eivät kykene kontrolloimaan (huom. finanssikriisit).
Yksinkertainen valvontakoneisto katetta vailla olevan rahan luomisen estämiseksi.

Suomen Pankin näkemys rahan luonnista:
"Suurin osa rahasta on muodostunut pankkien antolainauksen yhteydessä. Koska nykyään kaikki raha on jonkun velkaa, ei ehkä ole kovin yllättävää, että rahaa muodostuu jonkun ottaessa lainaa."

Rahan tuhoutumisesta puolestaan sanotaan:

"Lainan tullessa kuoletetuksi rahaa lakkasi olemasta, ja perittyjen korkojen vuoksi vieläpä hiukan enemmän kuin mitä lainaa myönnettäessä muodostui."

Talousdemokratia sivusto ei kerro omiaan. Kapitalistinen talous on velkataloutta. Demokratian suhteen on merkitystä siitä kenellä on oikeus luoda uutta rahaa.
Mikäli saatu raha tai annettu velka palaisi takaisin, tilit nollattaisiin ei ongelmia syntyisi. Näin ei kuitenkaan ole. Velkojen ketjutus, varojen siirto verokeitaisiin, pörssikeinottelu, yrityskaappaukset ja moni muu seikka jättävät velan olemaan ja ne muuttuvat valtionvelaksi. Valtionvelka puolestaan on hallituksille ideologinen perusta hyökätä sosiaaliturvan ja julkisen sektorin kimppuun vaikka mainituilla seikoilla ei ole osaa eikä arpaa rahamarkkinoiden sekasortoon. Valtionvelka on pääosin yksityisen liike-elämän velkaa valtiolle. Ne muodostuvat ylijäämäpääomista, joista ei makseta asianmukaisia veroja valtiolle.

Talousdemokratia hämää siinä suhteessa että se puhuu todellisessa merkityksessä rahan luomisesta keinotekoisesti. Ensikertalainen lukija voi saada käsityksen, ettei rahalla ole mitään yhdyssidettä reaalisen maailman ilmiöihin.
Pankkien, keskuspankin "rahanluonti" on osittain todellista. Velkaa voidaan antaa rahan kansantaloudellisen arvon yli. Sen vastine on setelien painaminen ja se johtaa inflaatioon. Suomen Pankinkin selostuksessa todetaan velan kuoletus, jolloin "hötöraha" katoaa ja tällaisen asiantilan vallitessa ongelmaa ei ole. Rahan velkaluonnilla kuvataan rahamekanismeja mutta se ei kerro sitä mihin rahan arvo perustuu. Mikä olisi lähtökohta, jolle luotonanto perustuu!

Tavaroilla on tietty hinta. Työvoimalla on tietty hinta. Riippuen niiden suhteista ostovoima on korkeampi tai alhaisempi. Jos työvoiman hinta esim. Suomessa olisi 10 % nykyisestä, tuonti tyrehtyisi ja se vaikuttaisi myös vientiin negatiivisesti oletuksella että työläiset eivät kuolisi nälkään. Rahan luonti velalla sopisi kyllä tähänkin kuvioon. Palkka olisi 10 % nykyisestä ja loput nykyiseen tasoon työnantaja antaisi velkakirjaa vastaan. Työläisistä tehtäisiin ikuisia velkaorjia. Rahan arvoon toinen vaikuttava seikka on työn tuottavuuden taso, teknologian kehityksen taso. Marx käyttää nimitystä työn tuotantovoima.
Jotta voidaan puhua velkataloudesta, täytyy ensin määritellä rahan arvo yhteiskunnassa vaikuttavana suureena eikä Marxia voi sivuuttaa. Hänen arvoteoriaa ei sivuuteta vaikkei sitä sanottaisikaan, koska arvoteorian asettamukset ovat pohjana rahan arvolle.

Kysymys. Eikö vallitseva suuntaus Suomen liikepankeilla ole velan suoranainen tyrkyttäminen rivikansalaisillekin?

Yksi kansan ja varsinkin nuorison turmelemisen muoto on pikavippijärjestelmä.
http://pikavippi2016.fi/tag/nuoret-ja-pikavipit/

Pikavippisysteemin uhrit ovat nöyriä. He tyytyvät palkkaan mihin hyvänsä. Heidän on pakko olla vallalle kuuliaisia. Uhrit eivät monesti itsekään ymmärrä että heidät on ajettu haavilla pussiin. Useimman uhrin kohtaloon syntyy traagisia ja pitkäikäisiä ongelmia. Ongelmat tiedetään mutta porvarillinen eliitti katsoo järjestelmän suosivan heitä. Rahan vapaan lainaamisen pikavippijärjestelmällä ja demokratialla ei ole keskinäistä yhteyttä.

Suomen Pankin periaateselostuksia rahan lainaamisesta ja velasta ja sen liikkeistä sen jälkeen kun rahalla on arvo numeroina.
http://talousdemokratia.fi/?q=suomen_pankin_vastauksia
Aivan simppeliä perustietoa. Sanaa Suomen Pankki ei tule pelästyä. Pankin luoma raha perusolemukseltaan, vaikka se perustuu velkaan tileissä, on reaalinen. Lukuisat poliittiset päätökset toisaalla mahdollistavat keinottelun ja pankkivalvonnan hataruus (=kapitalismin vapaus) mahdollistavat rahalla rahan tekemisen. Velka sinänsä ei tee uutta rahaa paitsi korkojen muodossa.

Itsenäisyyspuolueen Jarmo Nevalainen on tämän Suomen Talousdemokratia ry:n johtokunnan jäsen.
Hän on talousdemokratian asiantuntija, jolta kannattaa tiedustella lisää kun asia selvästikin kiinnostaa!

Internetin sosiaalisen median palvelu Facebookissa on myös Talousdemokraattien ryhmä nimeltään: Paljastetaan rahan valhe.
Ryhmässä on jo laaja osanottajajoukko kansan eri kerroksista.

Varmasti kommunisteja kiinnostaa Talousdemokratian näkemykset. Ainakin tulisi kiinnostaa. Sikäli kuin oikein olen käsittänyt tähän mennessä niin keskeinen teesi on rahan, talouden ja politiikan yhdistäminen. Nykyinen hallitustason valtavirtaus on erottaa talous kokonaan irti politiikasta mutta kuitenkin siihen palataan vääristyneessä muodossa mm. monimutkaisine yritystukineen. Kielteisin valtapolitiikassa on työttömyyden unohtaminen tykkänään. Se korvataan hokemalla "pääoma työllistää kun sopivia voittoja tuottavia sijoituksia löytyy". Hanskat lyödään tiskiin yhdessä tärkeimmistä ihmissuhteista, oikeudesta työhön.
Rahan "luonnin" oikeus vain keskuspankille on yhtä kuin finanssipääoman yhteiskunnallinen valvonta. Ei ehkä vielä olla kansallistamassa pankkeja mutta ei kaukanakaan. Uudistus olisi ratkaiseva käänne ja mahdollistaisi työllistävän politiikan.

Mikäli 90 luvun taitteessa olisi vallinnut sääntö keskuspankin oikeudesta säännelllä velan määrää, mitään finanssikuprua ei olisi syntynyt.
Holkerin (kok) hallitus luovutti velanannon liikepankeille ja kansa maksoi seurauksista kymmeniä miljardeja. Demaritkin hihkuivat loistavasta menestyksestä parina vuonna jolloin tulevat rötösherrat rötöstelivät ulkomaisella ja kotimaisella rahalla. Seurauksena oli työtätekevän kansan varallisuuden pakkoluovutus pääomalle.

Lisävalaistusta "hötörahan" luomismekanismista. Lyhyt ja ytimekäs selostus rahavirtojen kulun perusteiden väärinymmärrysten kautta.
http://talousdemokratia.fi/tiedostot/Vaarinkasityksia pankkitoiminnasta 1_00.pdf

Johtopäätöksiä:
"1. Pankit eivät ole tallelokeroita, joihin viedään rahaa turvaan.
2.Pankit eivät myöskään ole rahan välittäjiä, eli ne eivät ota vastaan talletuksia ja lainaa niitän eteenpäin. Todellisuudessa pankit luovat rahaa myöntämällä lainoja."

Selostuksessa tulee esiin mahdollisuus muuttaa rahan määrä kiertokulussa pankkien kohdalla monikymmenkertaiseksi. Pankit lainata mm velkana muilta pankeilta vakavaraisuusosan ja muuttaa sekin useiden velkojen kautta sekin monikymmenkertaiseksi. Teoreettisesti todellisuus on löydettävissä tutkimalla kaikki velat ja lainat. Pankkien velananto ja velkojen ketjutus voivat rahana näyttää myös tuotannon kasvaneen monikymmenkertaisesti.

Muistetaanpa Marxia. Tiettynä vuonna kansakunnan varallisuus on silloin tuotettujen tavaroiden summa ja vastaavasti rahana käytyään kiertokulkuprosessin läpi. Rahamäärä on tuotetut tavarat rahana. Mikään tuotanto ei voi kasvaa satoja prosentteja vuodessa. Rahan tilinpidollinen määrä voi kasvaa tuhansia prosentteja.
Kokonaistuotannosta löytyy lisätuote eli voitto. Olemassaolevien tuotantovälineiden kulumisen arvo on tavaroiden arvossa/hinnassa. Lisätuote on reaalista uutta rahaa ja se jakaantuu eri tahoille. Yksittäinen yritys voi investoida tuplasti yli oman arvonsa tuotto-odotuksella. Kokonaisinvestoinnit voivat lisääntyä maksimissaan vain lisäarvon verran.

Pankkien rahanluontioikeus näyttäytyy velkojen ketjutuksena monella tasolla. Kun yksi suuryritys tai liikepankki sotkeutuu omiin jalkoihinsa, syntyy sekasorto, joka vetää muita pankkeja ja yrityksiä bankrottiin ja siltikin vaikka yhtiö olisi reaalisesti tuottava. Näin sai alkunsa USA:n 2 008 finanssikriisi. "Hötöraha" oli piru ja kosti.

Linkin aineisto antaa perusteita korosta turhakkeena ja jopa vahingollisena.

Marx lähtee työnarvoteoriasta. Tavara on esineellistynyttä työtä. Raha on esineellistynyttä (tavaraa ja) työtä.
Talousdemokratia käsittelee rahan olemuksessa sitä kohtiota jossa tavara siirtyy kuluttajalle rahavastiketta vastaavasti ja raha siirtyyy kiertokulussa uuden tuotannon siemeneksi. Talousdemokratia olettaa rahan määrän vakioksi vaikka ei kerro sitä tarkemmin. Vakio voisi tarkoittaa tavaroiden arvoa esim vuotuisen tuotannon kuluessa. Velkakapitalismin kautta Talousdemokratia käsittelee rahan määrän (työn määrän) poikkeamista yli arvonsa ja paluuta lähes oikeaan arvoon pidemmällä aikavälillä ja niitä ongelmia joita poikkeama synnyttää. Pankkien yhteenlasketuissa taseissa rahaa näyttää olevan moninkertaisesti arvoonsa verrattuna. Mikäli rahan määrä jatkuvasti poikkeaisi tasaisesti yli arvonsa, siitä tulisi uusi rahan ja työn suhde eikä mikään muuttuisi. Marxin työnarvoteoria toimisi edelleen.
Marx ja Talousdemokratia käsittelevät samaa asiaa toinen toiselta puolelta. Talousdemokratian periaatteita käsittelee Esko Seppänen kirjasissaan suhteessa konkreettiseen talouteen Suomessa 1 990 luvulla.

Yhdyn seppäsfanin näkemykseen.

Raha ja ympäristö. http://talousdemokratia.fi/?q=raha_ja_ymparisto
"1. Rahajärjestelmä näyttää velvoittavan ikuiseen talouskasvuun nykyisen koronkiskontakäytännön ja rahan velkaluonteen takia. Aina kun velkoja maksetaan pois, niin samalla vastaava määrä rahaa poistuu taloudesta, koska lähes kaikki liikkeellä oleva raha on velkaa, joka on maksettava pankkiireille takaisin. Tämän takia velkaa on otettava jatkuvasti lisää, jotta rahaa ei poistuisi taloudesta liikaa. Velkaa otettaessa myös talous kasvaa. Jos talous ei kasvaisi, valtiot menisivät konkurssiin jatkuvasti kasvavan velkataakan vuoksi ja vähenevän rahan kokonaismäärän vuoksi."

Tässä esitetään kapitalismista tuttu pakonomaisen jatkuva kasvun teoria. Kapitalismin perusolemus on ikuisesti jatkuva voittoa tuottava liiketoiminta. Siitä seuraa pääomien kasaantuminen, monopolit ja ylikansalliset yhtiöt. Koko maailma joutuu kapitalistisen liiketoiminnan kohteeksi. Maapallo ei yksinkertaisesti kestä ekologisesti kapitalismin riistoluonnetta. Pääomat eivät voi kasvaa ikuisesti. Ekologian suhteen voi olla viimeisiä hetkiä, jolloin maapallo on pelastettavissa saasteiden aiheuttamasta tuhosta. Mikäli noudattaisimme Perussuomalaisten linjaa, mönjät tulisi laskea suoraan luontoon ja tuho tapahtuisi nopsaan.

"Koska korkoja vastaavaa summaa ei luoda rahatalouteen lainoja myönnettäessä, talouden on jatkuvasti kasvettava, jotta valtioiden korkokulut pysyisivät edes jotenkin hallinnassa ja jotta korkojen maksu ei poistaisi liikaa rahaa taloudesta. Tästä syystä nykyinen rahajärjestelmä aiheuttaa rakenteellisen kannustimen ikuiseen talouskasvuun. Tämä on ekologisesti kestämätön lähtökohta taloudelliselle toiminnalle rajallisella planeetalla."
http://talousdemokratia.fi/?q=raha_ja_ymparisto

Korkoa saavat sekä palkkatyöläiset että pääoma. Pääoma saa korkoa voiton muodossa paljon enemmän kuin palkkatyöläinen. Mielestäni tässä esitetään finanssikriisien rahataloudelliset perusteet.
Luonnon suhteen ryöstökapitalismin päivät kaipaavat uudistumista. Perinpohjaista uudistumista ja jonka on pakko mennä kapitalismin rajojen toiselle puolelle.

Raha ja ympäristö. Nämä ovat oleellisia kohdan 1 lisäksi.
http://talousdemokratia.fi/?q=raha_ja_ymparisto

"4. Kapitalistinen pankkisektori on ensisijaisesti kiinnostunut voittojen maksimoinnista eikä rahoittamansa toiminnan eettisyydestä. Näin ollen pankit lainaavat rahaa ensisijaisesti sellaiseen toimintaan, jolla voidaan tehdä paljon rahaa. Ekologisesti kestävän toiminnan rahoittaminen ei ole usein paras tapa maksimoida voittoja. Näin ollen pankkijärjestelmä ohjaa rahataloutta kestämättömään ja yksipuoliseen suuntaan.

5. Vallitseva rahajärjestelmä aiheuttaa jatkuvia talouden lasku- ja nousukausia rahanluontimekanismin takia, mikä hankaloittaa pitkänäköisen ympäristöpolitiikan harjoittamista. Laskukausina ympäristötavoitteista tingitään ja nousukausina lyhennetään laskukaudella kertyneitä velkoja.

6. Nykyinen rahajärjestelmä ylläpitää myös räikeää taloudellista epätasa-arvoa nykyisen rahanluontimekanismin takia. Merkittävä osa taloudessa kiertävästä rahasta palautuu pankkiireille koronkiskonnan ja rahan velkaluonteen takia. Näin ollen osa ihmisistä on niin rikkaita, että heillä on taipumusta kerskakulutukseen, kun taas suurella osalla ihmisistä ei ole varaa tukea ympäristöystävällisiä tuotteita ja palveluita."

Kapitalistinen vapaa kilpailu: Sijoita sinne mistä eniten tulee voittoa, olipa tuote tarpeellinen, sastuttava tms.. Se osa tuotteista on poissa mm sosiaaliturvasta. Vapaa kilpailu johtaa väistämättä liikatuotantopuliin. Nykyään myös liika raha synnyttää pulia. Kohdassa 6 esiintyy pääomien, rikkauksien ja varallisuuden keskittyminen väistämättömänä seurauksena. Pääomien kasaantuminen ei suoranaisesti johdu pankkien velkarahasta. Se johtuu kapitalistien keskinäisestä kilpailusta, joka tapahtuu ikäänkuin salaa kapitalistin selän takana. Kapitalistit eivät itse voi sille mitään. Vapaa kilpailu kulkee vääjäämättä rikkauksien keskittymiseen harvoille. Poliittinen valta kasvaa rahamäärän omistuksen mukana ja mies/ääni vaaleissa on toisarvoista.

Velkaraha, Esko Seppäsen nimittämä hötöraha, on pikemminkin seuraus kilpailusta kuin syy. Tässä Talousdemokratia, vaikkakin päätyy johtopäätöksissä oikeaan, kertoo väärin syysuhteen unohtamalla työnarvoteorian.

"Velkahan ei ole velan antajan ongelma vaan sen joka velkaa ottaa kuvitellen sen ansainneensa. "

Näin asia ei ole. Ei kokonaisuudessa eikä yksityiskohdissä. Yksilöiltä ei kysytä, haluavatko he velkaa. Pankit tietävät kokemuksesta kuinka paljon keskimäärin velkaa kuluu tietyssä ajassa. Kun pankit tekevät rahaa "tyhjästä" ja laskevat sen velaksi toivoen saavansa sen korkojen kera takaisin, se on todellista velkataloutta. Yhtiö/yksilö/julkinen sektori halutaan velkaannuttaa eikä siinä kysytä yksilön tahtoa. Mainosmiesten armeijat sivusta tukevat velkataloutta.
Talousdemokratia ry selvittää velkatalouden ongelmia ja yksi ongelma on perustassa ja se on voiton maksimoinnin tahdosta riippumaton liike. Paitsi että se tuottaa ihmisten eriarvoistumista se tuhoaa myös ainutkertaista maapalloamme. Voiton maksimointi ja ekologisesti kestävä ympäristö asettuvat vastakohdiksi ja vaarantavat elollista elämää.

Talousdemokratia. Sitaatteja velkarahasta ja liikepankeista.
http://talousdemokratia.fi/?q=sitaatteja

"Jos ihmiset ymmärtäisivät miten pankkijärjestelmämme oikeastaan toimii, uskon, että vallankumous tapahtuisi ennen huomisaamua."
-- Henry Ford --
Henry Ford oli suurkapitalisti, USA:n autoteollisuuden liuhihnaistaja 1 900 luvun alkupuolella.

"Ahneus ja kilpailu eivät ole kiinteä osa ihmisluonnetta. Ahneus ja pelko synnytetään ja niitä ylläpidetään niukkuutta luovan rahajärjestelmän avulla."
-- Bernard Lietaer, taloustieteilijä --
Lietaer elää edelleen.

"Jos haluatte elää jatkossakin pankkiirien orjina ja maksaa orjuuttamisenne kustannukset, niin antakaa vain pankkiirien jatkossakin luoda rahaa ja hallita luottoa."
-- Sir Josiah Stamp, Bank of England, johtaja 1928-1941 --

"Kun maan hallitus on riippuvainen pankkiirien rahoituksesta, ei vallassa ole hallitus, vaan pankkiirit, sillä käsi joka antaa, on ylempänä kättä joka ottaa... Rahalla ei ole kotimaata; rahoittajat eivät tunne isänmaallisuutta eivätkä säädyllisyyttä; heidän ainoa tavoitteensa on tuotto."
-- Napoleon Bonaparte --
Suuri Bonaparte. Keisari, sotapäällikkö Ranskassa 1 800 luvun alussa. Esitti marxilaisen talousopin perusteita ennen Marxia.

Totuus on, kuten tiedämme, että suurten talouskeskittymien finanssitahot ovat omistaneet Yhdysvaltain hallituksen aina Andrew Jacksonin päivistä lähtien..."
-- Franklin D. Roosevelt --
Roosevelt oli USA:n presidentti 1 900 alkupuoliskolla. Kova lausunto siitä, kuka omistaa hallituksen.

"Tyydyttääkseen valtion rahatarpeen ja kansalaisten ostovoiman, valtion tulisi itse voida luoda oma rahansa.
-- Abraham Lincoln --
USA:n presidentti 1 800 luvulla sisällissodan aikana. Murhattiin sodan loputtua. Merkkimies orjuuden poistamisessa USA:sta työvoimana. Orjuus jatkui piilevänä 1 960 luvulle saakka.

”Kaikista pankkitoiminnan järjestelmistä huonoin on se, joka nykyään on käytössä.”
-- Mervyn King, Englannin keskuspankin pääjohtaja, New Yorkissa 25. lokakuuta 2010 --

Mainitut porvarilliset talouspolitiikkaan kantaa ottaneet näkevät talouden ja politiikan kuuluvan yhteen. Ristiriita on siinä kuka saa päättää rahan "luomisesta" velan avulla, valtio vai liikepankit.

Maailman 62 rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin köyhin maailman väestönosa. Noin 3,5 miljardia ihmistä.
Rikkain prosentti omistaa saman kuin koko muun maailman ihmisten yhteenlaskettu omaisuus.
Maailman 62 rikkaimman ihmisen varallisuus nousi vuosien 2010–2015 välillä yli puoli biljoonaa dollaria. Köyhin puolikas menetti samaan aikaan biljoonan omasta varallisuudestaan.
Myös tuloerot rikkaimpien ja köyhimpien välillä kasvavat raportin mukaan. Köyhimmän viidenneksen tulot kasvoivat tuskin lainkaan vuosien 1988–2011 välillä. He elävät äärimmäisen köyhyysrajan alla eli alle noin 1,7 eurolla päivässä.
Sen sijaan rikkaimman kymmenyksen tulot nousivat 46 prosenttia.
http://yle.fi/uutiset/maailman_62_rikkainta_omistaa_saman_verran_kuin_koyhin_puolikas_maapallon_vaestosta/8602895

Pääomien kasautuminen on tosiasia. Marx ennusti kapitalistisen riiston johtavan siihen. Thomas Piketty vahvisti hiljan asian tutkimuksessaan. Oxfamin raportti kruunaa Marxin näkemyksen pääomien väistämättömästä kasautumisesta. Vallitseva talouspolitiikka edistää ylimmän tuloluokan kymmenyksen sisällä tulonjaon muuttumista superoligarkkien hyväksi.
62 oligarkilla on enemmän valtaa kuin maailman parlamentaarikoilla yhteensä. Toisaalla kaikkialla maailmassa rakentuu kansalaisyhteiskunnan aineksia. Yhteentörmäys oligarkkien kanssa on väistämätön.

"Veroparatiisit yksi syy
Oxfamin mukaan suurin syy eriarvoisuuden kasvamiselle on rikkaiden verovälttely. Oxfamin mukaan 30 prosenttia Afrikan rahallisesta varallisuudesta on veroparatiiseissa, ja se tietää vuosittain noin 14 miljardin menetettyjä verotuloja maanosalle."
http://yle.fi/uutiset/maailman_62_rikkainta_omistaa_saman_verran_kuin_koyhin_puolikas_maapallon_vaestosta/8602895

Palstan komut ovat tuoneet veronkiertoa valtionvelan syyksi ja aiheesta. EU-maissa on arvioitu verokeitaissa olevan tuhat miljardia euroa. Valtioiden veromenetykset ovat mittavia. Biljoona euroa on poissa rahan kiertokulusta. Katainen EU:n virkamiehenä ei tee asialle mitään.

http://talousdemokratia.fi/tiedostot/Taytta rahaa 1_00.pdf
"Täyttä rahaa
JOHDANTO
Täyden Rahan ehdotus pankkijärjestelmän uudistamiseksi kuvaa selkokielisesti, miten voimme estää pankkeja luomasta rahaa ja siirtää tämän rahan
luontioikeuden läpinäkyvän ja tilivelvollisen toimielimen haltuun.
Rahan luontioikeuden poistaminen pankeilta vähentää talouden epävakautta, sekä nousu ja laskukausia, jotka johtuvat pankkien liiallisesta rahanluonnista. Täyden Rahan järjestelmässä luotu raha päätyy talouteen vähentämään väestön velkataakkaa. Rahaa ei siis luoda pankkien lainaustoiminnan seurauksena kuten nykyään.
Täyden Rahan järjestelmä mahdollistaa myös pankkien kaatumisen ilman, että niitä tarvitsee pelastaa veronmaksajien rahoilla."
http://talousdemokratia.fi/tiedostot/Taytta rahaa 1_00.pdf

Rahademokratian keskeinen teema näyttää olevan rahan luonnin riistäminen liikepankeilta ja sen siirtäminen Suomen Pankille. EU-säännökset estävät tämän, joten valtion täytyy ottaa rahamarkkinoista päättämisen omiin käsiin vaikka se merkitsisi irtautumista EU:sta. Suomen Pankki luon velkarahan ja jakaa sitä liikepankeille. Suomen Pankki pääsisi täten valvomaan kokonaisuutta. Liikepankit antaisivat lainoina velkaa ja olisivat tilivelvollisia takaisinmaksun muodossa SP:lle. On aivan ilmeistä että ehdotus kaventaa huomattavasti keinottelua mutta ei välttämättä estä yhtiöitä ja yksityisiä piilottamasta varoja verokeitaisiin. Rahamarkkinoiden vakautta se epäilemättä lisäisi. Rahan arvon yhteys tavaroiden arvoon olisi mahdollista säilyttää nykyistä paremmin.

Johtopäätös: Rahademokratian tutkimukset ja esitykset ovat varteenotettavia. Ne ovat joka tapauksessa toista luokkaa kuin eliitin hokema "kansantalous on lirissä ja sinulta eläkeläiseltä tai työttömältäkin täytyy leikata". Vaikka rahaa tarkastellaan itsenäisenä oliona ilman yhteyttä tuotantoon sen täytyy kuvata työvoiman tarpeiden, tuotannon kulujen ja voiton suhteita ja jolloin rahan "itsenäisyys" tulee lihaksi ts. käsitettäväksi. Raha ei loppujen lopuksi ole muuta kuin vaihdon vastike ja se heijastaa tavaraan kiteytynyttä esineellistynyttä työtä.

"1. Raha on vaihdannan väline, hyödyke, lisäksi arvon mitta ja säilyttäjä
2. Rahaa syntyy tarpeen mukaan mahdollistamaan vaihtoa, syntytavalla ei ole merkitystä
3. Vaihdossa siirretään varallisuutta ihmisten välillä
4. Kirjanpito kuvaa siten todellisia hyödykevirtoja
5. Rahalla ei ole merkitystä siihen miten varallisuus jakaantuu ihmisten välillä"
http://talousdemokratia.fi/tiedostot/Pasi Hentunen - Ay-vaen rauhanpaivat Kouvolassa 16-1-2016.pdf

Teesit ovat kalvojen pääotsikoita ammattiyhdistysliikkeen rauhanpäivillä esitetystä luennosta. Mikäli esittäjä ei ole Marxiin tutustunut, hän harvinaisen lyhyesti esittää perustotuuksia rahasta, sen suhteista ja mitä raha ilmentää.

Marx: Vaihdossa vaihdetaan käytännössä erilaisia työn paljouksia. Ne ilmenevät tavarassa ja luovat sille arvopohjan. Raha itsenäisenä oliona ilmentää tavaraan liitettyä työtä.
Mikäli ykköskohdassa olisi "raha ...työn arvon mitta" niin asia olisi selkeä, koska sitä sillä tarkoitetaan. Ensin selviää satojen vuosien kuluessa työn arvo työvoiman, tuotantovälineiden ja voiton kohdalla ja kullekin ryhmälle tulee vastaavat rahamerkit. Raha itsessään ei edusta muuta kuin rahaa (paperia tai metallia tai numeroita pankkien tileillä). Jos kansantaloudessa kaikki hinnat kaksinkertaistettaisiin niin työvoiman hintakin tulisi kaksinkertaistaa jos halutaan eri ryhmien suhteet säilyttää entisellään. Rahan arvo säilyisi entisellään. Jos työvoimalta otetaan ja pääoman omistajille annetaan, rahan arvo säilyy entisenä mutta työn ja pääoman suhde muuttuu. Esimerkki on yksinkertaistettu kuvaamaan suhteita.
Kakkoskohta liittyy edelliseen. Kansalaisen ei tarvitse kuljettaa tavaraa x mukanaan vaihtaaksen sen tavaraan y. Hän myy x ja ostaa rahalla tavaran y. Rahan synnyllä ei todellakaan ole merkitystä, se kuvaa vain esineellistynyttä työtä. Tavaran syntyminen tuotannossa työn tuloksena ja se liittyy rahan kiertokulkuun ja sillä on suuret yhteiskunnalliset mittasuhteet.
Kolmoskohta tulee ymmärtää, että vaihdossa keskimäärin tavarat vaihdetaan arvostaan, vaihdetaanpa ne rahaan tai toiseen tavaraan. Poikkeamat suuntaan tai toiseen kumoavat toisensa.
Neloskohdassa kirjanpito kuvaa esitettävän kohteen toiminnallista historiaa numeroiden/rahan/rahasuhteiden avulla.
Vitoskohta on huonosti sanottu eikä kuvaa täysin totuutta. Raha on myös poliittinen väline. Poliittiset päätökset muuttavat suhteita ja varallisuutta ihmisten välillä. Finanssi- ja pörssikeinottelu, veronkierto, pääomien siirto verokeitaisiin muuttavat suhteita. Optimaalisessa tilassa, jossa lisäarvo laitetaan välittömästi kiertoon olipa se pääomaa tai palkkaa, raha ei sinänsä muuta mitään. Mutta eikö sen sanominen ole tautologiaa vailla merkitystä. Raha on kuitenkin ihmisten toiminnan väline ja sillä voidaan ja keinotellaankin.

Rahan ilmeneminen yhteiskunnallisena oliona tarkatseltuna rahasta työhön ja tavaraan on mahdollista mutta vaarana on virhearviot kun edettäisiin tavarasta rahaan vaihdon välineenä. Mielestäni Talousdemokratia on onnistunut hyvin ja sivusto antaa lukijalle arvokasta tietoa.

Talousdemokratian pääteesi "Rahan luonti velkarahaksi pois liikepankeilta Suomen Pankille" on vallankumouksellinen. Liikepankkien valtaa ja rahamarkkinoiden sekasortoa supistettaisiin rajusti. Kapitalistiluokka ei tule siihen vapaaehtoisesti suostumaan.
Työväenluokka ei teesiä tunne. Se tulisi saattaa sinne tunnetuksi. Liberaaliporvareille teesin tuputtaminen on turhanaikaista. Työläisväki ottaa asian omakseen ja lisää siihen sivumausteita. Liikepankkien toimintojen todellinen valvonta niin ettei niille jää mahdolisuutta olla osallisena veronkierrossa ja pääomien pimittämisessä. Viisainta olisi sosialisoida yksityiset liikepankit välittömästi.
Kapitalisteille muodostuu yhä pahenevaksi ongelmaksi ylijäämäpääomien sijoittaminen. Tieteellis-tekninen kehitys suistaa yhä enemmän työläisiä työttömiksi, tuottavuus kasvaa, ylijäämäpääomat kasvavat. Kapitalismi on solmussa jatkuvan kasvun teorian kanssa. Ennen kapitalistit ratkaisivat pulman sotimalla. Sodan avulla ylijäämistä pääsee nopeasti. Suursodan pelko on aiheellinen. Tämäkin tulisi ottaa huomioon.

Valtioiden velat tarkasteltuna taloudellisiin mahdollisuuksiin ovat pääasiassa yksityisen sektorin bisneksen velkaa valtioille. Osa velasta on hötömäistä pankkien luomaa nimellistä velkarahaa ts. pörssikeinottelun kaltaista velkaa. Tavallista kansaa höpläytetään valtionvelalla. Siitä luodaan mörkö ja jota tulisi pelätä ja sen voittamiseksi olisi alistuttava palkkojen ja sosiaaliturvan alentamiseen. Talous ei siten ole pelkkää puhdasta rahaa tai numeroita ja Talousdemokratia on oikeassa siinä, että raha ja politiikka tulisi saattaa avioon. Niistä tulisi puhua yhtä aikaa. Talouden takana on ihminen ja sen vaikutukset koskettavat koko ihmiskuntaa. Marx yhdisti talouteen ihmiset ja niiden väliset suhteet eikä teesistä saa luopua.

Mistä rahan arvo syntyy.
Aatellaanpa tilannetta, jossa tuotantovälineitä ei uusita lainkaan eikä uusia laitoksia rakenneta. Kymmenen vuoden sisällä lähes kaikki tuotanto on poissa pelistä. Siitä eteenpäin seuraavan kymmenen vuoden aikana pääosa tuotteista on kulunut loppuun.
Mitä tapahtuu? Elää täytyy. 90 % väestöstä kuokkii kuokalla pellot ja leikkaa elon sirpillä tai liuskevien palasella. Koulutus ja sivistys katoaa. Ihmiskunta aloittaa pohjalta. Kehityksessä aloitetaan jostain 7 000 vuoden takaiselta tasolta.

Raha saattaa kadota lähes tyystin. Vaihdettavaa ei ole. Jos olisikin, tavaroiden kuljetus tuohikontissa ei suurestikaan markkinoita synnytä. Tavaroilla on luonnollisesti silloinkin arvo työn määrässä mitattuna. Kun palataan takaisin nykyisyyttä kohti, kehitys on ollut teknologian kehitystä ja sodat pelkästään rosvouksen välineenä. Jossain vaiheessa yleisvastikkeeksi tulee harvinainen metalli (kulta, hopea) ja jolla mitataan tavaroihin kiteytynyttä työtä olivatpa suhteet tismalleen oikein tai ei. Seuraavaksi tulee rahamerkki. Rahamerkki on esineisiin, tavaroihin kiteytyneen työn mitta. Työn tuottavuuden kohotessa rahan arvo muuttuu. Samalla rahamerkillä saa hieman enemmän tavaroita tai palveluksia kansan mitassa. Raha ja rahan arvo ovat sidoksissa tavaroihin ja työn tuottavuuteen. Jos lasketaan liikkeelle arvoa enemmän tai vähemmän rahamerkkejä niin rahan arvo muuttuu keinotekoisesti.
Tässä ei puututtu tulonjakoon palkkatyön ja pääoman välillä, koska se on toinen tarina.
Talousdemokratian puheet rahan luonnista tulee käsittää luotonannoksi. Oletus on että velkarahaa annetaan (liikepankit ilman olemassa olevaa perustetta) ja se saadaan takaisin ja "ylimääräinen raha" on nollattu. Velallinen maksaa velan ja ideaalitilanteessa toimi edesauttaa ehkä hitusenkin työn tuottavuuden kohoamista. Raha ei siis ilmesty tyhjästä. Sillä on aina reaalinen tuotannollinen perusta, palkkatyöläisen työ.

"Nykyjärjestelmässä on myös selvä demokratiavaje. Pankit päättävät, mihin tarkoituksiin rahaa luodaan. Pankit luonnollisesti pyrkivät tekemään mahdollisimman paljon voittoa omistajilleen, joten ne luovat rahaa tuottavimpiin, eivätkä yhteiskunnallisesti hyödyllisimpiin tarkoituksiin.
Lisäksi nykyisin rahavaranto on käytännössä ”vuokrattu” pankeilta, joten joudumme yhteiskuntana maksamaan rahan käytöstä vuosittain korkoa pankeille. Tämä lisää epätasa-arvoa, kun korkomaksut valuvat 90 prosentilta väestöstä rikkaimmalle 10 prosentille."
http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3482051-rahauudistus-siirtaisi-rahanluontivallan-valtiolle

Kansan Uutiset lehdessä oivallus vaikkakin artikkelissä on paljon höttöä. Finanssijärestelmästä puhutaan aika laajastikin vaikkei se vielä näy eduskuntatasolla.
Velkarahassa on pääosin kysymys luotosta ja jonka täytyisi vastata yhteiskunnallisia reaaliteettejä. Pois tulisi sulkea keinottelu rahan luomisella rahalla. Siinä on kyse vain tulonsiirroista eikä muusta.
Rahajärjestelmän uudistukseen liittyy saumattomasti kansalaispalkka, sosiaalinen perusturva, pääomien piilottamisen estäminen ja progressiivinen verotus. Kyse on demokraattisesta muutoksesta kapitalismin sisällä.