Luulin voivani antaa hyvää hoitoa vanhuksille, uskoin olevani hyvä hoitaja joka ei hoitaisi vanhusta kuin pakettia. Nyt on pakko.
Silloin puolivuotistyöttömät tuli ja pilas mun luulot. Ne tuli työpariksi, osa oli tosi hyviä, osaa ei kiinnostanut saapua edes työvuoroon ajallaan tai ei ollenkaan. Kaupungin kun piti työllistää ne. Osa oli niin sairaita ettei ne saaneet nostaa kun selkä oli niilläkin poikki.
Eräs nuori ylioppilas tuli kesätöihin eikä suostunut nostaan kuin kahvipannua. Kun huomautin asiasta kahvipöydässä että kaikkien on pantava panoksensa peliin, niin illalla sen poikaystävä soitti mulle ja alkoi uhkaileen. Sanoin että soitan poliisille jos vielä soittaa ja uhkailee.
Sitten pomo kertoi mulle että se on vain kesätöissä ja lähtee lukeen opettajaks syksyllä, joten on vain siedettävä.
Sitten tuli rahapula ja hoitajavähennykset.
Nyt tuli Sipilän hallitus Soteineen ja keskittää hoidon isoihin yksiköihin.
No hoitohan tietysti paranee, kaikki keskus- ja yliopistosairaaloidenhan ylilääkärit haluaa pelastaa pikkukylän ämmän eikö- jookos niin?
Silloin puolivuotistyöttömät tuli ja pilas mun luulot. Ne tuli työpariksi, osa oli tosi hyviä, osaa ei kiinnostanut saapua edes työvuoroon ajallaan tai ei ollenkaan. Kaupungin kun piti työllistää ne. Osa oli niin sairaita ettei ne saaneet nostaa kun selkä oli niilläkin poikki.
Eräs nuori ylioppilas tuli kesätöihin eikä suostunut nostaan kuin kahvipannua. Kun huomautin asiasta kahvipöydässä että kaikkien on pantava panoksensa peliin, niin illalla sen poikaystävä soitti mulle ja alkoi uhkaileen. Sanoin että soitan poliisille jos vielä soittaa ja uhkailee.
Sitten pomo kertoi mulle että se on vain kesätöissä ja lähtee lukeen opettajaks syksyllä, joten on vain siedettävä.
Sitten tuli rahapula ja hoitajavähennykset.
Nyt tuli Sipilän hallitus Soteineen ja keskittää hoidon isoihin yksiköihin.
No hoitohan tietysti paranee, kaikki keskus- ja yliopistosairaaloidenhan ylilääkärit haluaa pelastaa pikkukylän ämmän eikö- jookos niin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sairaaloissa näkee tämän päivän hoitotason. Vielä 80-luvulta on hyvässä muistissa, miten hoitajat närkästyivät, kun vanhuksen omaiset antoivat tälle mehua tai vettä vierailukäynnillä. Tuolloin monet vanhukset käytännössä nääntyivät janoon, koska hoitokäytäntö oli mikä oli.
Nyt heidät palellutetaan hengiltä. Sairaaloissa ikkunat apposen avoimina ja tuuletus täysillä säästä riippumatta, vanhuksilla ohuenohut pyyheliina peittonaan tai yhtä ohut keinokuitutäkki niille, jotka osaavat vaatia. Jotkut omaiset kantavat paksuja huopia, jotta vanhuksen olisi mahdollista selviytyä ilman keuhkokuumetta, mutta tämä närkästyttää hoitohenkilökunnan täysin. Saattaa toki tulla hygieniaongelmia, mutta ongelma se on vanhuksen paleltuminenkin. Ja lisänä lähes kaiken aloitekyvyn tyrmäävät lääkeaineet, joilla loppua muiden käytäntöjen ohessa pyritään vielä vauhdittamaan.
juu ja lehmät lentää☺☺
"Tolkuttomalla" kuuluu olevan asenneongelma, silloinhan milloinkaan ei näe mitään muuta missään kuin ongelmia.
Välinpitämättömyys on ongelma, jonka kaikki tietävät, vaikka ei voidakaan myöntää. Vanhusten, etenkin muistihäiriöisten tilanne on todella hälyttävä. Asenneongelma sairaaloissa viestittää pelkoja, joista hoitohenkilökunta kärsii jo pahoin. Autettavia on paljon, niin potilaissa kuin myös hoitopuolella.
Asenteiden on muututtava tuntuvasti. Peloista on rohjettava puhua, sillä vaikeneminen ei tuo ratkaisua. Sääli ei ole sairautta, kuten meillä viestitetään, vaan tervehtymisen alku. Pelkkä myötätunto ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös tekoja.
Poliittisella tasolla näihin seikkoihin tulisi tietenkin ensisijaisesti puuttua. Tosin sairaalan henkilökunnalta, lääkäreiltä ja hoitajiltakin on lupa odottaa inhimillisyyttä.
Vanhukset eivät lakkaa palelemasta ohuissa pyyhepeitoissaan, eikä heidän verenkiertonsa parane hillittömällä lääkitsemiselläkään, jos asioihin ei puututa lujasti. Lääkärien tiedossa lienee myös, että paksu painava peite antaa vanhukselle rauhallisen yöunen ja vähentää lääkitystä. Tämä on niiiiiiiiiin kaikkien vähänkin ajattelukykyä omaavien tiedossa kuin vain olla voi. Please, hieman järkeä kehiin!
Ja hyökkäys ei ole se paras puolustus. Aku Kopakkala erotettiin Mehiläisestä, kun omalla tolkullaan hieman vain sohaisi valtaisaa epäkohtaa psyyken puolen terveydenhoidossa. Vastapuolen tolkku olikin sitten jo kadoksissa. Meillä Suomessa sitä osataan aina niiiiiiiin fiksusti ja rasismin vastaisesti menetellä epäkohtia korjatessa.
Jos hoitohenkilökunta vastaa epäkohtiin puututtaessa, että onhan meillä paljon hyvääkin, miksi keskustella ikävistä, asenteet ovat jo pahasti vialla. Ei hymyilytä vanhusten kärsimys, joten jääköön hymiöt.
Paleleva iäkäs saa varmasti lisäpeittoa pyytäessään. Toisilla on niin paljon vällyjä päällä, että alla makaa hikipallero, joka palelee heti kun joku vällynkulma ei ole kunnolla päällä. Painopeitto (vai mikä sen nimi on oikeasti) on erikoistuote eli niin kallis, ettei sellaisia osastoille saada kuin ehkä joskus hyvänä vuonna yksi. Ts. yhtä tyhjän kanssa. Sieltä uupuu relevantimpiakin hoitotyötarvikkeita.
Siitä olen tasan samaa mieltä että terveydenhuoltopuolella ei ole kaikki asiat aivan terveesti eikä sotemallit auta asiaa pätkän vertaa. Terveydenhuoltoalan viat, vaivat ja tolkuttomuus asuvat kuitenkin ihan muualla kuin hoitajakaartissa, joka pihisee viimeisillä voimillaan kaikkien vaatimusten edessä ja alla.
Pelko juuri estää muutokset. Sairaaloissa jos missä pelätään, ja potilaat aistivat tämän. Kollegat varovat toisiaan ilmiannon pelossa. Itänaapuri tulee pakostakin mieleen. Jos massaan ei sulaudu, käy kuten Mehiläisen Kopakkalan, kenkää tulee. Onhan näistä jo julkisuudessakin puhuttu, että esim lääkeaineiden haitoista ei ole sopivaa keskustella terveydenhoidon piirissä, ja jos joku tuollaiseen ryhtyy, hänelle käy kehnosti.
Tuo peiteasia on iso ongelma ja siitä on riittänyt puhetta nuorempienkin potilaiden parissa. Dementiaosastoilla asiaan on yritetty puuttua, mutta yhtä tyhjän kanssa. Kun esim langanlaiha muistihäiriöinen ilman omaistukea makaa liikkumaan kykenemättömänä kuukaudesta toiseen tuuletusikkunan vieressä peittonaan vain ohut pyyheliina, ja kun potilas lopulta kylmissään turvautuu muiden potilaiden omaisiin saadakseen apua, hoitohenkilökunta on asiasta hyvin nyreissään. Mitä ihmeellisimpiä ovat olleet selitykset, miksi ei jo lähtökohtaisesti anneta kunnon peitteitä pyyheliinojen sijaan.
Jos peittoihin ei sairaaloissamme ole varaa, niin mitähän ne relevantimmat kohteet mahtaisivat olla? Lääketeollisuus pitää varmasti puolensa, se ei ainakaan tule häviämään. Joka tapauksessa tässä pyyheliinapeiteproblematiikassa useimmiten vedotaan hygieniaan. Hygieenistä, helppoa, vaivatonta.
Kysymys ei ole vain yhden osaston tai sairaalan ongelmasta. Ongelma on varsin laaja, mutta kuten näissä lääkeasioissakin, muutoksen suhteen tabu. Jos jossain on paremmin, hyvä niin. Toki jossain täytynee ollakin paremmin.
Sairaalassa pärjäävät usein vain ne, jotka osaavat pitää puoliaan (esim ruoan, juoman, lääkeaineiden, peittojen suhteen), eivätkä aina hekään. Paljon riippuu siitä, millainen henkinen ilmapiiri osastoilla vallitsee. Jos se on kireä, ongelmiakin on kasapäin odotettavissa.
Jokaisen tulee mennä itseensä, voidaanko ylipäänsä tehdä mitään vai ollaanko jo jämähdetty paikoilleen. Jos kritiikkiä ei kyetä ottamaan vastaan, siitäkin on opittava puhumaan. Hyvä itsetunto kyllä kestää kritiikin. Toisaalta voidaan kysyä, onko kiireestä tullut ainoa sallittu keskustelunaihe sairaaloissamme?