Tässä viihdetaiteilijan avautuminen millä hänestä tuli jälleen eheä ihminen.
NÄIN LUOVUIN VIHASTA: tähtikoomikko kertoo maahanmuuttovastaisuutensa tarinan
Viime viikonloppuna sosiaalisessa mediassa kiersi blogikirjoitus, jonka takana oli televisiosta tuttu koomikko Iikka Kivi. Kirjoituksessa hän kertoo oman tarinansa siitä, miten hänestä tuli maahanmuuttovastainen –ja miten hän lopulta luopui siitä.
Kiven blogikirjoitus ”Miten minusta tuli suvakki?” levisi laajalle – Kivi on omalla alallaan pieni julkkis. Hän voitti Ylellä nähdyn Naurun tasapaino -koomikkokisan toisen kauden vuonna 2014. Nyt hän on ammattikoomikko, joka kiertää jatkuvasti Suomea.
Haastattelimme Kiveä kirjoituksesta, ja kokosimme yhteen kahdeksan huomiota, jotka hän matkallaan teki.
1 Maahanmuuttovastaisuuden ”löytäminen” muistutti jossain määrin uskoon tulemista.
Blogissaan Kivi kirjoittaa, kuinka maahanmuutto- ja rasismikeskustelussa kiinnitetään aivan liian vähän huomiota kokemukseen, joka ”yhtäkkisesti saa ihmisen suhtautumaan vieraaseen kulttuuriin ja sen edustajiin lähtökohtaisen negatiivisesti”.
Kivi kirjoittaa kokeneensa aiemmin elämässään kristillisen uskoon tulemisen. Hän näkee maahanmuuttovastaisuuden löytämisessä samanlaisia piirteitä.
Haastattelussa hän tarkentaa kirjoittamaansa.
”En halua vetää yhtäläisyysviivaa maahanmuuttokriittisyyden ja uskonnollisen kokemuksen välille. Se olisi liian raju rinnastus. Mutta niissä on jotain samaa.”
Hän käyttää esimerkkiä, joka on tuttu uskonnon piiristä – halu julistaa palavasti juuri löytämäänsä totuutta toisille.
”Jos joku on ollut koko ikänsä tapakristitty tai suhtautunut aina kriittisesti maahanmuuttopolitiikkaan, hän ei vouhota samalla tavalla. Kun hoksaa asian, siitä seuraa alkuhuuma. Tajuaa muka jotain ja jaksaa vouhottaa siitä muille.”
Rinnastuksella uskoon tulemiseen Kivi haluaa myös korjata käsityksen, että kaikki ulkomaalaisvastaiset olisivat ”vähä-älyisiä reppanoita ja luusereita”. Hän kirjoittaa:
”Normaaliälyinen yksilökin voi nopeasti alkaa uskoa sopivassa tilanteessa täysin irrationaalisiin asioihin, olkoon se sitten somalin pelko tai yksisarvisen parantava voima.”
2 Maahanmuuttovastaisuus antoi vahvan identiteetin tunteen.
”Maahanmuuttovastaisuus, samoin kuin usko ja salaliittoteoriat, antavat ihmiselle vahvan mahdollisuuden identifioida itsensä uuden aatesuuntauksen kautta. Niiden avulla on helppo määritellä itsensä”, Kivi sanoo.
Jokainen ihminen tarvitsee identiteetin tunnetta. Jossain elämämme vaiheessa hukkaamme sen ja suurin osa meistä löytää sen uudelleen, ehkä muuttuneena. Blogissaan Kivi kertoo avoimesti, kuinka hän oli tilanteessa, jossa oma identiteetti oli kadoksissa.
Maahanmuuttovastaisuus oli ratkaisu.
”Olin vain hukassa elämäni suunnan suhteen ja luulin löytäneeni ratkaisun siihen, miten voisin tehdä maailmasta paremman paikan. En tahtonut kenellekään pahaa, pelkästään hyvää.”
Tämä on Iikka Kiven mielestä hänen kirjoituksensa tärkein viesti. Vaikka vastustaisi maahanmuuttoa, vastustajat eivät hänen mielestään alun perin halua toisille pahaa.
3 Maahanmuuttovastaiset ihmiset halusivat tehdä hyvää.
Kivi kirjoittaa tehneensä blogitekstinsä ymmärryksen lisäämiseksi:
”Tämän kaiken kirjoitan siksi, että maahanmuuttovastaisia ei pidettäisi automaattisesti huonoina ihmisinä.”
Polttopulloiskujen ja katupartioiden aikana tämä voi olla vaikea ymmärtää. Kivestä se on kuitenkin erittäin tärkeää.
”Heidän tarkoitusperänsä ovat hyvät. He haluavat suojella kanssaihmisiä ja parantaa turvallisuutta”, Kivi sanoo.
”Monet heistä ei vain hoksaa, että heidän toimintansa heikentää turvallisuuden tunnetta yleisellä tasolla. Esimerkiksi väitetään, että halutaan suojella naisten koskemattomuutta ja samaan aikaan uhataan raiskauksilla. Silloin menee aika kovaa ja pikkuisen voisi höllätä kättä kaasukahvalta.”
4 Maahanmuuttovastaisten näkemysten ylläpitäminen oli kiero itsensä huijaamisen prosessi.
Halu suojella suomalaisten turvallisuutta, eli halu tehdä hyvää, kääntyy Kiven mukaan ahdasmielisyydeksi. Puolustaminen sisältää aina kätkettynä ajatuksen vihollisesta.
Tämä on koko ajatusrakennelman sokea piste, jota Kivi itsekään ei nähnyt kuin vasta paljon myöhemmin. Hän kirjoittaa: ”Tietyn ihmisryhmän edes kuvitteellinen suojeleminen ei onnistu, ellei ole olemassa jonkinlaista vastapuolta, vihollista, jolta omaa viiteryhmää suojellaan.”
Maahanmuuttokriittisyys oli muuttunut maahanmuuttovastaisuudeksi. Hän kirjoittaa blogissaan:
”Kyse ei ollut enää siitä, että olisin kriittisesti tarkastellut maahanmuuttopolitiikan heikkouksia ja median ajoittaista silkkihansikkaista tapaa uutisoida maahanmuuton ongelmakohdista (jotka siis olivat ja ovat osin edelleen ihan todellisia ilmiöitä), vaan siitä, että aloin vittumaisesti kytätä maahanmuuttajien tekemisiä.”
Oli käynnistynyt eräänlainen ajatusten kierre, jota Kivi kuvailee ”kieroksi prosessikshttp://nyt.fi/a1452653013924
NÄIN LUOVUIN VIHASTA: tähtikoomikko kertoo maahanmuuttovastaisuutensa tarinan
Viime viikonloppuna sosiaalisessa mediassa kiersi blogikirjoitus, jonka takana oli televisiosta tuttu koomikko Iikka Kivi. Kirjoituksessa hän kertoo oman tarinansa siitä, miten hänestä tuli maahanmuuttovastainen –ja miten hän lopulta luopui siitä.
Kiven blogikirjoitus ”Miten minusta tuli suvakki?” levisi laajalle – Kivi on omalla alallaan pieni julkkis. Hän voitti Ylellä nähdyn Naurun tasapaino -koomikkokisan toisen kauden vuonna 2014. Nyt hän on ammattikoomikko, joka kiertää jatkuvasti Suomea.
Haastattelimme Kiveä kirjoituksesta, ja kokosimme yhteen kahdeksan huomiota, jotka hän matkallaan teki.
1 Maahanmuuttovastaisuuden ”löytäminen” muistutti jossain määrin uskoon tulemista.
Blogissaan Kivi kirjoittaa, kuinka maahanmuutto- ja rasismikeskustelussa kiinnitetään aivan liian vähän huomiota kokemukseen, joka ”yhtäkkisesti saa ihmisen suhtautumaan vieraaseen kulttuuriin ja sen edustajiin lähtökohtaisen negatiivisesti”.
Kivi kirjoittaa kokeneensa aiemmin elämässään kristillisen uskoon tulemisen. Hän näkee maahanmuuttovastaisuuden löytämisessä samanlaisia piirteitä.
Haastattelussa hän tarkentaa kirjoittamaansa.
”En halua vetää yhtäläisyysviivaa maahanmuuttokriittisyyden ja uskonnollisen kokemuksen välille. Se olisi liian raju rinnastus. Mutta niissä on jotain samaa.”
Hän käyttää esimerkkiä, joka on tuttu uskonnon piiristä – halu julistaa palavasti juuri löytämäänsä totuutta toisille.
”Jos joku on ollut koko ikänsä tapakristitty tai suhtautunut aina kriittisesti maahanmuuttopolitiikkaan, hän ei vouhota samalla tavalla. Kun hoksaa asian, siitä seuraa alkuhuuma. Tajuaa muka jotain ja jaksaa vouhottaa siitä muille.”
Rinnastuksella uskoon tulemiseen Kivi haluaa myös korjata käsityksen, että kaikki ulkomaalaisvastaiset olisivat ”vähä-älyisiä reppanoita ja luusereita”. Hän kirjoittaa:
”Normaaliälyinen yksilökin voi nopeasti alkaa uskoa sopivassa tilanteessa täysin irrationaalisiin asioihin, olkoon se sitten somalin pelko tai yksisarvisen parantava voima.”
2 Maahanmuuttovastaisuus antoi vahvan identiteetin tunteen.
”Maahanmuuttovastaisuus, samoin kuin usko ja salaliittoteoriat, antavat ihmiselle vahvan mahdollisuuden identifioida itsensä uuden aatesuuntauksen kautta. Niiden avulla on helppo määritellä itsensä”, Kivi sanoo.
Jokainen ihminen tarvitsee identiteetin tunnetta. Jossain elämämme vaiheessa hukkaamme sen ja suurin osa meistä löytää sen uudelleen, ehkä muuttuneena. Blogissaan Kivi kertoo avoimesti, kuinka hän oli tilanteessa, jossa oma identiteetti oli kadoksissa.
Maahanmuuttovastaisuus oli ratkaisu.
”Olin vain hukassa elämäni suunnan suhteen ja luulin löytäneeni ratkaisun siihen, miten voisin tehdä maailmasta paremman paikan. En tahtonut kenellekään pahaa, pelkästään hyvää.”
Tämä on Iikka Kiven mielestä hänen kirjoituksensa tärkein viesti. Vaikka vastustaisi maahanmuuttoa, vastustajat eivät hänen mielestään alun perin halua toisille pahaa.
3 Maahanmuuttovastaiset ihmiset halusivat tehdä hyvää.
Kivi kirjoittaa tehneensä blogitekstinsä ymmärryksen lisäämiseksi:
”Tämän kaiken kirjoitan siksi, että maahanmuuttovastaisia ei pidettäisi automaattisesti huonoina ihmisinä.”
Polttopulloiskujen ja katupartioiden aikana tämä voi olla vaikea ymmärtää. Kivestä se on kuitenkin erittäin tärkeää.
”Heidän tarkoitusperänsä ovat hyvät. He haluavat suojella kanssaihmisiä ja parantaa turvallisuutta”, Kivi sanoo.
”Monet heistä ei vain hoksaa, että heidän toimintansa heikentää turvallisuuden tunnetta yleisellä tasolla. Esimerkiksi väitetään, että halutaan suojella naisten koskemattomuutta ja samaan aikaan uhataan raiskauksilla. Silloin menee aika kovaa ja pikkuisen voisi höllätä kättä kaasukahvalta.”
4 Maahanmuuttovastaisten näkemysten ylläpitäminen oli kiero itsensä huijaamisen prosessi.
Halu suojella suomalaisten turvallisuutta, eli halu tehdä hyvää, kääntyy Kiven mukaan ahdasmielisyydeksi. Puolustaminen sisältää aina kätkettynä ajatuksen vihollisesta.
Tämä on koko ajatusrakennelman sokea piste, jota Kivi itsekään ei nähnyt kuin vasta paljon myöhemmin. Hän kirjoittaa: ”Tietyn ihmisryhmän edes kuvitteellinen suojeleminen ei onnistu, ellei ole olemassa jonkinlaista vastapuolta, vihollista, jolta omaa viiteryhmää suojellaan.”
Maahanmuuttokriittisyys oli muuttunut maahanmuuttovastaisuudeksi. Hän kirjoittaa blogissaan:
”Kyse ei ollut enää siitä, että olisin kriittisesti tarkastellut maahanmuuttopolitiikan heikkouksia ja median ajoittaista silkkihansikkaista tapaa uutisoida maahanmuuton ongelmakohdista (jotka siis olivat ja ovat osin edelleen ihan todellisia ilmiöitä), vaan siitä, että aloin vittumaisesti kytätä maahanmuuttajien tekemisiä.”
Oli käynnistynyt eräänlainen ajatusten kierre, jota Kivi kuvailee ”kieroksi prosessikshttp://nyt.fi/a1452653013924
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.