Hei!
Haluan kertoa tämän päiväisistä tapahtumistani kun kävin eräässä
huippuammattimaisessa metallialan yrityksessä asioimassa.
Minut otti vastaan erittäin määrätietoisesti itsensä esitellyt mieshenkilö. Esitin työtilaukseni jotka olivat siis sängyn jalat. Tarvitsin metalliset jalat, koska huhkiessani puolisoni kanssa rakkauden töiden parissa jalat sängystä tuuppaavat hajoamaan. Kahdet "kaupan" jalat ovat hajonneet ja nyt omatekoiset puiset ovat niin ikään vinksallaan.
Palvelualtis nokkamies otti työn vastaan, mutta ei voinut olla kysymättä mihin nuo metallipalat oli suunniteltu käytettäväksi. Kerroin että selkävaivani vuoksi tarvitsen sänkyyni korotetut jalat. Hän kuitenkin itsepintaisesti lähes lääkärin ominaisuudessa alkoi kääntämään päätäni jotta jalat tulisi tehdä puusta. Ei helvetissä, ajattelin hiljaa mielessäni että eihän ne naimista kestä. Kerroin että haluan metalliset jalat ja inttäminen vain jatkui. Nokkamies oli ottanut jo hyökkäävän asennon ja alkoi kyseenalaistamaan minun tietämystäni lääketieteestä ja tukielinsairauksista. Kertoessani olevani täysin pätevä arvioimaan sänkyni tarvisevien jalkojen materiaalin, sekä vakuutettuani kirjanoppineisuudestani alkoi hän ilkikurisesti irvailemaan ja nauramaan ja kutsumaan minua hölmöksi. Tässä vaiheessa mittani oli täysi, kerroin että nain näitä jalkoja paskaksi viidensadan euron edestä vuodessa ja metallia niiden olla pitää. Tässä vaiheessa hymy hyytyikin ja nokkamies otti tilauksen vastaan pää alas painuneena. Katsoin hänen vaappumistaan takaisin konttoriin ja ajattelin että hänellä mahtaa olla joko: A leikattu selkävaiva, B askat housussa, C impotenssi, D kivekset potkittu litteiksi. Lähdin viimeistelemään tilauksen yksityiskohtia koppiin ja tulin vakuuttuneeksi C-D yhdistelmän todennäköisyydestä.
Asia jäi vaivaamaan niin paljon että ajattelin tarjota henkistä olkapäätä hetkeksi, jotta tuo kiusallinen tieto irtoisi ukosta. Lohduteltuani häntä hetken aikaa hän nosti nallekarhun katseensa ja kertoi joutuneensa pakenemaan vaimoaan turvakotiin keskellä viikkoa suututettuaan hänet raha-asioilla. Hänpä vielä kivenkovaan väitti että mies on sellainen että se ei pane. Juttu meni jo niin sekavaksi että kun vielä tämän tarinan päähenkilöt oli tuoreessa muistissa ajattelin lampsia kotiin. No jo seuraavana päivänä tämä nokkamies soitteli ja kertoi jalkojen olevan valmiit.
Iskimme siinä vielä sanan säilää hetken aikaa ja hän kertoi kuinka vaimo oli opetellut niin hirvittävää kielenkäyttöä että ei tohtinut korvia punastuttamatta niitä edes lausua. Selkeästi hänessä oli mies herännyt sisällä sillä hän vielä ennen lähtöäni uhkasi hakata puhelimensa paskaksi vasaralla, mikäli en laittaisi tekstiviestiä hänelle jalkojen laadusta tänään illalla.
Onko kellään mitään sanottavaa tähän. Olen tuntenut oloni hieman pelokkaaksi noiden jalkojen noutamisen jälkeen. Pitäisikö minun lähestyä vielä tätä poloista. Hän vaikuttaa hieman todellisuudesta irtaantuneelta. Hän tietää puhelinnumeroni ja luultavasti myös missä asun.
Haluan kertoa tämän päiväisistä tapahtumistani kun kävin eräässä
huippuammattimaisessa metallialan yrityksessä asioimassa.
Minut otti vastaan erittäin määrätietoisesti itsensä esitellyt mieshenkilö. Esitin työtilaukseni jotka olivat siis sängyn jalat. Tarvitsin metalliset jalat, koska huhkiessani puolisoni kanssa rakkauden töiden parissa jalat sängystä tuuppaavat hajoamaan. Kahdet "kaupan" jalat ovat hajonneet ja nyt omatekoiset puiset ovat niin ikään vinksallaan.
Palvelualtis nokkamies otti työn vastaan, mutta ei voinut olla kysymättä mihin nuo metallipalat oli suunniteltu käytettäväksi. Kerroin että selkävaivani vuoksi tarvitsen sänkyyni korotetut jalat. Hän kuitenkin itsepintaisesti lähes lääkärin ominaisuudessa alkoi kääntämään päätäni jotta jalat tulisi tehdä puusta. Ei helvetissä, ajattelin hiljaa mielessäni että eihän ne naimista kestä. Kerroin että haluan metalliset jalat ja inttäminen vain jatkui. Nokkamies oli ottanut jo hyökkäävän asennon ja alkoi kyseenalaistamaan minun tietämystäni lääketieteestä ja tukielinsairauksista. Kertoessani olevani täysin pätevä arvioimaan sänkyni tarvisevien jalkojen materiaalin, sekä vakuutettuani kirjanoppineisuudestani alkoi hän ilkikurisesti irvailemaan ja nauramaan ja kutsumaan minua hölmöksi. Tässä vaiheessa mittani oli täysi, kerroin että nain näitä jalkoja paskaksi viidensadan euron edestä vuodessa ja metallia niiden olla pitää. Tässä vaiheessa hymy hyytyikin ja nokkamies otti tilauksen vastaan pää alas painuneena. Katsoin hänen vaappumistaan takaisin konttoriin ja ajattelin että hänellä mahtaa olla joko: A leikattu selkävaiva, B askat housussa, C impotenssi, D kivekset potkittu litteiksi. Lähdin viimeistelemään tilauksen yksityiskohtia koppiin ja tulin vakuuttuneeksi C-D yhdistelmän todennäköisyydestä.
Asia jäi vaivaamaan niin paljon että ajattelin tarjota henkistä olkapäätä hetkeksi, jotta tuo kiusallinen tieto irtoisi ukosta. Lohduteltuani häntä hetken aikaa hän nosti nallekarhun katseensa ja kertoi joutuneensa pakenemaan vaimoaan turvakotiin keskellä viikkoa suututettuaan hänet raha-asioilla. Hänpä vielä kivenkovaan väitti että mies on sellainen että se ei pane. Juttu meni jo niin sekavaksi että kun vielä tämän tarinan päähenkilöt oli tuoreessa muistissa ajattelin lampsia kotiin. No jo seuraavana päivänä tämä nokkamies soitteli ja kertoi jalkojen olevan valmiit.
Iskimme siinä vielä sanan säilää hetken aikaa ja hän kertoi kuinka vaimo oli opetellut niin hirvittävää kielenkäyttöä että ei tohtinut korvia punastuttamatta niitä edes lausua. Selkeästi hänessä oli mies herännyt sisällä sillä hän vielä ennen lähtöäni uhkasi hakata puhelimensa paskaksi vasaralla, mikäli en laittaisi tekstiviestiä hänelle jalkojen laadusta tänään illalla.
Onko kellään mitään sanottavaa tähän. Olen tuntenut oloni hieman pelokkaaksi noiden jalkojen noutamisen jälkeen. Pitäisikö minun lähestyä vielä tätä poloista. Hän vaikuttaa hieman todellisuudesta irtaantuneelta. Hän tietää puhelinnumeroni ja luultavasti myös missä asun.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lääkkeet !!!!!!!
Onnittelut aloittajalle! Olet törmännyt ammattilaiseen. Hän halusi tietää mihin tarkoitukseen tilauksesi tulee jotta hän voisi tarjota parhaan vaihtoehdon, siihen et kuitenkaan suostunut. Sitten hän suostui tekemään sinulle toiseksi parhaan koska itsepintaisesti sellaisen halusit. Ammattitaito kyseiseen asemaan näkyi myös siinä että hänellä oli sinulle aikaa ja pieni yksityisasian "paljastaminen"(liekkö ollut vain koukku johon tartuit) sai sinut vakuuttumaan hänen rehellisyydestä. Tuollainen kansanomainen työnjohtaja on kullanarvoinen työnantajalle näinä led-valojen aikoina. Hänen rehellisyyttään ei voi kukaan kyseenalaistaa, mukavalla juttelullaan hän suorastaan hurmaa kansanjoukot ja asiakkaita tulvii naapurikunnistakin. Mielestäni hänen palkkansa tulisi kaksinkertaistaa. Pisteenä iin päälle hän halusi kantaa vastuun tuotteesta niin kovasti että kertoi jopa särkevänsä puhelimensa jollei tuota kallisarvoista palautetta tule! Senkin hän kertoi kansan syvimpiin riveihin vetoavalla tavalla, todellista lahjakkuutta! Mielestäni hänestä pitäisi tehdä kyseisen yhtiön johtaja. Kerroit hänen vaappuneen? Tarkoitatko kenties, että elämä ja työlle urhoollisesti annetut vuodet ja ponnistukset(kansakunnan hyväksi ja parhaaksi) ovat jättäneet jälkensä ja tuo ammattitaidon voimannäyte(kyseinen työnjohtaja) alkaa jo väsymään? Voimme vain kuvitella millaisia ponnistuksia on vaatinut tulla huippuammattilaiseksi ja palvella kansakuntaa huippulaatuisilla(lue parhailla, kenties joskus asiakkaan vaatimuksesta toiseksi parhailla) tuotteilla jo itäiselle naapurillemme maksetuista sotakorvauksista lähtien(olen vakuuttunut ettei ilman tuota ihmeellistä työnjohtajaa olisi sotakorvausten maksamisesta tullut mitään). Mielestäni hänen palkkansa tulisi kolminkertaistaa ja hänet pitäisi päästää osa-aikaeläkkeelle täydellä palkalla. Ehkäpä hän on jopa kuluneempi ja väsyneempi kuin antaa ymmärtää ja kuitenkin kipuja uhmaten saapuu joka päivä työpaikalleen palvelemaan työnantajaa, kiittämättömiä kansalaisia(kuten sinä, vie hänelle heti maanantaina täytekakku ja kerro rakastavasi häntä koko sydämestäsi) ja koko ihmiskuntaa pyyteettömästi ja nöyrästi!! Hänellä saattaa olla jopa piilevä sepelvaltimotauti taikka lähenevä aivoinfarkti(seurausta raskaasta työstä ja huippuammattilaisuudesta) puhumattakaan jostain muusta sairaudesta joka tulee kaatamaan hänet niinsanotusti saappaat jalassa. Tuleeko yhteiskuntamme talous, moraali ja ennenkaikkea yhteiskunnallinen selkärankamme kestämään tämän menetyksen??? Ja kun näin käy niin ketä syytämme? Tämän palstan aloittajaako? Hirtämmekö hänen ja hautaamme oman rakkaan työnjohtajamme kanssa? Kenties niin pitkälle meidän ei kuitenkaan tarvitse mennä..
Ehdotan että pohtisimme yhdessä tapoja joilla tuo jalo mies(kyseinen työnjohtajamme) voitaisiin palkita.
Aloittaja voisi myös raportoida tilaamiensa huippulaatuisten sängynjalkojen erinomaisista ominaisuuksista sekä ylivoimaisesta kestävyydestä tuolle työnjohtajalle(lähes pyhä mies) ja tänne palstalle. Käsittääkseni kyseiset jalat tilattiin erotiikan ponnistuksia varten joten voisitte ilahduttaa em. tahoja myös iloisilla kuvilla(voi olla itseotettuja esim. kännykkäkameralla) kyseisistä sessioista joihin laittaisitte linkin tälle palstalle.
Ohhoh! Olipas tarina. Osittain tosikin koska työssäkäyvistä imetään viimeisetkin mehut tässä maassa ja sittempä lähdetään saappaat jalassa.
Mutta tuli mieleen että kokeileekohan joku kykyjään täällä ennen kuin menee kustantajalle?
Hei taas!
Raportoin onnellisesti sängynjalkojen laadun olevan huippuluokkaa. Rouvakin oikein ihmetteli että ompas tanakat kyydit, mistä lie johtuu.
Ensimmäinen varvi alkoi varovasti. Vaikka sänky oli kiinni seinässä tavanomaista kolketta ei kuulunut. Naapuri varmaan ajatteli että olemme lopettaneet naimisen kokonaan. Varvin loppupäässä (35 minuuttia myöhemmin) Rouva alkoi kuitenkin kiljumaan niin että jo hyvin kehittynyt kuulovaurioni on 2-6 kHz alueella tuli tarpeeseen ja vapautti käteni edelleen lemmen töihin rouvan keholla. Tässä vaiheessa luultavasti naapuri oli jo vakuuttunut että jokailtainen akti on käynnissä. Penetraation edettyä rouva kliimaksipisteeseen rakkauden työntötankoni takoessa siihen malliin että puiset jalat yleensä antautuvat ei nuo juuri asennetut metalliset pitäneet nitkahdustakaan. En nähnyt siis syytä varoa turhaan ja kiihdytin pamputuksen maksimitehoonsa. Rouvan saadessa sen mitä tuli kerjäämään ryntäsin välittömästi sängyn alle katsomaan jalkojen kunnon. Päihin asennetut pehmusteet paikallaan, check! Materiaalin eheys ja hitsaussaumat, check! Ruuvikiinnitykset, check! Kaikki kunnossa! Könysin takaisin 650 mm korkealle lemmen areenalle ja ilmoitin rouvalle "Round 2".
Kakkosvarville siirryttäessä käytimme kookosöljyä vauhdittamaan tunnelmaa. Paukutus oli ensimmäistä varvia intensiivisempää vaikkakin aloitimme hätäisen esileikin turvin jotta päästään ajoissa nukkumaan. Tyrät rytkyi ja tunnelma oli mitä mainioin. Muistin että hakiessani kookosöljyä ennen varvin alkua keitiön kaapeista ei ollut lennellyt mitään tiskipöydälle puutuneen seinäjyskeen takia. Tästä edelleen ajatukset harhailivat tuohon jaloon työnjohtajaan ja ajattelin mitenköhän hän pärjää kotonaan. Päätin laittaa viestin hänelle heti varvin valmistuttua. Väsy alkoi ikävästi painaa mutta rouva oli niin hekumallisessa tilassa että en voinut lopettaa peliä kesken, joten otin vanhasta panoniksikokoelmastani vanhan niksin käyttöön. Tässä vaiheessa ajankäytöstä ei ollut enää mitään tietoa koska huomioni oli kiinnittynyt sängynjalkojen jaksamiseen. Rouvan kouristellessa dopamiinimyrskyn parissa olin jo puoliksi sängyn alla huolimassa jaloista. Siirtelin työkalupakit sivuun ja kaikki näytti olevan ok. Rouvalle hyvänyönpusut ja tekstiviestiä kirjoittamaan tälle työnjohtajalle.
SMS:"Jalat kestävät naimista hienosti" ja onnittelut perään. Nopean tekstiviestinvaihdon jälkeen ilmoittikin työnjohtaja pitäneensä minulle peukkuja koko illan. Rouva siellä oli kerjännyt aisaan jo tuntitolkulla mutta tuo työn sotilas ei luovuttanut ja tsemppasi raporttiin asti. Kerroin rouvalle että tuon arjen sankarin ansiosta pystyimme nyt ensimmäistä kertaa vuosiin rakastelemaan rakkautemme veroisesti, eli täysillä.
Aion heti ensiviikolla mennä vielä omakohtaisesti kohtaamaan työnjohtajan ja kiittämään hienosta työstä.
Tämä näyttää olevan kertomus sopeutumisesta erilaisten ihmisten kanssa korostettuna omalla erinomaisuudella joka lienee vähän liioittelua.
Ihmiset ovat erilaisia ominaisuuksiltaan jolloin oman tahdon voi jättää vähän kauemmaksi odottamaan päivää parempaa.
Mielenkiintoinen juttu sinänsä mutta oleellista oli että sait mieleiset jalat joten toiveesi toteutui kiitos siitä todella tekijälle ja vuosien piina sinulta poistui. Muuten olisi siihen ollut monia muitakin ratkaisuja.
Onnellisia hetkiä silläkin elämän alueella arjen sankarille.
No mutta tämäpä oli mukavaa luettavaa näinä epätoivon aikoina. On hienoa että hyvää ammattityötä osataan arvostaa ja sen tekijätkin halutaan palkita. Olen itsekin ollut työelämässä ja muistan kuinka ihmiset ilahtuivat saatuaan ilmaisjakelulehtiä suoraan omaan postilaatikkoon. Niistä he saivat lukeakseen tärkeitä paikallisia uutisia kauppojen erikoistarjousmainoksista puhumattakaan. Jaoin lehtiä ja mainoksia tyytyväisille lähiömme asukkaille hyvin mielin ja tunsin tekeväni tärkeää työtä.
Suuresti minua ilahdutti myös ap:n halu sijoittaa rakkauteen ja sen osoittamiseen kumppanilleen koska puolethan avioliitoista päättyy nykyään eroon. Itse en uskaltaudu avioon koska pelkään olevani juuri tuollainen jokatoinen. Olen varma ettei aloittajalle käy näin koska hänellä on nyt niin hyvät sängynjalatkin. Myös hänen viriiliys ja polttava halu omaa puolisoaan kohtaan kertoo hyvinvoivasta suhteesta. Se että hän kertoi tästä myös kyseiselle työnjohtajalle, kertoo onnellisuudesta ja halusta näyttää se myös muille. Kuinka tärkeää tällaisen tarinan lukeminen olisikaan nykyajan ns. sairaille pareille. Voisiko ap ryhtyä pitämään esim parisuhdeneuvontaa jollain muulla palstalla?
Eräs ystäväni on ehdottoman ammattitaitoinen työssään ja ihailuni kohde ja hänestä haluan nyt kertoa. Valitettavasti hän on hieman sairas ja joutumassa vaaralliseen leikkaukseen mutta omaan huolettomaan tapaansa hän nauraa vaaralle. Samallalailla hän nauraa vaaralle tehdessään vaativia sähkökytkentöjä, koska ne ovat hänelle niin helppoja, vaipuen vähän väliä Rem-uneen lepuuttaakseen ja virkistääkseen noita viisaita aivojaan. Hieman läpsytellen hän kävelee paikalle ja saa auringon paistamaan pimeimpänäkin päivänä. Pääsisimpä minäkin joskus töihin ja jos pääsisin yhtä hienoon työpaikkaan missä ystävänikin työskentelee, se olisi lottovoitto. Myös parisuhteessaan hän tuntuu olevan yliveto. En ole nähnyt kenenkään naisen silmien tuikkivan niin kuin ystäväni vaimon. Ystäväni on myös hyvin avulias ja on luvannut kyyditä minut ensi viikolla kipeästi tarvitsemaani kaihileikkaukseen.
Haluan lähettää ruusuja ystävälleni näin netin välityksellä.
Moi kaikille!
Minäkin ajattelin kommentoida ketjuun. Olen sitä töissä ollut minäkin. Olen työskennellyt hyväntekeväisyyden parissa muun muassa kuntouttavassa työtoiminnassa. Meillä oli myös työnjohtajana erittäin määrätietoinen henkilö. Hän ei paljoa puhunut, mutta kun puhui niin huusi. Tällä hän saavutti erittäin korkean auktoriteetin, joskin ansaitsemattoman. Jokatapauksessa hitsailimme hänen keksintöjä kasaan ja niitähän tuli. Useimmat eivät toimineet ja syy oli toki aina meidän. Emme osanneet tehdä mitään oikein. Hän oli myös hyvin nuuka, mitään ei saanut pajalle ostaa. Työkoneet ovat uuden nihkeitä (koska ei ole saatu käyttää), osa jopa muoveissa jatkuvasti ja kiinnitettynä pöytään. Hitsauspuikotkin piti käyttää uudelleen jopa kolme kertaa. Työnjohtajamme saapuessa ovesta täytyy alkaa ohjeistuksen mukaan raivokas takominen. Ja mitä kovempi pamppu ovesta ilmestyi sitä kovempi takominen piti laittaa käyntiin. Muuten ruokaa ei tule enää koskaan. Näin hän huutaa meille jos yhtään niskuroidaan. Tulee niistä ajoista mieleen pohjoiskorean ikävät työolot. En ikinä unohda sitä tärkeää kävelyasentoa jolla hän edesauttoi auktoriteetin syntymistä. Välinpitämätön ja tunteeton suhtautuminen meidän työntekijöiden tarpeisiin oli omiaan luomaan kuilua työnjohdon ja rahvaan välille. Hän kutsui itseään muistaakseni jopa proletaariksi. Huusi ja nauroi tupakkapaikalla meille. Muistan kuinka Pentiltä tippui rälläkkä kädestä ja Antero väänsi vain pillistä kaasut kiinni ja jäi tuijottamaan eteenpäin. Siellä ei ollut mitään nähtävissä. Takana menneisyys, erot, alkoholismi, rahavaikeudet ja edessäpäin nuo samat. Muistan kuinka viinankiroissamme kuunneltiin työnjohtajan omahyväistä laulua omasta raittiuduesta. Eräänä päivänä hän saattoi olla 14 vuotta ollut raittiina ja seuraavalla viikolla 19. Tällä viikolla se taisi olla 21 vuotta, olen vieläkin samassa paikassa töissä. Myös erosta työnjohtajamme selvisi kunnialla, pääpystyssä, eikä rahavaikeudetkaan taida piinata. Hän muunmuassa vaihtaa autoa kuin Pentti sukkiaan, uusi vain entistä kiiltävämpään. Rakastan silti työnjohtajaamme sillä meillä ei olisi kuin tyhjä halli ilman häntä. Hänen armostaan kaikki pyörii ja meillä on jotain mihin mennä pohtimaan itsemurhaa. Tästä ei puuttuisi kuin ripaus kateutta niin meidän firmasta ainakin viisi henkilöä roikkuisi narussa saman tien. Tuollaisen kateuden voisi laukaista jokin johtajamme kallis ostos tai että jouhuisimme hitsaamaan jonkin potun vinksauttajan tai jonkun muun älyttömän keksinnön, senkin luultavasti pillillä, ja kaasuilla jotka saisimme itse kerätä katonrajasta. Toivon vain siirtoa toiseen yksikköön sillä muilla pajoilla tullaan töihin tanssahdellen. Esimerkiksi sähköosaston miehet voivat naulata yhtä viiden metrin kaapelia vaikkapa 8 tai jopa 9 tuntia seinään eikä heidän työnjohtajansa hengitä yhtään niskaan, vain hymyilee ja vaikka työ tehtäisiin kahdella sähkömiehellä.
Näissä viesteissä voi suorastaan tuntea elämän jyskyttävän ohi kuin tavarajuna ja mennyt elämä tulvahtaa päälle tsunamin lailla. Miten rikkirevittyvä ovatkaan nämä sielut jotka täällä kirjoittavat.
Minun elämääni kuuluu mies, kenties jonkinlainen ystävä. Hyvä mies mutta valitettavasti jo korttinsa pelannut. Kuten suuri ajattelija Taata Sillanpää, joka Nobelin palkinnonkin on aikansa kuluksi hankkinut, viisauden pauloissa totesi: Ihminen onnistuu elämänsä aikana vain neljä kertaa. Tämä jonkinlainen ystäväni on jo sen kiintiön täyttänyt. 1. Hän on onnistunut perustamaan perheen. 2. Hän on perustanut firman. 3. Hän on lopettanut sen firman. 4. Hän on saanut Suomen parhaan työpaikan. Nyt kaikki on oleva pelkkää epäonnistumista ja loputonta tappiota, itse hän kuitenkin luulee toisin enkä halua hänen haaveitaan romuttaa.
Tällä ystävälläni on myös paha tapa antaa kaikenmaailman huuhaa-ukkojen johdattaa itseään harhaan. Nyt hänen kimpussaan on huumehuuruisen sekavasti selittävä taiteilija joka tulee puukottamaan selkään ystävääni ja lisäksi kaikkia jotka hänen kanssaan ovat tekemisissä. Sinisilmäinen ystäväni on kuitenkin tuon innovaatio-ihmeen pauloissa. Olen varma että tämä aurinkopaneeleilla toimiva ihmemies tulee saamaan työyhteisössämme enemmän pahaa aikaiseksi kuin ikuinen sähkökatkos. Ystäväni tullaan myös siirtämään vähäpätöisempiin tehtäviin puuttuvan arvostelukyvyn ja firmallemme koituvan katastrofin takia. Arvostan kuitenkin ystävääni ja tulen olemaan hänen tukenaan lähestyvinä vaikeina aikoina.
Firmassamme on paljon huippuammattilaisia, eri alojen ehdoton kerma löytyy meiltä. Mitkään työtehtävät ja ponnistukset eivät ole mahdottomia tälle huipputiimille. Arvoisa johtajammekin on kehunut pelikavereilleen että hänellä on töissä parhaat työnjohtajat ja niistä hän pitää kiinni viimeiseen hengenvetoon. On todella hienoa olla arvostettu työssään ja palkintona siitä on lukuisten luontaisetujen lisäksi muhkea tilipussi. Toivottavasti ystävänikin herää narkoosistaan ja ymmärtää palata takaisin läheisten työkavereiden pariin tuohon huipputiimiin pois haihattelun ja harhaanjohtajien turmiolliselta tieltä. Toivon hänelle voimia ja viisautta tähän parantumiseen.