Tämän palstan häiriköt

Minä vain kirjoitti:

Aasiassa tapahtunut maanjäristys ja sitä seurannut hyökyaalto on ollut todella niin järkyttävä asia, ettei sitä kokonaisuudessaan kykene edes ymmärtämään ennen kuin pitkän ajan päästä. Niin hirveän monta ihmistä kuollut, niin hirveän monta tragediaa tapahtunut, lapsia kuollut, nuoria ihmisiä kuollut, vanhoja ihmisiä kuollut. Jonkin verran olen seurannut tämänkin palstan keskusteluja saadakseni tietoja turman uhreista. Eilisen lehdestä luin, että entinen koulukaveri oli selvinnyt hengissä ja nyt perheensä luona. Onnea hänelle, vaikka varmasti on pitkään järkyttynyt kokemiensa asioiden takia. Ei kukaan, joka on vähänkään läheltä joutunut kohtaamaan ko. tragedian, voi olla järkyttymättä siitä. Itse seurasin hyvin läheltä vähän yli vuosi sitten, kun pikkuveljeni hiipui kohti kuolemaa aivokasvaimen seurauksena, välillä uskoimme, että hän toipuu, sitten pikkuhiljaa viikojen kuluessa piti uskoa, että mitään toivoa ei enää ole. Mikä minua on järkyttänyt keskusteluja seuratessa, on sen huomaaminen, miten tunteettomia monet ihmiset ovat. En voi kuin ihmetellä, mikä saa ihmiset kirjoittamaan irvailevia viestejä kadonneista ja menehtyneistä ja heistä huolestuneista ja tietoja haluavista ihmisistä. Näiltä viestien kirjoittajilta on kadonnut inhimillisyys kokonaan! Joko kukaan ei saisi surra ketään tai sitten pitäisi surra kaikkia, ei saa olla mitään välimuotoja. Itse he ovat kykenemättömiä tuntemaan yhtään mitään, väheksyvät uhreja ja heitä kaipaavia ihmisiä, vähättelevät suomalaisia uhreja ja heitä surevia ihmisiä sillä varjolla, että kaikkiaan uhreja on yli 120.000 ja sen rinnalla suomalaisia uhreja on vain vähäinen määrä, ihan kuin he itse muka surisivat jokaista 120.000 uhria. Ihmisten surua yksittäistä ihmistä kohtaan väheksytään vertaamalla sitä siihen, että maailmassa tapahtuu joka päivä vähintään yhtä pahoja tragedioita ja ihmisiä kuolee koko ajan mitä kamalimmilla tavoilla. Sellainen väheksyntä kieltää suremisen kokonaan. En jaksa uskoa, että ko. arvostelija itse koko ajan suree jokaista ihmistä, joka maailmassa menettää henkensä, päinvastoin uskon, ettei hän sure ketään, niin tunteeton hän on. Ei kukaan ei voi koko ajan olla valmis suremaan joka sekunti tapahtuvia kuolemia maailmassa, suru henkilöityy aina johonkin sukulaiseen, ystävään, tuttuun tai tunnettuun henkilöön ja se suru on aivan yhtä oikeutettua kuin kenenkä muun tahansa suru. Uskoisin, että nämä irvailevat ja väheksyvät kirjoittajat eivät omassa elämässään ole koskaan kokeneet mitään tragediaa tai traumaattista asiaa, heillä on ollut ns. hyvä elämä, valitettavasti. He makailevat turvallisesti neljän seinän sisällä ja omasta kapeasta näkökulmastaan tuomitsevat toisten huolen ja surun. He ovat niitä ihmisiä, joilla tositilanteessa menee sormi suuhun ja kakka housuun. He ovat niitä ihmisiä, jotka huutavat apua, jos kynsi katkeaa tai sormeen tulee haava. Sitten he huutavat suureen ääneen omaa "kärsimystään" ja vaativat apua omaan tragediaansa. He ovat täysin kyvyttömiä tuntemaan minkäänlaista empatiaa, kykenemättömiä asettumaan toisen ihmisen asemaan, täysin kyvyttömiä ajattelemaan, millaista olisi jos sama asia tulisi omalle kohdalle, heillä on keskenkasvuisen ihmisen tunne-elämä. He ovat tunteettomia psykopaatteja, jotka nauttivat toisten ihmisten kärsimyksistä, mutta eivät uskalla koskaan tulla omin kasvoin, omin nimin esille, vaan pelkurimaisesti ratkuttavat ja irvailevat nimimerkkien ja niin paljon mainostamansa sananvapauden suojissa, tietäen, että heitä ei koskaan pystytä jäljittämään. He kätkeytyvät sananvapauden ja nykyteknologian taakse kuin pelkurit puun tai toisten selän taakse, he kätkeytyvät, koska eivät ikinä uskaltaisi naamatusten sanoa mielipiteitään kenellekään uhrien omaisille, ystäville tai uhreista huolta kantaville. Monet ihmiset, monien kertomusten mukaan sikäläiset aasialaiset ovat auttaneet uhreja oman tragediansa keskellä, sekä myöskin Aasiassa ja täällä Suomessa olevat ihmiset (esim. sukellus.fi-sivuston ylläpitäjät) ovat omia vaivojaan säästämättä työskennelleet sen takia, että uhreista huolissaan olevat ihmiset saisivat heistä tietoja, mutta nämä näillä palstoilla riehuvat ääliöt eivät koskaan, eivät ikinä pystyisi samaan, heillä ei ole siihen kykyä, älyä, halua eikä ymmärrystä. Siksi heistä ei pitäisi välittää tippaakaan, heidän pitäisi antaa irvailla omassa yksinäisyydessään, antaa heidän tuntea, että he oikeasti ovat täysin yksin omassa ääliömäisyydessään, ettei heitä ei tue yksikään älykäs ja tunteva ihminen, vaan jättää heidän idioottimaisuutensa, psykopaatisuutensa, tunteettomuutensa omaan alhaiseen arvoonsa, vain samankaltaisten pelkureitten ja typerysten seuraan. Heille ei voi toivoa, että he joskus tulisivat tuntemaan, miltä nyt omaisiaan ja ystäviään kaipaavat ihmiset kokevat, koska kukaan älykäs ihminen ei voi sellaista toivoa toiselle, mutta sellaista elämää heille pitää toivoa, että heitä ravisteltaisiin todella lujaa, että he heräisivät ymmärtämään, että on muutakin elämää kuin heidän surkean napansa ympärillä, muutakin elämää ja tunteita kuin he kuvittelevat tai osaavat ymmärtää.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä