Hoitaja huutaa yksikkönsä asukkaalle: "Etkö muista, näin sovittiin aamulla!" No ei hoivattava muista kuin viimeiset kaksi minuuttia ja asiat, jotka ovat tapahtuneet noin 50 vuotta sitten. Hoivakodin yksikössä on 13 eriasteista muistisairautta sairastavaa, osa liikuntakyvyttömiä. Vuorossa on aina kaksi hoitajaa. Aamu- tai iltatoimien aikaan molemmat hoitajat ovat aina yhtä asukasta hoitamassa, muut 12 keskenänsä, harhaillen yleisissä tiloissa ja toisten asukkaitten huoneissa. Vahingoilta tai vaarallisilta tilanteilta ei voida välttyä, huomioon on otettava alzheimeriin liittyvä aggressiivisuus. Hoivattava, joka vielä osaa ilmaista itseään, pyytää hoitajaa viemään hänet vessaan. Hoitaja kivahtaa: "Istu alas, sinulla on vaipat.". Usein olen löytänyt hoivakodissa asuvan omaiseni istumassa hoitajien nenän alla kakat housussa.
Kirjoitan tässä aivan omia kokemuksiani, en kuulopuheita. Omaiseni vaatii 24/7 hoivaa ja valvontaa, enkä yksin pienessä asunnossa asuvana, velkaisena ja työssä käyvänä pysty omaistani majoittamaan tai hänestä huolehtimaan. Mutta käyn omaiseni luona muutaman kerran viikossa mm. siivoamassa, ulkoiluttamassa ja tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Aina ei ole. Säälin niitä hoivakotien asukkaita, joiden omaisilla ei ole mahdollisuutta huolehtia heistä säännöllisesti.
Hoivakoteja markkinoidaan kodinomaisina, mummolamaisina tai muilla niin mukavilta kuulostavilta adjektiiveilla. Arkinen totuus on aivan toinen. Yleiset tilat ovat kolkot ja laitosmaiset ja yleensä hyvinkin epäsiistit. Hoivattavat viedään kerran viikossa ulkoilemaan. Aktiviteettaja saa eri maksusta; siis ne, joilla on varaa. Ruoasta peritään sen laatuun nähden liian korkea maksu.
Hoitajilla ei ole välttämättä koulutusta muistisairaiden hoitoon eivätkä he näin ollen osaa suhtautua asianmukaisesti hoivattaviinsa. Suuri osa hoitajista vaihtuu jatkuvasti, on harjoittelijoita, keikkalaisia jne. Kaikilla hoitajilla tai yksikön lääkärillä ei ole suomenkielen taitoa. Voipa olla vaikeaa kommunikoida alzheimeria sairastavan kanssa. Rauhoittavia lääkkeitä annetaan usein, kun hoivattavasta on liikaa vaivaa, eivätkä hoitajat voi keskittyä levottomaan tai aggressiiviseen asukkaaseen.
Hoivakotien johdon, myös hoitajien, tulisi muistaa, että ne muistamattomat hoivattavat maksavat heidän palkkansa ja mahdollistavat laitoksen toiminnan. Hoitajien tulisi hoitaa hoivattaviaan siten kuin he hoitaisivat omia omaisiaan, vanhempiaan tai isovanhempiaan, kunnioittaen ja ystävällisesti yksilöinä. Alzheimerissa toimintaterapia helpottaisi hovattavien oloa ja eloa; pitäisikö harkita käytäntöön ottamista? Onko hoivan surkea taso vain rahan puutetta?
Omaiseni ja minä olemme onnellisessa asemassa, koska voin hänestä vielä huolehtia. Mutta toivon todella, että itse en koskaan joudu asumaan hoivakodissa!!!
Kirjoitan tässä aivan omia kokemuksiani, en kuulopuheita. Omaiseni vaatii 24/7 hoivaa ja valvontaa, enkä yksin pienessä asunnossa asuvana, velkaisena ja työssä käyvänä pysty omaistani majoittamaan tai hänestä huolehtimaan. Mutta käyn omaiseni luona muutaman kerran viikossa mm. siivoamassa, ulkoiluttamassa ja tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Aina ei ole. Säälin niitä hoivakotien asukkaita, joiden omaisilla ei ole mahdollisuutta huolehtia heistä säännöllisesti.
Hoivakoteja markkinoidaan kodinomaisina, mummolamaisina tai muilla niin mukavilta kuulostavilta adjektiiveilla. Arkinen totuus on aivan toinen. Yleiset tilat ovat kolkot ja laitosmaiset ja yleensä hyvinkin epäsiistit. Hoivattavat viedään kerran viikossa ulkoilemaan. Aktiviteettaja saa eri maksusta; siis ne, joilla on varaa. Ruoasta peritään sen laatuun nähden liian korkea maksu.
Hoitajilla ei ole välttämättä koulutusta muistisairaiden hoitoon eivätkä he näin ollen osaa suhtautua asianmukaisesti hoivattaviinsa. Suuri osa hoitajista vaihtuu jatkuvasti, on harjoittelijoita, keikkalaisia jne. Kaikilla hoitajilla tai yksikön lääkärillä ei ole suomenkielen taitoa. Voipa olla vaikeaa kommunikoida alzheimeria sairastavan kanssa. Rauhoittavia lääkkeitä annetaan usein, kun hoivattavasta on liikaa vaivaa, eivätkä hoitajat voi keskittyä levottomaan tai aggressiiviseen asukkaaseen.
Hoivakotien johdon, myös hoitajien, tulisi muistaa, että ne muistamattomat hoivattavat maksavat heidän palkkansa ja mahdollistavat laitoksen toiminnan. Hoitajien tulisi hoitaa hoivattaviaan siten kuin he hoitaisivat omia omaisiaan, vanhempiaan tai isovanhempiaan, kunnioittaen ja ystävällisesti yksilöinä. Alzheimerissa toimintaterapia helpottaisi hovattavien oloa ja eloa; pitäisikö harkita käytäntöön ottamista? Onko hoivan surkea taso vain rahan puutetta?
Omaiseni ja minä olemme onnellisessa asemassa, koska voin hänestä vielä huolehtia. Mutta toivon todella, että itse en koskaan joudu asumaan hoivakodissa!!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.