Suomalaiset suhtautuvat aiempaa myönteisemmin eri kirkkokuntiin ja uskontoihin. Myönteisin mielikuva on evankelis-luterilaisesta kirkosta, Pelastusarmeijasta ja ortodoksisesta kirkkokunnasta. Kielteisimmin suhtaudutaan islamiin, mormoneihin, skientologeihin ja Jehovan todistajiin.
Suomen Gallup teki kyselyn tammi-helmikuun vaihteessa :
Luterilaiseen kirkkoon myönteisesti suhtautuu nyt 77% (69% vuonna 1999) ja kielteisesti 5% suomalaisista.
Pelastusarmeija: 63% myönteisesti (56% 1999)
Ortodoksit: 62% myönteisesti (51% 1999)
Roomalaiskatoliset: 44% myönteisesti (25% 1999)
Islam: 12% myönteisesti (4% 1999) kielteisesti 47% (51% 1999)
Kyseessä saattaa olla, että suomalaiset arvot ovat kääntyneet siihen suuntaan, että yhä enemmän etsitään pysyvämpiä arvoja kuin esim. 1980-luvulla.
Suomen Gallup teki kyselyn tammi-helmikuun vaihteessa :
Luterilaiseen kirkkoon myönteisesti suhtautuu nyt 77% (69% vuonna 1999) ja kielteisesti 5% suomalaisista.
Pelastusarmeija: 63% myönteisesti (56% 1999)
Ortodoksit: 62% myönteisesti (51% 1999)
Roomalaiskatoliset: 44% myönteisesti (25% 1999)
Islam: 12% myönteisesti (4% 1999) kielteisesti 47% (51% 1999)
Kyseessä saattaa olla, että suomalaiset arvot ovat kääntyneet siihen suuntaan, että yhä enemmän etsitään pysyvämpiä arvoja kuin esim. 1980-luvulla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja olen aika vakuuttunut, että kyse on monesta asiasta. Eräänlainen suvaitsevainen välinpitämättömyys on varmaan yksi syy, mutta tietysti epäilijänä työtyy myös heti kysyä, että millainen tutkintaseula tehtii tuossa tilastoinnissa. riippuen vähän kohderyhmistä, varmaan saadaa hieman erilaiset tulokset. Mistä tuosta tutkimuksesta on lisää infoa, netissä?
Muuta en tiedä tutkimuksesta, vain sen että se on tehty yli tuhannelle suomalaiselle. Ja STT:n uutinen, luin lehdestä, en tiedä mistä löytyy netistä.
kiitos
"Pysyvien arvojen" etsiminen voi johtaa myös suvaitsemattomuuteen. Sen lisääntyminenhän on "ilmassa". Uskontoon myönteisesti suhtautuminen ei ole mikään hyve jumalalliselta kannalta (jos uskoo jumalaan/jumaliin). Uskonnon harjoittaminen ei johda pelastukseen. Uskonnon todellisten oppien noudattaminen voi itse asiassa johtaa ristiriitaan uskonnon sosiaalisten harrastelijoiden kanssa.
Oman uskonnon arvostaminen/muiden uskontojen jyrkempi arvostelu ovat luonnollinen korvike sille, että esim. poliittinen sitoutuneisuus on menettänyt merkitystään konsensus-hallitsemisen ja puolueaktiivisuuden vähenemisen myötä. Ainahan ihminen johonkin kuppikuntaan haluaa kuulua ja jotakin lippua kantaa.
että kun nuorempi polvi tarpeeksi vierottuu uskonnosta, niin se johtaa tilastoissa "suvaitsevaisuuteen"? Uskontoon suhtaudutaan kuin vähemmistöihin, suvaitsevasti. Mutta ihminen itse kokee aiheen vieraaksi itselleen.