Suomen tie

Suomen tie

Suomen tie on ollut menneinä historian vuosisatoina varsin vaihtelevaa ja monien sotien ja kamppailujen sävyttämää. Olimme pitkään Ruotsin vallan alla, jonka jälkeen toistasataa vuotta myös Venäjän vallan alla, ennen kuin itsenäisyys koitti v. 1917, mitä voimme sitten juhlia ensi vuonna.

Vai voimmeko?

Suomen itsenäisyys on nimittäin jälleen uhattuna kuten Talvi- ja Jatkosodan aikoina, sodan jälkeisinä vaaran vuosina ja 1970-luvun suomettumisen vuosina, jolloin suuri osa akateemisesta nuorisosta, nk. taistolaiset, oli valmis siihen, että Suomi muuttuu kommunistiseksi ja osaksi heidän ihailemaansa Neuvostoliittoa.

Kun Neuvostoliitto hajosi v. 1991, saattoi Suomikin hengittää vapaammin ja liittyä Euroopan unioniin v. 1995.

Silloin alkoi yhä tiivistyvä lännettyminen, joka on vienyt ja vie kaiken aikaa Suomelta pois itsenäistä päätöksentekoa, mutta tällä kertaa me olemme itse antaneet vallan pois Helsingistä Brysseliin luullen, että se on Suomelle hyväksi.

On käynyt ilmi, että ei ole.

Jos mitään muutosta ei tapahdu, Suomen loputkin itsenäisyyden rippeet otetaan pois, jolloin itsenäisyyden juhliminen muuttuu aina vain irvokkaammaksi näytelmäksi.

Mutta tähän väärin valittuun tiehen on tulossa muutos, ei vapaaehtoisesti, vaan olosuhteiden pakosta.

Seuraavan kansainvälisen kriisin uhatessa geopoliittiset tilanteet tulevat järkkymään siinä määrin, että silloin Suomesta löytyy tahtoa ja uskallusta irtautua EU:sta, mikä myös tapahtuu.

Sen sijaan Suomi solmii hyvät suhteet Venäjän kanssa. Tosin Venäjä sitä ennen miehittää osan Suomesta oman turvallisuutensa ja NATO-pelkonsa takia, mutta sen jälkeen kun Venäjä on hävinnyt aloittamansa Kolmannen maailmansodan, tulee Venäjän uusi johto solmimaan erinomaiset suhteet Suomeen, joka siinä vaiheessa laajenee voimakkaasti itään Venäjän suostumuksella niin, että tulevaan suur-Suomeen kuuluvat menetettyjen alueiden lisäksi myös Viro, Inkerinmaa, Aunuksen ja Vienan Karjala sekä Kuolan niemimaa.

Kun maailmassa pääsee sitten jossain vaiheessa valtaan Uuden maailmanjärjestyksen mukainen yksi maailmanhallitus, jonka johdossa on palvontaa vaativa diktaattori eli Antikristus, niin Suomi ja Venäjä voivat olla sen lähes koko maailman kattavan Maailman unionin ulkopuolella, ehkä ainoana valtaryhmittymänä, joka ei lähde tähän maailmanhistorian viimeiseen Jumalan vastaiseen hullutukseen mukaan, vaan pysyy uskollisena Jumalalle. Silloin Venäjä on pyhä Venäjä ja Suomi on Pohjolan valo.

Se on Suomen tie – vapauden, rohkeuden, oikeuden ja vanhurskauden tie.

Kunnia Jumalalle!