Saako Paavo Väyrynen korjattua sen vääryyden, mihin Suomen päättäjät 1990-luvun lopussa syyllistyivät. Tuhoja, joita tuo laiton päätös poiki, ei millään saada tekemättömiksi, mutta Suomen talouden täydelliseltä konkurssilta tämä meidät säästäisi.
Keskustan europarlamentaarikko Paavo Väyrysen alkuun panema kansalaisaloite kansanäänestyksestä Suomen eroamiseksi euro-alueesta keräsi yli tarvittavat 50 000 allekirjoitusta. Väyrynen on nyt kuitenkin tullut siihen tulokseen, että aikaa kansanäänestyksen odottelemiseen ei ole.
Kansanäänestys vie vuosia. Ei meillä ole aikaa tuhlattavaksi, kun talous on niin huonossa kunnossa, kuin se on, ja euroalue on kehittymässä nopeaa vauhtia velkaunioniksi ja liittovaltioksi.
Väyrysen mielestä eurosta eroamiseen riittäisi pelkkä eduskunnan tiedonanto, aivan kuin se riitti eurojäsenyyteen liittymisen yhteydessä 1998. Perustuslain mukaan hallitus ”voi antaa eduskunnalle tiedonannon tai selonteon valtakunnan hallintoa tai kansainvälisiä suhteita koskevasta asiasta”. Sen yhteydessä kansanedustajilla on mahdollisuus esittää epäluottamusäänestystä hallitukselle.
Tätä Väyrysen tulkintaa tukee myös tapa, jolla tähän liittymiseen suomen kansa edustajineen harhautettiin:
Varatuomari Sauli Niinistö harhautti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa suomalaisia äänestäjiä ja Suomen eduskuntaa ennen EU-jäsenyyspäätöksiä vuonna 1994. Hän kertoi, että markasta ei vielä näillä päätöksillä luovuta, eikä näillä päätöksillä vielä eurojäsenyyttä päätetä – vaan siitä päätetään myöhemmin ja siitä tehdään erikseen oma lakialoite.
Nämä Niinistön tekemät harhautukset kirjattiin ja liitettiin virallisiin eduskunnan asiakirjoihin (PeVL 14/1994, UaVM 9/1994, HE 135/ 1994) sekä myös äänestäjille lähetettyyn tiedotteeseen. Osa eduskuntaa ja useimmat suomalaiset äänestäjät uskoivat tämän väitteen.
Kun kansa ja sen jälkeen eduskunta oli harhautettuna äänestänyt EU-jäsenyyden hyväksymisen puolesta, niin näiden äänestyksien jälkeen Sauli Niinistö – tällä kertaa oikeusministerin ominaisuudessa – sanoikin, että eurosta päätettiin jo EU-jäsenyysäänestyksessä, eikä siitä tarvitse tehdä erikseen lakialoitetta.
Tämän Niinistön tekemän järkyttävän teon vahingot nousevat Suomen kansalle tässä vaiheessa mahdollisesti jopa kymmeniin miljardeihin euroihin, tulevaisuudessa jopa satoihin miljardeihin euroihin.
Oikeusoppineiden ja oikeuslaitoksen tehtävänä pitäisi kyllä tässä yhteydessä oll selkeän valtiopetoksen tutkiminen ja petokseen osallistuneiden saattaminen vastuuseen Suomelle aiheuttamistaan vahingoista. Myös tekijöiden mahdolliset taloudelliset kytkökset Suomen europäätöksestä hyötyneisiin tahoihin olisi saatav tutkintaan.
Lähde: Jorma Jaakolan tutkimuksiin perustuen Seppo Hauta-aho/ US blogit
Keskustan europarlamentaarikko Paavo Väyrysen alkuun panema kansalaisaloite kansanäänestyksestä Suomen eroamiseksi euro-alueesta keräsi yli tarvittavat 50 000 allekirjoitusta. Väyrynen on nyt kuitenkin tullut siihen tulokseen, että aikaa kansanäänestyksen odottelemiseen ei ole.
Kansanäänestys vie vuosia. Ei meillä ole aikaa tuhlattavaksi, kun talous on niin huonossa kunnossa, kuin se on, ja euroalue on kehittymässä nopeaa vauhtia velkaunioniksi ja liittovaltioksi.
Väyrysen mielestä eurosta eroamiseen riittäisi pelkkä eduskunnan tiedonanto, aivan kuin se riitti eurojäsenyyteen liittymisen yhteydessä 1998. Perustuslain mukaan hallitus ”voi antaa eduskunnalle tiedonannon tai selonteon valtakunnan hallintoa tai kansainvälisiä suhteita koskevasta asiasta”. Sen yhteydessä kansanedustajilla on mahdollisuus esittää epäluottamusäänestystä hallitukselle.
Tätä Väyrysen tulkintaa tukee myös tapa, jolla tähän liittymiseen suomen kansa edustajineen harhautettiin:
Varatuomari Sauli Niinistö harhautti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa suomalaisia äänestäjiä ja Suomen eduskuntaa ennen EU-jäsenyyspäätöksiä vuonna 1994. Hän kertoi, että markasta ei vielä näillä päätöksillä luovuta, eikä näillä päätöksillä vielä eurojäsenyyttä päätetä – vaan siitä päätetään myöhemmin ja siitä tehdään erikseen oma lakialoite.
Nämä Niinistön tekemät harhautukset kirjattiin ja liitettiin virallisiin eduskunnan asiakirjoihin (PeVL 14/1994, UaVM 9/1994, HE 135/ 1994) sekä myös äänestäjille lähetettyyn tiedotteeseen. Osa eduskuntaa ja useimmat suomalaiset äänestäjät uskoivat tämän väitteen.
Kun kansa ja sen jälkeen eduskunta oli harhautettuna äänestänyt EU-jäsenyyden hyväksymisen puolesta, niin näiden äänestyksien jälkeen Sauli Niinistö – tällä kertaa oikeusministerin ominaisuudessa – sanoikin, että eurosta päätettiin jo EU-jäsenyysäänestyksessä, eikä siitä tarvitse tehdä erikseen lakialoitetta.
Tämän Niinistön tekemän järkyttävän teon vahingot nousevat Suomen kansalle tässä vaiheessa mahdollisesti jopa kymmeniin miljardeihin euroihin, tulevaisuudessa jopa satoihin miljardeihin euroihin.
Oikeusoppineiden ja oikeuslaitoksen tehtävänä pitäisi kyllä tässä yhteydessä oll selkeän valtiopetoksen tutkiminen ja petokseen osallistuneiden saattaminen vastuuseen Suomelle aiheuttamistaan vahingoista. Myös tekijöiden mahdolliset taloudelliset kytkökset Suomen europäätöksestä hyötyneisiin tahoihin olisi saatav tutkintaan.
Lähde: Jorma Jaakolan tutkimuksiin perustuen Seppo Hauta-aho/ US blogit
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.