Tätä asiaa pakolaisena Chilestä vuonna 1974 tullut professori ylistää Suomessa -
Koko perhe muutti takaisin Chileen, mutta vuoden jälkeen silloin 18-vuotias Luis päätti palata yksin Suomeen.
Yksi tärkeä syy Alvarezin palaamiselle pohjoiseen oli ymmärrys siitä, kuinka hyvin Suomessa asiat ovat verrattuna moneen muuhun maahan. Alvarez palasi Suomeen opiskelemaan.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Elävä arkisto Teema tänään:
klo 22. 01: Kaukoitä Korsossa - venepakolaiset
klo 22. 42 Muukalaisena Suomessa
klo 22.27 Arkistovieraana Luis Alvarez
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1453184479836.html
Professori Luis Alvarez tuli pakolaisena Suomeen kuusivuotiaana.
Yle Teema esittää tänään kaksi arkistodokumenttia pakolaisuudesta. Vuonna 1980 kuvattu dokumentti seuraa Vietnamista tulleiden venepakolaisten sopeutumista Suomen Korsoon. Niin ikään vuonna 1980 kuvattu dokumentti Muukalaisena Suomessa esittelee pakolaisten arkea Suomessa. Ennen tätä dokumenttia esitetään Suomeen pakolaisena 1970-luvun alussa Chilestä saapuneen Luis Alvarezin tuore haastattelu. Alvarez oli kuusivuotias, kun hänen perheensä saapui maahan.
– Meitä tulijoita oli silloin paljon vähemmän ja kulttuurinen eroavuus ei silloin ollut ehkä niin iso. Tämä liittyy tietysti uskontojen rooliin näissä asioissa. Esimerkiksi varmaan ainakin silloin 1970-luvulla tänee tulleet ihmiset olivat pääosin kristittyjä tai uskonnottomia. Siinä mielessä sillä ei ehkä ollut valtaväestöön niin isoa merkitystä, Alvarez vertaa IS:lle nykypäivän pakolaistilannetta neljän vuosikymmenen takaiseen pakolaisliikkeeseen.
Suomi vai Chile?
Alvarezin perhe asui Suomessa vuosia, kunnes perhe päätti palata Chileen silloisen hallituksen alettua myöntää paluulupia. Alvarezin isä haki paluulupaa, joka tärppäsi kolmannella kerralla. Koko perhe muutti takaisin Chileen, mutta vuoden jälkeen silloin 18-vuotias Luis päätti palata yksin Suomeen.
– Ehkä se oli se, kun olin koko ikäni täällä kasvanut ja kaikki kaverit olivat täällä. Halusin myös kokeilla omillani oloa, hän kertoo.
Yksi tärkeä syy Alvarezin palaamiselle pohjoiseen oli ymmärrys siitä, kuinka hyvin Suomessa asiat ovat verrattuna moneen muuhun maahan. Alvarez palasi Suomeen opiskelemaan.
– Yksi ratkaiseva tekijä oli se, että sen Chilessä vietetyn vuoden aikana oikeastaan huomasin vasta, että päänupille voisi olla muutakin käyttöä kuin hiusten kasvatus, Alvarez naurahtaa.
– Junnuna minua kiinnosti enemmän urheilu ja musiikki kuin koulu. Tajusin, kuinka etuoikeutettu sitä on ollut, kun on saanut käydä koulua Suomessa ja vieläpä hyvää koulua. Kyllä se täytyy melkein muualla käydä tajutakseen kuinka etuoikeutettu on. Vanhemmat voi olla timpureita tai miljardöörejä ja voit silti mennä yliopistoon sisään ja saada saman koulutuksen. Se on loppujen lopuksi hyvin arvokas asia. Kun miettii koko maailmaa, se on suuri etuoikeus, nykyään Turun kauppakorkeakoulussa professorina toimiva Alvarez kertoo.
Suomi on koti
Vaikka muut Alvarezin perheestä jäivät pysyvästi Chileen, Luis Alvarez kokee Suomen kodikseen.
– Olen ikäni täällä Varsinais-Suomessa asunut, niin sitä on alkanut käyttäytyä kuin varsinaissuomalainen, Alvarez hymähtää.
Yli kolme vuosikymmentä sitten kuvatuissa dokumenteissa käydään läpi ja ihmetellään samoja asioita kuin vielä nykypäivänäkin. Ja jotain yhteistä on varmasti kaikilla pakolaisilla ajasta ja maailmantilanteesta riippumatta.
– Pakolaisperheiden lapset ovat oikeastaan ne, jotka maksavat pakolaisuuden laskun siinä mielessä, että osalle tulee ihan varmasti juureton fiilis, kun on kasvanut tietyssä kulttuurissa ja sinulle on kerrottu, että tuolta me tullaan ja sitten on kuitenkin elänyt koko ikänsä ihan eri paikassa. Voi tulla olo, että mihin sitten oikeastaan kuulun, Alvarez sanoo.
Elävä arkisto Teema tänään:
klo 22. 01: Kaukoitä Korsossa - venepakolaiset
Koko perhe muutti takaisin Chileen, mutta vuoden jälkeen silloin 18-vuotias Luis päätti palata yksin Suomeen.
Yksi tärkeä syy Alvarezin palaamiselle pohjoiseen oli ymmärrys siitä, kuinka hyvin Suomessa asiat ovat verrattuna moneen muuhun maahan. Alvarez palasi Suomeen opiskelemaan.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Elävä arkisto Teema tänään:
klo 22. 01: Kaukoitä Korsossa - venepakolaiset
klo 22. 42 Muukalaisena Suomessa
klo 22.27 Arkistovieraana Luis Alvarez
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1453184479836.html
Professori Luis Alvarez tuli pakolaisena Suomeen kuusivuotiaana.
Yle Teema esittää tänään kaksi arkistodokumenttia pakolaisuudesta. Vuonna 1980 kuvattu dokumentti seuraa Vietnamista tulleiden venepakolaisten sopeutumista Suomen Korsoon. Niin ikään vuonna 1980 kuvattu dokumentti Muukalaisena Suomessa esittelee pakolaisten arkea Suomessa. Ennen tätä dokumenttia esitetään Suomeen pakolaisena 1970-luvun alussa Chilestä saapuneen Luis Alvarezin tuore haastattelu. Alvarez oli kuusivuotias, kun hänen perheensä saapui maahan.
– Meitä tulijoita oli silloin paljon vähemmän ja kulttuurinen eroavuus ei silloin ollut ehkä niin iso. Tämä liittyy tietysti uskontojen rooliin näissä asioissa. Esimerkiksi varmaan ainakin silloin 1970-luvulla tänee tulleet ihmiset olivat pääosin kristittyjä tai uskonnottomia. Siinä mielessä sillä ei ehkä ollut valtaväestöön niin isoa merkitystä, Alvarez vertaa IS:lle nykypäivän pakolaistilannetta neljän vuosikymmenen takaiseen pakolaisliikkeeseen.
Suomi vai Chile?
Alvarezin perhe asui Suomessa vuosia, kunnes perhe päätti palata Chileen silloisen hallituksen alettua myöntää paluulupia. Alvarezin isä haki paluulupaa, joka tärppäsi kolmannella kerralla. Koko perhe muutti takaisin Chileen, mutta vuoden jälkeen silloin 18-vuotias Luis päätti palata yksin Suomeen.
– Ehkä se oli se, kun olin koko ikäni täällä kasvanut ja kaikki kaverit olivat täällä. Halusin myös kokeilla omillani oloa, hän kertoo.
Yksi tärkeä syy Alvarezin palaamiselle pohjoiseen oli ymmärrys siitä, kuinka hyvin Suomessa asiat ovat verrattuna moneen muuhun maahan. Alvarez palasi Suomeen opiskelemaan.
– Yksi ratkaiseva tekijä oli se, että sen Chilessä vietetyn vuoden aikana oikeastaan huomasin vasta, että päänupille voisi olla muutakin käyttöä kuin hiusten kasvatus, Alvarez naurahtaa.
– Junnuna minua kiinnosti enemmän urheilu ja musiikki kuin koulu. Tajusin, kuinka etuoikeutettu sitä on ollut, kun on saanut käydä koulua Suomessa ja vieläpä hyvää koulua. Kyllä se täytyy melkein muualla käydä tajutakseen kuinka etuoikeutettu on. Vanhemmat voi olla timpureita tai miljardöörejä ja voit silti mennä yliopistoon sisään ja saada saman koulutuksen. Se on loppujen lopuksi hyvin arvokas asia. Kun miettii koko maailmaa, se on suuri etuoikeus, nykyään Turun kauppakorkeakoulussa professorina toimiva Alvarez kertoo.
Suomi on koti
Vaikka muut Alvarezin perheestä jäivät pysyvästi Chileen, Luis Alvarez kokee Suomen kodikseen.
– Olen ikäni täällä Varsinais-Suomessa asunut, niin sitä on alkanut käyttäytyä kuin varsinaissuomalainen, Alvarez hymähtää.
Yli kolme vuosikymmentä sitten kuvatuissa dokumenteissa käydään läpi ja ihmetellään samoja asioita kuin vielä nykypäivänäkin. Ja jotain yhteistä on varmasti kaikilla pakolaisilla ajasta ja maailmantilanteesta riippumatta.
– Pakolaisperheiden lapset ovat oikeastaan ne, jotka maksavat pakolaisuuden laskun siinä mielessä, että osalle tulee ihan varmasti juureton fiilis, kun on kasvanut tietyssä kulttuurissa ja sinulle on kerrottu, että tuolta me tullaan ja sitten on kuitenkin elänyt koko ikänsä ihan eri paikassa. Voi tulla olo, että mihin sitten oikeastaan kuulun, Alvarez sanoo.
Elävä arkisto Teema tänään:
klo 22. 01: Kaukoitä Korsossa - venepakolaiset
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.