Harastan seksiä, etten menetä miestä

No tämäpä "lohdutti". Itse olisin mielummin yksin, kuin sellaisen miehen kanssa, joka ei mielestäni ole paras. Mutta kiteytit kyllä juuri sen, mitä minä pelkään.

Tässähän ei ollut nyt kyse siitä,että nainen odottaisi kehuja, vaikka mies korulsuseita jakeleekin pyytämättä.
Kova on paineet nykyään naisella siitä,että mies tuntisi olonsa hyväksi ja mieskin haluaa sitä huomiota naiselta ja hyvää kohtelua. Justhan lehtien palstalla on kuinka mies tuntee olonsa huonoksi ja saa huonoa kohtelua ja jää kakkoseksi koiralle. Se varmasti lisää painetta naiselle,ettei vain kohtele miestä huonosti.
Hänhän kohtelee miestä hyvin,kun ottaa miehen seksi tarpeet huomioon,vaikka niin itse ei halua seksiä, mutta antaa sitä miehelle, koska rakastaa häntä ja ei halua tulla seksin takia jätetyksi. Olkoon syyt mitkä hyvänsä nainen ei saa valittaa, mut miehelle se suodaan. Nainen on sitä nainen on tätä. Miehessä itsesää. Ei vikaa.

No, siinäpä oli miehen näkökulmaa! Olet selkeästi näitä jotka ovat löytäneet 15v:nä munat ja sille tasolle jäänyt.Elämässä kun katsos on muutakin kuin vain "naisen metsästäminen".Ja naisessa sekä parisuhteessa on monella muullakkin asialla väliä sekä käyttöä kuin vain.. sillä.

Ja ap; Tuota heikkoa itsetuntoa kannattaa miettiä, kuka on sinulle sellaista loukaavaa,nujrtavaa yms. sanonut lapsena,nuorena josta olet saanut itsestäsi tuollaisen käsityksen? Itse tiedän henk.koht. että tietyt "vammat" voi olla kaukaakin elämästä.
Ja tietysti, jos oloasi yhtään auttaa niin ainahan voit koittaa hieman laihduttaa ja koittaa löytää ensiksi itseksesi leikkimällä oman seksuaalisuuttesi takaisin.

MrBolivar kirjoitti:

No, siinäpä oli miehen näkökulmaa! Olet selkeästi näitä jotka ovat löytäneet 15v:nä munat ja sille tasolle jäänyt.Elämässä kun katsos on muutakin kuin vain "naisen metsästäminen".Ja naisessa sekä parisuhteessa on monella muullakkin asialla väliä sekä käyttöä kuin vain.. sillä.

Ja ap; Tuota heikkoa itsetuntoa kannattaa miettiä, kuka on sinulle sellaista loukaavaa,nujrtavaa yms. sanonut lapsena,nuorena josta olet saanut itsestäsi tuollaisen käsityksen? Itse tiedän henk.koht. että tietyt "vammat" voi olla kaukaakin elämästä.
Ja tietysti, jos oloasi yhtään auttaa niin ainahan voit koittaa hieman laihduttaa ja koittaa löytää ensiksi itseksesi leikkimällä oman seksuaalisuuttesi takaisin.

Lue lisää

Olenkin näitä miettinyt. Osittain oma äitini on ollut aika vaativa, vaikkakin hyvää tarkoittanut... Hän kuitenkin odotti ns. täydellisyyttä. Mutta herkkänä persoonana se joskus kolahti.
Sittemmin nuorempana elin muutamia vuosia hyvin tuhoisassa parisuhteessa, jossa mies käytti huomattavasti henkistä väkivaltaa, petti luottamukseni monella tavalla. Se oli raskasta. Se syvensi arpia paljon.
Sinkkuna ollessani aikanaan itsetunto tuntui olevan jo taas paremmalla tolalla, mutta parisuhteessa pelot nousevat pintaan. Harmillista, koska nykyinen mieheni ei kohtele minua huonosti.

Johan oli tyhmin aloitus EVER!!!

Akkahan sä oot etkä mies.

hukkarat kirjoitti:

Olenkin näitä miettinyt. Osittain oma äitini on ollut aika vaativa, vaikkakin hyvää tarkoittanut... Hän kuitenkin odotti ns. täydellisyyttä. Mutta herkkänä persoonana se joskus kolahti.
Sittemmin nuorempana elin muutamia vuosia hyvin tuhoisassa parisuhteessa, jossa mies käytti huomattavasti henkistä väkivaltaa, petti luottamukseni monella tavalla. Se oli raskasta. Se syvensi arpia paljon.
Sinkkuna ollessani aikanaan itsetunto tuntui olevan jo taas paremmalla tolalla, mutta parisuhteessa pelot nousevat pintaan. Harmillista, koska nykyinen mieheni ei kohtele minua huonosti.

Lue lisää

kommenttini oli kyllä tälle yhdelle sankarille, miehen.näkökulma:lle.

En minä ehkä koekaan olevani vastenmielinen. Mutta pelkään etten ole paras mahdollinen. Sitä minun on vaikea hyväksyä, tai jopa mahdoton. Minä en olisi muuta kuin sellaisen miehen kanssa, joka on juuri minun silmissäni kaikkein paras, ja jota eniten himoitsen, joten haluaisin miehen kokevan samalla tavalla minusta. Niin en kuitenkaan koe, ja tilanne on menossa vain huonompaan suuntaan, koska heikon itsetuntoni takia uskon vain pahinta...

Mies ei ole varsinaisesti mitään ikävää koskaan sanonut. Hänen tapansa ajatella ja ilmaista itseään on kuitenkin niin kovin erilainen. Esimerkiksi hänen mielestään on luonnollista, että jos on ollut 20v, niin silloin on himottanut enemmän kuin nyt aikuisena. Ja siis naisesta riippumatta. Itse taas ajattelen, että se himon määrä tulee siitä kumppanista, eikä vain hormoneista... Tämä siis vain yksi esimerkki.

hukkarat kirjoitti:

En minä ehkä koekaan olevani vastenmielinen. Mutta pelkään etten ole paras mahdollinen. Sitä minun on vaikea hyväksyä, tai jopa mahdoton. Minä en olisi muuta kuin sellaisen miehen kanssa, joka on juuri minun silmissäni kaikkein paras, ja jota eniten himoitsen, joten haluaisin miehen kokevan samalla tavalla minusta. Niin en kuitenkaan koe, ja tilanne on menossa vain huonompaan suuntaan, koska heikon itsetuntoni takia uskon vain pahinta...

Mies ei ole varsinaisesti mitään ikävää koskaan sanonut. Hänen tapansa ajatella ja ilmaista itseään on kuitenkin niin kovin erilainen. Esimerkiksi hänen mielestään on luonnollista, että jos on ollut 20v, niin silloin on himottanut enemmän kuin nyt aikuisena. Ja siis naisesta riippumatta. Itse taas ajattelen, että se himon määrä tulee siitä kumppanista, eikä vain hormoneista... Tämä siis vain yksi esimerkki.

Lue lisää

"Minä en olisi muuta kuin sellaisen miehen kanssa, joka on juuri minun silmissäni kaikkein paras, ja jota eniten himoitsen, joten haluaisin miehen kokevan samalla tavalla minusta. "

Mutta miehen ei ole mahdollista saada "kaikkein parasta jota eniten himoitsee", pyydät mahdottomia. Miehen on pakko tyytyä tai olla yksin.

hukkarat kirjoitti:

En minä ehkä koekaan olevani vastenmielinen. Mutta pelkään etten ole paras mahdollinen. Sitä minun on vaikea hyväksyä, tai jopa mahdoton. Minä en olisi muuta kuin sellaisen miehen kanssa, joka on juuri minun silmissäni kaikkein paras, ja jota eniten himoitsen, joten haluaisin miehen kokevan samalla tavalla minusta. Niin en kuitenkaan koe, ja tilanne on menossa vain huonompaan suuntaan, koska heikon itsetuntoni takia uskon vain pahinta...

Mies ei ole varsinaisesti mitään ikävää koskaan sanonut. Hänen tapansa ajatella ja ilmaista itseään on kuitenkin niin kovin erilainen. Esimerkiksi hänen mielestään on luonnollista, että jos on ollut 20v, niin silloin on himottanut enemmän kuin nyt aikuisena. Ja siis naisesta riippumatta. Itse taas ajattelen, että se himon määrä tulee siitä kumppanista, eikä vain hormoneista... Tämä siis vain yksi esimerkki.

Lue lisää

Olen lukenut tuollaisia juttuja ennenkin. Ei riitä, että olisi kumppanilleen sopivin ja parhain kokonaisuutena, vaan pitäisi olla kaunein, haluttavin ja ties mitä muuta mahdotonta.

Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos miehesi kriiseilesi jatkuvasti, kun hän ei olekaan komein, rikkain, hauskin, älykkäin, lihaksikkain ja isomunaisin?

Minusta sinun täytyy itse saada ajatuksesi kuosiin. En minä, ei miehesi ja tuskin kukaan muukaan mies pysty ajatuksiaan ja tuntemuksiaan kontrolloimaan niin, että sinä olisit tyytyväinen. Sen vuoksi kanssasi on selvästikin vaarallista keskustella koko aiheesta, koska koet omat tunteesi oikeimmiksi kuin muiden.

Sulla on hyviä pointteja. Usein oon lukenuu sun kommentteja ja ne on hyviä ja asiallisia. Mietinkin,että onko tuollaista miestä olemassakaan,joka omaa noin hyviä vastauksia ja niissä on sanomaa.
Se on hyväkin kääntää asia välillä nurin päin. Miltä toisesta tuntuu,näyttää eikä se mikä itseä miellyttää tai mietityttää.

hyvääasiaa kirjoitti:

Sulla on hyviä pointteja. Usein oon lukenuu sun kommentteja ja ne on hyviä ja asiallisia. Mietinkin,että onko tuollaista miestä olemassakaan,joka omaa noin hyviä vastauksia ja niissä on sanomaa.
Se on hyväkin kääntää asia välillä nurin päin. Miltä toisesta tuntuu,näyttää eikä se mikä itseä miellyttää tai mietityttää.

Lue lisää

Kiitos! :-)

hukkarat kirjoitti:

En minä ehkä koekaan olevani vastenmielinen. Mutta pelkään etten ole paras mahdollinen. Sitä minun on vaikea hyväksyä, tai jopa mahdoton. Minä en olisi muuta kuin sellaisen miehen kanssa, joka on juuri minun silmissäni kaikkein paras, ja jota eniten himoitsen, joten haluaisin miehen kokevan samalla tavalla minusta. Niin en kuitenkaan koe, ja tilanne on menossa vain huonompaan suuntaan, koska heikon itsetuntoni takia uskon vain pahinta...

Mies ei ole varsinaisesti mitään ikävää koskaan sanonut. Hänen tapansa ajatella ja ilmaista itseään on kuitenkin niin kovin erilainen. Esimerkiksi hänen mielestään on luonnollista, että jos on ollut 20v, niin silloin on himottanut enemmän kuin nyt aikuisena. Ja siis naisesta riippumatta. Itse taas ajattelen, että se himon määrä tulee siitä kumppanista, eikä vain hormoneista... Tämä siis vain yksi esimerkki.

Lue lisää

"jos on ollut 20v, niin silloin on himottanut enemmän kuin nyt aikuisena. Ja siis naisesta riippumatta. Itse taas ajattelen, että se himon määrä tulee siitä kumppanista, eikä vain hormoneista"

Tuota noin.. nyt sinun olisi kaikkein tärkeintä ymmärtää, ettei sinun ajatusmaailmasi ole ainoa oikea. Itse asiassa se on aika erikoinen. Kiinnitin huomiota myös siihen, että itsetyydytystä harrastaessasikin kerroit varta vasten ajatelleesi miestäsi. Ymmärränkö oikein, että mielestäsi seksuaalinen halu saisi herätä vain toinen toisestanne ja se pitäisi suunnata toinen toisiinne (siis myös masturboidessa)?

Ihan biologinen faktahan tuo taitaa olla, että miehen testosteronitasot ja seksuaaliset halut ovat korkeimmillaan parikymppisenä ja sieltä ne sitten pikkuhiljaa laskevat. Naisen "käyrä" on toisenlainen ja nainen on halunsa huipulla vasta jossain 30-40 -vuotiaana.

Ota tuo ajatusmaailmasi erilaisuus ja itsetunnon huonous ihan vakavissasi, jos haluat että suhteenne jatkuu. Käy juttelemassa asiantuntijan, esimerkiksi seksuaaliterapeutin, psykiatrisen sairaanhoitajan tai psykoterapeutin kanssa. Kun en tiedä ikääsi, asuinpaikkaasi tai muita yksityiskohtia niin en osaa sanoa mitä vaihtoehtoja on tarjolla, mutta tilanteen mukaan ota yhteyttä opiskelijaterveydenhuoltoon, työterveyteen, kunnalliseen terveydenhuoltoon tai jos lompakko suinkin sallii niin etsi suoraan netin avulla sopiva terapeutti ja ota yhteyttä häneen.

helka kirjoitti:

"jos on ollut 20v, niin silloin on himottanut enemmän kuin nyt aikuisena. Ja siis naisesta riippumatta. Itse taas ajattelen, että se himon määrä tulee siitä kumppanista, eikä vain hormoneista"

Tuota noin.. nyt sinun olisi kaikkein tärkeintä ymmärtää, ettei sinun ajatusmaailmasi ole ainoa oikea. Itse asiassa se on aika erikoinen. Kiinnitin huomiota myös siihen, että itsetyydytystä harrastaessasikin kerroit varta vasten ajatelleesi miestäsi. Ymmärränkö oikein, että mielestäsi seksuaalinen halu saisi herätä vain toinen toisestanne ja se pitäisi suunnata toinen toisiinne (siis myös masturboidessa)?

Ihan biologinen faktahan tuo taitaa olla, että miehen testosteronitasot ja seksuaaliset halut ovat korkeimmillaan parikymppisenä ja sieltä ne sitten pikkuhiljaa laskevat. Naisen "käyrä" on toisenlainen ja nainen on halunsa huipulla vasta jossain 30-40 -vuotiaana.

Ota tuo ajatusmaailmasi erilaisuus ja itsetunnon huonous ihan vakavissasi, jos haluat että suhteenne jatkuu. Käy juttelemassa asiantuntijan, esimerkiksi seksuaaliterapeutin, psykiatrisen sairaanhoitajan tai psykoterapeutin kanssa. Kun en tiedä ikääsi, asuinpaikkaasi tai muita yksityiskohtia niin en osaa sanoa mitä vaihtoehtoja on tarjolla, mutta tilanteen mukaan ota yhteyttä opiskelijaterveydenhuoltoon, työterveyteen, kunnalliseen terveydenhuoltoon tai jos lompakko suinkin sallii niin etsi suoraan netin avulla sopiva terapeutti ja ota yhteyttä häneen.

Lue lisää

Olen 36v, mieheni 43v. Koska mitään ongelmaa mielenterveydessä ei ole, kunnalliselle puolelle on turha mennä apua huutelemaan. Töissä käymme molemmat, eikä kummankaan työterveys vastaa näin pitkälle avusta. Pitäisi ostaa siis omaan piikkiin terapeutti, mikä maksaa maltaita. Minulla on ollut itsetunnon kanssa pohjanoteeraus joskus vuosia sitten aiemminkin, ja maksoin silloin terapeutista n. 300e/kk, kun kävin kerran viikossa. Sellaiseen ei missään nimessä ole nyt varaa, kun perheessä on kolme lastakin ja tarhamaksut pilvissä.

Ja kyllä, mielestäni parisuhteessa oleellista on se, että seksuaalinen halu suunnataan kumppaniin. Kehen sitten muka? Tämä on parisuhteen edellytys.

Niin ja itsetyydytyksestä... Mieheni ei myöskään harrasta itsetyydytystä kuin äärimmäisen harvoin jollain viikon työreissulla. Minä muutoin kyllä huolehdin hänen tarpeistaan. Hän ei ole seksuaalisesti niin aktiivinen. Määrällisesti ymmärrän sen, että halutus iän myötä vähenee. Minun on kuitenkin vaikea ymmärtää sitä, että himon määrä yksittäisellä hetkellä olisi aikuisella pienempi kuin nuorella...

Itsetunnon ongelmat otankin hyvin vakavissani, ja sen eteen olen tehnyt kovasti töitä jo vuosia. Mikään ei vain tunnu auttavan. Olen lukenut oppaita, tehnyt tehtäviä, kysynyt vinkkejä, hokenut peilin edessä olevani kaunis, huolehdin ulkonäöstäni... Ei auta. Saan kehuja ulkonäöstäni toistuvasti ihmisiltä. Sekään ei auta.

Sen sijaan ns. sitoutunut arvomaailmani ja tapani suhtautua siihen miten oma puoliso tulisi nähdä, on asia josta en haluaisi luopua. Varmasti on ihmisiä, jotka voivat ajatella toisin, ja se on heille ihan ok. Minulle rakkaus on kuitenkin niin kaikkivoipa asia, että minulle ei ole mitään ongelmaa ajatella, että minun mieheni on juuri minulle paras ihan kaikessa. Tiedän siis että jotkut ajattelevat eri tavalla, mutta tiedän myös että moni ajattelee samalla tavalla. En ole tässä asiassa ainutlaatuinen. Kenties olen vain päätynyt parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka ajattelee asian hyvin eri tavalla... Mutta voiko niin erilaiset olla onnellisia yhdessä, mene ja tiedä. Kun tämä kuitenkin on suhteen ainoa ongelma.

miehen.näkökulma kirjoitti:

"Minä en olisi muuta kuin sellaisen miehen kanssa, joka on juuri minun silmissäni kaikkein paras, ja jota eniten himoitsen, joten haluaisin miehen kokevan samalla tavalla minusta. "

Mutta miehen ei ole mahdollista saada "kaikkein parasta jota eniten himoitsee", pyydät mahdottomia. Miehen on pakko tyytyä tai olla yksin.

Lue lisää

Miksi mies ei voi sellaista saada, mutta nainen voi? Ihan uteliaisuuttani kysyn...

hukkarat kirjoitti:

Olen 36v, mieheni 43v. Koska mitään ongelmaa mielenterveydessä ei ole, kunnalliselle puolelle on turha mennä apua huutelemaan. Töissä käymme molemmat, eikä kummankaan työterveys vastaa näin pitkälle avusta. Pitäisi ostaa siis omaan piikkiin terapeutti, mikä maksaa maltaita. Minulla on ollut itsetunnon kanssa pohjanoteeraus joskus vuosia sitten aiemminkin, ja maksoin silloin terapeutista n. 300e/kk, kun kävin kerran viikossa. Sellaiseen ei missään nimessä ole nyt varaa, kun perheessä on kolme lastakin ja tarhamaksut pilvissä.

Ja kyllä, mielestäni parisuhteessa oleellista on se, että seksuaalinen halu suunnataan kumppaniin. Kehen sitten muka? Tämä on parisuhteen edellytys.

Niin ja itsetyydytyksestä... Mieheni ei myöskään harrasta itsetyydytystä kuin äärimmäisen harvoin jollain viikon työreissulla. Minä muutoin kyllä huolehdin hänen tarpeistaan. Hän ei ole seksuaalisesti niin aktiivinen. Määrällisesti ymmärrän sen, että halutus iän myötä vähenee. Minun on kuitenkin vaikea ymmärtää sitä, että himon määrä yksittäisellä hetkellä olisi aikuisella pienempi kuin nuorella...

Itsetunnon ongelmat otankin hyvin vakavissani, ja sen eteen olen tehnyt kovasti töitä jo vuosia. Mikään ei vain tunnu auttavan. Olen lukenut oppaita, tehnyt tehtäviä, kysynyt vinkkejä, hokenut peilin edessä olevani kaunis, huolehdin ulkonäöstäni... Ei auta. Saan kehuja ulkonäöstäni toistuvasti ihmisiltä. Sekään ei auta.

Sen sijaan ns. sitoutunut arvomaailmani ja tapani suhtautua siihen miten oma puoliso tulisi nähdä, on asia josta en haluaisi luopua. Varmasti on ihmisiä, jotka voivat ajatella toisin, ja se on heille ihan ok. Minulle rakkaus on kuitenkin niin kaikkivoipa asia, että minulle ei ole mitään ongelmaa ajatella, että minun mieheni on juuri minulle paras ihan kaikessa. Tiedän siis että jotkut ajattelevat eri tavalla, mutta tiedän myös että moni ajattelee samalla tavalla. En ole tässä asiassa ainutlaatuinen. Kenties olen vain päätynyt parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka ajattelee asian hyvin eri tavalla... Mutta voiko niin erilaiset olla onnellisia yhdessä, mene ja tiedä. Kun tämä kuitenkin on suhteen ainoa ongelma.

Lue lisää

"Ja kyllä, mielestäni parisuhteessa oleellista on se, että seksuaalinen halu suunnataan kumppaniin. Kehen sitten muka?"

Keskinäisen seksin haluan itsekin toteuttaa vain ja ainoastaan kumppanin kanssa, mutta minulle ajatus siitä, että minun pitäisi ajatella häntä masturboidessani on täysin vieras.

"Mieheni ei myöskään harrasta itsetyydytystä kuin äärimmäisen harvoin jollain viikon työreissulla."

Tuo on toinen sellainen lause, jonka vielä nostan esiin ihan vain siksi, että se on niin vieras omalle ajatusmaailmalleni, että haluan "pureskella" sitä ja ehkä vähän kuulla muidenkin ajatuksia asiasta. Minä en nimittäin ole koskaan tiennyt, kuinka usein mieheni tai miesystäväni (riippuen siitä onko oltu avoliitossa, avioliitossa vai seurustelusuhteessa) harrastaa itsetyydytystä. Enkä näe kyllä itseäni kysymässä noin henkilökohtaista asiaa. Miksi edes haluaisin tietää?

Itsetunnon kohottamisen suhteen en itse usko peilin edessä vakuutteluihin vaan onnistumisen kokemusten hankkimiseen. Vaikka itsetunnon puute liittyisi ulkonäköön niin myös muilla elämänalueilla saadut onnistumisen kokemukset vaikuttavat siihen. Jonkin työhön, opintoihin, liikuntaan tai muuhun harrastukseen liittyvän merkittävän tavoitteen asettaminen ja saavuttaminen tuottaa hyvää oloa, joka heijastuu kaikkiin osa-alueisiin.

Jos teillä on kolme tarhaikäistä lasta niin olette kaiken kaikkiaan aika raskaassa elämänvaiheessa. Toivottavasti kotityöt on jaettu tasaisesti.

Seurakunnatkin antavat perheneuvontaa tai -terapiaa, oletko selvittänyt sitä mahdollisuutta?

Ratikkakuski kirjoitti:

Olen lukenut tuollaisia juttuja ennenkin. Ei riitä, että olisi kumppanilleen sopivin ja parhain kokonaisuutena, vaan pitäisi olla kaunein, haluttavin ja ties mitä muuta mahdotonta.

Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos miehesi kriiseilesi jatkuvasti, kun hän ei olekaan komein, rikkain, hauskin, älykkäin, lihaksikkain ja isomunaisin?

Minusta sinun täytyy itse saada ajatuksesi kuosiin. En minä, ei miehesi ja tuskin kukaan muukaan mies pysty ajatuksiaan ja tuntemuksiaan kontrolloimaan niin, että sinä olisit tyytyväinen. Sen vuoksi kanssasi on selvästikin vaarallista keskustella koko aiheesta, koska koet omat tunteesi oikeimmiksi kuin muiden.

Lue lisää

Jos mieheni kriiseilisi vastaavien asioiden kanssa, panostaisin kovasti hänen kehumiseen. Eihän minulla olisi mitään syytä olla häntä kehumatta, koska hän on mielestäni minulle juurikin paras kaikessa. Tiedostaisin etten yksin häntä saisi murheistaan parannettua, mutta kaikkeni auttaisin, ja ymmärtäisin miltä se fiilis tuntuu.

Sen tiedän että itsetuntoni on huono, ja siksi herkästi "tulkitsen" asioita murheellisesti. Useimmiten itken niitä asioita yksin, koska en halua miestä vaivata. Toisinaan olen miehellekin tästä ongelmasta puhunut. Hän ei oikein ymmärrä, eikä ole hyvä tällaisissa "henkevissä keskusteluissa". Siksi ne loppuvat turhautumiseen lähinnä. Annetaan olla ja jatketaan elämää... joka muilta osin sujuu hyvin. Aika yksin siis koen olevani tämän kanssa. Ehkä niin kuuluukin... Mutta yksin en tästä nouse. Olen jopa harkinnut suhteen lopettamista ihan vain siksi, koska yksin ollessa sillä ei olisi mitään väliä, onko itsetuntoni ulkonäköni suhteen huono vai ei. Olisi tavallaan siis helpompaa.

Hyvä ystäväni, joka tästä ongelmastani tietää, joskus sanoi, että hän on huomannut, että kaikista kauneimmilla ihmisillä tuntuu olevan kaikkein huonoin itsetunto. Varmasti niin monen katsojan mielestä minä olen sievä. Olenhan siitä saanut kuulla. Mutta parisuhteessa en silti koe niin... Ärsyttävää.

hukkarat kirjoitti:

Jos mieheni kriiseilisi vastaavien asioiden kanssa, panostaisin kovasti hänen kehumiseen. Eihän minulla olisi mitään syytä olla häntä kehumatta, koska hän on mielestäni minulle juurikin paras kaikessa. Tiedostaisin etten yksin häntä saisi murheistaan parannettua, mutta kaikkeni auttaisin, ja ymmärtäisin miltä se fiilis tuntuu.

Sen tiedän että itsetuntoni on huono, ja siksi herkästi "tulkitsen" asioita murheellisesti. Useimmiten itken niitä asioita yksin, koska en halua miestä vaivata. Toisinaan olen miehellekin tästä ongelmasta puhunut. Hän ei oikein ymmärrä, eikä ole hyvä tällaisissa "henkevissä keskusteluissa". Siksi ne loppuvat turhautumiseen lähinnä. Annetaan olla ja jatketaan elämää... joka muilta osin sujuu hyvin. Aika yksin siis koen olevani tämän kanssa. Ehkä niin kuuluukin... Mutta yksin en tästä nouse. Olen jopa harkinnut suhteen lopettamista ihan vain siksi, koska yksin ollessa sillä ei olisi mitään väliä, onko itsetuntoni ulkonäköni suhteen huono vai ei. Olisi tavallaan siis helpompaa.

Hyvä ystäväni, joka tästä ongelmastani tietää, joskus sanoi, että hän on huomannut, että kaikista kauneimmilla ihmisillä tuntuu olevan kaikkein huonoin itsetunto. Varmasti niin monen katsojan mielestä minä olen sievä. Olenhan siitä saanut kuulla. Mutta parisuhteessa en silti koe niin... Ärsyttävää.

Lue lisää

On asioita, joita voi mitata ja niitä, joita ei voi. Siksi minua kiusaa ajatus, että pitäisi olla paras eikä sopivin. Ihminen ei muutu vaikkapa lihaksikkaaksi kehumalla tai niin itselleen uskottelemalla.

Hurjimmalta tuntuu ajatuksesi, että perhe kannattaisi kenties rikkoa vain sinun omien periaatteidesi ja huonon itsetuntosi vuoksi. Tuntisit nyt vastuusi, aikuinen ihminen.

hukkarat kirjoitti:

Miksi mies ei voi sellaista saada, mutta nainen voi? Ihan uteliaisuuttani kysyn...

Nainen saa aloitteita missä tahansa kulkeekin, livenä tai nettideiteissä, mies ei.
Oli tutkimus jossa nainen ehdotti miehille suoraan seksiä, monet miehet suostui, kukaan nainen ei suostunut vastaavasti miehen ehdotuksiin.
Jos nainen menee baariin, miehet lähestyy. Jos mies menee baariin niin saa olla yksin koko illan jos on tavis.
Jos nainen menee nettideittiin niin sadat miehet laittaa viestin. Jos mies menee nettideittiin niin kukaan nainen ei laita viestiä.

En tiedä miksi asia on näin mutta pariutuminen on naiselle todella paljon helpompaa mitä miehelle ja kun valinnanvaraa on reilusti niin useat naiset hyväksyy vain itseään korkeampitasoisia miehiä ja tästä aiheutuu se että miehen on pakko ottaa itseään alempitasoisempi nainen tai olla yksin.
Itse olen ollut todella kiinnostunut/ihastunut monista eri naisista elämäni aikana mutta en ole koskaan saanut vastakaikua heiltä. En voi saada sellaista naista johon voisin ihastua ja en todellakaan vaadi liikoja.

helka kirjoitti:

"Ja kyllä, mielestäni parisuhteessa oleellista on se, että seksuaalinen halu suunnataan kumppaniin. Kehen sitten muka?"

Keskinäisen seksin haluan itsekin toteuttaa vain ja ainoastaan kumppanin kanssa, mutta minulle ajatus siitä, että minun pitäisi ajatella häntä masturboidessani on täysin vieras.

"Mieheni ei myöskään harrasta itsetyydytystä kuin äärimmäisen harvoin jollain viikon työreissulla."

Tuo on toinen sellainen lause, jonka vielä nostan esiin ihan vain siksi, että se on niin vieras omalle ajatusmaailmalleni, että haluan "pureskella" sitä ja ehkä vähän kuulla muidenkin ajatuksia asiasta. Minä en nimittäin ole koskaan tiennyt, kuinka usein mieheni tai miesystäväni (riippuen siitä onko oltu avoliitossa, avioliitossa vai seurustelusuhteessa) harrastaa itsetyydytystä. Enkä näe kyllä itseäni kysymässä noin henkilökohtaista asiaa. Miksi edes haluaisin tietää?

Itsetunnon kohottamisen suhteen en itse usko peilin edessä vakuutteluihin vaan onnistumisen kokemusten hankkimiseen. Vaikka itsetunnon puute liittyisi ulkonäköön niin myös muilla elämänalueilla saadut onnistumisen kokemukset vaikuttavat siihen. Jonkin työhön, opintoihin, liikuntaan tai muuhun harrastukseen liittyvän merkittävän tavoitteen asettaminen ja saavuttaminen tuottaa hyvää oloa, joka heijastuu kaikkiin osa-alueisiin.

Jos teillä on kolme tarhaikäistä lasta niin olette kaiken kaikkiaan aika raskaassa elämänvaiheessa. Toivottavasti kotityöt on jaettu tasaisesti.

Seurakunnatkin antavat perheneuvontaa tai -terapiaa, oletko selvittänyt sitä mahdollisuutta?

Lue lisää

Kiitos vastauksestasi.
Tiedän mieheni itsetyydytysten määrästä, koska siitä on joskus keskusteltu. Ei niinkään "tentaten", koska itsetyydytykseen ihmisellä on oikeus. Eikä siitä joka kerta tarvitse raporttia tehdä. Se on noussut esille lähinnä keskusteluissa, kun puhuimme yleisesti seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mieheni ei ole kovin aktiivinen siis sen suhteen. Ei siis kaipaa enempää seksiä, kuin mitä meillä on. Se on toki hyvä, ettei hän koe olevansa puutteessa. Minulle olis ok, jos hän joskus harrastais itsetyydytystä. Asia olis siis ok niin kauan, kun se ei vaikuttaisi siihen, että hän korvaisi sillä minun haluamisen, koska minulle on tärkeää juurikin se, että voisin tuntea olevani haluttu hänen silmissään.

Kotityöt on jaettu kohtuullisen tasaisesti. Arki on meillä erittäin hyvin toimivaa. Yksi lapsista on jo koulussa, ja pieninkin jo reilusti ohittanut vaippaiän, joten kovin työlääksi tätä aikaa ei enää voi kuvailla. Toki kiirettä piisaa, ruuhkavuodet, mutta molemmat olemme tyytyväisiä siitä, miten hyvin meillä homma toimii perheenä.

Uralla olemme molemmat hyvin menestyneitä ja korkeasti koulutettuja. Itse olen esimerkiksi viimeisen vuoden aikana edennyt hyvin vastuulliseen rooliin yrityksen johdossa, pärjään hyvin ihmisten parissa yms. Harrastuksille toki ei juurikaan ole aikaa, mutta muilla elämän osa-alueilla itsetunnon kanssa ei ole mitään ongelmia. Työssä ja ystävien parissa tiedän olevani hyvinkin riittävä, ja joissakin asioissa jopa erityisen hyvä. Ongelmat siis liittyvät hyvin vahvasti ulkonököön ja sitä kautta parisuhteeseen, seksielämään yms. Asiaa eivät edes korjaa muilta ihmisiltä saamani positiivinen palaute ulkonäöstäni.

Emme kuulu kirkkoon, joten seurakunnalta ei oikein apua pyydellä.

Annoit monta hyvin aiheellista vinkkiä ja ajatusta, mutta valitettavasti en nyt niistä saanut uusia näkökulmia.

Ratikkakuski kirjoitti:

On asioita, joita voi mitata ja niitä, joita ei voi. Siksi minua kiusaa ajatus, että pitäisi olla paras eikä sopivin. Ihminen ei muutu vaikkapa lihaksikkaaksi kehumalla tai niin itselleen uskottelemalla.

Hurjimmalta tuntuu ajatuksesi, että perhe kannattaisi kenties rikkoa vain sinun omien periaatteidesi ja huonon itsetuntosi vuoksi. Tuntisit nyt vastuusi, aikuinen ihminen.

Lue lisää

Vastuun takia en olekaan eronnut. Ja myös siksi, koska rakastan miestäni. Mutta usko huviksesi, että huonon itsetunnon kanssa päivästä toiseen on aika raskasta elää.

Miehen.Näkökulma kirjoitti:

Nainen saa aloitteita missä tahansa kulkeekin, livenä tai nettideiteissä, mies ei.
Oli tutkimus jossa nainen ehdotti miehille suoraan seksiä, monet miehet suostui, kukaan nainen ei suostunut vastaavasti miehen ehdotuksiin.
Jos nainen menee baariin, miehet lähestyy. Jos mies menee baariin niin saa olla yksin koko illan jos on tavis.
Jos nainen menee nettideittiin niin sadat miehet laittaa viestin. Jos mies menee nettideittiin niin kukaan nainen ei laita viestiä.

En tiedä miksi asia on näin mutta pariutuminen on naiselle todella paljon helpompaa mitä miehelle ja kun valinnanvaraa on reilusti niin useat naiset hyväksyy vain itseään korkeampitasoisia miehiä ja tästä aiheutuu se että miehen on pakko ottaa itseään alempitasoisempi nainen tai olla yksin.
Itse olen ollut todella kiinnostunut/ihastunut monista eri naisista elämäni aikana mutta en ole koskaan saanut vastakaikua heiltä. En voi saada sellaista naista johon voisin ihastua ja en todellakaan vaadi liikoja.

Lue lisää

Naisia ja miehiä on maailmassa kohtuullisen saman verran... Teoriasi ei siis oikein toimi.;) Voihan se olla, että miehet ovat aktiivisempia tekemään alkukontaktia. Sitä en epäile. Mutta kun puhutaan parisuhteen alkamisesta, niin tasaisesti ihmiset pariutuu, väkisinkin. Koska jokaista sinkkumiestä kohti on myös joku sinkkunainen.

hukkarat kirjoitti:

Naisia ja miehiä on maailmassa kohtuullisen saman verran... Teoriasi ei siis oikein toimi.;) Voihan se olla, että miehet ovat aktiivisempia tekemään alkukontaktia. Sitä en epäile. Mutta kun puhutaan parisuhteen alkamisesta, niin tasaisesti ihmiset pariutuu, väkisinkin. Koska jokaista sinkkumiestä kohti on myös joku sinkkunainen.

Lue lisää

Vaikka naisia ja miehiä olisi yhtä paljon niin se ei silti muuta sitä tosiasiaa että nainen hyväksyy miehistä vain pienen osan eli moni mies jää ilman ja suurin osa on pakotettuja tyytymään itseään alempitasoisempaan naiseen.
Aivan pienenpieni osa miehistä pyörittää suurimpaa osaa naisista ja se johtuu vain naisten kriteereistä eli yksi sinkkumies saa monta naista eikä vain yhtä naista ja moni mies jää yksin..

miehen.näkökulma kirjoitti:

Vaikka naisia ja miehiä olisi yhtä paljon niin se ei silti muuta sitä tosiasiaa että nainen hyväksyy miehistä vain pienen osan eli moni mies jää ilman ja suurin osa on pakotettuja tyytymään itseään alempitasoisempaan naiseen.
Aivan pienenpieni osa miehistä pyörittää suurimpaa osaa naisista ja se johtuu vain naisten kriteereistä eli yksi sinkkumies saa monta naista eikä vain yhtä naista ja moni mies jää yksin..

Lue lisää

Tarkoitat siis, että on suuri joukko tasokkaita naisia, jotka ovat joko sinkkuja tai hetkellisesti jonkun tasokkaan miehen pyöritettävänä? Muutenhan tuo yhtälö ei toimi.

Ratikkakuski kirjoitti:

Tarkoitat siis, että on suuri joukko tasokkaita naisia, jotka ovat joko sinkkuja tai hetkellisesti jonkun tasokkaan miehen pyöritettävänä? Muutenhan tuo yhtälö ei toimi.

Näinhän se käytännössä menee tosielämässä. Alfa-mies pyörittää useamman naisen haaremia ja nämä naiset vaativat mieheltään korkeaa tasoa, johon ovat alfan kanssa tottuneet. Sitten haaremista pudottuaan tai irtauduttuaan he ovat mieluummin yksin kuin tyytyvät alemman tason miehiin.

Monilla miehillä puolestaan säännöllisen seksin saaminen on keskeinen tekijä tyytyväisyydessä ja tästä syystä tyytyvät oman tasoiseensa tai alempaan naiseen. Kilpailu kauniista ja nuorista naisista on kovaa ja kuluttaa valtavasti miehen resursseja.

PeräsmiesMarkku kirjoitti:

Näinhän se käytännössä menee tosielämässä. Alfa-mies pyörittää useamman naisen haaremia ja nämä naiset vaativat mieheltään korkeaa tasoa, johon ovat alfan kanssa tottuneet. Sitten haaremista pudottuaan tai irtauduttuaan he ovat mieluummin yksin kuin tyytyvät alemman tason miehiin.

Monilla miehillä puolestaan säännöllisen seksin saaminen on keskeinen tekijä tyytyväisyydessä ja tästä syystä tyytyvät oman tasoiseensa tai alempaan naiseen. Kilpailu kauniista ja nuorista naisista on kovaa ja kuluttaa valtavasti miehen resursseja.

Lue lisää

Minusta tuossa jokainen saa ansionsa mukaan. Molemmat sukupuolet ovat ilman tai laskevat rimaa halutessaan. Ei ytmi tai ytni kenenkään perusoikeus ole.

Totta kai. En minä palstan neitsytsetä joka vaatii nuorta kokemantonta missiä.

Täytyy myös huomioida se seikka että kaikissa alle 55 v ikäluokissa miehiä on enemmän kuin naisia. Plus tietty ne noin 30 000 pääasiassa miespuolista tupahaa jotka ovat tulleet viime vuonna.

hukkarat kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi.
Tiedän mieheni itsetyydytysten määrästä, koska siitä on joskus keskusteltu. Ei niinkään "tentaten", koska itsetyydytykseen ihmisellä on oikeus. Eikä siitä joka kerta tarvitse raporttia tehdä. Se on noussut esille lähinnä keskusteluissa, kun puhuimme yleisesti seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mieheni ei ole kovin aktiivinen siis sen suhteen. Ei siis kaipaa enempää seksiä, kuin mitä meillä on. Se on toki hyvä, ettei hän koe olevansa puutteessa. Minulle olis ok, jos hän joskus harrastais itsetyydytystä. Asia olis siis ok niin kauan, kun se ei vaikuttaisi siihen, että hän korvaisi sillä minun haluamisen, koska minulle on tärkeää juurikin se, että voisin tuntea olevani haluttu hänen silmissään.

Kotityöt on jaettu kohtuullisen tasaisesti. Arki on meillä erittäin hyvin toimivaa. Yksi lapsista on jo koulussa, ja pieninkin jo reilusti ohittanut vaippaiän, joten kovin työlääksi tätä aikaa ei enää voi kuvailla. Toki kiirettä piisaa, ruuhkavuodet, mutta molemmat olemme tyytyväisiä siitä, miten hyvin meillä homma toimii perheenä.

Uralla olemme molemmat hyvin menestyneitä ja korkeasti koulutettuja. Itse olen esimerkiksi viimeisen vuoden aikana edennyt hyvin vastuulliseen rooliin yrityksen johdossa, pärjään hyvin ihmisten parissa yms. Harrastuksille toki ei juurikaan ole aikaa, mutta muilla elämän osa-alueilla itsetunnon kanssa ei ole mitään ongelmia. Työssä ja ystävien parissa tiedän olevani hyvinkin riittävä, ja joissakin asioissa jopa erityisen hyvä. Ongelmat siis liittyvät hyvin vahvasti ulkonököön ja sitä kautta parisuhteeseen, seksielämään yms. Asiaa eivät edes korjaa muilta ihmisiltä saamani positiivinen palaute ulkonäöstäni.

Emme kuulu kirkkoon, joten seurakunnalta ei oikein apua pyydellä.

Annoit monta hyvin aiheellista vinkkiä ja ajatusta, mutta valitettavasti en nyt niistä saanut uusia näkökulmia.

Lue lisää

Kirkon parisuhdeneuvontaan osallistuminen ei edellytä seurakuntaan kuulumista.

helka kirjoitti:

Kirkon parisuhdeneuvontaan osallistuminen ei edellytä seurakuntaan kuulumista.

Juu ei ehkä mutta kuka tervejärkinen menee käyttömään kirkon palveluita... Jeesuksesta siellä kuitenki saarnataan... =D

wåplåpe kirjoitti:

Juu ei ehkä mutta kuka tervejärkinen menee käyttömään kirkon palveluita... Jeesuksesta siellä kuitenki saarnataan... =D

Ei saarnata. Kirkon parisuhdeneuvonnassa ei ole yhtään mitään uskonnollista. Mutta tietysti, jotta siitä voisi olla jotain apua, siellä pitää pystyä puhumaan asioista rehellisesti.

Miehen.Näkökulma kirjoitti:

Nainen saa aloitteita missä tahansa kulkeekin, livenä tai nettideiteissä, mies ei.
Oli tutkimus jossa nainen ehdotti miehille suoraan seksiä, monet miehet suostui, kukaan nainen ei suostunut vastaavasti miehen ehdotuksiin.
Jos nainen menee baariin, miehet lähestyy. Jos mies menee baariin niin saa olla yksin koko illan jos on tavis.
Jos nainen menee nettideittiin niin sadat miehet laittaa viestin. Jos mies menee nettideittiin niin kukaan nainen ei laita viestiä.

En tiedä miksi asia on näin mutta pariutuminen on naiselle todella paljon helpompaa mitä miehelle ja kun valinnanvaraa on reilusti niin useat naiset hyväksyy vain itseään korkeampitasoisia miehiä ja tästä aiheutuu se että miehen on pakko ottaa itseään alempitasoisempi nainen tai olla yksin.
Itse olen ollut todella kiinnostunut/ihastunut monista eri naisista elämäni aikana mutta en ole koskaan saanut vastakaikua heiltä. En voi saada sellaista naista johon voisin ihastua ja en todellakaan vaadi liikoja.

Lue lisää

Naiset toimivat niin, koska heille on aikojen alusta asti toitotettu, että ovat huoria, jos olisivat liian helppoja. Jopa nykyään tässä tasa-arvon maassakin saa kuulla horottelua ja lutkaksi nimittelyä, jos erehtyy kertomaan yhdenillan jutuista tai 'liian monista' seurustelusuhteista.

miehen.näkökulma kirjoitti:

Vaikka naisia ja miehiä olisi yhtä paljon niin se ei silti muuta sitä tosiasiaa että nainen hyväksyy miehistä vain pienen osan eli moni mies jää ilman ja suurin osa on pakotettuja tyytymään itseään alempitasoisempaan naiseen.
Aivan pienenpieni osa miehistä pyörittää suurimpaa osaa naisista ja se johtuu vain naisten kriteereistä eli yksi sinkkumies saa monta naista eikä vain yhtä naista ja moni mies jää yksin..

Lue lisää

Miehet joutuvat tyytymään OMASTA mielestä "alempitasoisiin" naisiin. Miehillä on tunnetusti aivan liian suuret kuvitelmat omasta tasostaan.

hukkarat kirjoitti:

Olen 36v, mieheni 43v. Koska mitään ongelmaa mielenterveydessä ei ole, kunnalliselle puolelle on turha mennä apua huutelemaan. Töissä käymme molemmat, eikä kummankaan työterveys vastaa näin pitkälle avusta. Pitäisi ostaa siis omaan piikkiin terapeutti, mikä maksaa maltaita. Minulla on ollut itsetunnon kanssa pohjanoteeraus joskus vuosia sitten aiemminkin, ja maksoin silloin terapeutista n. 300e/kk, kun kävin kerran viikossa. Sellaiseen ei missään nimessä ole nyt varaa, kun perheessä on kolme lastakin ja tarhamaksut pilvissä.

Ja kyllä, mielestäni parisuhteessa oleellista on se, että seksuaalinen halu suunnataan kumppaniin. Kehen sitten muka? Tämä on parisuhteen edellytys.

Niin ja itsetyydytyksestä... Mieheni ei myöskään harrasta itsetyydytystä kuin äärimmäisen harvoin jollain viikon työreissulla. Minä muutoin kyllä huolehdin hänen tarpeistaan. Hän ei ole seksuaalisesti niin aktiivinen. Määrällisesti ymmärrän sen, että halutus iän myötä vähenee. Minun on kuitenkin vaikea ymmärtää sitä, että himon määrä yksittäisellä hetkellä olisi aikuisella pienempi kuin nuorella...

Itsetunnon ongelmat otankin hyvin vakavissani, ja sen eteen olen tehnyt kovasti töitä jo vuosia. Mikään ei vain tunnu auttavan. Olen lukenut oppaita, tehnyt tehtäviä, kysynyt vinkkejä, hokenut peilin edessä olevani kaunis, huolehdin ulkonäöstäni... Ei auta. Saan kehuja ulkonäöstäni toistuvasti ihmisiltä. Sekään ei auta.

Sen sijaan ns. sitoutunut arvomaailmani ja tapani suhtautua siihen miten oma puoliso tulisi nähdä, on asia josta en haluaisi luopua. Varmasti on ihmisiä, jotka voivat ajatella toisin, ja se on heille ihan ok. Minulle rakkaus on kuitenkin niin kaikkivoipa asia, että minulle ei ole mitään ongelmaa ajatella, että minun mieheni on juuri minulle paras ihan kaikessa. Tiedän siis että jotkut ajattelevat eri tavalla, mutta tiedän myös että moni ajattelee samalla tavalla. En ole tässä asiassa ainutlaatuinen. Kenties olen vain päätynyt parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka ajattelee asian hyvin eri tavalla... Mutta voiko niin erilaiset olla onnellisia yhdessä, mene ja tiedä. Kun tämä kuitenkin on suhteen ainoa ongelma.

Lue lisää

No on maailma mennyt kummalliseksi. Ei se ulkonäkö nyt kaikkein tärkeintä oo, ainakaan minulle. Tavallisen näköinen on paras. Ennemmin se olisi tärkeää, että olisi sellasta maalaisjärkeä

Et oikein tainnut ymmärtää pointtiani... Kyse on juurikin siitä, että minä en huonon itsetuntoni takia usko/koe, että mies ajattelisi noin, eli näkisi vain Minut.

Seksimme on mieheni mielestä parasta mahdollista, etenkin silloin jos näyttelen olevani täysillä mukana... Mutta mitä se minulle antaa? Ei mitään muuta kuin pahan mielen.

Ja minä toimin juurikin niin kuin haluaisin kumppanin toimivan: minä kehun ja ihailen miestäni päivittäin. Mieheni on sellainen "perus suomalainen", eli hän herkästi vaivaantuu kehuistani. Minun pitäisi kuulema kehua vähemmän. Ei pitäisi käyttää ylisanoja... No, itse taas epätoivoisesti haluaisin kuulla niitä! Eli molemmat kohtelemme toisiamme siten, kun haluaisimme toisen kohtelevan. Meidän toiveet ja tarpeet vain ovat hyvin erilaisia.

hukkarat kirjoitti:

Et oikein tainnut ymmärtää pointtiani... Kyse on juurikin siitä, että minä en huonon itsetuntoni takia usko/koe, että mies ajattelisi noin, eli näkisi vain Minut.

Seksimme on mieheni mielestä parasta mahdollista, etenkin silloin jos näyttelen olevani täysillä mukana... Mutta mitä se minulle antaa? Ei mitään muuta kuin pahan mielen.

Ja minä toimin juurikin niin kuin haluaisin kumppanin toimivan: minä kehun ja ihailen miestäni päivittäin. Mieheni on sellainen "perus suomalainen", eli hän herkästi vaivaantuu kehuistani. Minun pitäisi kuulema kehua vähemmän. Ei pitäisi käyttää ylisanoja... No, itse taas epätoivoisesti haluaisin kuulla niitä! Eli molemmat kohtelemme toisiamme siten, kun haluaisimme toisen kohtelevan. Meidän toiveet ja tarpeet vain ovat hyvin erilaisia.

Lue lisää

Olet ajanut itsesi nurkkaan mahdottomilla ihanteillasi. Olet raunioitumassa mutta mikä pahempaa olet raunioittamassa myös miehesi. En voi suositella pariutumista ellet opi väljentämään rakkautesi parametreja.

Mies voi rakastaa naista täysillä vaikka himoitsisi kaikkia maailman naisia. Et voi ikinä kaapata itsellesi toisen ihmisen seksuaalisuutta.

Mitä tuo teidän keskinäinen seksinne sitten pitää sisällään? Alkaa vaikuttaa siltä että olet valmis vaikka kiipeämään seinää ylös takaperin jos arvelet sen ilahduttavan miestäsi. Eli saatan arvata kuinka paljon/vähän naista miellyttäviä asioita yleensäkin aktinne sisältää.
Toinen asia, kylläpä olet joka käänteessä syyttelemässä itseäsi huonoksi joka tavalla. Tuon kierteen saat vain itse poikki, ei kukaan ulkopuolinen.

Syö terveellisesti, myös monivitamiineja, ja ala harrastaa liikuntaa vaikka lenkkeilystä/kävelystä alkaen. Minä arvelen että oma oman hyvinvointisi laiminlyönti aiheuttaa haluttomuuden, mahdollisesti myös hormonaalinen ehkäisy. Teepä niin että sovitte miehen kanssa, kumpi teistä hankkii steriloinnin. Suotta masennat ja frigidisoit itseäsi käyttämällä hormonikierukkaa tai ehkäisypillereitä. Arvasinko oikein että jokin hormonaalinen ehkäisy on käytössä? Ei kaikkea maailmassa, mm. synteettisen keltareuhashormonin sivuvaikutuksia, tarvitse panna oman huonouden piikkiin!

äitiyteeneksynyt kirjoitti:

Mitä tuo teidän keskinäinen seksinne sitten pitää sisällään? Alkaa vaikuttaa siltä että olet valmis vaikka kiipeämään seinää ylös takaperin jos arvelet sen ilahduttavan miestäsi. Eli saatan arvata kuinka paljon/vähän naista miellyttäviä asioita yleensäkin aktinne sisältää.
Toinen asia, kylläpä olet joka käänteessä syyttelemässä itseäsi huonoksi joka tavalla. Tuon kierteen saat vain itse poikki, ei kukaan ulkopuolinen.

Syö terveellisesti, myös monivitamiineja, ja ala harrastaa liikuntaa vaikka lenkkeilystä/kävelystä alkaen. Minä arvelen että oma oman hyvinvointisi laiminlyönti aiheuttaa haluttomuuden, mahdollisesti myös hormonaalinen ehkäisy. Teepä niin että sovitte miehen kanssa, kumpi teistä hankkii steriloinnin. Suotta masennat ja frigidisoit itseäsi käyttämällä hormonikierukkaa tai ehkäisypillereitä. Arvasinko oikein että jokin hormonaalinen ehkäisy on käytössä? Ei kaikkea maailmassa, mm. synteettisen keltareuhashormonin sivuvaikutuksia, tarvitse panna oman huonouden piikkiin!

Lue lisää

Eikun AP:n ongelma on se, että hän vaatii mieheltä jotain, jota ei itsekään pysty toteuttamaan, ja todellisuus murentaa ihanteet.

hukkarat kirjoitti:

Et oikein tainnut ymmärtää pointtiani... Kyse on juurikin siitä, että minä en huonon itsetuntoni takia usko/koe, että mies ajattelisi noin, eli näkisi vain Minut.

Seksimme on mieheni mielestä parasta mahdollista, etenkin silloin jos näyttelen olevani täysillä mukana... Mutta mitä se minulle antaa? Ei mitään muuta kuin pahan mielen.

Ja minä toimin juurikin niin kuin haluaisin kumppanin toimivan: minä kehun ja ihailen miestäni päivittäin. Mieheni on sellainen "perus suomalainen", eli hän herkästi vaivaantuu kehuistani. Minun pitäisi kuulema kehua vähemmän. Ei pitäisi käyttää ylisanoja... No, itse taas epätoivoisesti haluaisin kuulla niitä! Eli molemmat kohtelemme toisiamme siten, kun haluaisimme toisen kohtelevan. Meidän toiveet ja tarpeet vain ovat hyvin erilaisia.

Lue lisää

Kuulehan vielä. Kuka sen huonon itsetuntosi nostaa/parantaa? Niin, ei todellakaan kukaan muu kuin sinä itse. Paraneeko se vastentahtoisella seksillä? No ei ainakaan. Itsetunto kasvaa siitä, kun toimii itseään arvostavalla tavalla, kohtelee itseään hyvin, omia rajojaan kunnioittaen. Niinikään myös menettämisen pelosta et pääse muutoin eroon kuin työstämällä pelkoasi. Sinulla pitää olla vahva usko, että pääset pelostasi, voit elää elämääsi normaalisti, pelosta vapaana.

"Mä olen kyllästynyt niihin
voimiin, jotka ohjailee mun elämää,
jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä, onko se väärin,
kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan,
sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii.

Joku mua piteli siinä,
se oli niin kamalan vahva,
eikä se halunnut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
suurempi vuoria, merta,
se sellaiseksi kasvoi mun päässä.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse
Tää mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan ;
Tää mun pakoni loppuun juostu on.

En aio tuntea pelkoo,
vaikka pelkään, et se ei oo musta kii,
mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
en enää anna sille tilaa hengittää,
mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.

Mä rakennan kotini yksin,
mä parannan minäni yksin,
ja pakotan pitämään itseni koossa.
En ole se surkea rätti,
jonka sydän on imetty kuiviin,
en rakenna sille kotiini huonetta.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse
Tää mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan;
Tää mun pakoni loppuun juostu on.

Mä valitsin juosta,
koska luulin, etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseäni tuosta,
se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse
Tää mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan;
Tää mun pakoni loppuun juostu on"

äitiyteeneksynyt kirjoitti:

Mitä tuo teidän keskinäinen seksinne sitten pitää sisällään? Alkaa vaikuttaa siltä että olet valmis vaikka kiipeämään seinää ylös takaperin jos arvelet sen ilahduttavan miestäsi. Eli saatan arvata kuinka paljon/vähän naista miellyttäviä asioita yleensäkin aktinne sisältää.
Toinen asia, kylläpä olet joka käänteessä syyttelemässä itseäsi huonoksi joka tavalla. Tuon kierteen saat vain itse poikki, ei kukaan ulkopuolinen.

Syö terveellisesti, myös monivitamiineja, ja ala harrastaa liikuntaa vaikka lenkkeilystä/kävelystä alkaen. Minä arvelen että oma oman hyvinvointisi laiminlyönti aiheuttaa haluttomuuden, mahdollisesti myös hormonaalinen ehkäisy. Teepä niin että sovitte miehen kanssa, kumpi teistä hankkii steriloinnin. Suotta masennat ja frigidisoit itseäsi käyttämällä hormonikierukkaa tai ehkäisypillereitä. Arvasinko oikein että jokin hormonaalinen ehkäisy on käytössä? Ei kaikkea maailmassa, mm. synteettisen keltareuhashormonin sivuvaikutuksia, tarvitse panna oman huonouden piikkiin!

Lue lisää

Mieheni tekisi mitä tahansa tyydyttääkseen minut. Kyse ei ole nyt siitä, että seksissä olisi jotain "teknistä" osa-aluetta, josta en pidä. Toki teen minäkin todellakin asioita jotta mieheni nauttisi, mutta en siis tee mitään sellaista, jota en pitäisi hyväksyttävänä tms. Ihan samoja asioita tein aikoinaan silloinkin, kun deittailimme, ja pystyin vielä itsekin seksistä nauttimaan.

Samaa hormonaalista ehkäisyä olen käyttänyt 14-vuotiaasta saakka ilman ongelmia. (Paitsi raskaana ollessa.) En siis oikein usko, että sillä on asian kanssa mitään tekemistä.

Eli siis mitä hormonaalista ehkäisyä?? Ei tämä sinun hyväuskoisuudestasi ole kiinni vaan synteettisen hormonin ja omien laskevien hormonitasojesi vaikutuksesta mm. seksuaaliseen halukkuuteesi ja "suoritukseen".
Koe: jätä vähintään kolmeksi kuukaudeksi ehkäisypilleri pois, vaihtoehtoina sinä aikana SELIBAATTI, kondomi tai kuparikierukka (tai sterilointi, miehelle helpoin). Tulet sitten kertomaan mitä uutta elämääsi kuuluu!

Tuskin pillereiden pois jättäminen parantaa minun itsetuntoani, ja saa vieläpä miehenkin lätisemään romanttisia. ;) =D

Ongelma ei siis varsinaisesti ole "haluttomuus" perinteisessä mielessä, vaan itsetunto-ongelmat.

Lisäksi, en missään nimessä haluaisi luopua pillereistä ja laittaa vaikkapa kierukkaa. En halua sisuksiini mitään ylimääräistä. Kortsua olen kokeillut kerran elämäni aikana, ja hajukin oli kuvottava, ja tuntemus vähenee selvästi, joten ei ainakaan kiihottava vaihtoehto. Meistä kumpikaan ei ole vielä valmis strerilisaatioon, vaikka nyt lapsia ei suunnitelmissa olekaan enää.

Lisäksi pillereiden ehdoton plussa on ihon pitäminen hyvässä kunnossa. Raskaaksi tulemista toivoessani kun olen pillerit jättänyt pois, on välittömänä seurauksena ollut naaman kukkiminen. Se jos joku heikentää itsetuntoa ulkonäön suhteen.

Kiva jos sinä olet saanut apua haluttomuuteesi jättämällä pillerit tms pois, mutta itse en niistä luovu. Vaikka mies tekisi strerilisaation, jatkaisin silti pillereiden syöntiä, ettei iho ala kukkimaan.

ps. Kahden kuukauden selibaatti nyt viimeisenä vaihtoehtona...

"Pieni voihke, aito läsnäolo ja kyky hymyillä sängyssä on parasta terapiaa molemmille osapuolille. Miehenä nautin, ehkäpä eniten siitä kun voin kiusoitella Naiseni todella herkäksi ja pitkittää hänen nautintoa äärimmilleen ennen huippua. "

Haluat siis että nainen feikkaa, koska kuten tässäkin tapauksessa nainen ei pysty nauttimaan seksistä, koska paineita omasta ulkonäöstä on liikaa. Tällaiset lisänäyttelemiset vain lisäävät naisen paineita. Et saisi ainakaan tätä aloittajan naista nauttimaan seksistä, kun et ymmärrä tunnepuolta. Seksi ei ole mikään esitys, vaan erityisesti naisilla tunteisiin liittyvä asia. Miehen täytyy osoittaa, että hän himoitsee naista ja se pitää tehdä arkisinkin tai naisesta tulee lopulta haluton. Miehellä seksihalut syttyvät itsestään pelkästä testosteronista.

Tällaisessa tilanteessa mainitsemasi kiusoittelu kuulostaa kiduttamiselta. Monille naisille on muutenkin vaikeaa saada orgasmia ja kun vielä pitkittää sen saamista, niin miestä voisi lyödä kengällä päähän. Miehelle pitkittäminen voi olla hauskaa, mutta naiselle ei, ellei nainen saa todella helposti.

Mielestäni tässä tilanteessa seksuaaliterapia voisi olla hyvä vaihtoehto. Syy on nyt myös miehessä, vaikka naisellakin on itsetunto-ongelma. Miehen pitäisi pystyä vahvistamaan naisen seksuaalista itsetuntoa. Pakonomaisesta seksin harrastamisesta pitäisi luopua.

hjkuiodfger kirjoitti:

"Pieni voihke, aito läsnäolo ja kyky hymyillä sängyssä on parasta terapiaa molemmille osapuolille. Miehenä nautin, ehkäpä eniten siitä kun voin kiusoitella Naiseni todella herkäksi ja pitkittää hänen nautintoa äärimmilleen ennen huippua. "

Haluat siis että nainen feikkaa, koska kuten tässäkin tapauksessa nainen ei pysty nauttimaan seksistä, koska paineita omasta ulkonäöstä on liikaa. Tällaiset lisänäyttelemiset vain lisäävät naisen paineita. Et saisi ainakaan tätä aloittajan naista nauttimaan seksistä, kun et ymmärrä tunnepuolta. Seksi ei ole mikään esitys, vaan erityisesti naisilla tunteisiin liittyvä asia. Miehen täytyy osoittaa, että hän himoitsee naista ja se pitää tehdä arkisinkin tai naisesta tulee lopulta haluton. Miehellä seksihalut syttyvät itsestään pelkästä testosteronista.

Tällaisessa tilanteessa mainitsemasi kiusoittelu kuulostaa kiduttamiselta. Monille naisille on muutenkin vaikeaa saada orgasmia ja kun vielä pitkittää sen saamista, niin miestä voisi lyödä kengällä päähän. Miehelle pitkittäminen voi olla hauskaa, mutta naiselle ei, ellei nainen saa todella helposti.

Mielestäni tässä tilanteessa seksuaaliterapia voisi olla hyvä vaihtoehto. Syy on nyt myös miehessä, vaikka naisellakin on itsetunto-ongelma. Miehen pitäisi pystyä vahvistamaan naisen seksuaalista itsetuntoa. Pakonomaisesta seksin harrastamisesta pitäisi luopua.

Lue lisää

OHO!!!! JOKU TÄÄLLÄ ON YMMÄRTÄNYT ALOITTAJAN TILANTEEN JA VASTANNUT ASIALLISESTI. vAU.

Olen miehelleni ongelmasta siis puhunut. Hän tietää hyvinkin tarkkaan ongelman, ja myös syyt joista tämä johtuu. Mutta en halua miestä kovin usein asialla rassata, koska siitä ei mitään iloa ole. Tästä ongelmastani huolimatta mieheni on usein sanonut, että olen tervejärkisin nainen jonka hän on koskaan tavannut.;) Ehkä en siis ole ihan mahdoton kumppani kuitenkaan...

Perfektionisti olen juurikin itseni suhteen. Sen tiedostan, ja se rassaa itsetuntoa. Muilta ihmisiltä en missään nimessä vaadi täydellisyyttä, vaan päin vastoin, olen hyvinkin anteeksi antava. Ihailen muita ihmisiä, mutta en itseäni.

Ja kyllä, tajuan että huono itsetuntoni on oma ongelmani. Siksikään en halua kaataa tätä mieheni niskaan jatkuvalla syötöllä. Minä en vain osaa tätä asiaa hoitaa kuntoon. Ikävä kyllä. Jossain määrin tarvitsisikin myös mieheni apua, tai jonkun muun mullistavan keinon, jota en vielä ole löytänyt.

No kyllä sitä peiliinkin pitää katsoa. Mielestäni jokaisen velvollisuus kumppaniaan ko0htaan on huolehtia itsestään, niin henkisesti ja fyysisestikin.

Kun pysyy sinkkuna ihan omasta tahdosta, niin ei ole minkäänlaisia paineita. hyvin menee, mutta menköön!

Olen toki kertonut miehelleni, että kaipaan niitä "ylisanoja", eli kehuja. Miehelleni on kuitenkin hyvin vaikea niitä muistaa sanoa, koska se ei tule luonnostaan. Hän ei ole sellainen persoona, joka osaisi jännittämättä lätistä romanttisia. Hänelle on suuri rutistus jo siinä, kun hän pari kertaa kuussa sanoo että olen rakas. Hän on saanut lapsena sellaisen kasvatuksen, ettei tunteista juuri puhuta, romantiikka on lällyä yms. Lähtökohtaisesti meillä on siis hyvin eri tapa ilmaista fiiliksiä. En voi muuttaa miestä, joten tiedän että koskaan tuskin kovin mullistavaa muutosta tähän asiaan tulee. Tämä on miehen heikkous, kun minulla on sen sijaan itsetuntoni kanssa heikkoutta...

Mies osoittaa välittämistään helpommin teoilla. Hän auttaa ja huomioi minua milloin milläkin asialla: huoltaa autoani pyytämättä, kysyy tarvitsenko apua, hieroo selkääni kun se on kipeä jne.. Hyvä mies, erinomainen. Näiden asioiden takia tiedän että minä olen hänelle tärkeä, kuten hänkin on minulle. Mutta nämä asiat eivät saa minua tuntemaan olevani himottu ja haluttu...

Yritin miettiä tuota vastauksesi alkua... En oikein tiedä, osuuko. Meillä on oikein hyvä parisuhde muutoin, enkä koe elämää raskaaksi. Arki on hyvin sujuvaa, ja olen siihen tyytyväinen. Kiireestäkin huolimatta.

Kommunikaation parantaminen voisi olla hyvä, mutta toisaalta kun tiedän että mieheni ei kaipaa sitä enempää, niin tilanne on hieman haastava... Muutosta pitäisi molempien haluta. Me keskustelemma "henkeviä" ehkä 1-2 kertaa viikossa puolesta tunnista tuntiin, ja miehelleni se on hyvin paljon. Hän kokee kevyenkin henkevien keskustelun raskaaksi, johtuen siitä, ettei koe sitä omaksi osaamisalakseen. Siis vaikka ei olisi eripuraa, niin miestä ahdistaa jo ajatus siitä, että pitää "keskustella tunteista" yms. Mies on ehdottanut, tosin hieman pilke silmäkulmassa, että jos kalenteroidaan kerran kolmessa viikossa sellainen ilta, kun puhutaan "henkeviä" tunteista yms. =D Eli, mies kaipaa sitä vähemmän, minä kaipaan enemmän.

Olen yrittänyt pohtia, että miksi mies ei halua henkeviä puhua. Se ei johdu vain minusta, koska mies on itse sanonut, että aiemmin muissa suhteissaan hän ei ole puhunut murto osaakaan niin paljoa tunteista, kuin puhuu minun kanssani.

Tunteita miehellä siis on, mutta hän ei näe tarvetta puhua niistä. Minä olen siinä mielessä miehen vastakohta.

Tuossa olet oikeassa, että itsetunto lähtee itsestä. Ehdottomasti samaa mieltä. Se on kuitenkin vain lause... Ajatus, jonka toteuttaminen tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta. Miten konkreettisesti käytännössä voi tulla sinuiksi itsensä kanssa, jos lähtökohta nyt on huono? Näin kuitenkin käytännönläheisenä ihmisenä itsekin toivoisin kovasti konkreettisia keinoja. Ei se ajattelemalla muutu, vaikka kuinka yrittää olla "positiivinen". Ei auta. Perfektionistiongelman takia itsetunto on aina nolla, koska jos ikinä koen että en ole kaikista kaunein, niin se on sama kuin olisin kaikista rumin. Kyllä, tiedän järjellä että tämä ajatus on aivan naurettava ja pinnallinen! Tämä ajatus pohjautuu kuitenkin tunteisiin, joita en saa kuriin. Jos en ole paras, koen että olen huonoin. Ja toki maailmassa on valtavasti naisia, joita pidän upeampina kuin minä... Tulee aina olemaan, ja koko ajan enemmän, kun vanhenen. Sekin on selvä, järjellä ajatellen. Mutta nyt ei järki ja tunteet mene käsi kädessä.

hukkarat kirjoitti:

Yritin miettiä tuota vastauksesi alkua... En oikein tiedä, osuuko. Meillä on oikein hyvä parisuhde muutoin, enkä koe elämää raskaaksi. Arki on hyvin sujuvaa, ja olen siihen tyytyväinen. Kiireestäkin huolimatta.

Kommunikaation parantaminen voisi olla hyvä, mutta toisaalta kun tiedän että mieheni ei kaipaa sitä enempää, niin tilanne on hieman haastava... Muutosta pitäisi molempien haluta. Me keskustelemma "henkeviä" ehkä 1-2 kertaa viikossa puolesta tunnista tuntiin, ja miehelleni se on hyvin paljon. Hän kokee kevyenkin henkevien keskustelun raskaaksi, johtuen siitä, ettei koe sitä omaksi osaamisalakseen. Siis vaikka ei olisi eripuraa, niin miestä ahdistaa jo ajatus siitä, että pitää "keskustella tunteista" yms. Mies on ehdottanut, tosin hieman pilke silmäkulmassa, että jos kalenteroidaan kerran kolmessa viikossa sellainen ilta, kun puhutaan "henkeviä" tunteista yms. =D Eli, mies kaipaa sitä vähemmän, minä kaipaan enemmän.

Olen yrittänyt pohtia, että miksi mies ei halua henkeviä puhua. Se ei johdu vain minusta, koska mies on itse sanonut, että aiemmin muissa suhteissaan hän ei ole puhunut murto osaakaan niin paljoa tunteista, kuin puhuu minun kanssani.

Tunteita miehellä siis on, mutta hän ei näe tarvetta puhua niistä. Minä olen siinä mielessä miehen vastakohta.

Tuossa olet oikeassa, että itsetunto lähtee itsestä. Ehdottomasti samaa mieltä. Se on kuitenkin vain lause... Ajatus, jonka toteuttaminen tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta. Miten konkreettisesti käytännössä voi tulla sinuiksi itsensä kanssa, jos lähtökohta nyt on huono? Näin kuitenkin käytännönläheisenä ihmisenä itsekin toivoisin kovasti konkreettisia keinoja. Ei se ajattelemalla muutu, vaikka kuinka yrittää olla "positiivinen". Ei auta. Perfektionistiongelman takia itsetunto on aina nolla, koska jos ikinä koen että en ole kaikista kaunein, niin se on sama kuin olisin kaikista rumin. Kyllä, tiedän järjellä että tämä ajatus on aivan naurettava ja pinnallinen! Tämä ajatus pohjautuu kuitenkin tunteisiin, joita en saa kuriin. Jos en ole paras, koen että olen huonoin. Ja toki maailmassa on valtavasti naisia, joita pidän upeampina kuin minä... Tulee aina olemaan, ja koko ajan enemmän, kun vanhenen. Sekin on selvä, järjellä ajatellen. Mutta nyt ei järki ja tunteet mene käsi kädessä.

Lue lisää

Tuosta "rumuudestasi": olet juuri sen näköinen kuin olet. Et voi valita maailman kauneinta ulkonäköä, mutta voit hyväksyä peilikuvasi, ja valita, oletko onnellinen vai onneton. Kykenet tekemään paljonkin toivottomalle itsekritiikillesi, ja muokkaamaan tunteitasi. Älä anna tunteidesi määräillä/määritellä elämääsi.

Tuosta seksistä vielä. Seksissä täysillä mukana/läsnä oleminen edellyttää rohkeutta, vuorovaikutusta. Sinä et ole siinä mukana, ja suhteenne vuorovaikutus kärsii, samoin sinä, vaikket sitä ehkä huomaa. Heikko itsetuntosi syö myös parisuhdettanne. Kyllä mies ennen pitkää ymmärtää feikkaamisesi seksin suhteen. Pahimmissa/parhaimmassa tapauksessa se saa hänet lopettamaan seksielämän kanssasi. Tämän johdosta"Parhaimmassa" tapauksessa joudut valtavaan kriisiin, jolloin viimeistään hakeudut terapiaan ja alat kehittää itsetuntoasi -arvostustasi ym. huimasti.

Olin varovainen "mitähän täältä aukeaa" tuon linkin kanssa mutta suosittelen lämpimästi ottamaan aikaa ja katsomaan tuon kolmituntisen pätkän rakentavasta vuorovaikutuksesta! Kiitos " hyväksyntää" linkistä!

Mutta jos minä toisaalta itse mietin sitä, että voisin lopettaa suhteen, niin miksi minulla on riippuvuus ja menettämisen pelko ne suurimmat ongelmat? Ison osan arjesta elän kuitenkin hyvin itsenäisesti, ja olen hyvin kaukana sellaisesta naisesta, joka miehessä "roikkuisi". Siis kyllä, otsikko antaa ymmärtää että epätoivoisesti pidän miehestä kiinni keinolla kuin keinolla. Se ei kuitenkaan ollut pointtini. Tiedän että pärjäisin ilman miestäkin. Hyvinkin. Itseasiassa se olisi tavallaan helpottavaa, koska itsetuntoni voisi silloin paremmin. Mutta koska kyseessä on uskomattoman ihana ja rakas mies, niin toki olen hyvinkin valmis ja halukas miettimään parempia ratkasuita tähän ongelmaan.

Uhrautumista tavallaan, tuon seksin suhteen. Muuten en koe missään asiassa uhrautuvani. Toisaalta seksin suhteen mieskin uhrautuu, koska hän haluaisi saada minutkin nauttimaan, ja se ei nyt onnistu.

Kävin joskus aikoinaan terapeutilla itsetuntoni takia. Se ei auttanut. Otan muita ideoita vastaan.

hukkarat kirjoitti:

Mutta jos minä toisaalta itse mietin sitä, että voisin lopettaa suhteen, niin miksi minulla on riippuvuus ja menettämisen pelko ne suurimmat ongelmat? Ison osan arjesta elän kuitenkin hyvin itsenäisesti, ja olen hyvin kaukana sellaisesta naisesta, joka miehessä "roikkuisi". Siis kyllä, otsikko antaa ymmärtää että epätoivoisesti pidän miehestä kiinni keinolla kuin keinolla. Se ei kuitenkaan ollut pointtini. Tiedän että pärjäisin ilman miestäkin. Hyvinkin. Itseasiassa se olisi tavallaan helpottavaa, koska itsetuntoni voisi silloin paremmin. Mutta koska kyseessä on uskomattoman ihana ja rakas mies, niin toki olen hyvinkin valmis ja halukas miettimään parempia ratkasuita tähän ongelmaan.

Uhrautumista tavallaan, tuon seksin suhteen. Muuten en koe missään asiassa uhrautuvani. Toisaalta seksin suhteen mieskin uhrautuu, koska hän haluaisi saada minutkin nauttimaan, ja se ei nyt onnistu.

Kävin joskus aikoinaan terapeutilla itsetuntoni takia. Se ei auttanut. Otan muita ideoita vastaan.

Lue lisää

Riippuvuus on juuri sitä, että toimit itseäsi vastaan, omia rajojasi vastaan, koska pelkäät menetystä
"....En halua menettää rakastani, joten annan hänelle seksiä, vaikka se on minulle henkisesti todella kurjaa."

"Toisaalta seksin suhteen mieskin uhrautuu, koska hän haluaisi saada minutkin nauttimaan, ja se ei nyt onnistu. "

Jos suhde on oikeasti hyvä, toisen ei tarvitse teeskennellä haluavansa seksiä. Miehesi on jo huomannut, ettet ole seksissä läsnä. Siitä on lyhyt tie, ettei hän enää halua seksiä, sinun kanssasi.

Koska minä tiedän että mies pitää minua parhaana äitinä, kotitöiden tekijänä, hauskana ja älykkäänä. Niillä osa-alueilla itsetuntoni on ok. Normaali. Tiedän omat heikkouteni ja vahvuuteni, ja tiedän että mies ihailee minua sellaisena kuin olen.

Seksikkyyden ja kauneuden suhteen en usko olevani mitenkään erityinen mieheni silmissä. Itseasiassa uskon että suurin osa muista miehistä pitää minua paljon kauniimpana kuin oma mieheni.

"Itseasiassa uskon että suurin osa muista miehistä pitää minua paljon kauniimpana kuin oma mieheni."

Ihan oikeasti hei. Sinulla ei tosiaan ole ihan kaikki kohdallaan. Omassa päässäsi määrittelet itsesi sen perusteella mitä kuvittelet toisten ajattelevan sinusta. Tuulesta temmatut määrittelysi saavat sinut häpeämään itseäsi seksuaalisesti, ja pitämään itseäsi rumana miehesi silmissä, joka estää normaalin, terveen seksielämän. Tuossa on älyttömän monta kohtaa vinksallaan, omassa päässäsi, ajatuksissasi. Se ei ole pelkkä itsetunto-ongelma, vaan myös pahasti häiriintyneen tunne-elämän ongelma.

Suuria olettamuksia... Vaikka minulla en ulkoisen itsetuntoni kanssa suuri ongelma, en silti lähtisi sitä paisuttelemaan ihan noin mittavaksi tunne-elämän häiriöksi kuin mitä sinä sanot.:) Jos minut tuntisit, et varmastikaan huomaisi minulla minkäänlaisia ongelmia. Terapianikin loppui aikanaan siksi, että terapeutti ei nähnyt mitään syytä jatkaa, koska olen terve ihminen, jolla on yksi ongelma, ja oli sitä mieltä, että minulla on valmiudet käsitellä tämä asia pois itsenäisesti. No, se ei ole kuitenkaan onnistunut. Jos olisin sinkku, ongelma poistuisi välittömästi. Sinänsä hölmöä, koska minulla on ihana mies.

Ja se mitä kuvittelen toisten ajattelevan minusta, perustuu siihen mitä muut ovat minusta sanoneet. Saan ja olen saanut kuitenkin kehuja ulkonäöstäni enemmän muilta kuin omalta mieheltäni. Se on toki totta, ettei itseään pitäisi määritellä muiden ajatusten kautta, mutta huonon itsetunnon kanssa se on vaikeaa.

Mitään rakentavaa ehdotusta sinulla ei ollut esittää? Ajattelit vain keittiöpsykologina todeta, että minulla on pahasti häiriintynyt tunne-elämä, koska itsetuntoni aiheuttaa ongelmia makuuhuoneessa? ;)

Tä?
" Jos minut tuntisit, et varmastikaan huomaisi minulla minkäänlaisia ongelmia."

Harvoin toisten ihmisten ongelmia ja murheita huomaa, elleivät he niistä kerro! Ja silloin, kun ihminen kertoo ongelmasta, niin melko usein hän haluaa todella ratkaista ongelmansa, ja toimii, kokeilee erilaisia ratkaisuja, jos yksi ei onnistu. Miettii mikä juuri hänelle parhaiten sopisi, että pääsisi päämääräänsä.

Sitten on niitä ihmisiä, jotka haluavat säilyttää ongelmansa. Kuten sinä. Kerrot ongelmasi, mutta teilaat kaikki saamasi vastaukset, ei käy. Oman käytöksen, ajatusten, asenteen muuttaminen ei kiinnosta. Liian vaikeaa. Haluatko huonon itsetuntosi muuttuvan hyväksi yhdellä taikatempulla? Luuletko, että se onnistuu?

Terapeuttisi oli ilmeisesti väärässä, koska et ole osannut itsenäisesti käsitellä ongelmaasi. Harrastat vastenmielisesti seksiä, ettet menetä miestä. Vastenmielisyys johtuu siitä, ettet koe itseäsi riittävän kauniiksi ihanan miehesi silmissä. Mutta miehestä erotessasi kuitenkin voisit paremmin, ja itsetuntosi nousisi. Eihän tuossa kuviossa ole kuule yhtään mitään järkeä. Eikä ainakaan vain yhtä ongelmaa. Sinua on vaikea auttaa, koska et osaa millään tavoin auttaa itseäsi. Toisaalta tuohon ongelmaasi ei ole kovin montaa ratkaisua.

1. Ajatusten muokkaus > rakasta edes itseäsi: et ole ruma, vaan ihana ja seksikäs
2. Ero
3. Jatkat entiseen malliin.

hukkarat kirjoitti:

Suuria olettamuksia... Vaikka minulla en ulkoisen itsetuntoni kanssa suuri ongelma, en silti lähtisi sitä paisuttelemaan ihan noin mittavaksi tunne-elämän häiriöksi kuin mitä sinä sanot.:) Jos minut tuntisit, et varmastikaan huomaisi minulla minkäänlaisia ongelmia. Terapianikin loppui aikanaan siksi, että terapeutti ei nähnyt mitään syytä jatkaa, koska olen terve ihminen, jolla on yksi ongelma, ja oli sitä mieltä, että minulla on valmiudet käsitellä tämä asia pois itsenäisesti. No, se ei ole kuitenkaan onnistunut. Jos olisin sinkku, ongelma poistuisi välittömästi. Sinänsä hölmöä, koska minulla on ihana mies.

Ja se mitä kuvittelen toisten ajattelevan minusta, perustuu siihen mitä muut ovat minusta sanoneet. Saan ja olen saanut kuitenkin kehuja ulkonäöstäni enemmän muilta kuin omalta mieheltäni. Se on toki totta, ettei itseään pitäisi määritellä muiden ajatusten kautta, mutta huonon itsetunnon kanssa se on vaikeaa.

Mitään rakentavaa ehdotusta sinulla ei ollut esittää? Ajattelit vain keittiöpsykologina todeta, että minulla on pahasti häiriintynyt tunne-elämä, koska itsetuntoni aiheuttaa ongelmia makuuhuoneessa? ;)

Lue lisää

Ap on kyllä selkeästi täysipäinen loogisesti ajatteleva ihminen, eikä hänen mieltään tarvitse pahoittaa alentavilla kommenteilla. Hän on tuonut vakavan ongelman esiin ja se jo kertoo hänen haluavan pelastaa perheensä ja aviosuhteensa. Hänen monet kommenttinsa todistaa tuosta ja monissa vastauksissaan joutuu uudestaan ja uudestaan tuomaan tuon todellisen ongelman esiin. Harmi vaan, että näillä keskustelupalstoilla harvoin kohtaa todellista vertaistukea. Tosin jos ammattiauttajakaan ei ole elämässään kokenut vastaavanlaisia asioita, niin millä hän voisi auttaa. Kuten ap on ilmaissut aiemmin, hän ymmärtää, että ihminen on oman elämänsä summa. Siis lapsuudesta lähtien ihminen rakentuu sellaiseksi, joka hän aikuisuudessaan on. Ja siinä rakentumisessa ihmisen sisäinen olemus,johon siis kuuluvat ajatukset ja tunne elämä saa pysyviä muotoja aivan niinkuin fyysinenkin keho. Nämä sisäiset "muodot" tuottavat aikuisuudessa monesti ongelmia. Niitä ei voi juuri prosessoida pelkän tahdon voiman avulla. Älä anna vaan periksi, vaan jatka keskustelua.

kjkjyuiu kirjoitti:

Tä?
" Jos minut tuntisit, et varmastikaan huomaisi minulla minkäänlaisia ongelmia."

Harvoin toisten ihmisten ongelmia ja murheita huomaa, elleivät he niistä kerro! Ja silloin, kun ihminen kertoo ongelmasta, niin melko usein hän haluaa todella ratkaista ongelmansa, ja toimii, kokeilee erilaisia ratkaisuja, jos yksi ei onnistu. Miettii mikä juuri hänelle parhaiten sopisi, että pääsisi päämääräänsä.

Sitten on niitä ihmisiä, jotka haluavat säilyttää ongelmansa. Kuten sinä. Kerrot ongelmasi, mutta teilaat kaikki saamasi vastaukset, ei käy. Oman käytöksen, ajatusten, asenteen muuttaminen ei kiinnosta. Liian vaikeaa. Haluatko huonon itsetuntosi muuttuvan hyväksi yhdellä taikatempulla? Luuletko, että se onnistuu?

Terapeuttisi oli ilmeisesti väärässä, koska et ole osannut itsenäisesti käsitellä ongelmaasi. Harrastat vastenmielisesti seksiä, ettet menetä miestä. Vastenmielisyys johtuu siitä, ettet koe itseäsi riittävän kauniiksi ihanan miehesi silmissä. Mutta miehestä erotessasi kuitenkin voisit paremmin, ja itsetuntosi nousisi. Eihän tuossa kuviossa ole kuule yhtään mitään järkeä. Eikä ainakaan vain yhtä ongelmaa. Sinua on vaikea auttaa, koska et osaa millään tavoin auttaa itseäsi. Toisaalta tuohon ongelmaasi ei ole kovin montaa ratkaisua.

1. Ajatusten muokkaus > rakasta edes itseäsi: et ole ruma, vaan ihana ja seksikäs
2. Ero
3. Jatkat entiseen malliin.

Lue lisää

En missään nimessä "teilaa" täällä esiin tulleita ehdotuksia huvikseni, vaan siksi, että ne eivät minun kohdallani toimi. Usko huviksesi, että monenlaista asenteenmuutosta tai konkreettisiakin temppuja olen kokeillut. Tuloksetta.

Ehdottamasi kolme vaihtoehtoa:
1. Niin, tähän pyrin ja siksi pyysin täällä ehdotuksia. En ole kuitenkaan valitettavasti saanut sellaisia ehdotuksia, joista olisi apua, tai joita en olisi jo lukuisia kertoja ja vahvasti niihin panostaen kokeillut. Toivon edelleen, että joku vastaavaa kokenut, ja tällaisesta eteenpäin päässyt, voisi antaa konkreettisia vinkkejä, joita en vielä ole testannut.
2. En halua erota, mieheni ei halua erota ja tuskin lapsetkaan eroa toivovat. Meillä on valtaosin äärimmäisen hyvä liitto. Siksi siis panostetaan kohtaan 1.
3. Samaan malliin jos jatkan, niin minulla on hyvin usein paha olla. En nauti seksistä, ja tunnen itseni koko ajan rumemmaksi. Niin teen, jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Kivaa se ei ole.

Vastauksesi tuomitseva sävy vaikuttaa siltä, ettet ymmärrä kuinka paljon olen jo tehnyt töitä tilanteen kääntämiseksi. En todellakaan odota mitään taikatemppua, mutta olen myös tietoinen siitä, että mikään "katso peiliin ja kehu itseäsi" -tyyppinen pehmoterapia ei toimi, koska olen sitä sisukkaasti kokeillut. Enkä ole myöskään keskustelujen kautta saanut miestäni ymmärtämään, miten epätoivoisesti kaipaisin niitä kehuja... Kun joskus asiasta muistutan, hän tuumaa että minulla on huono muisti, koska juuri pari viikkoa sitten hän minua niin kovasti kehui... Jep, huono muisti sekä huono itsetunto.

Terapeuttini oli kyllä liian optimistinen sen suhteen, että voisin tästä itsenäisesti päästä eteenpäin. Siinä olen samaa mieltä. Ei mahda mitään.

Aiemmin kuitenkin väitit, että minulla olisi hyvinkin laaja tunne-elämän häiriö. Sellaista minulla ei ole. Mikäli minulla olisi, se varmasti huokuisi ympäristöön vähintäänkin tutuille ihmisille. Kyllä minä itse ainakin huomaan ihmisistä, jos heillä on ongelmia tunteiden käsittelyssä yms. Etkö sinä? Siis sellaisia vakavampia asioita huomaa, vaikka toinen eri kertoisikaan. Ne ilmenevät niin monissa tilanteissa. Minä kuitenkin pärjään ihan normaalisti työelämässä ihmisten parissa, ystävien kanssa, rakastan valtavasti lapsiani ja olen ihan tavallisen hyvä äiti, ja parisuhteessakin olen hyvä puoliso, jos pidän vaatteet päällä, tai ei tarvitse esimerkiksi lähteä juhliin "kauniina". Sellaisista asioista otan paineita, ja vain niissä tilanteissa huomaa, että minulla on jokin ongelma. Ei sen isompi, eikä sen pienempi ongelma. Se ei siis ilmene elämän muilla osa-alueilla.

Kyllä minun mieheni välittää. En ole sanonut, ettei hän välittäisi.

Jossain aiemmin kerroinkin, mutta mieheni ei pidä puhumisesta. Olemme kyllä yrittäneet, mutta keskustelut päätyvät hiljaiseen hetkeen, ja sitten arki jatkuu.

Anna vain ukolle ihan lemmessä. Ei se sun pilu niin arvokas ole etteikö siitä aviomiehelle vois jakaa.

Kyllä kuulostaa tutulta! Ajattelinkin että täytyy olla myös kohtalotovereita... Pointtisi on hyvä, eli kenties miehen kehuminen ei pelkästään auttaisikaan. (Vaikkakaan sekään ei auta, ettei kehuja luonnostaan tule, ja joskus mies on sanonut jotakin sellaistakin, jonka minä tulkitsen pahimmalla mahdollisella tavalla. Juuri kuten sinäkin...)

Jotakin pitää keksiä, että luottamus omaan erityisyyteen tulisi omasta päästä. Keinoja vain en keksi. Jos sinä joskus keksit, niin kirjoitathan niistä vaikka tälle palstalle, niin otetaan muutkin opiksi.:)

Tsemppiä sinullekin.

Yleensä jos on rakastunut toiseen ihmiseen, niin kehuminen tulee automaattisesti. Toiselle kauniiden asioiden puhuminen on ihan olennainen osa hyvää parisuhdetta monille ihmisille. Siinä ei ole mitään itsekästä tai huomiohakuista, kun kehuja kehuu toista aidosti. Kieltämättä jos mitään kehuja ei saa, niin onko rakkautta ollenkaan? Onhan mahdollista, että aloittajan mies ei oikeasti rakasta vaimoaan, jos ei koskaan saa sitä ilmaistua sanoin. Jos tilanne on se, että mies ei vaan saa sanottua mitä ajattelee, niin kyllähän rakkaus pitäisi näkyä toisen katseesta tai silmistä. Näkyyhän se? Muuten oikeasti miettisin miten kipinän saisi syttymään tähän parisuhteeseen. Ilman intohimoa ei mikään parisuhde kestä pidemmän päälle. Naisen seksuaalisuus syttyy kehuilla ja asettamalla nainen objektiksi ja miehen visuaalisesti.

Huonon itsetunnon kanssa eläminen on rasittavaa, mutta jos miettisit, että mikä siinä omassa ulkonäössä häiritsee ja korjaisit niitä asioita joita pystyy korjaamaan. Esimerkiksi laihduttaminen, meikkaamisen lisääminen, seksikkäämmin pukeutuminen tm. asiat voisivat parantaa. Viimeisenä sitten kauneusleikkaukset, jos oma ulkonäkö häiritsee liikaa.

ertikpppdss kirjoitti:

Yleensä jos on rakastunut toiseen ihmiseen, niin kehuminen tulee automaattisesti. Toiselle kauniiden asioiden puhuminen on ihan olennainen osa hyvää parisuhdetta monille ihmisille. Siinä ei ole mitään itsekästä tai huomiohakuista, kun kehuja kehuu toista aidosti. Kieltämättä jos mitään kehuja ei saa, niin onko rakkautta ollenkaan? Onhan mahdollista, että aloittajan mies ei oikeasti rakasta vaimoaan, jos ei koskaan saa sitä ilmaistua sanoin. Jos tilanne on se, että mies ei vaan saa sanottua mitä ajattelee, niin kyllähän rakkaus pitäisi näkyä toisen katseesta tai silmistä. Näkyyhän se? Muuten oikeasti miettisin miten kipinän saisi syttymään tähän parisuhteeseen. Ilman intohimoa ei mikään parisuhde kestä pidemmän päälle. Naisen seksuaalisuus syttyy kehuilla ja asettamalla nainen objektiksi ja miehen visuaalisesti.

Huonon itsetunnon kanssa eläminen on rasittavaa, mutta jos miettisit, että mikä siinä omassa ulkonäössä häiritsee ja korjaisit niitä asioita joita pystyy korjaamaan. Esimerkiksi laihduttaminen, meikkaamisen lisääminen, seksikkäämmin pukeutuminen tm. asiat voisivat parantaa. Viimeisenä sitten kauneusleikkaukset, jos oma ulkonäkö häiritsee liikaa.

Lue lisää

Kiitos näistä konkreettisista vinkeistä.

Mieheni kyllä rakastaa minua. Niin uskon, kaikesta huolimatta. Mutta hän ei tunne-elämältään ole niin romanttinen kuin minä, vaan hyvin ns. maanläheinen. Hän ei kaipaa mitään vannotuksia, lupauksia, kehuja tms. Hän osoittaa välittämisensä olemalla luotettava, ja tekemällä arkisia asioita, jotka saavat minulle hyvän mielen. Hän ei harrasta silmiin katsomista tms... Eikä hän harrasta minun viettelyä. Seksi alkaa aina lauantaisin klo 22, kun lapsen nukkuvat, siten että mies sanoo tyyliin "mentäiskö pussailemaan?" tai "Pariteltaisko?". Tai jotain vastaavaa. En siis koskaan koe itseäni objektiksi, vaan koen että miehen tekee mieli seksiä -ei minua. Aiemmin jaksoin itse vielä vietellä miestä, mutta sekin on nyttemmin loppunut.

Ulkonäössäni järkeni mukaan ei ole mitään sellaista erityistä ongelmaa, mikä vaatisi esimerkiksi korjausleikkausta tms. Mutta tunnepuoli... En vain pysty hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen. Näen kaikessa itsessäni vikoja, koska en ole täydellinen mistään.

Pukeudun siististi, pidän huolta hiuksistani, meikkaan asiallisesti yms. Minulla on päivittäin korkokengät ja muuta naisellista, siis hillitysti eikä yli... Mutta en koe esimerkiksi missään vaatteissa olevani seksikäs. Tunnen oloni rennoksi vain löysässä yöpaidassa ja kuppaisissa liian suurissa verkkareissa. Silloin jos minun pitää pukeutua edustavasti ilman että mieheni on paikalla, niin saattaa oloni olla ihan ok, tai jopa hieman sievä. Mutta mieheni läsnäollessa koen aina riittämättömyyttä, koska siihen liittyy paineita. Sen paineen haluaisin jollain tavalla poistaa. Tiedän ettei mieheni ole sellaista halunnut minulle aiheuttaa.

Varmasti voisin jatkossa paineista huolimatta panostaa siihen, miltä näytän mieheni seurassa. Mutta jos esimerkiksi työpäivän jälkeen pidän yhä kotonakin ne siistimmät vaatteet, niin kyllä mieheni herkästi tuumaa, että "vaihdapas jotain rennompaa ylle." En siis usko, että mieheni ainakaan kaipaa minun ehostautuvan enemmän. Ja en tiedä auttaisiko se siihen, että kokisin olevani seksikäs mieheni silmissä. Hän kun tuskin mitään ulkonäöstäni missään tilanteessa sanoo.

Tai jos sanookin, niin minä tämän ongelmani takia en kuule kehu riittävänä. Esimerkiksi jos mies sanoo "Olet nätti", niin minun päässäni se kuulostaa samalta kuin "Et ole kaunis..." Tiedän siis, että ongelma on hyvin vahvasti minun henkilökohtainen, eikä tuppisuu mies auta asiaa.

Entä jos olet "vain" nätti? Pitäisikö miehesi valehdella sinun olevan kaunis? Sitäkö se rakkaus sinun mielestäsi on? Onko puhumaan ja kehumaan pakottaminen sinun mielestäsi rakkautta? Ärsyttää sinua se, että miehesi ei tee niin kuin sinä KÄSKET?

Olipa hyvä kommentti. :)

Kiitos vastauksesta. Me olemme siis mieheni kanssa kyllä tästä asiasta puhuneet, ja hän tietää, että ongelma on itsetunnossani.

Minä ajattelen maailman ja rakkauden eri tavalla. Minun silmissäni ihminen jota rakastan, on maailman komein ja paras. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hänen rintakarvoista aina luomiin saakka -mitään en muuttaisi mikä ei luonnostaan muutu, eikä mikään voisi paremmalta näyttää.

Mutta uskon mieheni ajattelevan ja tuntevan eri tavalla. Jotenkin "realistisen" maailmankatsomuksen kautta. Se aiheuttaa minulle suunnattomasti paineita. Kenties mieheni ajattelee juuri kuten sinäkin, mutta minun mielestäni se on todella surullista, enkä pysty hyväksymään, jos joku olisi mieheni silmissä edes ulkonäöltään kauniimpi tai seksikkäämpi.

Kyse on siis itsetunto-ongelmani lisäksi myös erilaisesta tavasta kokea rakkautta tai katsoa maailmaa.

hukkarat kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Me olemme siis mieheni kanssa kyllä tästä asiasta puhuneet, ja hän tietää, että ongelma on itsetunnossani.

Minä ajattelen maailman ja rakkauden eri tavalla. Minun silmissäni ihminen jota rakastan, on maailman komein ja paras. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hänen rintakarvoista aina luomiin saakka -mitään en muuttaisi mikä ei luonnostaan muutu, eikä mikään voisi paremmalta näyttää.

Mutta uskon mieheni ajattelevan ja tuntevan eri tavalla. Jotenkin "realistisen" maailmankatsomuksen kautta. Se aiheuttaa minulle suunnattomasti paineita. Kenties mieheni ajattelee juuri kuten sinäkin, mutta minun mielestäni se on todella surullista, enkä pysty hyväksymään, jos joku olisi mieheni silmissä edes ulkonäöltään kauniimpi tai seksikkäämpi.

Kyse on siis itsetunto-ongelmani lisäksi myös erilaisesta tavasta kokea rakkautta tai katsoa maailmaa.

Lue lisää

Otan nyt aikaa vastatakseni tähän, sillä ongelma ei ole maata rikkova mutta sinun elämää se tuntuu latistavan. Muistutat paljon edellistä tyttöystävääni, mutta vähän "suuremman kaliiberin" ongelman kanssa painivalta.

Yleensä rakastumisen tai ihastumisen kaava menee a) Ihana luonne->ulkonäkö viehättää->jne. Tai sitten b) Onpa upean näköinen nainen/mies->luonteet mätsäävät ja löytyy muutakin yhteistä->jne. Täydellisyyttä on meidän kaikkien silmissämme erilailla luokiteltuna. Ja löydämme sen, mitä oikeasti haluamme kumppanistamme. Etukäteen mututuntumalla koettelu ei ole ikinä johtanut realistisiin parisuhde odotuksiin.

Mitä pidemmälle suhteessa mennään, sitä enemmän "täydellisyys" rikkoutuu. Mutta toisaalta, näitä asioita jotka täydellisyyden illuusiota rikkovat yhdistävät yksi asia.. Ne sitovat kumppaniin entistä lujemmin, sillä oikea kumppani on sellainen jonka viat ja pikkuvirheet osaa hyväksyä. Näistä asioista huomaa törmänneensä oikeaan, sinulle sopivaan ihmiseen.

Minä käsitän täydellisyyden käsitteen ihmisenä, johon en koskaan kyllästy... Ihminen joka ei koskaan minua kiukuttaisi ja jossa en näkisi koskaan ainuttakaan virhettä. Tuota ei ole olemassakaan. Sen sijaan on olemassa se tosielämän täydellisyys. Kumppani jonka ärsyttäviäkin puolia olet oppinut hyväksymään ja rakastamaan vuosien saatossa. Rakkaus vaatii, se ottaa ja antaa. Ja minun mielestäni epätäydellisyys on täydellistä. Koska se osoittaa miten rakkaus on sitova voima ihmisten välillä. Osataan nähdä pintaa syvemmälle ja myös tietysti fyysiseltä osalta sellaisena kuin hän on. On ihana tunne huomata parisuhteessa kuinka nämä "virheet" kumppanissa eivät oikeasti häiritse vaan huomaa kuinka tärkeä osa ne ovat hänen persoonaa. Ja lopulta, olisiko hän sama ihminen ilman virheitään? Ei todennäköisesti.

Olen nähnyt läheltä perfektionistin maailman katsomusta... Siitä ei koskaan välttämättä parannu. Mutta sitä osaa antaa muille ja itselleen pikkuhiljaa anteeksi "virheitä". Toisaalta sinussa ei ole perfektionistin piirteitä siinä mielessä, ettet vaadi kumppaniltasi täydellisyyttä (muuten olisit huomannut jo kaikkia pieniä ja suuria virheitä kumppanissa). Joten pikemminkin ongelma on, niin kuin sanoit, sinun itsetunnossa.

Haluan nyt kuitenkin vielä painottaa... Miehesi on kanssasi, koska sinä olet hänelle täydellinen. Se ei tarkoita että olisit virheetön. Mutta sinä olet juuri tuollaisena se täydellinen nainen, virheittesi kanssa kaikkinesi, jonka miehesi haluaa. Kumppanin täydellisyys on jotain ihan muuta, kuin muuta maailmaa käsittelevä täydellisyys.

Voisit yllättyä siitä, kuinka miehesi voi hyvinkin ajatella ettei ansaitse sinua.. Vaikea on keksiä asioita ratkaisevaa sanottavaa. Suosittelisin kuitenkin sinulle vaikka käyntiä jossain psykologilla tai muuta vastaavaa. Joku henkilö joka osaisi avata sinulle minä kuvaasi ja auttaa sinua näkemään asioita eri valossa.

Ihmisluonteeseen kuuluu etsiä negatiivisia puolia ja virheitä. Tämän huomaa lehtiotsikoissakin. Otsikoidaan, että Suomen talousongelmat ovat ratkenneet, lehteä ei myydä ainuttakaan kappaletta. Jos taas otsikoidaan, että Suomen talous kaatuu, katso mihin isku kohdistuu eniten lehteä ostetaankin älyttömiä määriä. Tästä samaisesta syystä ennen pitkään tulemme löytämään kumppaneistakin virheitä. Kukaan meistä ei ole täydellinen siinä mielessä, mitä tuo sana oikeasti tarkoittaa.

Minun silmissäni mieheni on täydellinen. Mitään hänen ulkonäössään en muuttaisi. Mielestäni rakkaus saa aikaan sen, että toinen on upein maailmassa.

Ei hänen tarvitsekaan olla upein muiden mielestä, eikä varmasti olekaan.

hukkarat kirjoitti:

Minun silmissäni mieheni on täydellinen. Mitään hänen ulkonäössään en muuttaisi. Mielestäni rakkaus saa aikaan sen, että toinen on upein maailmassa.

Ei hänen tarvitsekaan olla upein muiden mielestä, eikä varmasti olekaan.

Lue lisää

Oletko ajatellut että kovin ehdoton suhtautumisesti siihen millaista rakkauden pitäisi olla, samalla myös saa sinut määrittelemään sen millaista miehesi rakkauden pitäisi sinusta olla. Haluat siis ikäänkuin määritellä toisen puolesta millaista rakkauden sinua kohtaan pitäisi olla että se olisi juuri oikeanlaista rakkautta.
Sinun pitäisi tajuta että rakkaus on jokaisen henkilökohtainen kokemus. Et sinä voi sanoa millaista sen toisen rakkauden pitäisi olla tai miten hänen pitäisi sinut "rakkauden silmin " nähdä. Miehesi rakastaa sinua omalla tavallaan ja se merkitsee hänelle ehkä eri asioita kuin sinulle.
Monille rakkaus on juuri sitä että vaikka se toinen ei ehkä olekaan se maailman upein ihminen, ainkaan ihan jokainen hetki, häntä silti haluaa ja hän on juuri se yksi erityinen henkilö. Ja että vaikka joku muukin nainen/mies maailmassa näyttäisi haluttavalta, sitä seksiä haluaa silti harrastaa vain juuri sen oman rakkaan kanssa ja muista houkutuksista kieltäytyy.
Luulen että suurin ongelmasi on juuri tuo hyvin idealistinen ja tiukka käsityksesi "oikeasta" rakkaudesta ja sen takia et näe miehesi rakkautta sinua kohtaa riittävänä tai oikeanlaisena.

Tietysti huomaa, ja on siitä puhuttukin.

Vastauksia hyviin kysymyksiisi:
-Seksi on ollut loistavaa viimeksi (ja parasta) mieheni kanssa ennen kuin hän sanoi, että on aiemmin elämässään luonteisesti viehättynyt erinäköisistä naisista. Silloin tuli ensimmäinen pieni piikki minun itsetuntooni, koska koin olevani väärän näköinen (vaikka mies onkin sitä yrittänyt paikata, ja sanonut mm. makunsa muuttuneen yms... mitä usko), jonka jälkeen loistavia seksikertoja on ollut satunnaisesti, silloin kun olen tuon lauseen pystynyt unohtamaan hetkellisesti. Ajan kuluessa yhä vähemmän, ja nykyään ei enää ollenkaan. (Muitakin mieltä kalvavia pieniä kommentteja on, ja miestä harmittaa, että tulkitsen ne niin ikävästi.)

-En ole varsinaisesti ollut himosta koskaan sekaisin, mutta hyvin aktiivinen ja halukas olen ollut. (En haluaisi himosta sekaisin mennäkään.) Ihan nuorena en vielä kenenkään miehen kanssa pystynyt esimerkiksi orgasmia saamaan, koska koin suorituspaineita ja lähinnä esiinnyin miehille heitä varten, mutta aikuisena hyviäkin pätkiä on ollut. Nuorempana sain orgasmin siis vain itsetyydytyksessä.

-Teininä äitini oli hyvin vaativa minua kohtaan. Hänen mielestään korostin seksikkyyttä liikaa. (Jälkikäteen ajatellen äiti oli ehkä oikeassa...) Äiti kyttäsi mitä tein poikien kanssa, vahti pukeutumistani, arvosteli makuani ja käytöstäni yms. Muutoin olen elänyt hyvin turvallisen ja onnellisen lapsuuden. Teininä ja nuorena aikuisena sain valtavasti huomiota pojilta ja miehiltä ulkonäköni takia. Se tuntui silloin hyvältä, ja ehkä siksikin rakensin itsetuntoni ulkonäön varaan aikoinaan.

-Mieheni on ollut himosta sekaisin viimeksi joskus yli 20 vuotta sitten, ja sanoo sen johtuneen hormoneista, eikä niinkään silloisista naisista/tytöistä. (Minä tietenkin tulkitsen asian toisin, ja koen että mies ei halua minua tarpeeksi...)

-Parasta seksiä koko elämäni aikana olen kokenut mieheni kanssa, kun suhteemme alkoi. Täsmennän: aluksi vain seksisuhteemme. Me tapailimme puhtaasti seksisuhteena noin vuoden ajan, ennen kuin aloimme seurustella ja vakiintua. Tuon seksisuhteen aikana en kokenut mitään paineita, ja seksi oli mahtavaa. (Tietääkseni molempien mielestä.)

-Suhteemme historiasta vielä pieni lisäys: tapasimme treffeillä aikoinaan pari kertaa. Minun mielestäni miehessä ei ollut mitään vikaa, mutta hän ei vaikuttanut riittävän innokkaalta minun suhteeni (koska ei ollut sellaista kehujatyyppiä), joten ilmoitin miehelle, että en halua enää jatkaa tapailua. Päätin deittailla sellaisia miehiä, jotka vaikuttavat enemmän kiinnostuneilta, koska sellaisia oli. Miehelle se tuli yllätyksenä, mutta asia oli ok. Tapailimme sattuman kautta kuitenkin edelleen, toisinaan, ja päädyimme seksisuhteeseen. Minä vannotin, että suhde ei ole muuta kuin seksiä. (Molemmat kävimme treffeillä muiden kanssa.) Koskaan emme olleet toistemme luona yötä tms. Noin vuoden kuluttua mies kuitenkin alkoi varovaisesti miettiä, että voisko olla muutakin kuin seksiä... Koska edelleenkin mies oli mielestäni upea, aloitimme hiljalleen parisuhteen. Siitä ne paineet hiljalleen kasvoivat... (Ja siis se mieheni kommentti siitä, että on luontaisesti aiemmin viehättynyt erinäköisistä, liittyi siihen, miksi hän ei aikoinaan alussa vaikuttanut heti niin suunnattoman kiinnostuneelta. Kiinnostus minua kohtaan kasvoi hitaammin.)

Koen siis että paineet seksin ja siis ennen kaikkea seksuaalisen haluttavuuteni suhteen koskevat juurikin parisuhdetta. Siksi ajatus siitä, että sinkkuna ei paineita olisi, on hyvinkin realistinen.

Minulla on ollut aiemmin elämäni aikana 3 useamman vuoden suhdetta. Minua on jokaisessa aiemmassa suhteessa petetty, riippumatta siitä onko seksielämä tai elämä muutoinkin ollut hyvää vai ei. Jokainen miehistä sanoi, ettei pettäminen ollut minun syytäni, eikä kukaan olisi halunnut minusta erota. Jokaiseen suhteeseen olen jäänyt vielä pettämisen jälkeenkin, mutta lopulta en ole yli päässyt kuitenkaan.

Silloin seksisuhteemme aikanahan ei ollut sitoutumista, eikä siksi myöskään mitään paineita. Mutta hieman vaikeaa on nyt perhe-elämästä ja talolainasta peruutella takaisin seksisuhteeseen... ;)

Tällaisia vastauksia/taustoja. Olisiko ehdotuksia, miten eteenpäin? Sen jo tiedän, että menneiden suhteiden taakkoja ei pidä uuteen kantaa. Sen asian suhteen olenkin suht ok. En pelkää mieheni pettävän hetkenä minä hyvänsä tai mitään vastaavaa, vaikka toisinaan voinkin olla mustis. Pelkään ennemmin sitä, että mies pitää jotain seksikkäämpänä, kuin sitä että mies koskaan pettäisi. Hän on hyvä mies, eikä sellaista tee. Jotain hyvääkin siis, menneistä huolimatta.:)

Miten sinun lapsuuden kodissasi naiset ovat miehiin suhtautuneet (mm. äitisi/ muut sukulaiset) tai millainen asema on miehillä ollut perheessä? Voiko jollain lapsuudessa opitulla olla vaikutusta, miten suhtaudut miehiin ja sitä kautta itseesi parisuhteessa?

" Koska edelleenkin mies oli mielestäni upea, aloitimme hiljalleen parisuhteen. Siitä ne paineet hiljalleen kasvoivat... "

Koetko menettäväsi jotain parisuhteessa?

hukkarat kirjoitti:

Vastauksia hyviin kysymyksiisi:
-Seksi on ollut loistavaa viimeksi (ja parasta) mieheni kanssa ennen kuin hän sanoi, että on aiemmin elämässään luonteisesti viehättynyt erinäköisistä naisista. Silloin tuli ensimmäinen pieni piikki minun itsetuntooni, koska koin olevani väärän näköinen (vaikka mies onkin sitä yrittänyt paikata, ja sanonut mm. makunsa muuttuneen yms... mitä usko), jonka jälkeen loistavia seksikertoja on ollut satunnaisesti, silloin kun olen tuon lauseen pystynyt unohtamaan hetkellisesti. Ajan kuluessa yhä vähemmän, ja nykyään ei enää ollenkaan. (Muitakin mieltä kalvavia pieniä kommentteja on, ja miestä harmittaa, että tulkitsen ne niin ikävästi.)

-En ole varsinaisesti ollut himosta koskaan sekaisin, mutta hyvin aktiivinen ja halukas olen ollut. (En haluaisi himosta sekaisin mennäkään.) Ihan nuorena en vielä kenenkään miehen kanssa pystynyt esimerkiksi orgasmia saamaan, koska koin suorituspaineita ja lähinnä esiinnyin miehille heitä varten, mutta aikuisena hyviäkin pätkiä on ollut. Nuorempana sain orgasmin siis vain itsetyydytyksessä.

-Teininä äitini oli hyvin vaativa minua kohtaan. Hänen mielestään korostin seksikkyyttä liikaa. (Jälkikäteen ajatellen äiti oli ehkä oikeassa...) Äiti kyttäsi mitä tein poikien kanssa, vahti pukeutumistani, arvosteli makuani ja käytöstäni yms. Muutoin olen elänyt hyvin turvallisen ja onnellisen lapsuuden. Teininä ja nuorena aikuisena sain valtavasti huomiota pojilta ja miehiltä ulkonäköni takia. Se tuntui silloin hyvältä, ja ehkä siksikin rakensin itsetuntoni ulkonäön varaan aikoinaan.

-Mieheni on ollut himosta sekaisin viimeksi joskus yli 20 vuotta sitten, ja sanoo sen johtuneen hormoneista, eikä niinkään silloisista naisista/tytöistä. (Minä tietenkin tulkitsen asian toisin, ja koen että mies ei halua minua tarpeeksi...)

-Parasta seksiä koko elämäni aikana olen kokenut mieheni kanssa, kun suhteemme alkoi. Täsmennän: aluksi vain seksisuhteemme. Me tapailimme puhtaasti seksisuhteena noin vuoden ajan, ennen kuin aloimme seurustella ja vakiintua. Tuon seksisuhteen aikana en kokenut mitään paineita, ja seksi oli mahtavaa. (Tietääkseni molempien mielestä.)

-Suhteemme historiasta vielä pieni lisäys: tapasimme treffeillä aikoinaan pari kertaa. Minun mielestäni miehessä ei ollut mitään vikaa, mutta hän ei vaikuttanut riittävän innokkaalta minun suhteeni (koska ei ollut sellaista kehujatyyppiä), joten ilmoitin miehelle, että en halua enää jatkaa tapailua. Päätin deittailla sellaisia miehiä, jotka vaikuttavat enemmän kiinnostuneilta, koska sellaisia oli. Miehelle se tuli yllätyksenä, mutta asia oli ok. Tapailimme sattuman kautta kuitenkin edelleen, toisinaan, ja päädyimme seksisuhteeseen. Minä vannotin, että suhde ei ole muuta kuin seksiä. (Molemmat kävimme treffeillä muiden kanssa.) Koskaan emme olleet toistemme luona yötä tms. Noin vuoden kuluttua mies kuitenkin alkoi varovaisesti miettiä, että voisko olla muutakin kuin seksiä... Koska edelleenkin mies oli mielestäni upea, aloitimme hiljalleen parisuhteen. Siitä ne paineet hiljalleen kasvoivat... (Ja siis se mieheni kommentti siitä, että on luontaisesti aiemmin viehättynyt erinäköisistä, liittyi siihen, miksi hän ei aikoinaan alussa vaikuttanut heti niin suunnattoman kiinnostuneelta. Kiinnostus minua kohtaan kasvoi hitaammin.)

Koen siis että paineet seksin ja siis ennen kaikkea seksuaalisen haluttavuuteni suhteen koskevat juurikin parisuhdetta. Siksi ajatus siitä, että sinkkuna ei paineita olisi, on hyvinkin realistinen.

Minulla on ollut aiemmin elämäni aikana 3 useamman vuoden suhdetta. Minua on jokaisessa aiemmassa suhteessa petetty, riippumatta siitä onko seksielämä tai elämä muutoinkin ollut hyvää vai ei. Jokainen miehistä sanoi, ettei pettäminen ollut minun syytäni, eikä kukaan olisi halunnut minusta erota. Jokaiseen suhteeseen olen jäänyt vielä pettämisen jälkeenkin, mutta lopulta en ole yli päässyt kuitenkaan.

Silloin seksisuhteemme aikanahan ei ollut sitoutumista, eikä siksi myöskään mitään paineita. Mutta hieman vaikeaa on nyt perhe-elämästä ja talolainasta peruutella takaisin seksisuhteeseen... ;)

Tällaisia vastauksia/taustoja. Olisiko ehdotuksia, miten eteenpäin? Sen jo tiedän, että menneiden suhteiden taakkoja ei pidä uuteen kantaa. Sen asian suhteen olenkin suht ok. En pelkää mieheni pettävän hetkenä minä hyvänsä tai mitään vastaavaa, vaikka toisinaan voinkin olla mustis. Pelkään ennemmin sitä, että mies pitää jotain seksikkäämpänä, kuin sitä että mies koskaan pettäisi. Hän on hyvä mies, eikä sellaista tee. Jotain hyvääkin siis, menneistä huolimatta.:)

Lue lisää

"Hänen mielestään korostin seksikkyyttä liikaa. (Jälkikäteen ajatellen äiti oli ehkä oikeassa...)"

Kyllä, äitisi oli varmaan oikeassa, ja on yhä. Korostat edelleen seksikkyyttä ja ulkonäköä kaiken muun edelle. Oman hyvinvointisikin edelle; lannistat näin oman seksuaalisen itsetuntosi. Miehesi on "auttanut" siinä töksäyttämällä toisarvoisia asioita, jotka ovat kolahtaneet sinuun pahasti. Oletko miettinyt mistä tämä johtuu?
Että otat nokkiisi sinänsä aivan mitättömästä asiasta? Eikö miehelläsi ole täysi oikeus pitää muitakin naisia viehättävänä, jopa ihan erityyppisiä kuin sinä? Ja etenkin kun mies vielä sanoi "aiemmin elämässään"?

Mieti hetki miten miehesi kokee teidän välisen vuorovaikutuksen. Jos olet edelleen hyvin herkkänahkainen, kannustaako se miestäsi ilmaisemaan itseään, puhumaan ajatuksistaan, mielipiteitään? Mieti miten se vaikuttaa suhteeseenne, että mies joutuu punnitsemaan ja harkitsemaan sanojaan, ettet vain loukkaantuisi. Että yhä 36-vuotiaana, edelleen sanot odottavasi/toivovasi kehuja ulkonäöstäsi (vaikka tiedät, ettei niillä ole vaikutusta). Eikö kehujen anelu, etenkin ulkoisista ominaisuuksista olekin vähän lapsenomaista? Aikuinen ymmärtää tällaisen lapselta, nuoreltakin, mutta toisen aikuisen esittämänä se on vain kiusallista. Kehu ei myöskään ole aito, jos sitä kerjätään. Moni kyllä suhtautuu puolison yksittäiseen, epäsuoraan pyyntökertaan "kasvoni/kampaus/kroppa on kyllä nyt melkoisen kohdallaan, eikös joo?" ihan ok. Mutta kun pitäisi keksiä suorista pyynnöistä kehuja vuositolkulla, niin se kyllä aikuisten oikeasti rasittaa suhdetta.

Perimmäinen totuus on kuitenkin, ettet saa miestäsi pidettyä seksin avulla kanssa. Edes siinä tapauksessa, että nauttisit seksistä hänen kanssaan. Vielä vähemmän, kun et ole "toimituksessa" läsnä. Kirjoitit myös, että sinkkuna olisi helpompaa. Siksi en näe väkinäisen seksin harjoittamisessa mitään mieltä. Sinun pitäisi sanoa miehellesi, että kaipaat breikkiä seksielämäänne. Aiot etsiä itsetuntosi rauhassa. Olen satavarma, ettei miehesi jätä sinua. Onhan teillä perhe-elämä ja talolaina tukena ;). Jos sattuisikin jättämään; parempi sekin. Voisit paremmin tulla sinuiksi itsesi kanssa, ja hyväksyä kuka oikeasti olet. Vaikka totta puhuen et ehkä ole koskaan löytänytkään aitoa omaa itseäsi. Olet sen verran voimakkaasti suuntautunut ulkonäöksellisiin seikkoihin. Varteenotettavaa myös miettiä, millaiseksi suhteenne muodostuisi, kun löytäisit aidon oman itsesi, hyväksyisit itsesi sellaisena kuin olet. Tämä voisi mullistuttaa suhteenne aivan uusiksi. Kun itsetunto on kohdallaan, näkee paremmin itsensä lisäksi myös toisen.

Vielä pari sanaa itkemisestä. Itku kertoo siitä, ettet ole onnellinen. Vaikka varmaankin arvelet sen johtuvan itsetunto-ongelmistasi, se ei välttämättä ole koko totuus. Itku kertoo sinulle pahasta olosta. Se lohduttaa. Voit ajatella sen myös auttavan jäsentämään pahaa oloasi. Mutta minäpä sanon, että itku voi ja todennäköisesti on hyvin suurelta osin hälytysmerkki. Se ei hälytä huonosta itsetunnostasi, vaan siitä, että sinulla on parisuhteessanne huono olo. Et tule ymmärretyksi. Ehkä te ette olekaan sopivia toisillenne parisuhteeseen? Et vain halua nähdä sitä. Tai "tiedä nähdä". Miehesi voi kaikin puolin ihana, seksikäs, avulias, ym. mutta jos itket, ja sanot, että sinkkuna olisi helpompaa, se saattaa tarkoittaa hyvinkin, ettei mies kaikesta huolimatta ole juuri sinulle sopiva.

hukkarat kirjoitti:

Vastauksia hyviin kysymyksiisi:
-Seksi on ollut loistavaa viimeksi (ja parasta) mieheni kanssa ennen kuin hän sanoi, että on aiemmin elämässään luonteisesti viehättynyt erinäköisistä naisista. Silloin tuli ensimmäinen pieni piikki minun itsetuntooni, koska koin olevani väärän näköinen (vaikka mies onkin sitä yrittänyt paikata, ja sanonut mm. makunsa muuttuneen yms... mitä usko), jonka jälkeen loistavia seksikertoja on ollut satunnaisesti, silloin kun olen tuon lauseen pystynyt unohtamaan hetkellisesti. Ajan kuluessa yhä vähemmän, ja nykyään ei enää ollenkaan. (Muitakin mieltä kalvavia pieniä kommentteja on, ja miestä harmittaa, että tulkitsen ne niin ikävästi.)

-En ole varsinaisesti ollut himosta koskaan sekaisin, mutta hyvin aktiivinen ja halukas olen ollut. (En haluaisi himosta sekaisin mennäkään.) Ihan nuorena en vielä kenenkään miehen kanssa pystynyt esimerkiksi orgasmia saamaan, koska koin suorituspaineita ja lähinnä esiinnyin miehille heitä varten, mutta aikuisena hyviäkin pätkiä on ollut. Nuorempana sain orgasmin siis vain itsetyydytyksessä.

-Teininä äitini oli hyvin vaativa minua kohtaan. Hänen mielestään korostin seksikkyyttä liikaa. (Jälkikäteen ajatellen äiti oli ehkä oikeassa...) Äiti kyttäsi mitä tein poikien kanssa, vahti pukeutumistani, arvosteli makuani ja käytöstäni yms. Muutoin olen elänyt hyvin turvallisen ja onnellisen lapsuuden. Teininä ja nuorena aikuisena sain valtavasti huomiota pojilta ja miehiltä ulkonäköni takia. Se tuntui silloin hyvältä, ja ehkä siksikin rakensin itsetuntoni ulkonäön varaan aikoinaan.

-Mieheni on ollut himosta sekaisin viimeksi joskus yli 20 vuotta sitten, ja sanoo sen johtuneen hormoneista, eikä niinkään silloisista naisista/tytöistä. (Minä tietenkin tulkitsen asian toisin, ja koen että mies ei halua minua tarpeeksi...)

-Parasta seksiä koko elämäni aikana olen kokenut mieheni kanssa, kun suhteemme alkoi. Täsmennän: aluksi vain seksisuhteemme. Me tapailimme puhtaasti seksisuhteena noin vuoden ajan, ennen kuin aloimme seurustella ja vakiintua. Tuon seksisuhteen aikana en kokenut mitään paineita, ja seksi oli mahtavaa. (Tietääkseni molempien mielestä.)

-Suhteemme historiasta vielä pieni lisäys: tapasimme treffeillä aikoinaan pari kertaa. Minun mielestäni miehessä ei ollut mitään vikaa, mutta hän ei vaikuttanut riittävän innokkaalta minun suhteeni (koska ei ollut sellaista kehujatyyppiä), joten ilmoitin miehelle, että en halua enää jatkaa tapailua. Päätin deittailla sellaisia miehiä, jotka vaikuttavat enemmän kiinnostuneilta, koska sellaisia oli. Miehelle se tuli yllätyksenä, mutta asia oli ok. Tapailimme sattuman kautta kuitenkin edelleen, toisinaan, ja päädyimme seksisuhteeseen. Minä vannotin, että suhde ei ole muuta kuin seksiä. (Molemmat kävimme treffeillä muiden kanssa.) Koskaan emme olleet toistemme luona yötä tms. Noin vuoden kuluttua mies kuitenkin alkoi varovaisesti miettiä, että voisko olla muutakin kuin seksiä... Koska edelleenkin mies oli mielestäni upea, aloitimme hiljalleen parisuhteen. Siitä ne paineet hiljalleen kasvoivat... (Ja siis se mieheni kommentti siitä, että on luontaisesti aiemmin viehättynyt erinäköisistä, liittyi siihen, miksi hän ei aikoinaan alussa vaikuttanut heti niin suunnattoman kiinnostuneelta. Kiinnostus minua kohtaan kasvoi hitaammin.)

Koen siis että paineet seksin ja siis ennen kaikkea seksuaalisen haluttavuuteni suhteen koskevat juurikin parisuhdetta. Siksi ajatus siitä, että sinkkuna ei paineita olisi, on hyvinkin realistinen.

Minulla on ollut aiemmin elämäni aikana 3 useamman vuoden suhdetta. Minua on jokaisessa aiemmassa suhteessa petetty, riippumatta siitä onko seksielämä tai elämä muutoinkin ollut hyvää vai ei. Jokainen miehistä sanoi, ettei pettäminen ollut minun syytäni, eikä kukaan olisi halunnut minusta erota. Jokaiseen suhteeseen olen jäänyt vielä pettämisen jälkeenkin, mutta lopulta en ole yli päässyt kuitenkaan.

Silloin seksisuhteemme aikanahan ei ollut sitoutumista, eikä siksi myöskään mitään paineita. Mutta hieman vaikeaa on nyt perhe-elämästä ja talolainasta peruutella takaisin seksisuhteeseen... ;)

Tällaisia vastauksia/taustoja. Olisiko ehdotuksia, miten eteenpäin? Sen jo tiedän, että menneiden suhteiden taakkoja ei pidä uuteen kantaa. Sen asian suhteen olenkin suht ok. En pelkää mieheni pettävän hetkenä minä hyvänsä tai mitään vastaavaa, vaikka toisinaan voinkin olla mustis. Pelkään ennemmin sitä, että mies pitää jotain seksikkäämpänä, kuin sitä että mies koskaan pettäisi. Hän on hyvä mies, eikä sellaista tee. Jotain hyvääkin siis, menneistä huolimatta.:)

Lue lisää

Meillä ihmisillä on se onngelma, että nuo menneiden suhteiden taakat sekä ylipäätään eletyn elämän kriisiajat jättää jälkensä sisimpäämme, eikä niitä voi ottaa, ikäänkuin rikki menneen laitteen ja nostaa työpöydälle korjattavaksi. Ihminen on ihmeellisen moniulotteinen luomus ja itse siitä aika tietämätön(tämä on yleistys, enkä osoita sitä sinulle ap), jostasyystä nuo taakkojen jäljet on vaikea jäljittää. Ne vain tulee esille keskellä elämää ja aiheuttaa uudestaan ja uudestaan ongelmia. Ap;n elämäntilanne on varmasti tuttu ehkä monille pareille, mutta eihän täällä kaikki käy lukemassa ja harva kykenee yhtä hyvään oman elämän argumentointiin, kuin ap, joten miten ihminen voisi saada avun itselleen, kun terapia on vähän arpapeliä ja ihmiset eivät kykene näkemään toisen sisintä. Juuri tämän takia avioerot on tosi yleisiä. Niihin ajaudutaan, vaikka kumpikaan ei sitä halunnut. Sinulla on, ap vielä mahdollisuus pelastaa liittosi, mutta tarvitset siihen oikean tai oikeita ihmissuhteita, joissa pääset purkamaan elämääsi juuri ninkuin täällä olet tehnyt. Tosin täällä on helpompaa anonyyminä kirjoittaa kun keskustella toisen ihmisen kanssa. Täätä vaan ei tahdo saada sitä juuri oikeaa apua, joka sinulle olisi parasta. Kyllä tuo sinun ongelmasi juontaa tuonne menneeseen ja se vaatii aikaa, jotta pääsisit sinuiksi itsesi kanssa, mutta mahdollista se on. Eroaminen on houkutteleva vaihtoehto kun on paha olla, mutta se ei ratkaise ongelmaa, vaan siirtää sitä. Siksi kannattaa yrittää nyt, vaikka se jää vain sinun harteillesi. Arvostan avoimuuttasi.

"nuo menneiden suhteiden taakat sekä ylipäätään eletyn elämän kriisiajat jättää jälkensä sisimpäämme"

Mitä on "menneiden suhteiden taakat"? Eikö jokainen ole ihan itse valinnut puolisoaan? Jos hän tuntuu pelkältä taakalta, niin on osattava erota. Mikäli taas kriisiä pukkaa, niin sehän voi olla ennen kaikkea opettavainen ja kasvattava voima. Valinta ja asenne ratkaisee.

Välillä tulee sellainen tunne, että monet ajattelevat olevansa oman elämänsä uhreja. Ei uhrata ajatustakaan sille, että OMAAN elämään voi vaikuttaa. Kuten psykologi filosofi William James on sanonut "tämän vuosisadan suurin keksintö on, että muuttamalla ajatuksensa ja asenteensa ihminen muuttaa elämänsä." (1900-luvun alussa)

hdjk kirjoitti:

Miten sinun lapsuuden kodissasi naiset ovat miehiin suhtautuneet (mm. äitisi/ muut sukulaiset) tai millainen asema on miehillä ollut perheessä? Voiko jollain lapsuudessa opitulla olla vaikutusta, miten suhtaudut miehiin ja sitä kautta itseesi parisuhteessa?

" Koska edelleenkin mies oli mielestäni upea, aloitimme hiljalleen parisuhteen. Siitä ne paineet hiljalleen kasvoivat... "

Koetko menettäväsi jotain parisuhteessa?

Lue lisää

En koe menettäväni parisuhteessa mitään, mutta koen että parisuhteessa seksikkyydelläni ja ulkonäölläni on merkitystä. Sinkun ulkonökähän on ihan se ja sama, koska ei ole ketään, ketä kiinnostasi, ja ketä varten olisi kaunis. (Juu, itseään, mutta ei ketään muuta, ulkopuolista.)

Vanhemmillani on pitkä, onnellinen ja erittäin rakastava liitto. Molemmat arvostavat toisiaan, ja kohtelevat toisiaan kunnioittavasti. Heillä on yhä, eläkkeelläkin, hellyyttä toisiaan kohtaan. (Koska olen kerran nähnyt yöpöydän kaappiin, niin oletan että myös aktiivinen seksielämä...) En siis usko, että olisin saanut ns. vääränlaista sukupuoliroolin mallia. Äitini kanssa olen monessa asiassa kuin yö ja päivä.

Tuossa voi olla yksi tekijä lisää soppaan, kun vanhemmillasi on noin hyvä liitto ja omaa ei tahdo saada kuntoon. Toisaalta se myös vaikuttaa siellä taustalla tasapainottavasti. Jos olisi erolapsuus takana, niin voisi olla toisin.

hukkarat kirjoitti:

En koe menettäväni parisuhteessa mitään, mutta koen että parisuhteessa seksikkyydelläni ja ulkonäölläni on merkitystä. Sinkun ulkonökähän on ihan se ja sama, koska ei ole ketään, ketä kiinnostasi, ja ketä varten olisi kaunis. (Juu, itseään, mutta ei ketään muuta, ulkopuolista.)

Vanhemmillani on pitkä, onnellinen ja erittäin rakastava liitto. Molemmat arvostavat toisiaan, ja kohtelevat toisiaan kunnioittavasti. Heillä on yhä, eläkkeelläkin, hellyyttä toisiaan kohtaan. (Koska olen kerran nähnyt yöpöydän kaappiin, niin oletan että myös aktiivinen seksielämä...) En siis usko, että olisin saanut ns. vääränlaista sukupuoliroolin mallia. Äitini kanssa olen monessa asiassa kuin yö ja päivä.

Lue lisää

"Vanhemmillani on pitkä, onnellinen ja erittäin rakastava liitto. Molemmat arvostavat toisiaan, ja kohtelevat toisiaan kunnioittavasti. Heillä on yhä, eläkkeelläkin, hellyyttä toisiaan kohtaan. "

Ihminen yleensä idealisoi muiden liittoja (ja varsinkin vanhempiensa) ja pitää omaansa ongelmallisempana vain siksi että oma liitto on ainoa jonka kaikki puolet tietää. En väitä etteikö vanhempiesi liitto olisi hyvin onnellinen mutta onnellisinkaan litto ei ole täysin vailla ongelmia tai vaikeuksia. Sinä et vain ole nähnyt niiitä koska ne ovat vanhempiesi keskinäisiä asioita. Oma liittosikin näyttää luultavasti suurimmalle osalle ulkopuolisista ihmisitä oikein hyvältä ja onnelliselta.

Tähän minusta kiteytyy juuri ongelmiesi ydin: idealisoit rakkautta liikaa, niin omaasi kuin muiden. Et oikein osaa ottaa ihmisiä sellaisina vähän puuttellisina ja lihallisina kuin he ovat. Ajatteletko että vajavainen ihminen ei olisi rakastamisen arvoinen? Ja siksi sinäkään et oikein ole ja toisaalta yrität nähdä miehesi melkein väkisin "rakkauden silmin" täydellisenä vaikka käytännössä näet myös niitä vajavaisuuksia jotak pyrkivät lommottamaan tuota idealisoitua kuvaasi?

Kiitos! Ja tsemppiä sinullekin!!

"Jos minun mieskumppani tahtoo lähteä pois tai pettää, en minä ainakaan seksillä pakota pysymään luonani."

Vaimona ajattelee noin, aivan varmasti. Kakkosethan toimivat juuri tuota tekniikkaa käyttäen, houkuttelevat pesällä/pesälle. On tää maailma kummallinen.

Sanoo aplle "Nyt sinun on syytä lopettaa hormoniehkäisyn käyttö. Mielenterveytesi on arvokkaampi kuin soloinen hipiä."

Yes!
Kusen omaan pesääni, jotta muijaa vituttaisi!
Siksi, että maailmalla meille miehille vittuillaan!

Onneksi pääsin naimisiin, että sain naisen tuohon tarkoitukseen.

Maailma kolhii mua, mutta kotona oon kuitenkin kingi!

Pituus 171 ja paino 63kg. En ole painoindeksillä mitattuna tippaakaan ylipainoinen, vaan järjellä ajatellen ihannepainossani. Kyse on siis itsetunto-ongelmasta. Pahoittelut etten painottanut tätä asiaa tarpeeksi aloituksessani.

Se on totta, ettei aikaa liikunnalle näin ruuhkavuosina juuri ole, tai liikunta tulee lähinnä hyötyliikuntana. Mutta ei ongelmani ole siis surkea kunto tai liikalihavuus, vaan tapani ajatella itsestäni liian vaativasti.

hukkarat kirjoitti:

Pituus 171 ja paino 63kg. En ole painoindeksillä mitattuna tippaakaan ylipainoinen, vaan järjellä ajatellen ihannepainossani. Kyse on siis itsetunto-ongelmasta. Pahoittelut etten painottanut tätä asiaa tarpeeksi aloituksessani.

Se on totta, ettei aikaa liikunnalle näin ruuhkavuosina juuri ole, tai liikunta tulee lähinnä hyötyliikuntana. Mutta ei ongelmani ole siis surkea kunto tai liikalihavuus, vaan tapani ajatella itsestäni liian vaativasti.

Lue lisää

No ei tuo mittojen perusteella mitenkään pahalta vaikuttaisi, mutta väittäisin, että
mikäli se kroppa oikeasti on tikissä, niin tuskin kellään on itsetunto ongelmia siinä vaiheessa.
Ja mitä tulee ruuhkavuosiin, niin kysyn sulta, et montako taloa oot rakentanu?
Monikaan joka elää ruuhkavuosia ei tajua paskaakaan mitä se on kun on oikeasti ohjelmaa elämässä. On vaan opittu olemaan perseellään ja sitten kuvitellaan, että sitä aikaa ei ole, mutta kyllä sitä nyt vaan on aina aikaa reenaamiseen.
Loppusissaan uskoisin, että kaipaisit vaan piiskaa pyllylle ja kunnolla munaa mekkoon, niin loppuis tuo typerä höpinä vähäks aikaa.

liikunta parantaa itsetuntoa. ja (ainakin minulla) on mahtava fiilis, kun tunnin jälkeen on kuluttanut itsensä loppuun. ja vielä kun ehkä tietää sen hetkiset rajat, ja menee vähän niiden yli.... se antaa vielä paremman olon!

ja itse en löytänyt motivaatiota treenaamiseen, tai ylipäätään elämäntapojen muuttamiseen miehen takia. inhosin katsoa itseäni peiliin, ja ruoka oli lohduke. se ei ollut kivaa. ja sitten kuulin että täällä on erityisliikunanohjaaja, joka vuoden ajan ilmaiseksi opettaa terveelliset elämäntavat. tosin hänellä on kaksi kriteeriä, joista täytin toisen. tämän ohjaajan mielestä terveelliset elämäntavat voivat parantaa (jos ei nyt kokonaan) niin aika paljon. ja hän on syksystä asti ollut opastamassa :) sain itse valita mieluiset liikuntamuodot, ne kuuluvat ihan sopimukseen. ja me nähdään tosin vain 5 kertaa vuoden aikana, mutta se opettaa vastuuta, ja ollaan yhteydessä, kertoilen miten menee, kysyn jos on kysyttävää jne.
tämä saattaa ihmetyttää teitä ja varmasti jotkut vetävät herneen nenään, mutta en häpeä sitä että pyydän ammattiapua tähän. ja lopputulos näkyy. välillä pystyn katsomaan itseäni peiliin, ja vielä kun laihdun saman verran, niin olen samoissa mitoissa kuin 11 vuotta sitten! silloin olin tyytyväinen vartalooni, ja normaalipainoinen.

joten korostan, että liikunta olisi hyvä vaihtoehto. elämäntaparemontti. ja mies, joka kohtelee pelkkänä panopuuna, on hyvä heittää menemään siinä samalla. have_seen_it_all sanoi sen hyvin, että parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa.

tässä tänä aamuna pohdinkin, että seksihän on aikuisten leikkiä? siinä ei tarvitse tehdä mitään, ellei itse halua. ja se, että harrastaa seksiä väkisin, ei ole hyvä. nimittäin seksi on yksi ihanammista asioista maan päällä. ja sitä kun teet tarpeeksi pitkään väkisin, niin saattaa olla että painelet jossain vaiheessa luostariin, missä ei tarvitse nähdä yhtään (elävää) miestä. tai muutat keskelle ei mitään, jottei tarvitse olla tekemisissä kaksilahkeisten kanssa.

ja ei ole kenenkään muun tehtävä kohottaa meidän itsetuntoa. meidän on tehtävä se itse. joku taisi sen sanoakin aikaisemmin. mutta kieltämättä itsetuntoa hivelee se, että kumppani sanoo että näyttää hyvältä? sitä nyt tuskin voi kukaan kiistää?

cerridwen kirjoitti:

liikunta parantaa itsetuntoa. ja (ainakin minulla) on mahtava fiilis, kun tunnin jälkeen on kuluttanut itsensä loppuun. ja vielä kun ehkä tietää sen hetkiset rajat, ja menee vähän niiden yli.... se antaa vielä paremman olon!

ja itse en löytänyt motivaatiota treenaamiseen, tai ylipäätään elämäntapojen muuttamiseen miehen takia. inhosin katsoa itseäni peiliin, ja ruoka oli lohduke. se ei ollut kivaa. ja sitten kuulin että täällä on erityisliikunanohjaaja, joka vuoden ajan ilmaiseksi opettaa terveelliset elämäntavat. tosin hänellä on kaksi kriteeriä, joista täytin toisen. tämän ohjaajan mielestä terveelliset elämäntavat voivat parantaa (jos ei nyt kokonaan) niin aika paljon. ja hän on syksystä asti ollut opastamassa :) sain itse valita mieluiset liikuntamuodot, ne kuuluvat ihan sopimukseen. ja me nähdään tosin vain 5 kertaa vuoden aikana, mutta se opettaa vastuuta, ja ollaan yhteydessä, kertoilen miten menee, kysyn jos on kysyttävää jne.
tämä saattaa ihmetyttää teitä ja varmasti jotkut vetävät herneen nenään, mutta en häpeä sitä että pyydän ammattiapua tähän. ja lopputulos näkyy. välillä pystyn katsomaan itseäni peiliin, ja vielä kun laihdun saman verran, niin olen samoissa mitoissa kuin 11 vuotta sitten! silloin olin tyytyväinen vartalooni, ja normaalipainoinen.

joten korostan, että liikunta olisi hyvä vaihtoehto. elämäntaparemontti. ja mies, joka kohtelee pelkkänä panopuuna, on hyvä heittää menemään siinä samalla. have_seen_it_all sanoi sen hyvin, että parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa.

tässä tänä aamuna pohdinkin, että seksihän on aikuisten leikkiä? siinä ei tarvitse tehdä mitään, ellei itse halua. ja se, että harrastaa seksiä väkisin, ei ole hyvä. nimittäin seksi on yksi ihanammista asioista maan päällä. ja sitä kun teet tarpeeksi pitkään väkisin, niin saattaa olla että painelet jossain vaiheessa luostariin, missä ei tarvitse nähdä yhtään (elävää) miestä. tai muutat keskelle ei mitään, jottei tarvitse olla tekemisissä kaksilahkeisten kanssa.

ja ei ole kenenkään muun tehtävä kohottaa meidän itsetuntoa. meidän on tehtävä se itse. joku taisi sen sanoakin aikaisemmin. mutta kieltämättä itsetuntoa hivelee se, että kumppani sanoo että näyttää hyvältä? sitä nyt tuskin voi kukaan kiistää?

Lue lisää

"kieltämättä itsetuntoa hivelee se, että kumppani sanoo että näyttää hyvältä? sitä nyt tuskin voi kukaan kiistää?"

Itsetuntoa hivelee, kun saa olla vapaasti sellainen kuin on, ja näyttää miltä (kulloinkin) näyttää.

cerridwen kirjoitti:

liikunta parantaa itsetuntoa. ja (ainakin minulla) on mahtava fiilis, kun tunnin jälkeen on kuluttanut itsensä loppuun. ja vielä kun ehkä tietää sen hetkiset rajat, ja menee vähän niiden yli.... se antaa vielä paremman olon!

ja itse en löytänyt motivaatiota treenaamiseen, tai ylipäätään elämäntapojen muuttamiseen miehen takia. inhosin katsoa itseäni peiliin, ja ruoka oli lohduke. se ei ollut kivaa. ja sitten kuulin että täällä on erityisliikunanohjaaja, joka vuoden ajan ilmaiseksi opettaa terveelliset elämäntavat. tosin hänellä on kaksi kriteeriä, joista täytin toisen. tämän ohjaajan mielestä terveelliset elämäntavat voivat parantaa (jos ei nyt kokonaan) niin aika paljon. ja hän on syksystä asti ollut opastamassa :) sain itse valita mieluiset liikuntamuodot, ne kuuluvat ihan sopimukseen. ja me nähdään tosin vain 5 kertaa vuoden aikana, mutta se opettaa vastuuta, ja ollaan yhteydessä, kertoilen miten menee, kysyn jos on kysyttävää jne.
tämä saattaa ihmetyttää teitä ja varmasti jotkut vetävät herneen nenään, mutta en häpeä sitä että pyydän ammattiapua tähän. ja lopputulos näkyy. välillä pystyn katsomaan itseäni peiliin, ja vielä kun laihdun saman verran, niin olen samoissa mitoissa kuin 11 vuotta sitten! silloin olin tyytyväinen vartalooni, ja normaalipainoinen.

joten korostan, että liikunta olisi hyvä vaihtoehto. elämäntaparemontti. ja mies, joka kohtelee pelkkänä panopuuna, on hyvä heittää menemään siinä samalla. have_seen_it_all sanoi sen hyvin, että parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa.

tässä tänä aamuna pohdinkin, että seksihän on aikuisten leikkiä? siinä ei tarvitse tehdä mitään, ellei itse halua. ja se, että harrastaa seksiä väkisin, ei ole hyvä. nimittäin seksi on yksi ihanammista asioista maan päällä. ja sitä kun teet tarpeeksi pitkään väkisin, niin saattaa olla että painelet jossain vaiheessa luostariin, missä ei tarvitse nähdä yhtään (elävää) miestä. tai muutat keskelle ei mitään, jottei tarvitse olla tekemisissä kaksilahkeisten kanssa.

ja ei ole kenenkään muun tehtävä kohottaa meidän itsetuntoa. meidän on tehtävä se itse. joku taisi sen sanoakin aikaisemmin. mutta kieltämättä itsetuntoa hivelee se, että kumppani sanoo että näyttää hyvältä? sitä nyt tuskin voi kukaan kiistää?

Lue lisää

Kiitos teille kahdelle vinkeistä. Ongelmani ei kuitenkaan ole huono kunto tai ylipaino. Koska olen itsekriittinen, pienikin painon nousu harmittaa minua, mutta oleellista on kuitenkin tapani ajatella ja suhtautua itseeni. Olen siis 171cm pitkä ja painan 63kg. Minulla ei ole ylipainoa. Aiemmin painoni oli 59kg, joten muutama kilo on tullut lisää.

Liikunnasta en ole koskaan saanut erityisemmin mielihyvää, mutta liikun koska se on terveellistä. Ruuhkavuosien aikana nyt vähemmän, mutta varmaankin riittävästi. Ruokavalionikin on suhteellisen terveellistä, normaalia kotiruokaa ja herkkupäivä kerran viikossa.

Tuo pitää kyllä paikkansa.