mutta Jeesus pelasti minut ja hoiti asiani kuntoon jotka olivat painaneet minua syvästi. Miten ikinä voin kiittää tarpeeksi? Pääsin takaisin elämän syrjään kiinni. Olen rukoillut usein ja yrittänyt olla parempi ihminen. Olen vaan tämmöinen tavallinen, mahdanko kelvata?
Olin aivan epätoivoinen ja masentunut
JeesukselleKIITOS
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Psalmit 51:19 "Ne uhrit, jotka Jumalalle kelpaavat, ovat murheellinen henki: ahdistettua ja särjettyä sydäntä et sinä, Jumala, hylkää"
"Olen rukoillut usein ja yrittänyt olla parempi ihminen." - Tähän liittyen neuvoisin lukemaan roomalaiskirjettä, varsinkin 1-8 lukuihin keskittyen, ja galatalaiskirjettä, samalla rukoillen Jumalan Pyhää Henkeä avaamaan kirjoituksia. Noiden avulla pitäisi tuon Jumalan armon ja vapauden Kristuksessa aueta... "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. " -Ef 2:8-9
Itse sain kokea Jumalan armon vuosien päihde- ja masennushelvetin jälkeen. Syntilista oli kilometrien pituinen, mutta Herran Jeesuksen armo vaan riittää. Sen verran haluan nyt rohkaista ihan oman kokemuksen kautta, että kun Pyhä Henki alkaa hommiin, niin kyllä alkaa tapahtumaan... itselläni ei aikanaan edes Antabuskuurit estäneet juomasta, mutta Pyhä Henki vapautti tuosta himosta. Tämän lisäksi olin aivan hermoraunio ja erittäin äkkipikainen, mikä usein johti väkivaltaan asti, mutta Herra antoi rauhan ja rakkauden kanssaihmisiä kohtaan... ja näissä hommissa ei tippaakaan omaa suorittamista, kaikki kunnia Herralle Jeesukselle.
Onnittelut vielä armon saaneelle, iloa ja rauhaa Herrassa :)
Kiitos Herralle mitä Hän tekee!
Olen kans saanut pelastua, ja kokea aivan ihmeellisiä asioita yksin kotona. Ei ole tarvinnu lähteä kohtaamaan Jeesusta seurakuntiin vaan Hän on täällä kotona luonani.
Mutta sitten tapahtuu näitä, että ei koe kelpaavansa enää Hänelle, käyttäytyy huonosti, tulee typerästä asiasta riitaa toisen kanssa....näin tapahtui minulle eilen ja itkin katkerasti sitä miten huono uskova olen. Olin melko varma että nyt alkaa alamäki uskonelämässä....Mutta yöllä heräsin ja istuin taas sängyllä ja rupesin puhumaan Jeesukselle...
Nukkumaan taas käydessä sitten ihmettelin miten Hän voi vielä rakastaa mua ja sitten Pyhä Henki tuli voimallisesti ylleni ja voi mikä helpotus ja ilo!
Silloin ymmärsin, että vaikka teen virheitä ja epäonnistun, niin olen Hänelle silti rakas.
Oikein tunsin miten se raskas taakka sydämeltä lähti, oli niin kevyt ja ihana olo.
Jaksan ihmetellä miten paljon Jeesus rakastaakaan minua, ja meitä kaikkia, vaikka itsellä ei aina tahdo riittää ymmärrystä ja rakkautta toisia kohtaan.
Tämä on kyllä merkillistä, kun jotkut saavat Jeesukselta levon ja rauhan. Toiset eivät saa, vaikka rukoilevat, lukevat raamattua ja pyytävät kuinka. Minä en saanut Jeesukselta rauhaa, pikemminkin levottomuuden. Kun työnsin Jeesuksen ja raamatut pois elämästäni, löysin rauhan... aivan toisaalta!
"Toiset eivät saa, vaikka rukoilevat, lukevat raamattua ja pyytävät kuinka. Minä en saanut Jeesukselta rauhaa, pikemminkin levottomuuden."
Tätä samaa minäkin miettinyt ja kokenut. Tuntuu siltä kuin lauma demoneja hyökkäisi kimppuun pukaten levottomuutta kun yrittää keskittyä rukoukseen. Eli ei onnistu. Ja sitten jotkut uskovat vihjailevat että sinussa on demoni. Ja ahistus sen kuin on lisääntynyt vain. Tämän takia en halua rukoilla yhtään. Ehkä mielessäni rukoilen mutten suoranaisesti kumartuen kuin todella joskus harvoin. sitäpaitsi koen kiusaavani Jumalaa jos turhaan ja alvariinsa rukoilen. Eikö se näin ole?
JeesukselleKIITOS: Sinä et ole "tämmöinen" taikka pelkkä " tavallinen " kuten itseitseäsi kuvaat. Olet pelastettu, siunattu ja enkelitkin Taivaissa iloitsevat pelastumisestasi. Olet Jumalan lapsi. Ja kelpaat juuri sellaisena kun olet. :)
Siunausta sulle , ja Jumalan rauhaa!