Rahaa on jakaa.

Eräällä tutulla on krooninen rahapula, hän yrittää säästää isoissa hankinnoissa, panttaa niitä tai hankkii halviimman mahdollisen.
No sehän johtaa siihen että se halpa on vaähän ajan päästä rikki.
Pienistä arjen asioista hän ei ole valmis säätämään ja kurjuus jatkuu.

Mulla on myös talous tiukalla, käyttäydyn juuri päin vastoin.
Säästän arjen pikku asioissa ja kun pitää hankkia isompia asioita ostan vähän kalliimpaa ja laadukkaampaa.
Kas kummaa talouteni kohenee pikkuhiljaa.

Laajennetaan tuo ajatus koskemaan koko suomea.
Jos aletaan säästämään nuilta marginaaliryhmiltä jotka tienaavat liikaa.
Otetaan vaikka kaikki pois, sillä ei ole ratkaisevaa merkitystä suomen talouteen.
Tarvitaan niitä arjen pikku tienaajia jotta saadaan kasaan riittävä volyymi jolla alkaa olla jotain merkitystä suomen mittakaavassa.

Eihän se tietenkään oikein ole että joiltakin supistetaan ja joillekkin annetaan lisää mutta kokonaisuutena kaikilta pitää nipistää vähän.

Valtiovalta voi näytää esimerkkiä omalla toiminnalla. Silloin tavallinen tallaaja on myötämielisempi myös leikkauksille. Eihän meillä olisi mitää hätää kun saataisi kaikki lailliseti maksaa verot valtiolle ja kunnille, mutta kun siihen ei haluta puuttua.
Veronkierrosta on hyvä kirjoutus Seura lehdessä 49 3.12.2015. sivut 19-23. Siitä selviää meidän verottajan toiminta miten päästetään veronkiertäjä ilman mitään rangaistusta.

Päivänselvästi peli ei ole reilua valtionkaan toimesta, miksi meidän kansalaistenkaan pitäisi pelata reilua peliä valtiota kohtaan?