Muistan kuulleeni jonkun adventistin väittäneen, että pääsiäisen tapahtumia toisin kuin Raamattu.
Raamatun mukaanhan Jeesus kuoli ristillä perjantaina ja nousi haudasta sunnuntaina.
Kuis on?
Raamatun mukaanhan Jeesus kuoli ristillä perjantaina ja nousi haudasta sunnuntaina.
Kuis on?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Älä usko kaikkea mitä maailmalla väitetään!
Israelin kansa vietti pääsiäistä Egyptin orjuudesta vapautumisen merkkinä. Se oli happamattoman leivän juhla ja silloin teurastettiin virheetön uhrilammas, joka kuvasi Jeesusta Kristusta. Se syötiin katkerien yrttien kanssa, asuttiin lehtimajoissa, kuin oltaisiin matkalle lähdössä jne. Tällaisena juhlana pääsiäinen menetti merkityksensä, kun Jeesus kuoli Golgatan ristillä koko maailman syntien sovitukseksi. Esikuva oli kohdannut todellisuuden.
Ennen tuota pääsiäisviikkoa Jeesus oli jo 3,5-vuotisen toimintansa aikana antanut juutalaisille runsaasti merkkejä toiminnastaan. Myrsky Jeesuksen ympärillä alkoi nousta siitä, kun hän puhdisti pyhäkön rahanvaihtajista ja uhrieläinten myyjistä. Tämän liiketoiminnan takana olevat kansan johtajat viettivät makeaa elämää, jota kansa arvosteli, mutta ei uskaltanut sitä häiritä. Puhdistaessaan temppelin Jeesus esiintyi ensi kerran julkisesti Jerusalemissa ja sai johtomiehet näyttämään naurettavilta pyrkyreiltä.
Jeesus teki paljon parannustekoja ja paransi myöskin sapattina, joka oli fariseusten erikoisen monilla säännöillä kuormitettu päivä. Ei riittänyt, että hän paransi, vaan hän sanoi 38 vuotta halvaanetuneena olleelle miehelle: "Nouse, ota vuoteesi ja kävele!" (Joh. 5:8) Tämä oli liikaa johtajille, ja he alkoivat johdon mukaisesti suunnitella Jeesuksen surmaamista.
Johannes kertoo lehtimajajuhlasta, johon Jeesus saapui. Johtajat tietenkin miettivät miten saada Jeesus surmatuksi ja yrittivätkin sitä, mutta eivät onnistuneet, joten kansa ihmetteli. (Joh. 7:46) Jeesus jäi kaupunkiin ja paransi sokean miehen ja taas sapattina, ja sitten hän lähti rauhallisemmille seuduille.
Vuoden 30 loppusyksyllä Jeesuksen oli aika lähteä viimeiselle matkalle, joka päättyi ristille. Surmaajat olivat jo valmiina, ja nyt Jeesus antaisi henkensä. Hän käänsi kasvonsa kohti vainoa, kieltäymystä, hylkäämistä, tuomiota ja kuolemaa. Hän kulki reittiä, jotta mahdollismman moni näkisi ja kuulisi häntä. Hän puhui kärsimisestään ja ristiinnaulitsemisestaan. Hän lähetti 70 opetuslasta matkaan edellään, jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon aikoi mennä. Hän saapui sopivasti ja julisti: "Minä ja Isä olemme yhtä." (Joh. 10:30) Hän puki ajatuksensa vertauksiin, joita kansa ymmärsi ja verhosi näin sanomansa. Näin johtajat eivät saaneet lisää aihetta syytöskiin.
Ihmisten torjunta aiheutti Jeesukselle tuskaa ja surua, joten hän vetäytyi muualle. Pian kuitenkin hänen huomionsa kiinnittyi jälleen Jerusalemiin, koska hän sai tiedon, että Lasarus oli sairastunut vakavasti. Uhkaavista vaaroista huolimatta hän sanoo: "Nyt lähdemme takaisin Juudeaan." (Joh. 11:7) Seuraava jae kertoo opetuslasten mietteet: "Vastahan juutalaiset yrittivät kivittää sinut."
Jeesus oli valinnut tiensä ja lähti kuitenkin, herätti Lasaruksen kuolleista ja sai näin vaikeuksien liekit roihuun. Sanhedrin kutsuttiin koolle, mutta Nikodemos ja Joosef jätettiin kutsumatta. Miksi? He olisivat ehkä estäneet sitä toimimasta siten kuin vallanpitäjät halusivat. Vielä Jeesus hetkeksi väistyy, mutta "Ylipapit ja fariseukset olivat antaneet määräyksen, että jos joku tietäisi Jeesuksen olinpaikan, siitä oli ilmoitettava heille, jotta he voisivat pidättää Jeesuksen." (Joh. 11:57)
Miten pidättää mies, joka riemusaatossa ratsastaa Jerusalemiin varsan selässä ratsastaen, kuten ennustukset olivat kertoneet? Jokainen voi yrittää ratsastaa varsalla, jolla ei ollut kukaan ennen ratsastanut. Se onnistui Jeesukselta, koska hän hallitsee kaiken, jopa eläimetkin.
Nyt kansa toivoi hänestä kuningasta, vaikka fariseukset sanoivatkin: "Koko maaillma juoksee hänen perässään." (Joh. 12:19) Pappien nöyryytys huipentui siihen, että roomalaiset syyttivät rauhan häiritsemisestä farisuksia. Nyt oli tuli irti Jeesuksen ympärillä!
Koko viikon Jeesus tekee työtään ihmisten hyväksi, ja samalla papit ja hallitusmiehet miettivät kuumeisesti, miten raivata hänet tieltään. Jeesus nimitteli fariseuksia muutamilla terävilläkin nimillä, koska hänellä ei ollut enää aikaa puhua heille lempeästi, kuten hän puhui kansalle.
Lopulta torstai-iltana Jeesus syö pääsiäislampaan opetuslasten kanssa. Järjestelyt olivat mielenkiintoiset. Vesiruukkua kantava mies oli helppo huomata väen joukossa, koska vesiruukun kantaminen oli aina naisten työtä. Opetuslapset löytävät paikan ja vielä ennen ateriaa meidän Herramme ja Vapahtajamme sitoo liinan vyölleen ja pesee opetuslastensa jalat, kaikkien, myös Juudaksen. Sitten Juudas lähtee omalle tielleen, kavaltamaan Jeesuksen ja saa kolmekymmentä hopearahaa, juuri summan, joka on ennemminkin kirjoituksissa mainittu. Tämän tilaisuuden lopuksi Jeesus asettaa ehtoollisen sanat, jotka ovat ainoa merkkimme pääsiäisestä: Jeesuksen ruumis, meidän edestämme annettu, Jeesuksen veri, meidän edestämme vuodatettu. Tehkää tämä minun muistokseni!
Jeesus pidätetään, ja hän on vihdoinkin juutalaisten johtajien käsissä.Häntä pahoinpidellään ankarasti, hänen oikeudenkäyntinsä on juutalaisittain irvikuva, yöllinen ja laiton. Hänet tuomitaan ja ristiinnaulitaan kahden rosvon väliin. Kun hän antaa henkensä ja kuolee, vielä papit silmittömän vihan vallassa käskevät lyödä keihään hänen veriseen ruumiiiseensa. Varmuuden vuoksi! Jeesus ei voinut nähdä kuoleman toiselle puolelle, vaan hänen täytyi uskossa sanoa sanat: "Isä, sinun käsiisi, minä annan henkeni." (Joh. 19:30) Niin Jumalan Pojan sydän murtui ja pää lysähti rintaa varten. Jumalan Poika oli kuollut.
Mutta eivät asiat olekaan vielä kunnossa Jumalan kannalta. Jeesus on antanut uhrin, mutta sapatti on tulossa. Ruumiita ei voi jättää risteille sapatin ajaksi. Nyt astuu esiin Nikodemos, joka ei uskaltanut palvella elävää vapahtajaa, hän palvelee kuollutta; ottaa Jeesuksen pois ristiltä, pukee hänet liinavaatteeseen, laittaa liinankin kavoille, ja niin Jeesus haudataan hänen uuteen hautaansa, jossa ei vielä ollut ketään haudattuna. Ennustukset täyttyvät!
Hauta sinetöidään, ja roomalaiset karskit sotamiehet jätetään vartoimaan hautaa, etteivät opetuslapset vie ruumista pois, kuten ovat uhanneet. Toiset ristiinnaulitut kokevat sääriluiden murskaamisen, etteivät pääse pakoon, vaan kuolevat hitaasti verenhukkaan. Kun Pilatukselta pyydetään Jeesuksen ruumista, hänkin ihmettelee, onko hän jo kuollut. Näin oli, Jumala voi henkensä antaa ja jälleen sen ottaa.
Jeesus lepää Nikodemoksen haudassa sapatin pyhät hetket. Sitten varhain viikon ensimmäisenä päivänä tulevat naiset haudalle ja toteavat sen olevan tyhjän. Jeesus on noussut ylös, naiset vievät sanoman opetuslapsille, jotka ovat lukkojen takana. Kun sanoma viimein menee perille, miehetkin juoksevat haudalle ja toteavat saman tapahtuneen asian.
Ylösnousemuksen riemu täyttää opetuslapset ja kaikki Jeesuksen seuraajat siitä lähtien. Jeesus ei ole kuollut! Hän elää! Hän on elävä Herra! Hän on kuoleman voittaja! Hänen kauttaan meillekin on luvassa tulevaisuus ja toivo! Hänen haavoissaan me olemme parannetut, ja hänen armossaan on meille kyllin! Hän on luvannut tulla takaisin! Mikä riemu, kun saamme jonakin päivänä olla taas yhdessä hänen kanssaan. Siihen asti: Maranata!
Näin minä adventistina ymmärrän pääsiäisen tapahtumat ja merkityksen itselleni. Näin minä olen lukenut ne monesti Raamatusta, joten mikä olisi toisin? Mikä pitäisi olla toisin? Itse olen synnin egyptistä lähtenyt ja nyt palvelen Vapahtajaani ilolla. Se oli minulle pääsiäinen.
Olen hänen kuolemaansa kastettu, joten voin olla turvallisella mielellä ja palvella häntä. Voin myös osallistua jalkain pesusta ja ehtoollisesta, koska Jeesus sanoi: "Joka on kerran kylpenyt, riittää, että jalat pestään." Hän sanoi myös: "Tehkää tämä minun muistokseni." Kasteessa olen kylpenyt vedessä joka puhdisti minut. Se on vertauskuva pesosta, jonka perusteella todellinen puhdistajani on Jeesuksen veri.
Vanha elämäni upotettiin veteen, ja uusi elämä nousi esiin. Se on elämä Vapahtajani yhteydessä. Jalkainpesussa minä seuraan Vapahtajaani, joka ensimmäisenä otti palvelijan paikan ja pesi opetuslastensa jalat. "Joka tahtoo suurin olla, olkoon toisten palvelija."
Tarkoitatko, että vangittiin torstaina, kuoli perjantaina ja nousi haudasta sunnuntaina?
Oliko tuo päivien muuksi vaihtaminen sitten vain tuon yhden adventistin henkilökohtainen ajatus, vai onko sitä yleisemminkin liikkeellä adventisteissa?
Kirjoituksesi on pitkä, jotenka vastaan joihinkin kohtiin hieman kirjoitustasi lyhennellen!
>>Israelin kansa vietti pääsiäistä Egyptin orjuudesta vapautumisen merkkinä. Se oli happamattoman leivän juhla ja silloin teurastettiin virheetön uhrilammas, joka kuvasi Jeesusta Kristusta.>Jeesus teki paljon parannustekoja ja paransi myöskin sapattina, joka oli fariseusten erikoisen monilla säännöillä kuormitettu päivä.>Jeesus jäi kaupunkiin ja paransi sokean miehen ja taas sapattina, ja sitten hän lähti rauhallisemmille seuduille.>Hän puki ajatuksensa vertauksiin, joita kansa ymmärsi ja verhosi näin sanomansa. Näin johtajat eivät saaneet lisää aihetta syytöskiin.>Jokainen voi yrittää ratsastaa varsalla, jolla ei ollut kukaan ennen ratsastanut. Se onnistui Jeesukselta, koska hän hallitsee kaiken, jopa eläimetkin.>Opetuslapset löytävät paikan ja vielä ennen ateriaa meidän Herramme ja Vapahtajamme sitoo liinan vyölleen ja pesee opetuslastensa jalat, kaikkien, myös Juudaksen....
Olen hänen kuolemaansa kastettu, joten voin olla turvallisella mielellä ja palvella häntä. Voin myös osallistua jalkain pesusta ja ehtoollisesta, koska Jeesus sanoi: "Joka on kerran kylpenyt, riittää, että jalat pestään.">5. Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä liinavaatteella, jolla oli vyöttäytynyt.
6. Niin hän tuli Simon Pietarin kohdalle, ja tämä sanoi hänelle: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?"
7. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät".
8. Pietari sanoi hänelle: "Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani". Jeesus vastasi hänelle: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani".
9. Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, älä pese ainoastaan minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää".
10. Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki".
....meni jakeessa-(9)Pietarin ymmärrykseen heti!
Hän näytti ymmärtävän tuon ruumiin puhdistuksen hengellisen vertauskuvan merkityksen jakeessa -(10)!
Jeesus siis lähes aina käytti puheissaan ja ilmoituksissaan "kuvakieltä" =(vertauskuvia)!
Ja nytkin hän sitä juuri teki! Hän joka vastaanottaa vanhurskautuksen Jeesuksen sovitustyön perusteella, on hän Jumalan silmissä puhdas! MUTTA! Hän saattaa kuitenkin langeta ja menettää puhtautensa maallisessa vaelluksessaan! Ja langetessaan syntiin hän silloin tarvitsee uuden anteeksiantamuksen ja puhdistuksen tuon "tahraantuneen vaelluksensa" vuoksi!
Langettuun hän ei menetä uskoaan! Mutta tarvitsee "tahraantuneeseen" vaellukseensa uuden anteeksiantamuksen Jesuksessa!
Jakojenpesu merkitsee juuri tuota langennutta ja "tahraantunutta vaellusta"! Ja anteeksi ne saadaan vain uskoutumalla uudelleen Jeesukselle tunnustamalla syntisyytensä hänelle!
Jalkojen pesu on siis vain "vertauskuva" tahraaantuneesta vaelluksesta, johon puhdistus saadaan vain Jeesuksen kautta tunnustamalla hänelle syntinsä! Ymmärrätkö!?
Jalkojen pesu konkreettisesti on turha! Sillä se ei pese "velluksen syntejä" pois, niin kuin siis ei esim, kastekaan pese syntejä pois! Vaan sen tekee ainoastaan usko Jeesukseen, hänen golgatan uhrityöhönsä Uskon perusteella!
"Usko Herraan Jeesukseen ,niin sinä pelastut"!
"Usko Jeesuksen anteeksi antamukseen tahraantuneesta vaelluksestasi, niin sinä puhdistut uskon perusteella"!
Rukoilen Jeesukselta ymmärrystä ,että ymmärsit mitä kirjoitin!
Rakkain ja siunaavin terveisin!
Toiv, Jeesukseen "upotettu"! ~
Kirjoitat:
---
*Jeesus "rikkoi" juutalaisten perinteisiä sapatin säädöksiä, niin parantamisen kuin kulkemisenkin taholta =(sapatin matka, jolloin sai kulkea vain n` 1.km)-jolla hän haluaa osoittaa ,että sapatti on vain ihmisen vapautta rajoittava tekijä!*
---
Minusta tässä menet harhaan.
Alussa sapatti oli päivä jolloin ihmisellä oli mahdollisuus seurustella Jumalansa kanssa. Sitten aikojen kuluessa ihmiset "parantelivat" sapattia ja sen viettoa - mennen yli sen mitä kirjoitettu oli. Näin siitä vapauden päivästä olikin tullut taakkojen ja säännösten päivä - rasite.
Jeesus teki asioita joita juutalaiset eivät sallineet sapattina tehtävän. Näin Jeesus osoitti miten he olivat sumentaneet sapatin alkuperäisen tarkoituksen ja parantamalla sairaita - ja monilla muilla tavoilla - Jeesus osoitti mihin tarkoitukseen sapatti todellisuudessa oli tarkoitettu. Jeesus palautti sapatin alkuperäisen tarkoituksen ja kumosi ihmisten tekemät rajoitukset ja määräykset jotka eivät kuuluneet Jumalan alkuperäiseen sapattiin.
Raamattu kertoo että Jeesuksella oli yksi tapa. "... ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan."
Kiitos vastauksestasi. Luulen, että ymmärsin sanomasi. Ehtoollistilaisuuksiin monesti osallistuneena olen kokenut jalkainpesun kuitenkin siunaavana, vaikka se onkin ollut ihan konkreettinen toimitus. Sitä kokemusta ei osaa sanoin kuvailla, koska ne eivät riitä. Vaikka toimitus ei ole aito ja alkuperäinen, toiselle palvelusta tekevähän ei ole Jeesus itse, vaan syntinen ihminen, se silti tuo hyvin esille sen kokemuksen, joka opetuslapsilla todellisesti oli. Se tuo mieleen elävästi sen, että minun Herrani ja Vapahtajani teki sen opetuslapsilleen. Minä en matki Jeesusta, vaan teen hänen esimerkkinsä mukaan palveluksen toiselle kanssakulkijalleni.
Itse ehtoollinenkin voidaan jakaa syntisin käsin, ja silti siinä palvelee ihmistä luomakunnan Herra tässä palvelijassa. Hän taivaan kuningas alentui lattialle pesemään myös opetuslasten jalkoja. Opetuslapset etsivät katseellaan vain palvelijaa auttamaan nolosta tilanteesta, eikä kukaan aikonutkaan alentua moiseen.
Kaksi lausetta tukemaan ajatustani: "Minkä teette yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen teette minulle." Marian tavoin palvelemmme Jeesusta ja toinen toistamme pesemällä toistemme jalat. Tämä toimitus on myös muistutus siitä, että "joka tahtoo suurimmaksi tulla, olkoon kaikkien palvelija". Tämä tehtävä on mielestäni nimenomaan nöyryyden palvelus, jonka syvällisyyttä ei ehkä kovin hyvin aina itsekään ymmärrä. Kuitenkin osallistuminen ehtoolliseen ja sitä edeltävään jalkainpesuun on minulle siunaava ja rakas asia. Syntisenä jalat rähjääntyneinä koen juuri sitä tarvitsevani.
>>Kirjoitit-
>>Raamattu kertoo että Jeesuksella oli yksi tapa. "... ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan.">Apt.20:7 "Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka".
"Viikon ensimmäinen päivä" on nykyinen sunnuntai!
Ja juuri tuona päivänä he alkoivat viettämään yhteistä "leivänmurto tilaisuuttaan"! Ja myös juuri siksi koska se kuuluu "uuteen liittoon" joka on siis - UUSI! Ei siis vanha ,joka taasen kuuluu vanhaan juutalaiseen lakiliittoon jossa ulkoisesti nuodatettiin lain kirjainta!.
Kristuksessa olemme "hengen uudessa tilassa", uskon perusteella!
>>Room. 10:4
"Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo".
>>Kirjoitat-
>>Kiitos vastauksestasi. Luulen, että ymmärsin sanomasi. Ehtoollistilaisuuksiin monesti osallistuneena olen kokenut jalkainpesun kuitenkin siunaavana.
"Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. - Joh. 13: 14-15
Upotettu kirjoitti: "Jumalanpalvelushan ei perustu "tunteeseen", vaan Jumalan Sanan eli =(Jeesuksen) seuraamiseen!"
AMEN!
Vaikka ymmärsinkin, mitä tarkoitit, ei se silti edellytä, että minä tekisin niinkuin sinä neuvot. Minä uskon Jeesuksen sanaan ja teen sen mukaan. Ymmärtää voi hyvin toisenkin ajatukset, mutta jokainen tehköön niinkuin mielessään päättää.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000013&posting=22000000006023296
>>Apt.20:7 "Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka".
Niin, tuosta, mikä oli tässä kerrottu viikon ensimmäinen päivä, on keskusteltu paljon ja keksitty monia selityksiä.
Vuorokausihan vaihtui Raamatullisen laskutavan mukaan auringon laskiessa.
Jos tarkastelemme ihan niin kuin kirjoitettu on:
"Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää. Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, puhui koolla oleville, ja puhe pitkittyi puoleenyöhön saakka."
- Sapatin mentyä, -siis lauantai-iltana auringon laskun jälkeen...
- viikon ensimmäisenä päivänä, -lauantaina auringon laskun jälkeen...
- Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, -Paavali, jonka sunnuntai päivänä oli määrä jatkaa matkaansa...
- puhe pitkittyi puoleen yöhän saakka, -kun he olivat olleet sapattikokouksessa, olivat he vielä halunneet jatkaa keskusteluaan, koska Paavali oli seuraavana päivänä, sunnuntaina, lähdössä matkalle...
Mitä tulee "leivänmurto tilaisuuteen" usein sillä tarkoitetaan ehtoollista, ei kuitenkaan aina, mutta tässä tapauksessa todennäköisesti. Olihan Paavali lähdössä pois.
Mitä tulee taas opetuslasten Jumalanpalvelusmuotoihin, he noudattivat Jeesuksen esimerkkiä siinä.
Taidat muistaa väärin, sillä ainakin kirkkokuntamme (Adventtikirkon) opetuksen mukaisesti ymmärrämme Jeesuksen ristintapahtumien olevan täsmälleen juuri niillä paikoilla kuin se ymmärretään ev.lut. kirkossakin.
Minäkin olen kuullut, että joku on puhunut esim. näillä nettifoorumeilla jostain maanantaista tai tiistaista Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä, mutta meille adventisteille sellainen on täysin vierasta.
Ainoa ero mikä tässä kohden nousee esille, on nykyisen suomalaisen kalenterin eroavaisuus raamatulliseen viikkojärjestykseen.
Harvat ehkä enää muistavat, että v. 1973 tehtiin suomalaiseen kalenteriin/almanakkaan ns. standardointimuutos, jolla puututtiin vuosituhansia vanhaan viikkojärjestykseen.
Se aiheutti sen, että maamme kansa uskoo tänä päivänä Jeesuksen ylösnousemuspäivän, sunnuntain olevan viikon 7. päivä, kun se Raamatun mukaan on viikon 1. päivä, sunnuntai - vrt. Luuk. 24:1, 2 "Mutta viikon ensimmäisenä päivänä anivarhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta."
Uskomme siis, että Jeesus todellakin ristiinnaulittiin ns. valmistuspäivänä eli perjantaina ja että hän oli todellakin täysin kuolleena haudassa Sapatin eli lauantain ja nousi kuolleista viikon 1. päivänä Raamatun mukaan eli sunnuntaina.
Näinollen vain me adventistit enää uskomme, että tuo pääsiäisajan sunnuntai, joka oli Jeesuksen ylösnousemuksen päivä, on viikon 1. päivä edelleen, sillä me emme anna mitään arvoa tälle ihmisen tekemälle viikkojärjestyksen muutokselle, emmekä tunnusta sitä.
Itseasiassa se tehtiinkin vain työ- ja liikekalenterimuutokseksi - ei uskontoon vaikuttavaksi.
Mikäli haluat saada oikeata tietoa maailmanlaajuisesta kirkkokunnastamme, adventisteista ja heidän opetuksestaan, niin löydät sitä osoitteesta: www.adventtikirkko.fi