Jos ette usko, lukekaa tämä:
http://www.dailymail.co.uk/columnists/article-3412616/How-Labour-turned-London-foreign-city.html
http://www.dailymail.co.uk/columnists/article-3412616/How-Labour-turned-London-foreign-city.html
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Näkyy siinä ekassa kuvassa oikealla, joku varmaan muistisairas valkoinen vanhus ihmettelemässä olinpaikkaansa.
Miettii vain että "olenkos mä taas irakissa, eikös siitä ole 50 vuotta kun siellä kävin lomalla..."
Hyvä linkki.
Tuollainen etnopainajainen on unelmoijien märkä uni.
Eikä siinä niin kauaa mene kun Helsinkikin näyttää tuolta.
Kävin Lontoossa vuonna 1981 kun se vielä oli brittiläinen. Onneksi tulin käyneeksi tuolloin. Nyt ei einää tarvitse mennä koska Lontoo on suurmatula.
Mene itikseen, siellä ei ole muita kuin mutakuonoja.
Pistäkää aloitusta jakeluun mahdollisimman laajalle tuttavillenne jne.
Mielenkiintoista Daily Mailin jutussa oli se, että Lontoon teki monikulttuuriseksi työväenpuolue. Valkoihoisia brittejä on kaupungin asukkaista alle puolet. Suurimpia roistoja näyttävät olevan somalit vapaasti suomennettuna.
Hemmetin hyvä artikkeli. Luen sen vielä toiseen kertaan oikein ajatuksella.
Meilatkaa juttu myös kansanedustajille joita tunnette. Ne eivät tiedä mitään multikutin ongelmista.
Minäkin vietin pari keväistä viikkoa Lontoossa v. 1991. Hieno kaupunki. Voit kuljeskella yön pimeinä tunteina missä vaan eikä kukaan uhannut enkä liioin havainnut mitään muutakaan uhkaavaa tai pelottavaa. Ainoat hiukan pelottavat olivat joka lauantaisten jalkapallo-ottelujen jälkeen fani-porukoiden möykkääminen maanalaisissa ja asemilla. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut vaikka kävelin heidän ryhmiensä keskuudessa. Kerrassaan upea kaupunki tuolloin.
2014 olin jälleen eikä enää tullut mieleenikään lähteä Lontoon kaduille. Kaupunki on menettänyt jotain korvaamatonta sen perimmäisetä olemuksesta.
Tämä pätee Tukholmaan jossa asuin aikoinaan yli 10 vuotta. silloin 80-luvulla voit seikkailla vaikka läpi yön Tukholman kaduilla ilman mitään incidenttiä. Samaa ei voi enää kuvitella tekevänsä vaan järkevintä on pysyä poissa kaduilta pimeän tullessa.
Pitäisiköhän nämä unelmoijat laittaa yöllä kävelemään Tukholman, Lontoon tai Berliinin kaduille, ja kysellä sen jälkeen että vieläkö unelma elää?
Minä asuin Tukholmassa eräässä lähiössä 70-80 luvulla ja oli rauhallista ja en koskaan pelännyt mitään. Silloin tosin alkoi näitä matuja tulla kiihtyvällä vauhdilla. Sille alueelle tuli Turkkilaisia perheitä. Mutta siihen aikaan kaikki laitettiin töihin, kun silloin oli töitä ja myös asuntoja. Nyt sama alue on matujen valtaama ja ei sinne kukaan jolla on itsesuojeluvaisto, halua mennä....
Monikulttuurihullutus on vallannut jokaisen Euroopan maan. Paitsi että tosiasiassa Euroopasta ei ole tulossa monikulttuurinen vaan kaksikulttuurinen. Yhtäällä on ikääntyvä kantaväestö ja toisaalla nuori muslimiväestö, ja siinä kaikki. Minneköhän kynnelle kykenevät kantaeurooppalaiset voisivat paeta kun rauhan uskonto aloittaa toden teolla väkivaltaisuudet muuta yhteiskuntaa vastaan... Kenties Australiaan? Tai Kanadaan? Vai olisikohan joku Itä-Aasian maista hyvä kohde?
monikulttuurisuus on tehnyt tuhojaan ihan jokaisessa länsimaassa. Esimerkiksi Australian meininki näyttää melkolailla samanlaiselta kuin Euroopassa. Tässä paikallislehden tekemä mielenkiintoinen raportti Sydneyn islamisaatiosta:
http://www.dailytelegraph.com.au/news/nsw/last-drinks-in-lakemba-tim-blair-takes-a-look-inside-sydneys-muslim-land/news-story/10ff3f32ee52998fb7b5ba44fc4ab62f
Omasta mielestäni paras ratkaisu on pysytellä kotimaassaan ja omalla asuinalueellaan, jos tilanne ei muutu täysin hengenvaaralliseksi, ja yrittää herätellä kanssakansalaisiaan vastustamaan monikulttuurisuuden nimellä etenevää islamisaatiota. Emme voi loputtomasti paeta, vaan jossain vaiheessa islamin uhka on kohdattava, torjuttava ja tuhottava, vaikka harvat ovat valmiina niin tekemään.
Kyllä islamvastaisuus kasvaa kun tieto muslimien hulluudesta leviää.
Ei Lontooseen kannata enää matkustaa koska ei siellä ole enää aitoa brittikulttuuria vaan globaalia sekametelisoppaa.
Totta.
"Who cares if the city is not ethnically British? This is the 21st century."
-näin siellä alimpana toteaa Torontosta oleva kirjoittaja..tämähän on nykyaikaa.
Helppo se sieltä cänädästä on huudella. Joku jota asia todella koskee kommentoi:
"We lived in Slough but moved out. Our grandson was the only white British child in his class. He now goes to a school in Somerset. We have moved back to England!!! So many other towns and cities overrun. A FACT."
Mahtialoitus.
Kannattaa tosiaan lukea myös jutun kommentteja. Huomatkaa kuitenkin, että "suosituimmiksi" kommenteiksi on manipuloitu pari virallista monikulttuurilinjaa puoltavaa mielipidettä. Manipulaatio käy täysin ilmeiseksi kun vertaa niiden saamia peukutusmääriä kaikkiin samoihin aikoihin lähetettyihin muihin kommentteihin ja niiden mielipidejakaumiin. Jollakulla on siis pelko perseessä. Kaikista muista kommenteista ja niiden saamista äänistä käy täysin selväksi kansan mielipide asiasta.
Artikkelissa tuodaan hyvin esiin myös se, kuinka ihmissalakuljettajat houkuttelevat valheellisilla lupauksilla nämä ihmiset lähtemään Lontooseen mutta kun he pääsevät sinne, käytettyään kaikki säästönsä, he ovat yhä velkaa salakuljettajille jotka usein myös tietävät missä heidän perheensä oleskelevat. Nämä huijatut ihmiset elävät Lontoossa käytännössä orjina. Poliitikot ovat tasan tarkkaan tietoisia tästä orjakaupasta, hehän sitä pyörittävät.
The agents explain how to take full advantage of the UK.‘London is a country of rights,’ they say. How very true! If you tell the correct story, they are informed, ‘you will never be sent home’.
And yet, when migrants manage to reach the UK, they all have to pay back the people-traffickers who got them here.
Indeed, it is this debt, sometimes with interest rates of 100 per cent, that lies behind the often appalling working conditions they are forced to accept.
This is the simple fact that the immigration lobby ignore — with appalling consequences for the migrants concerned.
Typical of the views of those Judah met was someone who said: ‘I thought the money would be growing on trees. Six months later, I was crying myself to sleep. I was homeless.’
A Roma violin player in a tunnel beneath Park Lane explains what this means.
‘We’re all here to beg, to work off our debts. We give the enforcers all the money. They told us to come here. But we are never going to make back the loans they gave us to come here. We’re trapped.’
He explains that the people-traffickers are a constant threat to the children migrants have left behind in places such as the Romanian city of Slobozia. Defiance could bring brutal retribution on those they love.
Judah quickly learns that the people who make it here are ‘virtual slaves’. And it is the same wherever he goes. In a hotel laundry room, Africans curse the tricksters who brought them here on counterfeited visas and passports.
A Ghanaian came on a student visa with plans to set up an international business. All he wanted, he said, was to wear a suit and work in an office.
Yet the traffickers never told him what would happen when he tried to work as an illegal migrant.
He used up his savings of five years in a matter of months. Instead of running his own business, he stacks shelves in a warehouse.
Frustrated, angry and exhausted, he knows he has ruined his life. He can never escape, never get home to his children, because his low wages mean he cannot imagine ever paying off his debt.
There is a whole illegal city in London of several hundred thousand people, and nearly half of them are thought to have arrived after 2001.
This is a city hidden from official statistics, but not hidden from employers who take on the workers, no questions asked, through agencies.
Pistäkää kiertoon hyvää aloitusta.