Totuus Kuhlmey-osastosta kuten Luftwaffesta yleensäkin oli vuonna 1944 että varsinkin itärintamalla suurin osa sen lentäjistä oli varsin vähäisellä kokemuksella varustettuja. Luftwaffen tappiot eteenkin RAF:ia ja USAAF:ää vastaan kasvoivat niin rajusti vuonna 1943 että sillä alkoi olla pula hyvistä lentäjistä. Niitä alettiin siirtää itärintamalta länteen ja samalla Luftwaffen itärintaman yksiköt alkoivat vaikuttaa pikemminkin koulutusyksiköiltä. Vain lähinnä Stab-osastot miehitettiin yli kuuden kuukauden sotakokemuksilla oleville lentäjiää. Muuten yksiköt olivat melko kokemattomilla lentäjillä miehitettyjä.
Lukekaapa seuraava Williamson Murrayn laaja tutkimusmateriaali Luftwaffen vaiheista 1939-45 ja siitä tuhosta mikä sitä kohtasi eteenkin vuodesta 1943 lähtien. Luftwaffe oli kaikkea muuta kuin hyvin koulutettujen kovatasoisten lentäjien voima eteenkin sodan kahden viimeisen vuoden aikana.
http://www.ibiblio.org/hyperwar/AAF/AAF-Luftwaffe/AAF-Luftwaffe-6.html
Lukekaapa seuraava Williamson Murrayn laaja tutkimusmateriaali Luftwaffen vaiheista 1939-45 ja siitä tuhosta mikä sitä kohtasi eteenkin vuodesta 1943 lähtien. Luftwaffe oli kaikkea muuta kuin hyvin koulutettujen kovatasoisten lentäjien voima eteenkin sodan kahden viimeisen vuoden aikana.
http://www.ibiblio.org/hyperwar/AAF/AAF-Luftwaffe/AAF-Luftwaffe-6.html
Vastaukset 8
Vanhimmat
"In July 1944, Luftflotte 3 discovered that with few exceptions, only Gruppen and Staffelen commanders had more than six months' operational fighter experience. A small number of other pilots had up to three months' experience, while the bulk of available pilots had only between eight and thirty days' combat service. All of these factors by 1944 had become mutually reinforcing. The declining skill of German fighter pilots pushed up the level of attrition taking place, which increased the demand that the training establishment turn out more pilots. The viciousness of the circle received its final impetus and the Luftwaffe its death blow when the May attacks on German petroleum sources robbed the training program of the fuel needed to produce new pilots.
CONCLUSION
All of the factors that had worked against the Luftwaffe in the early periods of the war and that had slowly worn away its strength came together to destroy it as an effective force in the period from September 1943 through March 1944. By refusing to recognize the full nature of the threat, the Germans placed their air force in a hopeless situation. The Luftwaffe did manage to make a remarkable recovery in its ability to defend Germany from night attack, but that tactical victory did little to change the war's course. However, despite such tactical victories, the steady, wearing, and growing pressure of the daytime American bomber and fighter offensive destroyed the German fighter force. There were no decisive moments or clear-cut victories. Rather, the American pressure put the German fighters in a meat grinder battle of attrition both in terms of pilots and of matériel. It was the cumulative effect of that intense pressure that in the final analysis enabled the Western Powers to gain air superiority over Europe; that achievement must be counted among the decisive victories of World War II. "
Kuten noista voitte itse lukea oli vuonna 1944 Luftwaffe romahtanut jo tasolle jossa suurimmalla osalla lentäjistä oli suhteellisen vähäinen kokemus sotalentäjänä olosta. He tulivat tuhoontuomittuun organisaatioon heikolla lentokoulutuksella (usein vain 100 lentotuntia kun länsiliittoutuneiden koulutus oli yli 400 tuntia ja sillä koneella jolla hänen piti myös lentää). Osa Kuhlmeyn lentäjistäkin oli itseasiassa vasta oppilaita. Vain muutamilla heistä oli pitkä kokemus.
Jopa Luftwaffen lento-ohjelma antoi vuonna 1944 enää vain 120 lentotuntia uusille lentäjille. Polttoainepulan vuoksi näihinkään lukemiin ei päästy. Suomen taivaalla lensi pilotteja joiden kokemus on varsin heikkoa. Jos viitsitte katsoa kuvioita niin erityisen surkea oli lentäjien koulutus taistelukoneella: ehkä vain 10-15 tuntia ohjelman mukaan. Muutaman "ässän" lisäksi Luftwaffen yleisilme oli heikosti koulutettu uusi lentohenkilöstö. Ja juuri heidät lähetettiin oppimaan sotaan itärintamalle.
http://www.ibiblio.org/hyperwar/AAF/AAF-Luftwaffe/tables/AAF-Luftwaffe-LXX.jpg
Osasto Kuhlmeystä on kirjoitettu kirja, josta selviää osaston toiminta ja henkilöstö varsin hyvin.
vai myytit murtuvat...
Oletko elänyt tynnyrissä koko ikäsi?
Avaaja on arvatenkin taas katkeroitunut Tarkkispoika, jonka vakioinhokkilistaan kuuluvat:
- Karjalan evakot
- pohjalaiset ja pohjalaisuus kaikissa muodoissaan
- Suomen armeija ja sen saavuttamat torjuntavoitot
- Suomen säilyminen itsenäisenä
- Viron itsenäisyys ja ERO neukkulandiasta!
- Saksan armeijan suoritukset toisessa maailmansodassa
- Viron vaurastuminen itsenisyyden aikana
JA KAIKEN KRUUNASI Neuvostoliiton romahdus 1991!
TÄTÄ KATKERUUTTA TARKKISPOIKA PURKAA SÄÄNNÖLLISESTI PALSTALLA! LISÄKSI Tarkkis yrittää määrävälein voittaa toista maailmansotaa uudelleen, jolloin hänen vihansa kohteena ovat joko torjuntavoitot, Lento-osasto Kuhlmey tai saksalaisten ilmavoitot!
Tuskinpa sinä osaat lukea.
"In the five months of the Battle of Berlin, Harris' forces lost 1,128 aircraft, nearly all four-engine bombers. These losses were only marginally above the 813 bombers lost during the Battle of Hamburg and the 923 lost during the Battle of the Ruhr."
Samasta linkistä luettua. Ei kait sakuista ja Luftwaffesta ollut mihinlään...