Monologin tarkoitus

Monologi on näyttämötaiteessa käytetty termi yksinpuhelulle. Siinä yksi henkilö suuntaa yleisölle pidemmän vuorosanajakson. Näyttelijä voi myös puhua kuin itsekseen tai jollekin toiselle henkilölle, joka ei ole paikalla. Termi tulee kreikan sanoista mono (yksi) ja logos (sana).

Monologi on yksinpuhelu, teksti joka on kirjoitettu yhdelle esiintyjälle. Monologeiksi kutsutaan myös yhden näyttelijän näytelmiä. Monologien muodot voivat vaihdella suuresti: jotkut monologit ovat tajunnanvirtaa tai tekstifragmentteja, toiset taas kertomuksen muotoon kirjoitettuja esityksiä. Monologiin voi sisältyä ”sisäiskatsoja” - eli teksti voi olla suunnattu yleisölle, jumalalle tai tietylle roolihenkilölle, tai sitten monologi voi olla roolihahmon yksinäistä pohdintaa – sitä ei siis ole suunnattu kenellekään muulle. Tällä perusteella monologit voidaan jakaa ulkoisiin tai sisäisiin.

Kuuluisia monologeja ovat Shakespearen Hamletin monologi isänsä haamun ilmestyttyä ("ollako vai ei olla") ja hautausmaamonologi, jossa hän pitelee entisen ystävänsä pääkalloa.