Joko täältä pääsee pois?

suvakkionvajakki kirjoitti:

Sotaveteraani, 92,5-vuotias, herää aamuvarhain, pukee ylleen monta kerrosta vaatetta, sillä vuokrayksiö on vetoinen ja kylmä. Nappeja ei reuman vuoksi saa kiinni. Alkutalvesta lattialla oli 4, pöydällä 14. Huoltomies kävi tukkimassa reikiä seinässä, lämpötilat nyt 10 ja 17. Kotihoidosta käydään kerran viikossa, silloin tuodaan lääkeliuska, jota veteraanin on vaikea avata. Nivelreuma on runnellut raajat. Useiden kaatumisten seurauksena ne ovat jäykistyneet asentoihin, joilla ei enää purkkeja avata, eikä saksia käytetä. Varpaat reuma on rutistanut ruttuun ja jalkapohjiin reuma on iskenyt pistävät luupiikit.
Sydän-, reuma-, kilpirauhaslääkkeiden yhteisvaikutus juuri tällä vanhuksella on mysteeri. Reumalääke vaihdettiin 8 vuotta sitten ja siitä alkaen pappa on raapinut kutisevaa päälakeaan, yksikään lääkäri ei kirjoita lähetettä ihotautilääkärille. Maallikko lukee Pharmaca Fennicasta lääkkeen aiheuttavan iho-oireita. Kun tästä puhutaan vaihtuville lääkäreille, vastaus jää saamatta. Näkökyky on iän myötä heikentynyt - sekin vaikuttaa toistuviin kaatuiluihin,
Vuosi sitten vanhuksen luona kävi veteraaniavustaja kerran viikossa, 2,5 tunnin ajan. Kävivät rollaattorin kanssa kaupassa yhdessä, joivat tultuaan kahvit. Vuosi sitten jaksoi käydä kerran viikossa Kustaankartanolla tapaamassa muita iäkkäitä ja ruokailemassa yhdessä. Iloitsi näistä palveluista, vaikka maksoivatkin pienestä eläkkeestä jonkin verran.
Tämän vuoden alusta veteraaniavustaja katosi. Sotaveteraaniliitosta tuli kirje organisaatiomuutoksista, ei selvää vastausta jatkuuko palvelu. Kotisairaanhoito käy kerran viikossa tuomassa lääkkeet. Lapset tuovat ruokaa. Veteraani on huolissaan hoitajien jaksamisesta: - Kovin uupuneilta näyttävät.
Palvelumuotoja on kokeiltu aiemmin: taksisopimuksen sopiminen oli pitkä ja 4-sivuinen proseduuri, jonka jälkeen veteraani ei osannut sopimusta hyödyntää. Sopimus solmittiin myös ruokakauppaan, mutta vanhukselle on vaikea muistaa puhelimeen kertoa, mitä tarvitsee. Kumpaakaan palvelua ei siis käytetty. Tilasi itse taksin päästäkseen pankkiin, jossa on vierailtava klo 10-13 välillä saadakseen käteistä rahaa. Nyt ei enää jaksa.
Vanhus on laihtunut lyhyessä ajassa 10 kiloa, ruoka ei maistu. Yksin, kylmässä, kaatuilujen aiheuttamat kivut seuranaan.
Torstaina lääkärin vastaanotolla olivat veteraanin lisäksi hänen molemmat lapsensa ja kodinhoitaja. Lääkitys tapissa, mitään ei voida tehdä. Lääkäri määräsi masennuslääkkeen. Ainoa jäljellejäänyt ratkaisu, todettiin.
Helsingin kaupunki kohtelee erityisen julmasti veteraanejaan. Veteraani haaveili paikasta Kaunialassa. Kävi ilmi, että sinne pääsevät vantaalaiset, mutteivät helsinkiläiset. Helsinkiläisille veteraaneille ei ole muuta erityispalvelua kuin Veteraanitalo, jossa veteraani saa asua edullisesti vetoisessa yksiössään. Talossa on hissi, mutta painavat ja raskaat ovet sekä korkeita kynnyksiä, jotka vaikeuttavat rollaattorin kanssa liikkumista.
Mies, joka puolusti Suomen turvallisuutta, kokee nyt itse suurta turvattomuutta. Mies, joka uurasti pokasahan, hitsipillin, metallileikkurin ja talonmiehen lumilapion kanssa Suomen yhdeksi vauraimmista maista, ei saa yhteiskunnalta apua nyt, kun sitä tarvitsee. Montaa rintamasotaveteraania ei enää ole jäljellä. Tämäkään mies ei enää kauan jaksa. Hellä, kiltti mies on haaveilee kuolemasta, jotta pääsisi rasittamasta ketään, etenkään lapsiaan ja lapsenlapsiaan.
Tiina ja Jaakko Koskinen

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä