Ei mitään kuoleman jälkeen

Sielukkuus on kuolemanpelkoa!

Uskovaiset pitävät omaa itseään niin arvokkaina, että eivät suostu katoamaan edes kuollessaan. Kuolemanjälkeisen elämän pohtiminen on ainoan elämän haaskausta.

Toki nuo OBE-hommat ovat mielenkiintoisia mutta kuitenkin subjektiivisia kokemuksia. Aivot eivät edes osaa erottaa näkemäänsä siitä, mitä mielikuvitus tuottaa--> yksinkertaistettuna samat osat aivoista aktivoituu silloin, kun sinulle näytetään kuvaa kalasta ja kun silmät suljettuna/peitettynä mietit kalan kuvaa.

En jaksa seikkaperäisesti näistä kirjoittaa, sillä en usko kenenkään ajattelun muuttuvan-eikä tarvitsekaan. Haluan vain mielenkiintoisesta aiheesta keskustelua. Puolesta tai vastaan mutta toivottavasti hyvässä hengessä :)

Kyllä ne OBE-kokemukset aika samanlaisia tuntuvat olevan. Niissä esiintyy myös aistien terävöitymistä ja esim. 360 asteen näkökyky, joka on aika hurja juttu sekin. Tietoisuustutkijatkin kehittelee nykyään teorioita siitä, että tietoisuus kykenisi operoimaan fyysisen kehon ulkopuolellakin. Jotain näkymätöntä energiaa se varmaan onkin. Materian maailmassa operoidaan kuitenkin materian ehdoilla ja siksi vaikuttaisi siltä, että tietoisuus syntyisi materiassa.

Hyvä, että haluat keskustella avarakatseisesti näistä asioista, se ei ole aina itsestäänselvää näillä keskustelupalstoilla. Moni kaivaa itselleen juoksuhaudan ja huutelee sieltä "totuuksiaan".

On tämä elämä vaan niin ihmeellinen asia, että minun on ainakin aika vaikeaa uskoa siihen, että olemme vain biologisia koneita. Meillä on tietoisuus, äly, tunne-elämä, ymmärrys, viisaus ja vaikka mikä! Ja tämä kaikki ilmeisesti sen takia, että voisimme kokea hengen evoluution. Vähän kuin pelaisi roolipeliä, jossa hahmo kehittyy kokoajan vähän paremmaksi. Nämä pelit saattavatkin olla melko lähellä sitä ideaa mikä elämänkin takana on. Jännä nähdä mihin suuntaan tämä kaikki oikein kehittyy.
Tuleeko jossain vaiheessa raja vastaan. !800-luvun lopulla joku patenttivirkailija totesi, että kaikki merkittävät keksinnöt on jo keksitty. Kuinka väärässä hän olikaan...

näin.taas kirjoitti:

Kyllä ne OBE-kokemukset aika samanlaisia tuntuvat olevan. Niissä esiintyy myös aistien terävöitymistä ja esim. 360 asteen näkökyky, joka on aika hurja juttu sekin. Tietoisuustutkijatkin kehittelee nykyään teorioita siitä, että tietoisuus kykenisi operoimaan fyysisen kehon ulkopuolellakin. Jotain näkymätöntä energiaa se varmaan onkin. Materian maailmassa operoidaan kuitenkin materian ehdoilla ja siksi vaikuttaisi siltä, että tietoisuus syntyisi materiassa.

Hyvä, että haluat keskustella avarakatseisesti näistä asioista, se ei ole aina itsestäänselvää näillä keskustelupalstoilla. Moni kaivaa itselleen juoksuhaudan ja huutelee sieltä "totuuksiaan".

On tämä elämä vaan niin ihmeellinen asia, että minun on ainakin aika vaikeaa uskoa siihen, että olemme vain biologisia koneita. Meillä on tietoisuus, äly, tunne-elämä, ymmärrys, viisaus ja vaikka mikä! Ja tämä kaikki ilmeisesti sen takia, että voisimme kokea hengen evoluution. Vähän kuin pelaisi roolipeliä, jossa hahmo kehittyy kokoajan vähän paremmaksi. Nämä pelit saattavatkin olla melko lähellä sitä ideaa mikä elämänkin takana on. Jännä nähdä mihin suuntaan tämä kaikki oikein kehittyy.
Tuleeko jossain vaiheessa raja vastaan. !800-luvun lopulla joku patenttivirkailija totesi, että kaikki merkittävät keksinnöt on jo keksitty. Kuinka väärässä hän olikaan...

Lue lisää

Tokihan melko tuoreessa tutkimuksessa havaittiin myös, että esim. henkilöiden, jotka tekevät ryhmätyötä/ käsittelevät yhteistä ongelmaa niin heidän aivoimpulssit näyttäisi synkronoituvan "samaan tahtiin". Aivot ovat hurjan monimutkaiset ja on paljon asioita, joita emme tiedä/ymmärrä(vielä) mutta varmasti tulevaisuudessa kyllä.

Itse pidän meitä toisaalta vain "biologisina robotteina" mutta en ymmärrä miten ihmeessä ihmiset, jotka uskovat sieluun/henkimaailmaan/Jumalaan kokevat sen jotenkin vievän arvoa elämältä tms.
Päinvastoin mielestäni elämän hienous ja kauneus vain korostuu.

Itse en nyt niin kauheasti uskontoihin usko. Totuutta ei voi niistä yksikään omistaa. Onhan niissä kauniita rituaaleja ja lohduttavia sanoja, perinteitä joita me ihmiset kuitenkin tarvitsemme.

Jos nyt verrataan tätä eloamme siihen roolipeliin, niin näyttäisi siltä, että olemme "eri tasoilla" suhteessa toisiimme ja alemmilla tasoilla mennään enemmän massan mukana, kuin ollaan yksilöllisiä. Uskotaan ehdottomasti johonkin ideologiaan tai uskontoon. Saman mieliset löytää aina toisensa ja kyllä jokainen tarvitsee aina jonkinlaista yhteisöllisyyttäkin.

Olimmepa robotteja tai emme niin suhtautumisemme elämään voi silti olla ihan samanlainen. Voimme kunnioittaa elämää tai olla kunnioittamatta. Me voimme myös olla yleviä ja sankarillisia ja saamme siitä suuren tyydytyksen. Kaikkihan rakastavat sankaritarinoita ja kukapa ei haluaisi olla sankari itsekin. No, mehän olemme jo tavallaan kaikki oman elämämme sankareita. Itsekään en ole täysin varma sielun olemassaolosta ja sen perusteella jokainen näkemys pitää ottaa huomioon. On mulla muutama kokemus jotka vahvasti viittaavat siihen suuntaan, että maailmassa on ihmistä suurempia "voimia" ja henkiolentoja. Ei kaikki uskontojen jututkaan siis tartte mitään huuhaata olla. Pitää löytää ne helmet sieltä kaiken muun seasta. Jos totuus olisi hyvin helppo löytää, elämämme olisi luultavasti paljon tylsempää, ehkä meillä ei olisi vapaata tahtoakaan. Enkä usko, että vapaan tahdon käyttäminen tuhoaisi meidät, se vain laskisi tilapäisesti tasoamme. Ja sekin koituisi lopulta vain meidän parhaaksemme.

Hieno juttu, että koet elämän hienona ja kauniina. Se mihin uskoo tai on uskomatta on silloin aika yhdentekevää. ;)

"Kyllä niin sielusta sieppaa tällaiset päätelmät, joissa ei ole mitään järkeä. Etkö ole sisäisesti tuntenut kipua tai ahdistusta? Entä kylmiä väreilyjä tai huonoa omaatuntoa? Miksi uskovat puhuvat sisäisestä rauhasta ja onnesta jonka ovat saaneet uskoon tultuaan? Miksi sielunvihollinen myös laittaa jotkut tänne kirjoittamaan, ettei olisi helvettiä tai taivasta?"

kyllä minäkin tunnen, ei siitä toki ole kysymys. Uskovat saavat "sisäisen rauhansa" uskostaan tietenkin siksi, että saavat perimmäisiin kysymyksiin valmiiksi pureskellun vastauksen absoluuttisena totuutena. He uskovat että pilven päällä väijyy kaikkia rakastava taikajimi, joka huolehtii heistä, kuinka se ei toisi sisäistä rauhaa? Tottakai tuo.

Taivas/ helvetti ovat keppi/porkkana, jolla uskovat pysyy "ruodussa". Uskontoja on älyttömästi ja usein "tuonpuoleinen" on kovin erilainen, miksi kristinusko olisi oikeassa? varsinkin, kun sen historiaa tutkimalla käy ilmi, että se on koottu useista vanhemmista uskomuksista ja tarinoista hieman muokaten.

"kyllä teitä onnettomia helvettiin menijöitä riittää. harmin paikka, että teille ei pelastusta ole, jos ilman Jeesusta kuolette poissa. ja tämä on totuus. Jeesus sanoo. hän on tie, totuus ja elämä, EIKÄ MUUTA TIETÄ TAIVAASEEN OLE. siis kaikki muut menee kadotukseen."

Ei mene, usko pois. Jos sinun mielesi saa rauhan uskomalla muinaisten paimentolaisten satuilut kirjallisuuden historian sairaimmasta psykopaatista, joka lupaa ikuisen elämän taivaassa kun uskot hänen poikaansa, joka on oikeastaan hän itse, jonka hän tapatti ihmisten toimesta voidakseen antaa ihmisille anteeksi kaiken, minkä itse on määrännyt tapahtuvaksi, niin siitä vaan.
Mielestäni moinen on absurdia.

En kuitenkaan voi esittää mitään absoluuttista totuutta kuoleman jälkeisestä elämästä, kuten ei kukaan muukaan mutta ei pitäisi sinunkaan. Mikäli olet oikeasti rehellinen, et julista uskomuksiasi totuutena.