Se tapa, millä ulkopoliittinen eliitti on tätä kriisiä hoitanut on tuonut sydämmeeni tunteen, että vaikka kansa on surussa yhtenäinen, tuo eliitti ei siihen yhtenäiseen surijakuntaan kuulu. Ei minun sielussani, sillä niin kaukaiselta tuntuvat ne heidän lausumansa sanat, jotka korvani on kuullut. Taidan sulkea korvani ja kääntää selkäni heille, kuten tunnen heidän minulle tehneen.
Kansa yhdistyy, eliitti eristyy
mietiskelijä
7251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Demarieliitin uskottavuus on aina koetuksella, milloin henkilökohtaista panosta kaivataan.
Missä suomi olisi ilman demareita?
Ruotsin vieressä
Onnellisten ihmisten Isänmaa.
Miksi ihmeessä tästä katastrofista pitää tehdä räikeää puoluepolitiikkaa. Osassa mielipidekirjoituksissa mennään jopa navan alle.
Kovin tuntuu kauna olevan sitkeässä.
Kai tässä maassa on vielä mielipiteen vapaus? Ei mikään puoluetoimisto tule minulle kyllä kertomaan, mitä minä tunnen sisimmässäni. Fyysisen vapauden voitte minulta riistää, henkistä vapauttani ette koskaan.
Jos oma mielipiteeni on Teistä loukkaava, pahoittelen. Mutta mielipiteeni on oma mielipiteeni. Juuri niin tunnen, kuin edellä kerroin. Kansaa kohdellaan tunteettomasti ja se tuntuu sydänalassa pahalta. Piispaa lainatakseni: tätä pettymyksen määrää ei voi kuvailla, sanatkin kuivuvat huulille.
Tulee vaan hiukan mieleen joistain kirjoituksista, ettei suru ole kovin aitoa. Ensin on sitkeä poliittinen kauna, senjälkeen kaikki, mitä jokin ei omaa kantaa edustava politiikko sanoo, on väärin ja kriminalisoitavaa.
Eikö tällaisen katastrofin pitäisi juuri lisätä kansallista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja viedä taka-alalle räikeän haukkumisen.
Eivät nämä mielipiteet minua mitenkään loukkaa. Varmaan niissä on takana pahaa oloa, joka ei johdu sen kummemmin katastrofista kuin politiikoistakaan.