Mikä on sun suurin saavutus elämässä

Eipä taida meikäläisellä olla mitään saavutusta.

Saavutukset perustuu haaveisiin, suunnitelmiin ja asioihin minkä haluaa toteuttaa. Kun ne on toteutuneet niin on tehnyt saavutuksen. Nuorena minulla oli haaveen saada varallisuutta, perhettä ja oman asunnon sekä kansainvälisen työn missä saisin matkustella paljon ulkomailla. 90-luvun laman aikana olin epätoivoinen kun työttömyys ja ulosotto painoi päälle. Sain töitä ja urani eteni hyvää vauhtia siten että olin 10 vuotta suuressa amerikkalaisessa yhtiössä 8 maan myyntijohdossa ja palkkaus sen mukainen- Myös matkusteluhaave toteuti 39 maan myötä. Tämän työn myötä sain asunnonkin hankittua. 30-vuotiaana haaveeni puolisosta toteutui ja sen myötä myös pojan syntymä. Olin aina haaveillut suuresta ok-talosta hyvältä alueelta. Sekin toteutui kolme vuotta sitten kun ostimme 215 m2 talomme. Olin jo 80-luvulla unelmoinut että joskus saisin uuden karhean auton hankittua. Tämäkin toteutui ja viimeiset 10 autoa ostettu uutena.Jo 20 vuotta sitten haaveilin että keski ikäisenä minulla olisi moottoripyörä. Se toteutui 2 vuotta sitten.
Jossain vaiheessa kun työ ura oli kaikkein hektisin toivoin hieman kevyempää työtä. Tämäkin toteutui vuonna 2008 kun konserni pisti porukkaa pihalle. Tosin tulot sen myötä puolittui. Vuosi sitten toivoin hieman enemmän vapaa aikaa ja sekin valitettavasti toteutui sillä olen nyt ollut 5 kk. työtön. 15 vuotta sitten sunnittelin että jäisimme 5 vuotta vanhemman vaimoni kanssa aikaisemmin pois työelämästä ja viettäisimme eläkepäiviä etelän lämmössä harrasten. Valitettavasti sitä ei saavuteta koska vaimo sairastui 4 vuotta sitten Parkinsonin tautiin. Eli kaikkea ei voi saavuttaa vaikka kovasti pyrkisikin siihen.

Jos haaveesi on ollut olla työtön 34 vuotta niin onhan se silloin saavutus....

Olihan niitä nuorena unelmia ja tavoitteita. Aika pitkälti olen saannut ne toteutettuakin, mutta yksi haave on vielä toteuttamatta (ja varmaan jääkin..), kun kuvittelin purjehtivani maapallon ympäri ja samalla reissulla piti käydä Savarovin atollisaarella Tyynellä merellä, josta Tom Neale kirjoitti kirjan; Yksinäisen miehen saari. https://en.wikipedia.org/wiki/Tom_Neale
Suurimpana saavutuksena pidän kuitenkin kaiken materian yläpuolella, että minulla on kaksi lasta ja perhe. Vaikka olen taloudellisesti riippumaton ja olen saavuttanut sillä puolella ihan riittävästi, on perhe kuitenkin se kaikkein tärkein saavutus.
Toinen tärkeimpiä saavutuksia on, että olen voinnut opetella monenlaista elämäni aikana, olen harrastanut mm. kilpatanssia, lentämistä, moottoripyöräilyä ja jonkinlainen venekin tai kaksi on konevoimalla liikkuvina.
Yksi saavutus on myös, että olen saannut matkustaa eri puolilla maailmaa. Olen saannut ajaa useampana talvena moottoripyörällä Intiassa vuoristossa. Venäjällä olen saannut ajaa autolla melkoisia reissuja.
Rahaa minulla ei ole koskaan ollut liikaa, mutta vähällä olen oppinut tulemaan toimeen ja siitä kiitän vanhempiani, jotka laittoivat elämälle rajat ja itse piti alkaa tienaamaan varsin varhaisessa vaiheessa.

Olen onnistunut kasvattamaan lapseni ns "kunnolliseksi aikuiseksi" erittäin hankalista olosuhteista huolimatta. Tuosta olen todellakin ylpeä, toivottavasti pärjää isäänsä paremmin =)

Toivoin vain terveyttä ja hyvää rauhallista perhe-elämää. Nyt se on lähes kokonaan toteutunut. lapsia on pari, ja lapsenlapsia viisi. Kaikilla asiat kohtalaisen hyvin. Itsellä pari pitkäaikaissairautta, mutta pystyy tässä eläkkeellä kuitenkin kävelemään ja hengittämään, joten unelma on toteutunut.

Olen jo pian 60-kymppinen sinkku. Puolisokin oli nuorena aina keski-ikään asti. Tämä nuoruuden rakkaus sitten lopulla otti ja lähti. Lapsia ei ole, joten perhe ei ole saavutukseni. Töissäkään en taida enää paljoa vaikuttaa, mutta onnellinen olen.
Tarvitseeko täällä mitään saavuttaa. Tulin nuorena uskoon ja tiedän, ettei ajallinen ole se päämäärämme. Minusta ihan jokainen uusi päivä on saavutus ja uusia mahdollisuuksia täynnä. Elämä on tässä ja nyt.

Lapsuuteni ja nuoruuteni toivon ja ajattelin vain ja ainoastaa pois pääsyä kotoa. Isäni oli seksuaalisesti kieroon kasvanut ja aina oli oltava varuillaan ja pidettävä väliä. Siitä seurasikin sitten ensimmäinen väärä valinta.
Menin naimisiin Homon kanssa asiaa edes tietämättä ja ymmärtämättä. Hänen ensimmäinen avioliitonsa oli jo purkautunut syystä.
Uskoin suuntautumisen 'korjaantuneen' kaksi lasta ja kylmä totuus Homous on siellä selkärangassa eikä sitä muuta mikään, miessuhde oli ollut koko avioliittomme ajan olemassa.
Elämäni paras ja onnellisin asia/tapahtuma on avioero.
Lapset olivat 5v. ja 2v. joten onnekseni isä ei heitä edes huolinut.
Hänellä oli hyvä asianajaja, sain 1,5 kertaisena elatustuekeen verrataessa kahdesta lapsesta elatusapua. En ollut tietoinen elatustukilaista joten hyväksyin sopimuksen.

Toki tietämättäni sain pakotettua hänet maksamaan elatusavun, kun ilmoitin kun seuraavan kerran elausapu on myöhässä teen kunnan kanssa sopimuksen ja asiasta ei enää keskustella. (Siis saamani apu olisi noussut 1/4 jos olisi ottanut kunnalta)

Sain maksettua opintolainani ja opintojeni edellytämän työn.
Isä oli kuvioissa vahvasti ja hän manipuloi lapset kaikessa minua vastaan, kaikki mitä oli myynnissä olisi äidin pitänyt ostaa koska HÄN maksaa äidille.

Lopulta lapset eivät haluneet enää tavata isäänsä.

Olen elänyt nyt 35v. ilman suhteita ja varsinkin ilman miestä. En edes maailman kaikesta rahasta omaisuudesta huolisi ketään Oman kynnykseni tälle puolelle.

Olen pienituloinen velaton omassa asunnossa elävä äiti ja mummu.
Tiedän tulevaisuuteni, kun en tule ominvoimin toimeen arjessa on tehtävä itsemurha.
Yhteiskunat ja minä: Vaikka työtä ja sen tekiöitä ylistetään, en ole koskaan saanut yhteiskunnalta kuin lapsilisät aikanaan kerran 3.kk välein.
Opini maksoin opintolainalla avioeron jälkeen.

Ainoa huoleni nyt on itseni lopettaminen, kun siihen vielä fyysisesti kykenen. Minun tulotasollani ei osteta hoiva eikä hoitopalveluita.