uusi jääkiekkoliiga?

Melko epätodennäköistä lienee, että uutta liigaa saataisiin luotua KHL:stä irrallisena Pohjoismaiden ja esimerkiksi Keski-Euroopan kesken. Jos tulisi, todennäköisemmin koitettaisiin ensin lähteä Pohjoismaiden sisäisenä liigana ja Keski-Euroopan sisäisenä liigana. Pohjoismaiden liigassa todennäköisimmin olisi seuroja Suomesta ja Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta ehkäpä korkeintaan pari seuraa molemmista. Keski-Euroopan liigassa taas saattaisi olla seuroja ainakin Tšekistä, Sveitsistä, Saksasta ja varmaan myös Slovakiasta ja Itävallasta. Varauksella voisi suhtautua ainakin Kroatiaan ja Italiaan. Kroatia tosin lienee lähinnä sen varassa, haluaako sen KHL-seura loikata nykyisestä liigastaan tähän uuteen liigaan. Italiastakin saattaisi olla helppo mieltää korkeintaan seura tai pari mukaan.

Jos Pohjoismaiden sekä Keski- ja Etelä-Euroopan liigat luotaisiin, ajan saatossa voisi olla helppo mieltää niiden yhdistyvän yhteinäiseksi liigaksi. Toisaalta, KHL:stä irrallisesta liigasta on taidettu puhua useampia kertoja, ja kerta toisensa jälkeen on vain puheeksi jäänyt. René Fasel on toisaalta mieltänyt tilanteen niin, että KHL ja CHL ovat vain välivaiheita. Näistä kahdesta tulisi joskus eurooppalainen vastine NHL:lle. Mutta aika näyttää, miten käy. Yhdistyvätkö nämä kaksi kilpailua kuten RF on tuumannut? Vai syntyykö KHL:stä irrallinen euroliiga? Onko joskus tilanne, jossa NHL, KHL ja tämä uusi euroliiga voisivat yhdessä järjestää omia MM-kisoja? Varsinkin seurajoukkuetasolla lienee mahdoton ajatus ainakin alkuvuosina. Jos mahdollisesti luotava euroliiga joskus ottaisi kunnolla tuulta alleen, voisi NHL:kin kiinnostua paremmin. Mutta tämä nyt oli jonkinlaista pohdintaa, joka ei ehkä koskaan tapahdu. Oma mielenkiintoni lienee isompaa ainakin toistaiseksi jääkiekon SM-liigassa, vaikka senkin sarjajärjestelmään olen miettinyt omia fantasioitani.

Tosin jos tuo 32 joukkueen liiga toteutuisi, eli 16 joukkueen konferenssit ja niissä kahdeksan joukkueen divisioonat, voisi olla kenties parempi peluuttaa divisioonien sisäisesti kuusinkertaiset sarjat. Tämän lisäksi pelattaisiin kaksi kertaa muita saman konferenssin joukkueita vastaan. Runkosarja teettäisi siis jokaiselle joukkueelle 58 ottelua. Varmaan tuo kuusinkertainen sarja divisioonien sisäisesti myllertäisi tunteita jossain määrin, mutta varma tapa tuo olisi saada tuntumaa mahdolliseen euroliigaan. Mitä enempi otteluja pelataan tuttuja jengejä vastaan, sen parempi. Ja mikäli konferenssien sisäisiä pudotuspelejä pelattaisiin divisioonien kesken ristiin, kuten jääkiekon MM-kisoissa lohkojen kesken, se toisi ainakin ensimmäiselle playoff-kierrokselle vaihtelua ottelupareihin.

Ennen KHL:ää Venäjän suunnilta oli kai tullut ehdotus euroliigasta, jossa yksi konferenssi kohdistuisi Venäjän suunnille, yksi Pohjoismaihin ja yksi Keski-Eurooppaan. Ilmeisesti oli suunnitteilla, että jokaisessa konferenssissa pelattaisiin runkosarja ja pudotuspelit, jonka jälkeen kunkin konferenssin parhaat olisivat kohdanneet toisensa tuon euroliigan mestaruusturnauksessa. Olisiko tuon turnauksen voittaja kohdannut NHL-mestarin, en muista. Tosin NHL:n suunnilta oltaisiin ehkä suhtauduttu enemmän harjoitusotteluina, ainakin ensimmäisten vuosien aikana. Näin ainakin uskaltaisin olettaa.

Mutta joo, uutta euroliigaa on kaiketi moneen kertaan suunniteltu, mutta suunniltemat ovat jääneet aina vain puheen tasolle. Hankala varmaan olisi saada suurempaa jääkiekkoyleisöä ja sponsoreita kiinnostumaan hankkeesta ainakin äkkiseltään. Jääkiekon mestarien liiga ei ilmeisesti tunnu kiinnostavan suuremmin, joten mistä se mielenkiinto saataisiin uuteen, massiivisempaan euroliigaan? René Fasel on ainakin ollut sitä mieltä, että KHL ja CHL ovat vain välivaiheita eurooppalaiselle vastineelle NHL:lle. Jos uusi liiga tulisi, olisi kaiketi parempi peluuttaa otteluita vähintään pääosin tutuimpia joukkueita vastaan. Jos mielenkiinto ja seurojen varallisuus ajan saatossa kasvaisivat, otteluita toki voitaisiin lisätä myös kauempana majailevia euroliigan seuroja vastaan.

Varmin tapa luoda Eurooppaan yhtenäinen KHL:stä irrallinen jääkiekkoliiga olisi todennäköisimmin se, että Euroopan varakkaimmat liigat löisivät hynttyyt yhteen. Näitä liigoja lienevät Suomen, Ruotsin, Tšekin ja Sveitsin pääsarjat. Tosin niitä seuroja voitaisiin harkita myös Slovakiasta, Saksasta ja Itävallasta, mikäli niistäkin varakkaita seuroja löytyy ja niin edelleen. Jokainen liiga muodostaisi oman konferenssinsa tai divisioonansa, kuinka niitä sitten haluttaisiinkaan kutsua (myös alueliiga tai osaliiga voisivat olla vaihtoehtoina). Kunkin alueellisen liigan sisäisesti pelattaisiin oma runkosarja ja omat pudotuspelit ja kauden päätteeksi kunkin alueliigan parhaat pelaisivat keskenään koko Euroliigan mestaruudesta. Tämä tosin vaatisi sen, että jokaisessa mukana olevassa alueliigassa olisi sopiva määrä joukkueita mukana, jotta oma runkosarja ja omat pudotuspelit saataisiin toimimaan. Ja samalla pitäisi keksiä keinot, joiden avulla saataisiin ainakin tarpeeksi suuri yleisö kiinnostumaan myös tuosta koko Euroliigan mestaruusturnauksesta. Sitä en tiedä, kuinka suuresti sponsorit ovat kiinnostuneita nykyisestä jääkiekon mestareiden liigasta, mutta yleisön mielenkiinnon on kaiketi sanottu olevan melko alhainen. Näin ollen samainen probleemi varmasti seuraisi myös silloinkin mukana, mikäli Euroopan varakkaimmat jääkiekkoliigat päättäisivät kyseisellä tavalla lyödä hynttyyt yhteen. Ja mikäli tuon Eurolligan, KHL:n ja NHL:n välille onnistuttaisiinkin saamaan yhteinen mestaruusturnaus, kuinka esimerkiksi NHL:n mielenkiinto riittäisi siihen? Varmaan siellä pidettäisiin niitä otteluita lähinnä harjoitus- tai näytösotteluina. Maajoukkuetason MM-turnauskin saattaisi kiinnostaa lähinnä vain ajan saatossa, mikäli KHL ja Euroliiga saataisiin toimimaan jatkossa riittävän hyvin.

Tosin jos Slovakiasta, Itävallasta ja Saksasta tulisi riittävästi seuroja mukaan, ne voisivat toki yhdessä muodostaa yhteisen osakasliigansa. Toki jos Tšekillä olisi oma osakasliigansa, sen sijaitseminen Saksan ja Slovakian välillä saattaisi tehdä näiden maiden seurojen välillä melkoista puikkelehtimista jo runkosarjassa ja pudotuspeleissä. Mahdollisesti myös Itävallan ja Saksan seurojen välissä, mikäli Itävallan seurat tulisivat Wienin suunnilta. Kenties toimivampi malli voisi olla se, että osakasliigat painoittuisivat Suomeen, Ruotsiin, Sveitsiin ja Tšekkiin, mikäli muista maista ei riittävästi tule seuroja ylläpitämään omaa osakasliigaa. Tällöin mahdollisesti Saksasta, Itävallasta ja Slovakiasta tulevat seurat jakautuisivat Tšekin ja Sveitsin osakasliigoihin sen perusteella, kumpi olisi se luontevampi suunta. Mielekkäintä olisi varmaan kuitenkin niin, että samasta maasta tulevat seurat olisivat keskenään samassa osakasliigassa. Ainakin alkukausien aikana voisi olla mielekkäintä pelata mahdollisimman moni tuon Euroliigan otteluista muita saman maan seuroja vastaan samalla, kun totutellaan kansainvälisempään liigaan.

Toisaalta jos osakasliigoja olisi viisi, se ei välttämättä teettäisi ongelmaa koko Euroliigan mestaruuden suhteen. Kunkin osakasliigan playoff-mestarit pelaisivat ensin keskenään yksinkertaisen ottelusarjan, jonka kolme parasta pelaisivat keskenään vielä yhden yksinkertaisen sarjan. Keskinäiset kohtaamiset viiden joukkueen sarjassa vaikuttaisivat myös tuohon kolmen joukkueen ottelusarjaan. Tämän perusteella kaksi parasta pelaisivat vielä keskenään finaalin, jonka voittaja olisi koko Euroliigan mestari. Jotta turnaus saadaan pelattua mahdollisimman paljon ilmaston ehdoilla, pitäisi sille sopia joku isäntäseura mukana olevista viidestä seurasta. Finaali kyllä pitäisi kylläkin pelata siinä tapauksessa korkeintaan paras kolmesta -ottelusarjana, koska paras viidestä ja varsinkin paras seitsemästä olisivat kaiketi melko puuduttavaa seurattavaa tuollaisessa turnauksessa.

Koska NHL tykkää pelata tosipelejä vielä niin liki juhannusta, voitaisiin NHL:n, KHL:n ja tuon Euroliigan välinen MM-turnaus peluuttaa seuraavana syksynä joko liigojen mestarien kesken tai kehittämällä maajoukkueita näissä liigoissa pelaavista pelaajista. Varsinkin seurajoukkueiden väliseen turnaukseen suhtautuisi ainakin NHL varmaankin vain näytös- tai harjoitusotteluina, joten tuskinpa ainakaan alkuvuosina toimisi.

Ideoita tosiaan riittää, kuten on varmaan kabineteissakin vuosien varrella riittänyt. KHL:n on joskus kaavailtu laajenevan koko Euroopan ja ehkä samalla myös Aasian laajuiseksi liigaksi, mutta ainakin läntisemmästä Euroopasta seuroja on käsittääkseni vähän välillä irtautunut KHL:stä eikä siitä irrallista euroliigaa ole pystytty perustamaan kuin korkeintaan mestarien liigan muodossa. Mutta aika näyttää, saadaanko CHL kiinnostamaan yleisöä myös Suomesta ja Ruotsista, joiden seurojen hallinnaksi tuo turnaus on sanottu. Keski-Euroopassa kiinnostuksen on sanottu olevan korkeammalla kyseistä turnausta kohtaan.

Ruotsalaisten ehdotushan oli vuonna 2010 sellainen, että Suomesta ja Ruotsista olisi kummastakin tullut 10 seuraa ja ne olisivat olleet omat divisioonansa euroliigassa. Ja vaikka ei suoraan ilmaistukaan, oletettavasti ne olisivat olleet yhdessä liigan pohjoinen konferenssi. Vastaavasti Saksasta, Sveitsistä ja Itävallasta olisi tullut yhteensä 10 seuraa omaan divisioonaan sekä Tšekistä ja Slovakiasta yhteensä 10 seuraa omaan divisioonaan. Ne olisivat olleet liigan eteläinen konferenssi. Otteluista 60 % oman divisioonan vastustajia vastaan, 20 % muita saman konferenssin vastustajia vastaan sekä kummankin kauemman divisioonan vastustajia vastaan 10 %. Runkosarjan jälkeen kunkin divisioonan sisällä omat pudotuspelit ja neljä pudotuspelinsä voittanutta seuraan kahden KHL-seuran kanssa omaan mestaruussarjaan. Tuon sarjan mestariseura olisi kohdannut NHL:n mestariseuran.

Tuosta kenties vielä etukäteen varoittaen sekavampi ehdotus: Suomesta ja Ruotsista edelleen 10 seuraa per maa. Suomi olisi koillinen ja Ruotsi luoteinen divisioona, yhdessä pohjoinen konferenssi. Tšekistä 6 sekä Slovakiasta ja Itävallasta molemmista 2 seuraa kaakkoiseen divisioonaan. Sveitsistä 6 ja Saksasta 4 seuraa lounaiseen divisioonaan, yhdessä eteläinen konferenssi.

Runkosarjassa neljä kertaa oman divisioonan vastustajia vastaan, muita saman konferenssin vastustajia vastaan kahdesti. Tällä tavoin 56 ottelua per seura. Kunkin divisioonan kuusi parasta seuraa mestaruusturnauksen karsintoihin, jotka pelattaisiin divisioonien sisäisesti. 1 vs 6, 2 vs 5 ja 3 vs 4. Paras seitsemästä niin, että ottelut 1, 2, 5 ja 7 paremmin sijoittuneiden kotikentillä. Voittajat varsinaiseen mestaruusturnaukseen.

Mestaruusturnauksen 12 seuraa konferenssien mukaisiin lohkoihin, joissa kahdesti toisesta divisioonasta tulleita vastaan. Kaksi edellistä kohtaamista runkosarjassa mukaan turnauksen lohkotaulukoihin. Näin ollen kullekin seuralle kuusi pelattavaa ja 10 lohkotaulukoihin vaikuttavaa ottelua. Tämän perusteella kummankin lohkon neljä parasta pudotuspeleihin.

Playoff-kierrokset 1 ja 2 lohkojen sisäisesti. Otteluparit lohkosijojen mukaan. Paras seitsemästä niin, että ottelut 1, 2, 5 ja 7 paremmin sijoittuneiden kotikentillä. Toisen kierroksen voittajat kohtaavat toisensa finaalissa, joka pelataan myös paras seitsemästä. Ottelut 1, 2, 5 ja 7 pelataan paremmin lohkossaan sijoittuneen seuran kotikentällä. Jos lohkosija täsmää, kotietu enemmän pisteitä keränneelle seuralle. Finaalin voittajasta koko liigan mestari.

Jos halutaan pelata koko jääkiekkomaailman mestaruudesta seurajoukkuetasolla, löytyisi sen formaatiksi ainakin kaksi vaihtoehtoa. Joko NHL:n, KHL:n ja tuon euroliigan mestariseurat pelaisivat keskenään yhtenäisen ottelusarjan, tai KHL:n ja tuon euroliigan mestariseurat pelaisivat ensin Euraasian mestaruudesta ja sen voittava seura kohtaisi NHL:n mestariseuran koko maailman finaalissa. Vaikka itselleni on tavallaan yksi hailee, tuleeko NHL:n ja jopa KHL:n rinnalle uusi valtiorajat rikkova jääkiekon euroliiga, tulee näitä vaihtoehtoja silti mieleen. Ensin olisi varmaan järkevää saada nykyinen jääkiekon mestarien liiga kiinnostamaan suurempaa yleisöä ennen kuin tuollaista liigaa lähdetään harkitsemaan. Ja jos sellainen liiga tulisi, ainakin alkuvuosina olisi varmaan järkevintä painottaa otteluita mahdollisimman paljon niin, että toisilleen eniten tutut vastustajat kohtaisivat toisensa. Etuna hyvin pitkälti olisi esimerkiksi matkakulujen pysyminen mahdollisimman pieninä. Ne tutuimmat vastustajat varmastikin sijaitsisivat kullakin lähimpinä tuollaisessa liigassa.

Eräänlainen kompromissi nykyiselle mallille ja haihatellulle euroliigalle voisi olla nykyistä supistetumpi mestariturnaus nykyisten Euroopan liigojen kausien päätteeksi. Se tosin edellyttäisi ainakin osallistuvilta liigoilta kauden aikaistamista ja varmaan myös ottelumäärien vähentämistä esimerkiksi otteluruuhkien ja sitä kautta muun muassa pelaajien merkittävämmän uupumisen välttämiseksi. Varsinkin, jos nykyiseen malliin pelataan joka kevään päätteeksi maajoukkuetason MM-kisat.

Itse ajattelin turnaukseen mukaan Ruotsin, Suomen, Tšekin, Sveitsin, Saksan, Slovakian ja Itävallan pääsarjojen playoff-mestareita kuluvalta kaudelta sekä vastaavan kauden Continental Cupin voittajaa. Käsittääkseni nuo seitsemän ovat KHL pois lukien Euroopan tasokkaimmat jääkiekkoliigat, jonka lisäksi Continental Cupin voittajan mukaan ottaminen avaisi oven myös muille Euroopan jääkiekon pääsarjoille. Toki jos Euroopasta eivät kaikki jääkiekon pääsarjat osallistu edes Continental Cupiin, voitaisiin niiden mestareille järjestää karsinta. Tosin karsinnan olisi hyvä olla mahdollisimman lyhytkestoinen, jotta turnauksen virallisen alkusarjan aloittaminen ei merkittävästi viivästyisi.

Turnausta varten olisi kenties järkevintä varata yksi areena, joka toimisi turnauksen kisa-areenana. Tällöin aikaa ei kuluisi jatkuvaan reissaamiseen ympäri Eurooppaa, jolloin turnaus pystytään pitämään mahdollisimman lyhytkestoisena. Jos se pelataan edellä mainittujen kahdeksan seuran kesken, ne voitaisiin jakaa kahteen neljän seuran lohkoon. Molemmissa pelattaisiin yksinkertaiset sarjat, eli kukin seura pelaisi alkusarjassa kolme ottelua. Tämän perusteella lohkojen voittajat jatkaisivat suoraan välieriin, kun taas lohkojen kakkoset ja kolmoset jatkaisivat puolivälieriin. Lohkoissaan neljänsiksi sijoittuneet päättäisivät taipaleensa kyseisen vuoden turnauksessa alkusarjaan.

Puolivälierissä otteluparit menisivät ristiin lohkojen kesken, eli lohkojen kakkoset kohtaisivat vastakkaisen lohkon kolmannen. Molemmissa pareissa pelattaisiin yksi ottelu, jonka perusteella voittajat jatkaisivat välieriin. Hävinneiden taival kyseisen vuoden turnauksessa päättyisi puolivälieriin.

Välierissä lohkojen voittajat kohtaisivat joko toisen lohkon kakkosen tai saman lohkon kolmannen riippuen siitä, kumpi eteni välieriin. Kumpikin pari kattaisi edelleen yhden ottelun, jonka perusteella otteluparien voittajat kohtaisivat toisensa turnauksen finaalissa. Hävinneiden turnaus päättyisi kyseisenä vuonna välieriin.

Finaalista voitaisiin keskustella, pelattaisiinko siinäkin vain yksi ottelu vai kenties jopa paras kolmesta -tyylinen ottelusarja. Jotta turnaus saataisiin pidettyä mahdollisimman lyhytkestoisena, silloin olisi tietysti loogisempaa pelata yksi ottelu myös finaalissa. Tosin jos turnaus saisi kiinnostuksen kautta tarpeeksi tuulta alleen, voisi paras kolmesta tuoda lisää jännitystä finaaliin. Joka tapauksessa finaalin voittaja olisi samalla koko turnauksen, ja mahdollisen euroliigankin, mestari. Kyseinen seura palkittaisiin mestaruuspokaalilla ja vaikkapa mestaruuslaatoilla ja turnauksen pääpotilla. Pokaali myönnettäisiin seuraavan kauden mestariturnauksen alkuun asti, kun taas laatat olisivat pysyviä ja henkilökohtaisia. Pääpotti myönnettäisiin mestariseuran omaan käyttöön.

Mutta vielä lienee pitkä matka tähänkin malliin. Jonkinlaisena kompromissina se voisi toki toimia nykyiselle mallille, jossa kansallisten liigojen rinnalla pelataan jääkiekon mestarien liigaa, ja haihatellulle jääkiekon massiiviselle euroliigalle. Toki tuon mestariturnauksen mestari voisi kohdata vielä NHL:n ja KHL:n mestarit sovitunlaisessa turnauksessa, mutta sen pelaaminen lykkääntyisi ehdottomasti seuraavaan syksyyn. Kaikenlaisia formaatteja sitä tulee näköjään keksittyä!

Toki tuon turnauksen voisi pelata myös näiden seitsemän "isomman" liigamestarin kesken, mikäli se halutaan pitää vain niiden liigojen välisenä juttuna. Ensin pelattaisiin seitsemän seuran yksinkertainen sarja, jonka perusteella neljä parasta etenisivät pudotuspeleihin. Välierissä alkusarjan ykkönen kohtaa neljännen ja kakkonen kolmannen. Näiden parien voittajat kohtaisivat toisensa vielä turnauksen finaalissa, joka olisi niin sanotun euroliigan mestari. Ja turnaus olisi tosiaan hyvä pelata yhden mukana olevan seuran isännöimänä, jotta se saataisiin pelattua mahdollisimman lyhyellä aikataululla. Tarvittaessa voitaisiin vuokrata toinenkin jääkiekkoareena, joka sijaitsisi mahdollisimman lähellä isäntäseuran kotiareenaa. Tämäkin voisi pitää turnauksen mahdollisimman lyhytkestoisena niin, että yhdenkään seuran ei sen takia tarvitsisi reissata pitkiä matkoja. Välierät ja finaali voitaisiin pelata joko paras kolmesta tai paras yhdestä -periaatteella. Paras yhdestä pitäisi turnauksen toki mahdollisimman lyhytkestoisena. Jos turnaus saisi tarpeeksi kiinnostusta alleen, voisi toki paras kolmesta tuoda lisää jännitystä turnaukseen.

Ja tuohon kahdeksan seuran malliin olen esimerkiksi sellaistakin miettinyt, että toki molemmista neljän seuran lohkosta voisivat kolme parasta jatkaa turnauksen kuuden seuran jatkosarjaan. Sen aikana seurat pelaisivat kertaalleen toisesta lohkosta mukaan tulleita vastustajia vastaan, jonka lisäksi keskinäiset kohtaamiset alkusarjassa jäisivät voimaan. Näin ollen jatkosarjakin teettäisi kolme pelattavaa ottelua per seura, mutta sen päätyttyä kullakin seuralla olisi yhteensä viisi sen sarjataulukkoon vaikuttavaa ottelua. Sen perusteella neljä parasta jatkaisivat välieriin, joiden voittajat kohtaisivat toisensa vielä finaalissa. Toki sellainenkin vaihtoehto olisi, että otettaisiin mallia vuoden 2004 jääkiekon maailmancupista siinä mielessä, että alkusarjan jälkeen kaikki seurat jatkavat puolivälieriin. Mieluummin voitaisiin toki tehdä niin, että parit menisivät jo puolivälierissä ristiin lohkojen kesken. Tämä malli ei tosin välttämättä toisi paljoa arvoa alkusarjalle.

Mutta mutta, tällainen viesti tällä kertaa. Kenties ensi kertaan!

Toki sen euroliigan voisi niinkin toteuttaa, että divisioonat painottuisivat Ruotsiin, Suomeen, Tšekkiin ja Sveitsiin. Ilmeisesti Euroopan varakkaimmat jääkiekkoliigat KHL:n jälkeen ovat mainittujen maiden pääsarjat. Ruotsista 10 seuraa liigan luoteiseen ja Suomesta 10 koilliseen divisioonaan, jotka muodostaisivat liigan pohjoisen konferenssin. Tšekistä tulisi puolestaan 6 sekä Slovakiasta ja Itävallasta molemmista 2 kaakkoiseen divisioonaan, kun taas 6 sveitsiläistä ja 4 saksalaista seuraa muodostaisivat liigan lounaisen divisioonan. Yhdessä nämä kaksi olisivat liigan eteläinen konferenssi. Divisioonien sisäisesti nelinkertaiset sarjat, jonka lisäksi muut saman konferenssin vastustajat kohdattaisiin kahdesti. Tällä tavoin kukin seura pelaisi runkosarjan aikana 56 ottelua. Toki jos halutaan saada 60 ottelua kullekin seuralle runkosarjaan, yksi vaihtoehto olisi jakaa divisioonat vielä viiden seuran välisarjoihin.

Jos lähdetään siitä, että kukin seura pelaa runkosarjassa tuon 56 ottelua, jatkaisi kunkin divisioonan kuusi parasta omiin pudotuspeleihinsä. Kaksi parasta suoraan välieriin ja seuraavat neljä puolivälieriin. Kun jokaisen divisioonan playoff-mestari on selvillä, jatkaisivat kyseiset seurat vielä KHL mestarin kanssa Euraasian mestaruusturnaukseen. Se voitaisiin aloittaa viiden seuran yksinkertaisella alkusarjalla, jonka kolme parasta pelaisivat vielä keskenään oman yksinkertaisen sarjansa. Seurojen keskinäiset kohtaamiset alkusarjasta vaikuttaisivat vielä myös tuon jatkosarjan sarjataulukkoon. Tämän perusteella kaksi parasta kohtaisivat toisensa vielä turnauksen finaalissa, joka voisi olla vaikkapa paras kolmesta -tyyliin. Paras yhdestä saattaisi olla turhan raaka. Ensin kohdattaisiin kahdesti ennen finaalia, ja jos se pelattaisiin yhdestä ottelusta poikki niin saattaisi se olla turhauttavaa. Paras viidestä ja paras seitsemästä olisivat puolestaan jo liian pitkiä ottelusarjoja tuollaiseen turnaukseen. Kahden ottelun yhteistulos puolestaan tuntuisi ehkä teennäiseltä, en tiedä.

Joka tapauksessa, kun Euraasian mestari olisi tuolla tavoin selvillä, kohtaisi se vielä NHL mestarin todennäköisesti vasta seuraavan kauden aikana. NHL:llä kun tuntuu olevan mielenkiintoa pelata vielä niin lähellä juhannusta tosipelejä. Siihen toki ihme vaadittaisiin, että NHL:llä olisi mielenkiintoa tuossakaan tapauksessa lähteä kyseiseen ottelusarjaan ilman harkkaturnee vaikutelmaa. Mutta ainahan sitä miettiä voi kaikenlaisia vaihtoehtoja asioille, varsinkin jos ei muuta tekemistä ole...

Ilmeisesti tasoerot eivät Euroopan jääkiekon pääsarjojen välillä ole ylivoimaisen suuria ainakaan nykyisen Champions Hockey League -turnauksen pohjalta tehdyn ranking-listauksen perusteella, toki Ruotsin liigalla lienee vähän isompi ero seuraaviin. Tältä pohjalta ajateltuna mahdolliseen massiiviseen euroliigaan ei välttämättä tarvitsisi kovasti eri määrää seuroja ottaa eri maista. Kyseinen liiga voisi nimittäin muodostua myös kolmesta kahdentoista seurajoukkueen osakasliigasta, joka jostain syystä on myös tuntunut mielestäni tavallaan kiehtovalta.

Pohjoisessa osakasliigassa olisi kuusi seuraa sekä Suomesta että Ruotsista. Näiden lisäksi kuusi sveitsiläistä ja kuusi saksalaista seuraa voisivat muodostaa keskenään oman osakasliigansa, kuten myös kuusi tšekkiläistä sekä kolme itävaltalaista ja kolme slovakialaista seuraa. Jokaisessa osakasliigassa pelattaisiin omat runkosarjat ja pudotuspelit, jonka perusteella kunkin mestari osallistuisi KHL:n ja euroliigan yhdistettyyn mestaruusturnaukseen.

Mainittu mestaruusturnaus koostuisi näiden kolmen osakasliigan kaksinkertaisesta alkusarjasta, eli kukin seura pelaisi neljä ottelua. KHL mestari hyppäisi mukaan välierävaiheessa, jolloin se kohtaisi tuon alkusarjan kolmannen. Toinen välieräpari koostuisi yllättäen alkusarjan ykkösestä ja kakkosesta. Kummassakin parissa pelattaisiin paras kolmesta -tyyliset ottelusarjat, joiden voittajat kohtaisivat toisensa paras kolmesta -tyylisessä finaalissa. Euraasian mestaruuden voittanut kohtaisi vielä NHL mestarin koko maailman finaalissa, joka myös voitaisiin pelata paras kolmesta -tyyliin. Euroliigan mestari voisi olla joko alkusarjan voittaja tai seura, joka etenee pisimmälle turnauksen pudotuspeleissä, kuinka nyt sitten sovittaisiinkin.

Mutta tällainen haihattelu tällä kertaa, täytyy ensin ainakin katsoa kuinka nykyinen Champions Hockey League menestyy esimerkiksi katsojien keskuudessa. Sitä ennen on turha lähteä perustamaan ylikansallista liigaa Eurooppaan KHL:n rinnalle. Ja vaikka se ei välttämättä siltä tuntuisi, itseäni ei sinänsä haittaisi, vaikka ylikansallista pääsarjaa ei Euroopan jääkiekkoon saataisikaan. Erilaisia formaatteja on silti mielenkiintoista kehitellä siltä varalta, jos kyseinen liiga joskus päätettäisiin perustaa. Mutta katsokaamme ensin, mihin suuntaan Champions Hockey League tosiaan kehittyy. Pääpottia ilmeisesti päätetään kausittain nostaa ainakin näin muutaman vuoden ajan.

12 olisi sinänsä oiva seuramäärä yksittäiseen osakasliigaan, että se avaisi ovia useammalle eri ottelumäärälle. Jos halutaan kullekin seuralle 60 ottelua runkosarjaan kuten SM-liigassa, voitaisiin osakasliigat jakaa kuuden seuran välisarjoihin. Välisarjojen sisäisesti pelattaisiin kuusinkertaiset ottelusarjat, jonka lisäksi muita saman osakasliigan seuroja vastaan olisi viisinkertainen sarja. Tai jos halutaan kullekin seuralle runkosarjassa 55 ottelua kuten Ruotsin pääsarjassa oli ennen kuin sen kausittaista seuramäärää kasvatettiin nykyiseen neljääntoista, riittäisi yksittäisessä osakasliigassa viisinkertainen runkosarja. Tai jos halutaan 50 ottelua kuten Sveitsin pääsarjassa, voitaisiin osakasliigat jakaa neljän seuran välisarjoihin. Välisarjojen sisäisesti pelattaisiin kuusinkertaiset sarjat, jonka lisäksi muita saman osakasliigojen seuroja vastaan olisi nelinkertainen sarja.

Mutta joo, ensimmäinen - tai seuraava - askel NHL:stä ja jopa KHL:stä irrallista euroliigaa kohti olisi se, että KHL pois lukien Euroopan tasokkaimmat jääkiekkoliigat peluuttaisivat kansallisen jääkiekkokauden päätteeksi yhteistä mestaruusturnausta. Kyseiseen turnaukseen osallistuisivat näistä liigoista pelkästään niiden playoff-mestarit, jotta euroliigan mestari saataisiin näin pudotuspelien valtakautena rehdimmin selville. Jos mukana olisi vähintään kaksi seuraa yksittäisestä osakasliigasta, saattaisi turnauksen merkitys sinänsä vesittyä. Itse mieltäisin tosiaan Ruotsin, Suomen, Tšekin, Sveitsin, Saksan, Slovakian ja Itävallan pääsarjat sellaisiksi, mitkä voitaisiin helpoiten mieltää tuollaisen euroliigan osakasliigoiksi. Mutta mutta, monestihan jääkiekon euroliigasta on taidettu puhua, mutta taitanee jäädä vain puheiden tasolle.

Jos kansallisten liigakausien päätteeksi alettaisiin pelaamaan ehdottamani kaltaista mestaruusturnausta niin sanottujen osakasliigojen mestarien kesken, sitä seuraava askel voisi olla yhteisten pudotuspelien peluuttaminen keskenään naapureina olevien osakasliigojen kesken. Suomen ja Ruotsin kohdalta näiden pääsarjat olisivat toki helppo mieltää keskenään naapuriliigoiksi. Mikäli mukana olisivat Keski-Euroopasta nämä ehdottamani viisi liigaa, olisi toki hankala näiden kesken arpoa toisilleen naapuriliigoja. Eri asia olisi, jos liigoja lähdettäisiin tuossa vaiheessa yhdistelemään sen verran, että saataisiin se parillinen määrä osakasliigoja. Toinen vaihtoehto olisi löytää näiden seitsemän lisäksi vielä yksi liiga, jolla riittäisivät resurssit olla mukana mahdollisesti entisestään kehittyvässä jääkiekon euroliigassa.

Kun pudotuspelejä oltaisiin sopivan aikaa peluutettu ristiin naapuriliigojen kesken, olisi kaiketi aika peluuttaa otteluita niiden välillä ristiin jo runkosarjassa. Sitä seuraava askel olisi puolestaan peluuttaa otteluita runkosarjassa myös muiden osakasliigojen seurajoukkueita vastaan. Viimeistään tässä vaiheessa toki alettaisiin ehkä jo puhua konferensseista ja niiden sisäisistä divisioonista. Osakasliigat olisivat tässä mallissa divisioonia, kun taas keskenään naapuriliigoina vastakkain pelanneet osakasliigat muodostaisivat yhteisen konferenssin. Oman divisioonan vastustajat kohdattaisiin runkosarjan aikana eniten, muut saman konferenssin vastustajat toiseksi eniten ja vastakkaisen konferenssin vastustajat harvimmin.

Mutta mutta, tämä oli taas tällaista näpyttelyä jälleen kerran. Katsotaan, tuleeko jatkossa mieleen jotakin näpyteltävää lisää!

https://yle.fi/urheilu/3-9977295

Sattumalta löytyi tuollainen juttu tässä puolisen tuntia edellisen kommenttini jälkeen Jatkoajan keskustelupalstan kautta...

Onhan niitä kaikkia visioita. *hymiö*

Siinä tosin saattaisi jääkiekkomestaruudet kokea jonkinlaista taantumaa, jos niitä olisi keväällä niin taajaan tarjolla. Ensin olisi kansallisten liigojen mestaruudet, sitten mestaruusturnauksen mestaruus ja sitten vielä MM-kisojen mestaruus. Sekin ongelma toki olisi, jos Euroopan jääkiekon mahtiliigat - KHL pois lukien - alkaisivat peluuttaa ehdottamaani mestaruusturnausta kansallisten liigakausien päätteeksi. Mutta tuolla tavalla saattaisi olla muuten helpointa edetä, jos tarkoituksena olisi perustaa NHL:stä ja KHL:stä irrallinen ylikansallinen jääkiekkoliiga kilpailemaan näiden kahden kanssa.

Toki jos lähdettäisiin siitä liikkeelle, että tuo jääkiekon mahdollinen euroliiga kattaisi kausittain sen 36 seurajoukkuetta. Pohjoisessa konferenssissa olisi kuuden suomalais- ja kuuden ruotsalaisseuran divisioonat, keskisessä konferenssissa kuuden tšekkiläisseuran divisioona sekä kolmen slovakialais- ja kolmen itävaltalaisseuran divisioona ja vielä läntisessä konferenssissa kuuden saksalais- ja kuuden sveitsiläisseuran divisioonat. Jokaisessa divisioonassa pelattaisiin kuusinkertaiset ottelusarjat, jonka lisäksi muut saman konferenssin vastustajat kohdattaisiin viidesti. Näin kukin seura pelaisi 60 ottelua runkosarjan aikana, joka nykyisellään pelataan myös jääkiekon SM-liigassa. Tämän perusteella kunkin divisioonan neljä parasta jatkaisivat konferenssinsa pudotuspeleihin ja kuudennet mahdollisesti kansallisiin karsintoihin. Toinen vaihtoehto olisi se, että divisioonien mestarit jatkaisivat kyseisen kauden mestaruusturnaukseen. Siinä nämä kuusi seuraa pelaisivat sovitulla tavalla koko liigan mestaruudesta. Tosin divisioonien mestaruudet näillä seuramäärillä ratkaistaisiin mitä todennäköisimmin runkosarjan perusteella. Mikä panos jäisi muille seurajoukkueille, kun mitä todennäköisemmin divisioonan mestaruus ratkeaisi kauan ennen kuin runkosarja olisi kokonaisuudessaan pelattu? Varsinkin, jos divisioonia pelattaisiin ilman karsintoja ja mahdollisia suoria putoamisia alemman sarjatason parhaimpien tieltä? Ja olisihan se ehkäpä loogisempaa ratkaista divisioonien mestaruuksien jälkeen ensin konferenssien mestaruudet ennen kuin aletaan pelata koko liigan mestaruudesta.

http://keskustelu.jatkoaika.com/threads/visio-jääkiekon-maailmanliiga.67454/

Tuollaistakin visioidaan, vaikkakin siis vain tuon keskustelun muodossa. Vielä utopistisempi kuin NHL:stä ja KHL:stä irrallinen ylikansallinen jääkiekkoliiga, johon tulisi seuroja Euroopan jääkiekon nykyisistä mahtiliigoista. Mutta todennäköiseltä vaikuttaa, että kumpikin visio jää vain spekulointien tasolle.

Toisaalta jos Eurooppaan lähdettäisiin perustamaan NHL:n ja KHL:n kaltaista ylikansallista liigaa, joka ei siis olisi nykyisen mestareiden liigan kaltainen turnaus, saattaisi ehdottamani välimalli kauden päättävästä suppeasta mestareiden turnauksesta olla turha. Ainakin siinä tapauksessa, jos seurat koostuisivat jotakuinkin samoista kuin mitä nykyisessä mestareiden liigassa ja sitä edeltävässä European Trophy -turnauksessa on ollut. Tuntumaa kun kyseiset seurat ovat jo nykyiselläänkin siis jo saaneet kansainvälisemmistä peleistä.

Jos uutta jääkiekkoliigaa lähtisi luomaan 36 seurajoukkueen ja sitä kautta kolmen kahdentoista seurajoukkueen konferensseilla, etuna toki voisi olla, jos otteluita pelattaisiin konferenssirajojen ylikin. Tämä helpottaisi tilannetta, jossa jokaisen konferenssin voittaja jatkaisi taivaltaan liigan mestaruusturnaukseen. Tällöin keskinäisissä otteluissa parhaiten pärjännyt saisi suoran paikan finaaliin ja kaksi muuta kampailisivat keskenään toisesta finaalipaikasta. Toki ongelmana voisi olla se, että suoran finaalipaikan saava joutuisi helposti odottelemaan pahimmassa tapauksessa selvästi yli viikon ennen kuin pääsisi pelaamaan mestaruudesta. Samalla se finaalikarsinnasta finaaliin päässyt saattaisi olla pahimmassa tapauksessa niin uupunut, että ei välttämättä ehkä pystyisi tarjoamaan kunnollista vastusta suoran finaalipaikan seuralle.

Yksi vaihtoehto olisi toki se, että konferenssien mestarit pelaisivat ensin keskenään kaksinkertaisen ottelusarjan ja sen kaksi parasta kohtaisivat toisensa vielä koko liigan finaalissa. Tätä mallia helpottaisi se, että tämä vaihe pelattaisiin yhdessä paikassa. Tällöin ei olisi ylenpalttista matkustamista tässä vaiheessa. Finaali tosin pitäisi varmaan pelata paras kolmesta -periaatteella, jotta sekin voitaisiin pelata samassa paikassa, jossa muutkin konferenssien voittajien väliset ottelut pelattaisiin. Paras viidestä ja paras seitsemästä -ottelut olisi ehkä mielekkäämpää pelata finalistien kotikentillä sovitulla vuorottelusysteemillä.

Tai josko ehdottamassani 36 seuran liigan, kolmen kahdentoista seuran konferenssin ja kuuden kuuden seuran divisioonan mallissa jokaisen divisioonan kaksi parhaiten sijoittunutta seuraa jatkaisivat kauttaan koko liigan mestaruusturnaukseen? Siinä voitaisiin nuo 12 seuraa jakaa kahteen kuuden seuran lohkoon, joiden sisäisesti pelattaisiin kaksinkertaiset sarjat. Kummankin lohkon neljä parasta jatkaisivat kauttaan pudotuspeleihin, joiden aikana pelattaisiin otteluparein puolivälierät, välierät ja finaali. Kullakin kierroksella pelattaisiin paras seitsemästä -tyyliset ottelusarjat niin, että ottelut 1, 2, 5 ja 7 pelattaisiin paremmin lohkossaan sijoittuneiden kotikentillä. Siinä tosin olisi miettimisen aihetta, vaikuttaisivatko runkosarjatilastot suoraan tuohon pudotuspelejä edeltävään lohkovaiheeseen vai eivät. Jos vaikuttaisivat, voitaisiin tuo lohkovaihe luontevasti sisällyttää osaksi runkosarjaa. Toki myös siinä olisi miettimisen aihetta, pitäisikö ennen lohkovaihetta käydä jonkinlaista karsintaa lohkovaiheeseen pääsemisestä. Panokset olisivat melko varmaan vähissä seuroilla, jotka ovat jo aikaisemmassa vaiheessa varmistaneet jäävänsä tuon lohkovaiheenkin ulkopuolelle. Tosin jos olisi karsintoja ennen tuota pudotuspelejä edeltävää lohkovaihetta, olisiko karsintoja tai lohkovaihetta kumpaakaan tarpeeksi luontevaa katsoa osaksi runkosarjaa.

Toisaalta jos tällainen sarjajärjestelmä toteutuisi, lohkovaihetta edeltävässä vaiheessa tuskin haittaisi, vaikka yksittäisen seuran ottelumäärä ei vielä siinä vaiheessa yltäisikään 60 otteluun. Toki se varmaan olisi hyvä olla vähintään siinä 50 ottelun tietämillä, todennäköisesti hiukan korkeammalla, jotta jokaiselle seuralle saataisiin taattua jotakuinkin samanlainen määrä rahantulotapahtumia ihan vain kyseisen jääkiekkoliigan toimesta. Ja saataisiinpa sitä kuuluisaa kansainvälisyyttäkin niihin peleihin, mitä ainakin osa lajin henkilöistä on kaivannut.

Mutta mutta, tällainen viritelmä tällä kertaa. Koskaan ei tiedä, mitä seuraava vaihe tuo tullessaan. Vai tuoko yhtään mitään. Se jää koettavaksi.

Tai jos vielä viilataan tuota edellistä ehdotustani, niin voitaisiin divisioonien sisällä pelata ensin omat pudotuspelit. Ne tosin jäisivät välierien ja finaaliin muotoon, kun runkosarjassa kukin divisioona kattaisi kausittain vain kuusi seuraa. Mutta kuitenkin, divisioonien playoff-mestarit jatkaisivat taivaltaan kauden mestaruusturnaukseen, jossa kuusi seuraa jaettaisiin kolmeen kuuden seuran lohkoon. Kummassakin olisi vaikkapa kaksinkertainen ottelusarja, jonka jälkeen olisi mahdollisesti ensin välierät ja sen jälkeen finaali. Molemmat kierrokset olisivat paras seitsemästä niin, että ottelusarjojen ottelut 1, 2, 5 ja 7 pelattaisiin lohkoissaan paremmin sijoittuneiden seurojen kotikentillä. Lohkojako olisi tosin ehkä sellainen, jossa saman konferenssin seurat olisivat keskenään varmaan eri lohkoissa. Tällöin konferenssin sisäiset mestaruudet eivät ehkä jakaantuisi ihan niin luontevalla tavalla, mutta olisihan se riski tuossa edeltävässä ehdotuksessani. Toisaalta se olisi myös siinäkin mallissa, joka Ruotsin suunnalta tuli vuoden 2010 tienoilla:

"40 seuraa jaettaisiin neljään kymmenen seurajoukkueen divisiooniin. Suomella ja Ruotsilla olisi molemmilla omat kymmenen seuran divisioonat, kun taas Saksalla, Sveitsillä ja Itävallalla olisi oma yhteinen kymmenen seuran divisioona, kuten myös Tšekillä ja Slovakialla. Runkosarjan otteluista 60 % pelattaisiin oman divisioonan vastustajia vastaan, 20 % naapuridivisioonan vastustajia vastaan ja kummankin kauemman divisioonan vastustajia vastaan 10 %. Jokaisessa divisioonassa pelattaisiin omat pudotuspelit, jonka perusteella divisioonien voittajat pelaisivat kahden KHL-seuran kanssa mestaruusturnauksen. Sen voittaja kohtaisi NHL-mestarin."

Ruotsalaisilta ei käsittääkseni tullut julki, pelattaisiinko tuo kahden KHL-jengin ja neljän euroliigajengin alkusarja lohkoissa vai niin, että kaikki kuusi seuraa kohtaisivat toisensa yhtä monta kertaa ennen mitalipelejä. Itse ainakin mielsin asian niin, että ei olisi lohkoja vaan kaikki kuusi kohtaisivat toisensa yhtä monta kertaa ennen mitalipelejä. Toki siinä mallissa luontevammin pystyttäisiin pelaamaan myös konferenssien mestaruuksista kuin siinä, että saman konferenssin seurat olisivat turnauksessa eri lohkoissa. Tältä pohjalta voitaisiin ehdottamani kuuden seuran mestaruusturnauksen alkusarja pelata toki kuuden seuran yksin- tai kaksinkertaisena sarjana. Sen perusteella neljä parasta menisivät välieriin, joiden voittajat kohtaisivat toisensa finaalissa. Sen voittaja kohtaisi KHL-mestarin, ja niistä kahdesta voittaja kohtaisi vielä NHL-mestarin. Sekin vaihtoehto toki olisi, että NHL-mestari pelaisi KHL-mestarin ja tuon euroliigamestarin kanssa yksin- tai kaksinkertaisen ottelusarjan jääkiekon maailmanmestaruudesta seurajoukkuetasolla. Haasteena siinä olisi toki ainakin se, kuinka NHL saataisiin innostumaan näihin otteluihin paremmin kuin vain näytös- tai harjoituspelien asenteella. Varmaan se ajan saatossa saattaisi korjaantua, mikäli mahdollinen euroliigakin saisi tarpeeksi puhtia ja tuulta alleen.

Kuudessa kuuden seurajoukkueen divisioonassa nelinkertaiset sarjat. Tämän lisäksi kolme kertaa muita saman konferenssin seuroja vastaan, jonka lisäksi muiden konferenssien seurat kohdattaisiin kerran. Näin saataisiin kullekin seuralle 62 ottelua runkosarjaan, joka olisi yksittäiselle seuralle kaksi enemmän kuin SM-liigassa nykyisin. Tämän perusteella jokaisen divisioonan neljä parasta konferenssinsa pudotuspeleihin.

Pudotuspeleissä otteluparein puolivälierät, välierät ja finaali. Kukin kierros paras seitsemästä niin, että ottelut 1, 2 sekä 5 ja 7 divisioonissaan paremmin sijoittuneiden kotikentillä. Puolivälierissä divisioonien voittajat kohtaavat vastakkaisen divisioonan neljännen ja kakkoset vastakkaisen divisioonan kolmannen. Välierissä divisioonassaan parhaiten sijoittunut kohtaa omassaan heikoiten sijoittuneen välieräseuran. Toiseksi parhaan divisioonasijan omaava kohtaa kolmanneksi parhaan divisioonasijan omaavan seuran. Näistä pareista voittajat finaaliin, hävinneet lomille. Finaalisarjan voittajasta oman konferenssinsa mestari.

Kun jokaisen konferenssin mestari olisi tällä tavoin selvillä, jatkaisivat nämä kolme koko euroliigan mestaruusturnaukseen. Se pelattaisiin kaksinkertaisena sarjana, jolloin jokainen osallistuva seura pelaisi kaikkiaan neljä ottelua koko mestaruusturnauksen aikana. Euroliigan mestari kohtaisi KHL-mestarin Euraasian finaalissa, jonka voittaja kohtaisi vielä NHL-mestarin koko maailman finaalissa. Toki kun jääkiekossa on niin lujasti totuttu playoff-formaattiin, saattaisi tuo kolmen seuran mestaruusturnaus hämätä. Mutta tämä oli jälleen kerran eräänlainen miete.

Jos jokaiselle seuralle haluaisi SM-liigan tavoin runkosarjassa 60 ottelua, onnistuisi se luontevammin kolmellakymmenellä seuralla. Ne jaettaisiin kolmeen kymmenen seuran konferenssiin, jotka jaettaisiin edelleen viiden seuran divisiooniin. Divisioonissa pelattaisiin viisinkertaiset ottelusarjat, jonka lisäksi muita saman konferenssin seuroja vastaan pelattaisiin neljä kertaa. Kun muiden konferenssien seurat kohdattaisiin kertaalleen, saataisiin jokaiselle seuralle se 60 ottelua. Seurajoukkueiden jakaminen pudotuspeleihin ja niiden ulkopuolelle voisi tosin aiheuttaa oman haasteensa. Jos yksi konferenssi kattaisi vain kymmenen seuraa, olisi kahdeksan playoff-seuraa yhdelle kaudelle kyllä liikaa. Mutta olisiko se kuinka mielekästä pelata kuuden seurajoukkueen pudotuspelejä yksittäisen konferenssin sisällä? Puolivälierät pitäisi pelata korkeintaan ehkä paras kolmesta -periaatteella, jotta suoran paikan välieriin saaneet eivät joutuisi odottelemaan kovin pitkään ennen omien playoff-taipaleidensa alkua.

Yksi vaihtoehto olisi peluuttaa koko liigan yhteisiä pudotuspelejä. Joko jokaisen divisioonan kaksi parasta ja divisiooniensa kolmansista neljä parasta tai jokaisen konferenssin viisi parasta ja konferenssiensa kuudensista paras jatkaisivat pudotuspeleihin. Molemmissa malleissa saataisiin kuusitoista playoff-seuraa yksittäiselle kaudelle. Mutta kenties olisi mielekkäämpää ensin ratkaista konferenssien mestarit, jotka kamppailisivat keskenään koko euroliigan mestaruudesta. Ei tulisi niin paljoa reissaamista pudotuspelejä, joka säästäisi ilmastoa sekä seurojen varallisuutta ja uupumistasoa.

Mutta mutta, tässä oli jälleen jonkinlaista mietintää, joka tuskin häiritsee ketään. Jatkakaamme kenties joskus tulevaisuudessa lisää!

Tämän kauden CHL–turnauksen jälkeen tehdyssä liigarankingissa Ruotsin SHL on kuronut itselleen 16 pisteen eron kakkosena olevaan Suomen Liigaan, joka on puolestaan 8 pistettä Tšekin Extraligaa edellä. Neljäntenä oleva Sveitsin National League A on puolestaan 6 pistettä kolmatta sijaa perässä, jonka jälkeen on 21 pisteen ero muihin. Ainoastaan nämä neljä mainittua liigaa ovat kyseisessä rankingissa yli 200 pisteen.

Seurarankingissa ruotsalainen Frölunda Indians on 106 pisteellä peräti 37 pisteen erolla ykkösenä ennen esimerkiksi Kärppiä (2. sija // 69 pistettä), Växjö Lakersia (3. sija // 65 pistettä) ja Zürich Lionsia (4. sija // 64 pistettä). Samalla kun tuota seurarankingia muutenkin tarkastelee, on se muutenkin erityisesti Ruotsin ja Suomen pääsarjojen hallinnassa. Kuluvan kauden Champions Hockey League -turnauksen kolme viimeisintä playoff-kierrosta puolestaan kattoi seuroja ainoastaan Suomesta, Ruotsista, Tšekistä ja Sveitsistä.

Noista kahdesta kappaleesta päätellen jääkiekon mahdollinen euroliiga olisi syytä varmaan rakentaa näiden neljän liigan pohjalta. Jos Ruotsista tulisi muita maita enemmän seuroja mukaan, tiedä sitten pitäisikö osan olla tasapainottamassa suomalaisten seurojen määrää. Tarkoittaen siis sitä, että todennäköisissä konferenssi- ja divisioonajaoissa osan ruotsalaisseurojen sijoittamista samaan divisioonaan suomalaisten seurojen kanssa. Samalla tšekkiläisten ja sveitsiläisten divisioonia voitaisiin tarvittaessa täydentää ainakin saksalaisilla ja itävaltalaisilla seuroilla, joka saattaisi olla tietyllä tapaa helpompi ratkaisu.

Kaksi konferenssia voisi olla kolmea konferenssia selkeämpi ratkaisu sinänsä, että se mahdollistaisi paremmin playoff-mestareiden ratkaisemisen ensin konferenssien sisällä. Kun kyseiset seurat olisivat selvillä, kohtaisivat ne toisensa koko euroliigan finaalissa. Ruotsin ja Suomen divisioonien ollessa todennäköisesti pohjoinen konferenssi ja Tšekin ja Sveitsin divisioonien ollessa eteläinen konferenssi, voimasuhteet eivät ainakaan CHL:n perusteella menisi tasan. Rehdimpää voisi olla se, että konferenssien ja divisioonien sijaan jääkiekon euroliiga kattaisi näihin neljään maahan painottuvat osakasliigat. Kuhunkin voitaisiin ottaa seuroja muistakin maista, jos vain rahkeet riittävät. Runkosarjassa olisi hyvä peluuttaa otteluita myös osakasliigarajojen yli, vaikkakin pääosa otteluista toki pelattaisiin niiden sisäisesti.

Runkosarjan jälkeen jokaisessa osakasliigassa pelattaisiin omat pudotuspelit ja kun neljä playoff-mestaria olisi selvillä, sijoitettaisiin ne keskinäiseen taulukkoon. Ensin vaikuttaisivat sijoitukset omassa osakasliigassa runkosarjan perusteella, jonka jälkeen ratkaisua haettaisiin tarvittaessa seurakohtaisten runkosarjatilastojen kautta. Tarpeen mukaan asia ratkaistaan loppu viimeksi keskinäisten runkosarjakohtaamisten perusteella kyseisenä kautena. Näin saadun taulukon perusteella ykkönen kohtaa koko liigan välierissä neljännen ja kakkonen kolmannen. Näiden parien voittajat kohtaisivat toisensa vielä koko liigan finaalissa, jonka voittaja olisi euroliigan mestari. Kukin playoff-kierros pelattaisiin paras seitsemästä -periaatteella niin, että ottelut 1, 2, 5 ja 7 olisivat runkosarjassa paremmin sijoittuneiden kotikentillä.

Ottelut KHL– ja NHL–mestareita vastaan lykkääntyisivät mitä todennäköisemmin seuraavaan alkukauteen aikataulusyistä. Ensin tuon euroliigan mestari kohtaisi KHL–mestarin koko Euraasian finaalissa paras kolmesta -tyyliin, jonka jälkeen tuon otteluparin voittaja kohtaisi NHL–mestarin koko maailman finaalissa paras kolmesta -periaatteella. Kyseisen ottelusarjan voittaja olisi jääkiekon maailmanmestari seurajoukkuetasolla.

Mutta tämä oli taas tietynlaista ajatuksenjuoksua, mitä tässä nyt taas ajan saatossa tuli. Mutta tuskinpa se mitenkään vakavaa on…

Yksi vaihtoehto olisi peluuttaa 28 seurajoukkueen euroliigaa, jossa olisi osakasliigojen, konferenssien ja divisioonien sijaan neljä välisarjaa. Yhdessä olisi seitsemän ruotsalaisseuraa, yhdessä seitsemän suomalisseuraa, yhdessä neljä tšekkiläistä ja kolme itävaltalaista seuraa sekä yhdessä neljä sveitsiläistä ja kolme saksalaista seuraa. Seurat pelaisivat omissa välisarjoissaan nelinkertaiset ottelusarjat, jonka lisäksi muiden välisarjojen seurat kohdattaisiin kahdesti. Näin kukin seura pelaisi runkosarjassa 66 ottelua. Sen perusteella jokaisen välisarjan neljä parasta seuraa jatkaisivat kauttaan pudotuspeleihin, kun taas 12 muuta seuraa päättäisivät kautensa runkosarjaan.

Pudotuspeleissä pelattaisiin otteluparein neljännesvälierät, puolivälierät, välierät ja finaali, joista kaksi ensin mainittua välisarjojen sisällä. Jokainen kierros pelattaisiin paras seitsemästä -periaatteella niin, että ottelut 1, 2, 5 ja 7 olisivat välisarjoissaan paremmin sijoittuneiden kotikentillä. Neljännesvälierissä välisarjojen ykköset kohtaisivat oman välisarjansa neljännen ja kakkoset välisarjansa kolmannen. Otteluparien voittajat kohtaisivat puolivälierissä, jonka jälkeen jokaisesta välisarjasta olisi jäljellä yksi seura.

Välieriä varten nämä neljä seuraa pitäisi sijoittaa väliaikataulukkoon. Ensisijaisina vaikuttimina olisivat seurojen välisarjasijoitukset runkosarjassa. Niiden täsmätessä haettaisiin ratkaisua alustavasti seurakohtaisista tilastoista runkosarjan ajalta. Jos väliaikasijat olisivat vieläkin hakusessa, ratkaistaisiin asia keskinäisillä kohtaamislla kuluvan kauden runkosarjassa. Tarvittaessa katsotaan hävittyjen playoff-otteluiden määrää. Mitä vähemmän tappioita, sitä parempi sijoitus. Jos ratkaisua ei millään löytyisi urheilullisin perustein, käytettäisiin arpaa.

Kun väliaikasijoitukset olisivat selvillä, muodostettaisiin välieräparit. Ykkönen kohtaisi neljännen ja kakkonen kolmannen. Otteluparien voittajat kohtaisivat toisensa finaalissa, jonka voittaja olisi koko jääkiekon euroliigan mestari. Mestariseura kohtaisi KHL-mestarin paras kolmesta -ottelusarjassa, jonka voittaja olisi Euraasian jääkiekkomestari. Kyseinen seura kohtaisi vielä NHL-mestarin koko maailman finaalissa, joka pelattaisiin myös paras kolmesta -tyyliin. Tuon ottelusarjan voittaja olisi jääkiekon maailmanmestari seurajoukkuetasolla. Todennäköisesti ottelut Euraasian- ja maailmanmestaruuksista lykkääntyisivät seuraavan kauden alkuun, koska mitä todennäköisemmin nykyisen kaltaiset jääkiekon MM-kisat pelattaisiin edelleen joka kevät. Tällöin vältettäisiin otteluruuhkat paremmin.

Seuramäärät tämän mallin euroliigassa eivät täysin olisi suhdanteessa sen kanssa, kuinka hyvin nykyiset liigat ovat menestyneet jääkiekon nykyisen mestarien liigan liigarankingissa. Tilannetta toki voisi tasapainoittaa se, josko pudotuspelit pelattaisiin alusta asti koko liigan yhteisinä. Tarkoittaen, että pudotuspeleihin pääsisi enemmän runkosarjapisteiden kuin välisarjasijojen perusteella. Todennäköisesti jokaisen välisarjan voittaja ainakin saisi toki suoran paikan, mutta kaikilla seuroilla ei välttämättä olisi ensisijaisena kriteerinä sijoitus välisarjassa päästäkseen pudotuspeleihin. Sitä en sitten tiedä, olisivatko pudotuspelit siinä tapauksessa pikemminkin ruotsalaisten ja suomalaisten juhlaa. Mutta tuossa mallissa pääsisi ehkä paremmin oikeuksiinsa tapaus, jossa runkosarjaa tilastojen valossa enemmän hallitsevat seurat pääsisivät kamppailemaan koko liigan voitosta.

Mutta tällainen kertomus ja tarina tällä kertaa. Jatko-osia odotellessa!

Matkaamisten minimoimiseksi olisi paljon toki järkevämpää peluuttaa tuossa 28 seurajoukkueen mallissa muotoa, jossa seitsemän seurajoukkueen divisioonat muodostaisivat neljäntoista seuran konferenssit. Divisioonien sisällä pelattaisiin kuusinkertaiset ottelusarjat, jonka lisäksi muut saman konferenssin vastustajat kohdattaisiin neljästi. Vastakkaisen konferenssin seuroja ei runkosarjassa kohdattaisi, joten jokainen seurajoukkue pelaisi runkosarjassa 64 ottelua. Tämän perusteella 16 parasta jatkaisivat pudotuspeleihin muiden päättäessä kautensa runkosarjaan.

Jos edelleen jatkettaisiin sillä linjalla, että mahdollisimman vähän olisi reissaamista, pitäisi jokaisesta divisioonasta päästää neljä parasta seurajoukkuetta pudotuspeleihin. Ensimmäinen kierros olisi divisioonien välierät, toinen kierros divisioonien finaalit, kolmas kierros konferenssien finaalit ja neljäs kierros koko euroliigan finaali. Jonkinlainen inflaatio saattaisi käydä, mikäli kolme peräkkäistä kierrosta kulkisi finaalin titteleillä. Ehkä sen kautta olisi mielekkäämpää peluuttaa ensin konferenssien sisällä puolivälierät, välierät ja finaali sekä koko pudotuspelien päätteeksi koko liigan finaali. Tällöin jokaisesta divisioonasta edelleen pääsisi mukaan neljä parasta pudotuspeleihin, jotta panos pysyisi mahdollisimman pitkään jokaisessa divisioonassa. Ensimmäisellä kierroksella divisioonien voittajat kohtaisivat vastakkaisen divisioonan neljännen ja divisioonien kakkoset vastakkaisen divisioonan kolmannen. Toisella kierroksella otteluparien muodostamiseen voisi ottaa mallia jääkiekon nykyisten MM-kisojen välieristä, tai sitten mukana olevista parhaiten divisioonassaan sijoittunut kohtaisi heikoiten divisioonassaan sijoittuneen mukana olevan seuran.

Ongelmaksi saattaisi edelleen ilmetä ainakin divisioonien ja konferenssien voimasuhteet. Ruotsin ja Suomen pääsarjat lienevät kuitenkin ne Euroopan kovimmat jääkiekkoliigat, ainakin jos KHL jätetään pois laskuista. Vasta näiden jälkeen lienevät Keski-Euroopan kovimmat jääkiekkoliigat, joihin kuuluvat ainakin Tšekin, Sveitsin, Saksan ja Itävallan pääsarjat. Jos jääkiekon euroliiga luotaisiin ainakin Ruotsin, Suomen, Tšekin ja Sveitsin nykyisiin pääsarjoihin, pääsisivät niiden väliset voimasuhteet paremmin oikeuksiinsa, mikäli toiseksi viimeistä playoff–kierrosta varten neljä mukana olevaa seuraa sijoitettaisiin väliaikataulukkoon. Aiemmin ehdotin, että väliaikasijoitukset määräytyisivät ensisijaisesti näiden neljän kohdalla kaikkiin runkosarjatilastoihin. Jos kaikki seurat kohtaisivat toisensa runkosarjan aikana, reilumpaa olisi toki ratkaista väliaikasijoitukset seurojen keskinäisten runkosarjakohtaamisten perusteella. Mikäli väliaikasijat olisivat edelleen hakusessa, haettaisiin vasta tässä tilanteessa ratkaisua seurojen muista runkosarjatilastoista. Haastetta tähän toisi toki se, jos seurat eivät kohtaisikaan kaikkia muita seuroja runkosarjan aikana. Eräs ratkaisu voisi olla se, josko nämä neljä seuraa kohtaisivat toisensa välierävaiheessa vaikkapa kaksi kertaa? Tämän perusteella kaksi parasta kohtaisivat toisensa finaalissa, jonka voittaja olisi koko liigan mestari.

Yksi vaihtoehto olisi se, että jääkiekon nykyisen mestarien liigan kuusi perustajaliigaa peluuttaisivat kausiensa päätteeksi yhteistä mestaruusturnausta? Mukana olisivat siis mestarit Ruotsin, Suomen, Tšekin, Sveitsin, Saksan ja Itävallan pääsarjoista. Kahdessa kolmen seuran lohkossa pelattaisiin kaksinkertaiset ottelusarjat, jonka perusteella lohkojen voittajat kohtaisivat toisensa finaalissa. Se olisi yksivaihtoehto.

Aiemmin olin mieltänyt myös Slovakian Extraligan Euroopan kovimpien jääkiekkoliigojen joukkoon. Kuitenkin tuo liigaranking antaa pikemminkin sellaisen vaikutelman, että se ei olisi niin itsestäänselvyys. Eroa on ainakin tämän kauden turnauksen jäljiltä sen verran suuri etenkin Ruotsin SHL:ään, että hankala ehkä mieltää sieltä ainakaan niin montaa seuraa mukaan jääkiekon mahdollisesti vielä kehittyneempään euroliigaan. Todennäköisesti tuo jääkiekon euroliiga tulisi pohjautumaan melko lailla Ruotsin, Suomen, Tšekin ja Sveitsin pääsarjoihin, vaikkakin Saksan ja Itävallan pääsarjoilla saattaisi tosin olla ehkä myös jonkin verran vaikutusta siihen.

32 seurajoukkueen euroliigassa saataisiin kaksi kuudentoista seuran konferenssia, joista saataisiin vielä kahdeksan seuran divisioonat. Divisioonien sisällä nelinkertaiset ottelusarjat, jonka lisäksi muut saman konferenssin seurat kohdattaisiin kahdesti. Kun vastakkaisen konferenssin seurat kohdattaisiin kerran, saataisiin 60 ottelua kullekin seuralle runkosarjaan kuten 1ügassa nykyisellään. Jokaisesta divisioonasta neljä parasta pudotuspeleihin, joiden kaksi ensimmäistä kierrosta pelattaisiin konferenssien sisäisesti. Välierävaiheessa katsottaisiin, kuka näistä neljästä seurasta pärjäsi keskinäisissä kohtaamisissa parhaiten, toiseksi parhaiten, kolmanneksi parhaiten ja neljänneksi parhaiten. Tämän perusteella saataisiin kaksi otteluparia, joiden voittajat kohtaisivat toisensa finaalissa. Finaalin voittaja olisi koko jääkiekon euroliigan mestari.

Toki kun vastakkaisen konferenssin seurat kohdattaisiin runkosarjassa vain kertaalleen, otanta olisi kovin suppea vertailemaan välieräseuroja väliaikataulukkoon. Selkeämpää edelleen olisi, jos ensimmäisen ja toisen playoff–kierroksen jälkeen pelattaisiin konferenssien finaalit ja niiden voittajat kohtaisivat toisensa koko euroliigan finaalissa. Mutta kun voimasuhteet ovat käsittääkseni edelleen sellaiset, että Ruotsin ja Suomen pääsarjat ovat Euroopan jääkiekossa ykkönen ja kakkonen viimeistään KHL:n jälkeen. Tällöin eivät voimasuhteet välttämättä olisi toivotun tasoissa, mikäli Ruotsin ja Suomen yhteisen konferenssin mestari kohtaisi finaalissa Tšekin, Sveitsin ja mahdollisesti ainakin Saksan ja Itävallan mestarin.

Ei kun ai niin! Pohjois-Euroopan konferenssi siis koostuisi vähintäänkin lähes tulkoon ruotsalaisista ja suomalaisista seuroista, kun taas Keski-Euroopan konferenssi kostuisi vähintäänkin lähes tulkoon useamman maalaisista seuroista. Saattaisivatpa ne voimasuhteet siinä tasoittuakin, kun yksittäisestä Keski-Euroopan maasta tulisi kenties vähemmän seurajoukkueita kuin yksittäisestä Pohjois-Euroopan maasta. Tällä ajattelumallilla ei välttämättä haittaisi, vaikkapa koko jääkiekon euroliigan finaalissa kohtaisivatkin Pohjois-Euroopan ja Keski-Euroopan konferenssien playoff–mestarit. Mutta tällainen pläräys tällä kertaa. Katsotaan, mitä tuleman pitää!

Jos jääkiekon euroliigaa haluttaisiin lähteä kehittämään 30 seurajoukkueen liigana, voitaisiin seurat koittaa jakaa viidentoista seuran konferensseihin ja ne edelleen viiden seuran divisiooniin. Näinhän NHL:ssäkin pitkään oli, tosin ainakin konferenssit saisivat maantieteellisistä syistä eri nimet. Pohjoisessa konferenssissa viisi suomalaista seuraa muodostaisivat oman divisioonansa, kuten myös viisi ruotsalaista seuraa. Näiden lisäksi olisi divisioona, jossa olisi kolme ruotsalaista ja kaksi suomalaista seuraa. Ruotsista olisi ainakin siksi enemmän seuroja, koska siellä jääkiekon pääsarja tuntuu olevan sen verran edempänä muihin liigoihin nähden, joista seuroja euroliigaan tulisi.

Eteläinen konferenssi, jonka seurat siis olisivat ainakin pääosin Keski-Euroopasta saattaisi olla hitusen haastavampi jakaa divisiooniin. Toki jos Tšekistä, Sveitsistä ja Saksasta tulisi jokaisesta viisi seuraa, olisivat divisioonat sillä selvä. Jos kuitenkin haluttaisiin seuroja myös ainakin Itävallasta, ja mahdollisesti myös Slovakiasta, lienee tilanne kinkkisempi. Slovakialaiset seurat olisivat ainakin samassa divisioonassa tšekkiläisten kanssa, ja varmaan myös osa itävaltalaisista. Ainakin jos osa sijoittuu lähemmäs Tšekki-painoitteista divisioonaa. Kun Tšekin pääsarja lienee Keski-Euroopan jääkiekkoliigoista tasokkain, sieltä soisi saada vähintään saman verran seuroja jääkiekon euroliigaan kuin vaikkapa Sveitsistä ja Saksasta. Näin ollen divisioonajaot rikkoisivat varmaan jonkin verran valtiorajoja, jotta seuramäärät olisivat sekä valtiollisesti että divisioonia ajatellen mahdollisimman tasapainossa.

Jos lähdetään siitä, että on kaksi viidentoista seuran konferenssia ja niiden sisällä viiden seuran divisioonat, pelattaisiin divisioonien sisällä viisinkertaiset ottelusarjat. Tämän lisäksi muut saman konferenssin seurat kohdattaisiin neljästi, joten ottelumäärä nousisi jokaisella seuralla runkosarjassa 60 otteluun jääkiekon SM-liigan tavoin. Seurojen jakaminen pudotuspeleihin lienee tavallaan kinkkisempi juttu. NHL:ssähän oli aiemmin malli, että kolmen divisioonan voittajat sekä konferenssin sisällä viisi muuten parasta saivat paikan pudotuspeleihin. Tämä olisi sinänsä rehdimpi tapa runkosarjatilastojen kautta, jolloin seuroilla ei olisi varaa kikkailla ehkä jo liikaa divisioonasijoitusten kanssa. Tosin jos pudotuspeleihin pääsisivät jokaisen divisioonan kaksi parasta ja kolmen divisioonan kolmosesta kaksi parasta, saattaisi se paremmin tuoda panosta runkosarjaan myös sen loppupuolelle.

Mutta mutta, tällainen jako saattaisi tuoda enemmän haasteita peliin. Vaikka 15 seuran jako viiden seuran divisiooniin onnistuisikin Keski-Euroopassa ehkä paremmin (jos siis seuroja olisi vain kolmesta maasta), jako olisi Pohjois-Euroopassa ehkä vielä haastavampi. Ainakin jos riittävän potentiaaliset seurat tulisivat vain Ruotsista ja Suomesta. Ruotsalaisilla seuroilla ne lähimmät seurat kuitenkin olisivat Ruotsissa, ja suomalaisilla seuroilla ne lähimmät seurat olisivat luontevasti Suomessa. Jos jääkiekon euroliiga toteutuisi, olisi ainakin nykyisestä jääkiekon SM-liigasta ehkä äkkiseltään helppo ottaa mukaan korkeintaan seitsemän seuraa. Mukana olisivat nykyisen jääkiekon mestarien liigan kuusi perustajaseuraa (HIFK, TPS, Tappara, Kärpät, JYP, KalPa) sekä ehkä Ässät. Nämä seitsemän lienevät jääkiekon SM-liigan suurimmilta markkina-alueilta, joka puoltaisi näiden seurojen ottamista mukaan. Tai jos Suomesta tulisi vähemmän kuin seitsemän, näistä varmaan kuitenkin lähdettäisiin etsimään Suomesta niitä euroliigaseuroja. Muista maista olisi varmaan helpointa ottaa mukaan ainakin ne, jotka ovat myös olleet jääkiekon nykyistä mestarien liigaa perustamassa. Niillä ainakin lienee potentiaalia pelata kansainvälisiä pelejä, kun ovat olleet tällaista turnausta perustamassa. Mutta kenties tällaiset ovat edelleen sellaisia ajatusleikkejä, jotka eivät ehkä koskaan toteudu todellisuuden tasolla.

Miksi ruotsalaiset seurat lahjoittaisivat rahojaan suomalaisille seuroille? Sitähän tuo käytännössä olisi.

Niinkin on väitetty, että ruotsalaisia kiinnostaisi enemmän Keski-Euroopan markkinat. Ainakin Saksa. Tältä pohjalta on ehdotettu, että jääkiekon mahdollisen euroliigan yksi välisarja kattaisi seuroja Etelä-Ruotsista ja Saksasta ja yksi välisarja seuroja Pohjois-Ruotsista ja Suomesta. Näiden lisäksi olisi mahdollisesti vielä yksi välisarja, jossa pelaisi pelkästään ruotsalaisia seuroja. Mutta kaikenlaisia virityksiä asian suhteen on tosiaan ajan saatossa heitelty myös muuten kuin minun toimestani tässä ketjussa. Näillä näkymin jatketaan kuitenkin nykyisellä mallilla, että mahdollisesti KHL vetää itseensä tarpeeksi vetovoimaiset eurooppalaiset jääkiekkoseurat ja muut pelaavat omaa kansallista tai ylikansallista (EBEL) liigaansa ja näistä parhaat pelaavat joko Champions Hockey League -turnauksessa tai vähintäänkin Continental Cup -turnauksessa. Ja niinhän se lienee parempikin, että otteluista mahdollisimman suurin osa pelataan mahdollisimman lähellä majailevia tuttuja seuroja vastaan.

Jos olisi viisi osakasliigaa ja niiden mestarit osallistuivat euroliigan mestaruusturnaukseen, voisi yksinkertaisen alkusarjan jälkeen olla vaihtoehtoisesti kolmen parhaan pudotuspelit. Alkusarjan voittaja saisi suoran paikan finaaliin, kun taas kakkonen ja kolmonen pelaisivat välierän. Välierä voisi olla niin, että yhdellä otteluvoitolla jatkoon ja finaalissa kaksi otteluvoittoa nappaava olisi turnauksen mestari. Tosin, ei se välttämättä olisi se mielekkäin vaihtoehto peluuttaa niin suppeaa alkusarjaa ja sen jälkeen tuollaisia pudotuspelejä. Mutta tulipa tällainenkin vaihtoehto heitettyä ilmoille!

Nykyisen Champions Hockey League -turnauksen perustajaliigoihin kuuluvat Ruotsin, Suomen, Tšekin, Sveitsin, Saksan ja Itävallan pääsarjat. Yksi vaihtoehto voisi olla, että näiden kuuden liigan mestarit pelaisivat kansallisten liigakausien päätteeksi yhteistä mestaruusturnausta. Se kattaisi kuuden seuran kaksinkertaisen alkusarjan sekä pudotuspelit, joiden aikana pelattaisiin neljän seuran kesken välieriä ja niiden voittajien kesken finaali. Jääkiekkokulttuuriin kun oleellisena osana kuuluvat myös pudotuspelit. Samalla molemmat playoff-kierrokset voitaisiin pelata paras seitsemästä -periaatteella niin, että ottelusarjojen ottelut 1, 2, 5 ja 7 pelattaisiin alkusarjassa paremmin sijoittuneiden seurojen kotikentillä. Siinä saataisiin ainakin rahallista huumaa, mikäli kyseinen sarjajärjestelmä innostaisi seuroja tarpeeksi. Reilumpaa lienee katsottavan, millä liigoilla olisi tarpeeksi potentiaalia lähteä mukaan tuollaiseen mestaruusturnaukseen. Ajan saatossa liigojen määrä kyseisessä turnauksessa voisi vaihdella edelleen niiden tasojen mukaan.

Mutta mutta, tällä kertaa tällainen aivopieru. Katsotaan mitä seuraavaksi tulee mieleen vai tuleeko mitään.

https://www.uusisuomi.fi/urheilu/228195-jaakiekon-mestareiden-liiga-uudistui-suomessa-toivotaan-enemman-yleisoa

Esimerkiksi tuon jutun mukaan CHL:stä voisi kehittyä Pohjois- ja Keski-Euroopan yhteinen pääsarja jääkiekossa, joka siis tarkoittaisi vähäotteluisen turnauksen sijaan "isompaa" liigaa. Toisaalta kun ne yleisömäärät ovat siis jääneet eurooppalaisen seurajääkiekon suurmaissa Ruotsissa ja Suomessa niin vähäisiksi, lienee turha odottaa sellaista ainakaan lähivuosina.

Jos haluttaisiin kehittää kyseisenlaista liigaa, mielestäni seuraava askel olisi kansalliset liigakaudet päättävä mestaruusturnaus. Siihen ottaisivat osaa Pohjois- ja Keski-Euroopan pääsarjojen mestarit kyseiseltä kaudelta. Tosin se kansainvälinen näkyvyys supistuisi merkittävästi, jos jokaisesta mukana olevasta osakasliigasta tulisi kausittain vain yksi seurajoukkue mukaan. Toki siihen voitaisiin ottaa useampikin seura mukaan, mutta aikataulut ruuhkautuisivat enemmän. Ja kuten aiemmin taisin jo tähän ketjuun kirjoittaa, saattaisivat jääkiekkomestaruudet kokea jonkinlaisen inflaation, jos niitä olisi niin taajaan tyrkyllä. Ensin kansallisen liigan mestaruus (tai osakasliigan, jos nimi sellaiseksi vaihdettaisiin), sitten muutaman viikon sisällä Euroopan-mestaruus ja sitten vielä nykyisten MM-kisojen mestaruus viimeistään muutaman viikon päästä. Mutta ainahan tällaisia kaavailla voi.

Nykyisen jääkiekon mestarien liigan liigarankingin perusteella seuramäärät mahdollisesti perustettavassa jääkiekon Eurooppa-liigassa olisivat pääsarjoittain jokseenkin varmaan sellaiset, että Ruotsista tulisi seitsemän, Suomesta viisi, Tšekistä ja Sveitsistä molemmista neljä sekä Saksasta ja pääosin Itävallassa pelattavasta EBEL:stä molemmista kaksi. Tällöin kokonaisseuramäärä tuossa liigassa olisi 24. Kahdesta ensin mainitusta maasta tulevat muodostaisivat pohjoisen konferenssin ja muista mainituista maista tulevat eteläisen konferenssin. Toki divisioonajako olisi sinänsä haastavampi ainakin pohjoisessa konferenssissa, jossa ei noilla seuramäärillä välttämättä niin luontavasti saataisi kolmen, neljän eikä kuuden seuran divisioonia. Eteläisessä konferenssissa olisi helpompi saada ainakin seuramäärien perusteella ainakin neljän ja kuuden seuran divisioonat sen mukaan, mikä määrä tuntuisi luontevimmalta. Toki sellainenkin vaihtoehto olisi, että divisioona- tai sitä korvaavaa jakoa ei tehtäisi ja konferenssien sijaan puhuttaisiin kahdesta kahdentoista seurajoukkueen osakasliigasta. Tällöin molemmissa voitaisiin pelata viisinkertaiset runkosarjat, jolloin jokainen seura pelaisi 55 ottelua. Tämä osuisi suunnilleen niille sijoille, minkä verran nykyiselläänkin näissä kuudessa nykyisessä liigassa yksittäinen seurajoukkue pelaa ennen pudotuspelejä. Siinä olisi kylläkin se puoli, että koti- ja vierasottelut eivät menisi tasan. Osalle seuroista tulisi yksi kotiottelu enemmän ja osalle yksi vierasottelu enemmän. Asia voisi olla paikattavissa sillä, että vuorokausin vaihdeltaisiin. Osakasliigat sinänsä olisivat varmaankin suljettuja, että niihin ei tuosta noin vain pääsisi.

Jos haluttaisiin päästä yksittäisen seurajoukkueen kohdalla 60 runkosarjapeliin 1ügan tyyliin, silloin olisi luontevinta jakaa ehdotetut osakasliigat kahteen kuuden seuran välisarjaan. Niiden sisällä pelattaisiin koko runkosarjan aikana kuusinkertaiset ottelusarjat, kun vastakkaisen välisarjan vastustajat kohdattaisiin viidesti. Vaihtoehtoisesti osakasliigojen sijaan puhuttaisiin konferensseista ja välisarjojen sijaan divisioonista. Mutta haasteensa siinä varmaan tosiaan olisi ainakin pohjoisen konferenssin kohdalla, mikäli seuramäärät jakautuisivat mainitulla tavalla. Mutta tulipa kuitenkin tällainenkin kirjoitus nyt kirjoitettua.

Toki jos nykyinen jääkiekon mestarien liiga kiinnostaa vain Keski-Euroopassa eikä kiinnostus ota Pohjoismaissa noustakseen, voitaisiin tältä pohjalta perustaa Keski-Eurooppaan jääkiekon huippuliiga ottamalla seuroja ainakin Saksan, Sveitsin ja Tšekin pääsarjoista sekä pääosin Itävallassa pelattavasta EBEL:stä. Tai jos tulijoita on liiaksi yhteen ylikansalliseen liigaan, voisi niitä olla kaksikin. Kauden päätteeksi näiden ylikansallisten liigojen mestarit voisivat vielä pelata jonkinlaisen mestaruusturnauksen Ruotsin ja Suomen mestarien kesken. Tosin Ruotsin liiga lienee sen verran edellä muita nykyisiä jääkiekkoliigoja, joista seuroja nykyisellään osallistuu CHL-turnaukseen, ei ajatus siltä osin olisi välttämättä reilu. Reilumpaa siltä osin olisi varmaan se, että osa suomalaisista seuroista osallistuisi ruotsalaispainoitteeseen jääkiekkoliigaan, jonka mestari kohtaisi Keski-Euroopassa pelattavan ylikansallisen liigan mestaria vastaan koko Pohjois- ja Keski-Euroopan jääkiekkomestaruudesta seurajoukkuetasolla. Näistä kahdesta voittaja kohtaisi KHL-mestarin ja näistä edelleen voittaja kohtaisi puolestaan NHL-mestariin. Kun voittaja olisi viimeksi mainitusta parista selvillä, olisi samalla selvillä siis myös jääkiekon maailmanmestari seurajoukkuetasolla. Mutta tämä nyt on lähinnä sellaista kirjoittelua, joka tuskin toteutuu. Nykyisilläkin malleilla varmasti pärjätään ainakin jokseenkin.