Heprealais kirjeestä:
14. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; (Heb 12:14)
Olkaa pyhiä, sillä Jumala on pyhä. Eläkää rauhassa hyvä elämä Herrassa, ilman syntiä, tai mitään vääryyttä.
14. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; (Heb 12:14)
Olkaa pyhiä, sillä Jumala on pyhä. Eläkää rauhassa hyvä elämä Herrassa, ilman syntiä, tai mitään vääryyttä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
17. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
18. Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;
19. ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.
Siitä tunnemme hänet, että hän on totuudellinen. Eikä keksi valheita edes itsestään. Hänen työntekijänsä maan päällä eivät aina ole ehkä totuudessa tai totuudellisia. Esim. Paavi sanoo olevansa erehtymätön - ainakin aikoinaan sanoi.
Totuuden puhuminen voi olla vaikeaa. Tapasin kerran erään Vaapaakirkon romaanievankelista ja hän opetti paljon evankelioimisesta, mutta vältteli kaikkia kipeitä aiheita lapsuuden yms. hänen evankelioimisensa oli pintapuolista. Sen sijaan eräs Jehovan Todistaja nuorukainen kertoi kaiken aina pedofiliasta yms. lapsuuden kokemuksista lähtien: Hän oikein syväevankelioi. Mikään ei jäänyt pimeyteen, vaan kaikki tuli esiin ja valoon. Molempien kanssa minulla kuitenkin meni bänks.
Miten iljettävien totuuksien kuulijan pitäisi suhtautua totuuteen? On nimittäin sellaistakin syntiä, jota ei saa anteeksi.
Lueskelin tässä jokin aika sitten Ante-Nichene Fathers tekstejä ja tuli esiin alkukirkon liturgioita. Niissä näyttäisi pääpaino olevan sillä, että seurakunnan yksittäiset jäsenet tunnustuvat kaikki syntinsä ja ne luetaan koko seurakunnan edessä julki.
En tiedä onko tuo Liturgian alkuperäinen käyttötarkoitus, mutta olisi se kummallista tämän päivän kirkkossa jos liturgia olisi sellainen, että luetellaan seurakunnan kaikki synnit ääneen.
Totuudessa pysyminen olisi silloin helppoa, mutta ......
Minäkään en välttämättä mielelläni puhu menneestä yksityiskohtaisesti, sillä en pidä sitä oleellisena tietona jakaa muille. Jos sanon, että elin meneen aikani väärintekijänä, taparikollisena ja päihteiden käyttäjänä, niin kyllä tämä jo avaa tarpeeki, että mistä on kyse. Olen huomannut, miten jotkin oikeen "mehustavat" niitä menneiden aikojen syntejä tarinoiksi, mutta onko siinä sitten mitään pyhää? Tai onko siinä mitään järkeä että palaa uudelleen ja uudelleen menneisiin tekoihin, ja elää uudelleen sitä aikaa omissa tarinoissaan?
Täytyy sanoa että arvostukseni Mikko Aata kohtaan nousi huomattavasti. Täällä on aivan tarpeeksi noita Jeesuksen omia devoitteja ym. itsensä kehujia ja muiden solvaajia.
Lähdekritiikki raamattua lukiessa pitäisi aina pitää mielessä
http://www02.oph.fi/etalukio/uskonto/kurssi1/sivu_1_5_3.html
Faktisestihan asia menee niin, että raamatussa ei ole sanaakaan kolmiojumalalta eikä muiltakaan jumaluuksilta. Vanhat tarinat vain on kierrätetty uudelleen ja komiteatyön tavoin tietysti hyvin sekavaksi mössöksi.