Kokemuksia kiusaamisesta ja masennuksesta

ElämäOnTäydellistä kirjoitti:

Terve kaikille! Täällä kirjoittelee 12-vuotias poika Oulun seudulta. Haluaisin kertoa kokemuksia masennuksesta, koulukiusaamisesta ja psykiatrisella osastolla olosta. Muutimme Ouluun vuonna 2011 ja jouduin heti koulukiusaamisen kohteeksi uudessa koulussani. Minua kiusattiin runsaasti sairastamani atooppisen ihottuman takia. Tämä tuntui minusta aivan uskomattoman pahalta ja ilkeältä. Suurin osa entisistä kiusaajistani on maahanmuuttajia. Kolmannella luokalla uusi opettajani, vararehtorit, rehtori ja KiVa koulu-tiimi eivät puuttuneet kiusaamiseeni ollenkaan, he väittivät, että olen itse henkisesti sairas, ja että hermostun helposti. Se ei ollut totta. En ymmärtänyt. Miksi kiusaamiseeni ei puututtu, vaikka minä kärsin siitä niin paljon? Tämä tulee mietityttämään minua loppuelämäni ajan. Kiusaaminen loppui neljännellä luokalla, jolloin minulle tuli uusi opettaja, joka sai kiusaamisen loppumaan välittömästi. Olen ikuisesti kiitollinen tälle naisopettajalle, joka pelasti minut täpärästi. Olin siis koulukiusattuna n. 2 vuotta. Ne vuodet olivat elämäni helvetti. Isäni kärsi useita vuosia masennuksesta ja oli työttömänä. Häntä koulukiusattiin nuoruudessaan, johon ei puututtu. Hänen veljensä, minun kummisetäni, teki itsemurhan vuonna 2008. Kummisetä oli vakavasti masentunut. Tämä masensi isääni entisestään. Hän oli hirveässä kunnossa, makasi vain sängyssä nukkumassa ja kävi silloin tällöin vessassa, syömässä ja tupakalla. Nykyään isäni on parantunut, käy töissä ja on iloinen ihminen. Hänen masennuksensa luultavasti lisäsi minun pahaa oloani. Minun toinen isoveljeni oli myös koulukiusattu, siihen ei yksinkertaisesti puututtu. Opettajilla oli hirveästi ennakkoluuloja veljeäni kohtaan. Veljelläni diagnosoitiin Aspergerin syndrooma vuonna 2014. Tämä veli on minulle hyvin tärkeä ihminen. Kiusaamisen jälkeen aloin oirehtia. Olin vihainen, itsetuhoinen ja suunnittelin tappavan itseni, koska elämä oli minulle liian raskasta. Jouduin vuoden 2015 maaliskuussa psykiatriselle osastolle 50. Joutumisen syy oli tutkimusjakso, jossa oli tavoite selvittää, että mistä henkinen kuormitukseni johtui. Pääsin osastolta pois huhtikuun puolivälissä. Minulle tehtiin Asperger-tutkimuksia ja minulla diagnosoitiin vahvat Asperger-piirteet. Miellän kuitenkin itseni Aspergerin oireyhtymän saaneeksi, koska omat pisteeni tutkimuksissa olivat 12/7. Vuoden 2015 syksyllä jouduin suuren maahanmuuttajajoukon pahoinpitelemäksi. Tämä mursi itsetuntoni ja mielenterveyteni täysin, jota olin juuri alkanut korjata. Masennuin, en jaksanut tehdä kotiläksyjä, itsemurhakin kävi useasti mielessä. Arvosanani laskivat. Jouduin marraskuussa 2015 kriisijaksolle osastolle 50. Olin siellä vähän päälle viikon ja pääsin kotiin. Aloitin vuoden 2015 elokuussa psykoterapian, kaksi kertaa viikossa aina lukion loppuun asti, ehkä kauemminkin. Olen nyt kuudennella luokalla ja voin hyvin. Arvosanat ovat nousussa. Olen erittäin taitava muistamaan asioita ulkoa. Minulla on vilkas mielikuvitus, olen lahjakas äidinkielessä, osaan lausua ja näytellä sekä olen hyvä kuvataiteessa, näin kaikki aina kehuvat minua. Harrastankin sarjakuvien piirtämistä Oulun Taidekoululla. Olen ajatellut jättää sarjakuvaharrastuksen ja siirtyä Taidekoulun teatteriryhmään. Toivoisin, että kenenkään ihmisen ei tarvitsisi käydä koulukiusaamista ja masennusta läpi. Kiusaaminen on oman pahan olon purkamista, enkä hyväksy sitä missään muodossa. Ihmiset, olkaa hyviä, sanokaa SEIS koulukiusaamiselle. Puuttukaa kiusaamiseen, pyrkikää lopettamaan se. Toivotan onnea ja voimia kaikille samaa tragediaa kärsiville/kärsineille. Toivoisin asiallista keskustelua kiusaamisesta ja masennuksesta. Kiitos!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä