Taas tuli todistettua, että mitä köyhempi, sen rikkaampi. Vaikka meillä olisi koti pursollaan Tiimarin ja Artekin tavaraa, hyvät työpaikat ja lapsillamme hyvät jne, meillä ei enää ole sitä inhimillistä resurssia, joka tuntuu aasialaisilla olevan: ihmisyyttä, lämpöä, rakkautta.
Piru periköön kilpailukyvyn: se on vienyt meidät rutiköyhyyteen! Saako mikään enää liikettä sisäisiin virtoihimme? Jos tämä katastrofi sai, sydämemme kylmyys vaatii päivä päivältä enemmän tulta ja tulikiveä tunteakseen jotain.
Hyvä näyttelijä muuten se piispa Huovinen. Hän petraa kerta kerralta: vrt. Konginkangas, Estonia...
Piru periköön kilpailukyvyn: se on vienyt meidät rutiköyhyyteen! Saako mikään enää liikettä sisäisiin virtoihimme? Jos tämä katastrofi sai, sydämemme kylmyys vaatii päivä päivältä enemmän tulta ja tulikiveä tunteakseen jotain.
Hyvä näyttelijä muuten se piispa Huovinen. Hän petraa kerta kerralta: vrt. Konginkangas, Estonia...
Vastaukset 3
Vanhimmat
laittoivat hartaina kynttilöitä muistoksi poismenneille kuin vain voi tehdä kansa joka on tottunut menetyksiin ja siihen että tämä elämä on täällä ja toinen odottaa
ei mitään räkää valuvaa ulvontaa ja hetken ihmisten haparointia
todella kylmää porukkaa. Itseäni se on ahdistanut jo vuosia, enkä olisi varmaan mitään tajunnutkaan ellen olisi asunut paria vuotta Etelä-Amerikassa. Tuntuu että täällä pitäisi pärjätä vaan järjellä, eikä kontrollia saa menettää koskaan, jos joskus hysteerisesti itkee niin jo ehdotetaan suunnilleen sairaalareissua tai rauhottavia... Hiukan kärjistettyä, mutta lähellä totuutta... Miksi täällä ihmiset tekevät niin paljon itsemurhia ja kärsivät masennuksesta? Ei ole enää perheitä ja rahan tekeminen on tärkeintä. Surullista...
Vielä on onneksi PALJON niitäkin ihmisiä, jotka antavat. He ovat huomanneet, että jos ei yritä aina saada viimeistä senttiä itselleen, vaan antaa joskus myös jollekin muulle, saa yleensä rahat moninkertaisesti takaisin.