Masentunut potkuista, miksen osaa iloita

Ahistaa niin perusteellisesti, pinna kireällä ja ikävä kyllä syytön tilanteeseen oleva perhe saa siitä osansa. Aiemmin olin ulospäinsuuntautunut ,aktiivinen ja tehokas, eikä ole myöskään ollut ulkonäköpaineita, vaikkei miksikään komeaksi ole haukuttukkaan. Minulla oli viihtyisä, hyvinpalkattu, vastuullinen työpaikka ja elämä mallillaan, kunnes yksikkömme lopetettiin tehostustoimien vuoksi.
Aluksi uskoin mahdollisuuksiini työllistyä nopeasti, sillä sain loistavan työtodistuksen ja suosituksen.
Nyt väkisinkin hiljalleen tämä tilanne on alkanut masentamaan.

Kyllä pännii nuo syyllistäjät, miten itsekkäitä ja tietämättömiä ovat. Onneksi itse en tunnusta työskennellessäni syyllistyneeni tuohon solvaamiseen, mutta toisaalta asia ei liikauttanut paljoakaan, en silti mitenkään olisi uskonut sitä kohdalleni ja sitä miten kova pala se on purtavaksi. Tuskaa lisää vielä pelko, ellei onnistu jatkossakaan työllistymään, niin miten tulla toimeen. Kieltämättä tämä masennus vaikuttaa tartutteneen vaimoonkin, ja huomaa hänenkin pelkäävän toimeentulon vuoksi. Meillä on velkainen omakotitalo ja talot ei käy kaupaksi koska paikkakunta kärsii työttömyydestä ja valoa ei vielä näy tunnelinpäässä. Talojen hinnat on kääntynyt laskuun sillä työttömyys ja epävakaa maan talous ja näkymät heijastuu hintoihin ja myyntiaikaan. Olisi ikävä myydä koti pilkkahintaan ja velkaa jäisi sen vuoksi myynnin jälkeen.

Kirjoitan asiasta sen vuoksi, jos se aukaisisi jonkun silmät ja lopettaisivat panettelut.
Samalla tämä on terapiaa. Toivottavasti ei työttömyysturvaa heikennetä ja lyhennetä, se olisi katastrofi.