Muutama fakta liittyen Saksalle 1. maailmansodan jälkeen määrättyihin sotakorvauksiin:
1. Kyseessä ei ollut ainutlaatuisen törkeä hävinneen osapuolen nöyryytys (kuten Hitler ja natsit väittivät)
Kun Preussi voitti Ranskan vuonna 1871, vaati se Ranskalta 5 miljardin kultafrangin sotakorvaukset (23 % Ranskan yhden vuoden bruttokansantuotteesta). Varmistaakseen Ranskan halukkuuden suostua maksamiseen, se miehitti kolmasosaa Ranskasta siihen asti, kunnes viimeinenkin kultafrangi oli maksettu. Ranska maksoi kaiken kolmessa vuodessa.
2. Saksalta vaaditut sotakorvaukset eivät olleet tolkuttoman suuret. Nimellisesti ne toki olivat peräti 132 miljardia kultamarkkaa. Siis nimellisesti. Mutta käytännössä sekä britit että ranskalaiset tiesivät, että he joutuvat tyytymään paljon vähempään. Tuo 132 miljardia oli vain populistista äänestäjien nuoleskelua. Viha Saksaa kohtaan oli varsinkin Ranskassa suuri. Joten voittajavaltojen poliitikot halusivat viestittää kansoilleen, että "nyt Saksaa lyödään ja lujaa". Käytännössä voittajat olivat valmiita tyytymään paljon vähempään. Niin kuin sitten lopulta tyytyivätkin. Saksa maksoi vuosina 1921-1932 20 miljardia ja lopetti sitten maksatukset. Mihin Ranska ja Britannia eivät reagoineet mitenkään.
3. Sotakorvaukset olivat perusteltuja. Länsirintaman taistelut oli käyty Belgian ja Ranskan maaperällä. Neljässä vuodessa sota oli aiheuttanut valtavaa hävitystä niiden maaperällä. Kun taas Saksan maaperällä ei oltu taisteltu laisinkaan. Hävitys oli erityisen suurta vuonna 1918, sillä saksalaiset noudattivat vetäytyessään poltetun maan taktiikkaa.
4. Sotakorvaukset olivat vain yksi syy Saksan hyperinflaatioon vuonna 1923. Itävallassa oli myös hyperinflaatio, vaikka se ei maksanut sotakorvauksia. Saksan hyperinflaatio johtui sodan aikana otetuista massiivisista veloista sekä Saksan hallituksen rahapolitiikasta. Vuosina 1920-1922 Saksa heikensi tahallaan valuuttansa arvoa nostaakseen vientiteollisuutensa kilpailukykyä. Mutta sitten mopo lähti niin sanotusti käsistä.
1. Kyseessä ei ollut ainutlaatuisen törkeä hävinneen osapuolen nöyryytys (kuten Hitler ja natsit väittivät)
Kun Preussi voitti Ranskan vuonna 1871, vaati se Ranskalta 5 miljardin kultafrangin sotakorvaukset (23 % Ranskan yhden vuoden bruttokansantuotteesta). Varmistaakseen Ranskan halukkuuden suostua maksamiseen, se miehitti kolmasosaa Ranskasta siihen asti, kunnes viimeinenkin kultafrangi oli maksettu. Ranska maksoi kaiken kolmessa vuodessa.
2. Saksalta vaaditut sotakorvaukset eivät olleet tolkuttoman suuret. Nimellisesti ne toki olivat peräti 132 miljardia kultamarkkaa. Siis nimellisesti. Mutta käytännössä sekä britit että ranskalaiset tiesivät, että he joutuvat tyytymään paljon vähempään. Tuo 132 miljardia oli vain populistista äänestäjien nuoleskelua. Viha Saksaa kohtaan oli varsinkin Ranskassa suuri. Joten voittajavaltojen poliitikot halusivat viestittää kansoilleen, että "nyt Saksaa lyödään ja lujaa". Käytännössä voittajat olivat valmiita tyytymään paljon vähempään. Niin kuin sitten lopulta tyytyivätkin. Saksa maksoi vuosina 1921-1932 20 miljardia ja lopetti sitten maksatukset. Mihin Ranska ja Britannia eivät reagoineet mitenkään.
3. Sotakorvaukset olivat perusteltuja. Länsirintaman taistelut oli käyty Belgian ja Ranskan maaperällä. Neljässä vuodessa sota oli aiheuttanut valtavaa hävitystä niiden maaperällä. Kun taas Saksan maaperällä ei oltu taisteltu laisinkaan. Hävitys oli erityisen suurta vuonna 1918, sillä saksalaiset noudattivat vetäytyessään poltetun maan taktiikkaa.
4. Sotakorvaukset olivat vain yksi syy Saksan hyperinflaatioon vuonna 1923. Itävallassa oli myös hyperinflaatio, vaikka se ei maksanut sotakorvauksia. Saksan hyperinflaatio johtui sodan aikana otetuista massiivisista veloista sekä Saksan hallituksen rahapolitiikasta. Vuosina 1920-1922 Saksa heikensi tahallaan valuuttansa arvoa nostaakseen vientiteollisuutensa kilpailukykyä. Mutta sitten mopo lähti niin sanotusti käsistä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.