Parisuhdekriisiapua

Miten ymmärtäisimme omia ja muiden avio- ja muita parisuhdekriisejä, millä ehdoin apua?

Hyvin moni on joulun ja uuden vuoden aikaan kirjoittanut verkkoon vaikeuksistaan avio- tai muussa parisuhteessaan. Samoja aiheita tarkastellaan naistenlehtien lukijakirjeissä ja toimitetuissa jutuissa. Kirjallisuutta aihepiiristä on runsaasti, niin ”jyviä” kuin ”akanoita”.

On vastikään puhjenneita tai pitkittyneitä kriisejä. Moni tuntee syvää tuskaa ja samalla epäilyä kestokyvystään enää pidempään. On myös kertomuksia käymisestä todella ”alhaalla” ja pysyvästäkin henkisestä rampautumisesta.

Moni tuntee ainakin neuvottomuutta siitä, mitä pitäisi tehdä, jos oma tilanne on sietämätön. Moni haluaisi tukea, neuvoa, auttaa tai ainakin kuunnella hädässä olevia, mutta tuntee itsensä tietämättömäksi ja taitamattomaksi.

1 Avio- ja muita parisuhdekriisejä on erilaisia

Hyvin usein parisuhdekriisin liittyy uskottomuus. On kertaluonteista tai muuten satunnaista uskottomuutta. Jo se on ilmi tultuaan saattanut haavoittaa petettyä siten, että avio- tai muun parisuhteen jatkuvuus on joutunut kyseenalaiseksi. Yleisin suositus on anteeksianto, mutta suosituksen toimeenpano näyttää olevan vaikeaa. Sen enempää syyllisyyttä tuntevan ei ole helppoa hyväksyä sitä, että hän tosiaan saa anteeksi.

On keskusteltu siitä, olisiko miehen uskottomuus yleensä fyysistä, naisen fyysisen lisäksi yleensä myös tunneperäistä. Tämä lienee monien parisuhdealan asiantuntijoidenkin käsitys. Kaikki sukupuolensa edustajat eivät kuitenkaan ole tyyppitapauksia.

Löytyy myös kuvauksia uskottomuuden lajista, jonka harjoittaja ajautuu yhä uusiin fyysisiin suhteisiin tai tunnesuhteisiin tai niiden yhdistelmiin yhä uusien kumppanien kanssa, vaikka hänellä olisi omasta mielestäänkin hyvä parisuhde. Tällainen ”sarjallinen pettäjä” kumppanina on ilmeisen hankala, ja tilanteen korjaaminen suhteen jatkamiseksi saattaa olla vaikeaa.

Usein uskottomuutta vakavampi kiihkeä ja ehkä myös pitkäaikainen ”sivusuhde” haastaa parisuhteen. Useina painoksina pokkarinakin ilmestynyt Hendrixin teos ”Kaikki se rakkaus joka sinulle kuuluu” kertoo ääritapauksena ”psykoottisesta rakastumisesta”. Mielitaudin asemesta on nimitys prosessille, jossa siihen saakka omastakin mielestään hyvässä, rakkautta sisältäneessä parisuhteessa elänyt ”ensi silmäyksellä” siirtää tunteensa siihen saakka aivan vieraaseen henkilöön. Tämän ja vain tämän kanssa näyttää kaikki olevan mahdollista ja väistämätöntä. Siihenastiselle kumppanille tapaus on lohduton tai ainakin erittäin vaikea, seurasipa ero tai ei. Tuollaisen rakastumisen ennuste ei ole hyvä rakastuneellekaan. Odotus ”kaikesta nyt ja heti” saattaa vaihtua pikaiseksi pettymykseksi ja masennukseksi.

Hyvin tavallista näyttää olevan verkko- ja lehtikirjoitusten perusteella, että kumppanilla on ollut pitkäaikainen ”salarakas”, fyysinen suhde ja tunnesuhde kolmanteen henkilöön. Iltapäivä- ja skandaalilehdet ruokkivat entisestään käsitystä, että ”salarakkaudet” ovat suoranainen muoti-ilmiö. Jotkut näyttävät kyenneen ja halunneen antamaan kumppanilleen aikaa harkita, irtoaako hän tuollaisesta suhteesta vai jatkaako hän sitä, jolloin siihenastinen avio- tai avosuhde lakkaa. On tarinoita niin onnistuneesta kuin epäonnistuneesta anteeksiannosta ja -saamisesta.

Samoin on monenlaisia kokemuksia tunne-elämän tyhjiöistä. Ehkei avio- tai avopuoliso enää rakasta kumppaniaan. Vaihtoehtoisesti kumppani ei enää rakasta, sanoipa hän asian suoraan tai ei. Moni kokee myös kumppaninsa vaikeaksi ja itsensä kaltoin kohdelluksi.

2 Kriisi on kriisi myös ystäville ja sukulaisille

Kun ystävä, oma lapsi, oma vanhempi tai muu oma sukulainen kipuilee avio- tai muussa parisuhdekriisissä, haasteet ovat tuntuvat myös ystävälle ja sukulaiselle. Toisen tuska saattaa ahdistaa, vaikka sinänsä haluaisikin auttaa tai ainakin olla käytettävissä, ja tuosta toisesta saattaa siksi haluta ottaa etäisyyttä. Toisen haluttomuus panna toimeen niitä neuvoja, joita itse parhaan tietonsa mukaan antaa, saattaa ärsyttää, jos kriisi vain jatkuu ja jatkuu. Lopulta saattaa kyllästyä koko itsepäiseen ihmiseen, joka näyttää olevan suoranainen oman epäonnensa seppä. Saattaa myös syntyä halu suorastaan pakottaa kärsivä pysyttelemään avio- tai muussa parisuhteessaan. Kenties omaa itseä tuskastuttaa ajatus siitä, että monet omat siihenastiset ystävyys- tai sukulaissuhteet lakkaavat tai kärsivät, jos kriisiin joutuneet eroavat.

Ystävä ja sukulainen kohtaa samantyyppisiä haasteita kuin hoito- tai hoiva-alalla toimivat, mukaan lukien ihmissuhdeasiain ammattiauttajat. Ellei asianomainen ole itse sovussa omien tunteidensa kanssa, joutuminen seuraamaan toisen kriisiä saattaa aktivoida omia ratkaisemattomia tunteita. Siksi saattaa syntyä halu ottaa etäisyyttä hätää kärsivään joko ahdistuneena, suuttuneena tai tuskastuneena.

3 Kriisi tuo osapuolista esiin uutta heille itselleen ja toisilleen

Siihen saakka toimeliaassa, toimivassa ja kiireisessä arjessa eivät pitkäaikaisenkaan avio- tai muun parisuhteen osapuolet ole ehkä joutuneet kohtaamaan moniakaan toistensa piirteitä. Kriisissä saattaa käydä toisin.

Kriisissä siihen saakka hauska ja valoisa kumppani saattaa muuttua kärsimättömäksi, räyhääväksi riitapukariksi. Siihen saakka vahva ja luja kumppani saattaa muuttua araksi, itkeskeleväksi raukaksi.

Jo pelkkä syyllisyys omista ilmi tulemattomista teoista saattaa olla vaikeaa kantaa. Kirjallisuudesta löytyy esimerkkejä siitä, kuinka toista tämän tietämättä pettänyt saattaa muuttua aggressiiviseksi kumppanilleen, johon ikään kuin salaisesti purkaa sitä vihaa, jonka muuten kohdistaisi syyllisyyksissään itseensä. Toisaalta kirjallisuudessa varoitetaan myös sellaisesta oman uskottomuuden tunnustamisesta, joka vuolaina, ehkä toistuvinakin virtoina kaadetaan petetyn niskaan. Siinäkin on nimittäin nähty aggressiota.

Ilmi tulleiden asioiden anteeksi antaminen ja saaminen eivät kenties helposti toimi. Anteeksiantaminen saattaa olla vaikeaa, jos anteeksiannettavaa käy ilmi tai kertyy yhä lisää. Anteeksisaaminenkaan ei kenties ole helppoa, jos anteeksianto tuntuu tapahtuvan anteeksisaaneen yläpuolelta käsin tai ellei anteeksianto poistakaan syyllisyyttä.

Parisuhdekumppaniaan pettäneen saattaa olla vaikea kestää pettämänsä kärsimystä ja surua, jotka etenkin pitkittyessään saattavat entisestään lisätä pettäjän syyllisyyttä. ”En kai minä sentään tuota kaikkea pahaa saanut aikaan”, hän saattaa ajatella. Pettäjän tilanne muistuttaa osin mainittua ystävän tai sukulaisen osaa. Saattaa syntyä ahdistus ja halu ottaa etäisyyttä petettyyn, tai saattaa nousta viha, kun petettty ei ”nosta itseään suosta” omilla voimillaan tai usko pettäjän ohjeita siitä, että ”ryhdistäytyisi” lopultakin.

Niin ilmi tulleen kuin piiloon jääneen ”salarakkauden” lakkaaminen saattaa olla vaikeaa kumppaniaan pettäneelle. Tästä kertonevat verkkokirjoitukset siitä, kuinka pettäjän rakkaus kumppaniaan kohtaan on saattanut mennä sitä samaa tietä, ja samalla ehkä kyky rakastaa kokonaankin. Paitsi että ”salarakkauteen” on saattanut ajaa jonkinasteinen piillyt masennus, salarakkauden lakkaaminenkin saattaa osaltaan suistaa suurempaan tai pienempään masennukseen. Petetty kumppani on tuskin oikea henkilö lohduttelemaan pettäjäänsä tuollaisissa tämän suruissa, niin todellisia kuin ne saattavatkin olla sille, joka niitä tuntee.

Avio- tai muu parisuhdekriisi voi paljastaa niissä rimpuilevalle niin hänen siihen saakka piilleitä voimavarojaan kuin hänen siihen asti liian kirjoittamattomiksi lehdiksi jääneitä elämänalueitaan sekä hänen piilleitä henkisiä haavojaan. Moni aihepiirin teos tuo esiin, että petetyksi tulemisen tuska – mutta myös esimerkiksi ”salarakkauden” menetys – saattaa nostaa esiin hyvinkin monet koetut menetykset varhaislapsuudesta saakka. Haasteena on kyetä käsittelemään nuo menetykset ja vastaavat haavat siten, että asianomaisen elämä voisi jatkua ja hänen toimintakykynsä palaisi tai säilyisi. Usein se onnistuu ennen pitkää, ainakin jossakin suhteellisessa mielessä, joskaan aina ei.

4 Kriiseillä on ulkoinen ja sisäinen totuutensa

Kullakin parisuhdekriisillä on ensinnäkin ulkoinen totuutensa. Esimerkiksi kun pettäjä on tehnyt petoksensa ja se on tullut ilmi, petetty on loukkaantunut ja haavoittunut. Petos myös kertoo petetylle pettäjästä asioita, jotka ovat siihen saakka ehkä olleet tuntemattomia. Mitä petos kertoo pettäjästä, hänen toiveistaan, taipumuksistaan ja luotettavuudestaan? Mitä kertovat yritykset anteeksiantoon ja -saamiseen? Mitä petos kertoo petetylle hänen ja pettäjän suhteesta ja sen näköaloista? Mitä pettäjälle? Miten osapuolet tulkitsevat tapahtunutta? Kertooko se heille, että heillä on uusi tilaisuus tai ainakin jokin mahdollisuus jatkaa, vai onko edessä vai poltettu maa ilman yhteisen elämän mahdollisuuksia?

Kriisien ulkoiseen totuuteen kuuluvat vieläkin ulkokohtaisemmat seikat. On kenties yhteinen, hyvinkin pitkään ja rakkaudella rakennettu koti, jonka purkamiseen ehkä ryhdytään. On kenties yksi tai useampia lapsia, joita mahdollinen ero koskettaa ja joista tulee pitää huolta. Toisen tai kummankin osapuolen aineelliset elämänedellytykset muuttuvat kenties, ehkä hyvinkin huomattavasti, ja taloudellisia arvoja saatetaan kaiken kaikkiaankin menettää hyvinkin huomattavasti. Ystävyys- ja sukulaissuhteet saattavat nekin mullistua.

Kunkin kriisin sisäiseen totuuteen kuuluu se, mitä kriisi kertoo avo- tai aviopuolisoille itselleen heistä itsestään. Siinä missä yksi petetty elää suhteellisen nopeasti läpi ”tyypillisen” kriisiprosessin shokista kieltämiseen, siitä ahdistukseen ja tuskaan ja lopulta toipumiseen, toinen kipuilee kuukausi- tai vuosikausia, olipa eronnut tai erosipa pettäjästään tai ei.

Kriisi voi myös paljastaa hyvinkin aikuisikäiselle ihmiselle, että hänellä on vielä paljon tekemistä, jotta hän voisi saavuttaa sellaisen aikuisuuden, jossa hän kykenee edes alustavasti vetämään rajoja sille, miten hän suostuu kohdeltavaksi niin sanoin kuin teoin. Kokemus siitä, että on kuvitellut olleensa jopa itsekäs mutta onkin elänyt muiden ehdoin, saattaa aluksi olla liki murskaava.

Verkosta ja lehtien lukijakirjeistä voi päätellä, että moni on kokenut menettäneensä ainoansa, kalleimpansa ja kaikkensa, kun avio- tai avosuhde on päättynyt. Asettamatta kokemusta kyseenalaiseksi voi kysyä, eikö hänessä pikemminkin auennut varhaislapsuuden henkinen haava, jota hän ei ole saanut umpeen. Toisaalta monella pitkään kärsivällä ja ehkä ”kroonikoksikin” jäävällä ei kenties ole epäilystä siitä, että parisuhdekriisi vain laukaisi hänessä prosessin, jossa aukesi haava, joka ei sitten ottanut umpeutuakseen.

5 Apu voi antaa vain tukea, mutta itse on omat asiansa ratkaistava

Moni parisuhdekriisiin vasta joutunut tai sellaiseen jo pitkäksikin aikaa lukkiutunut kyselee, mistä hän saisi apua. Edellä on luonnehdittu ystävyys- ja sukulaissuhteiden rajoituksia. Kriisin molempien osapuolten keskinäisavulla on samoin ehkä ahtaatkin rajansa, johon on myös edellä viitattu.

Apua parisuhdekriiseihin ja niistä toipumiseen, olipa ero tapahtunut tai tapahtumassa tai ei, tarjoavat sinänsä monet tahot. Niitä ovat esimerkiksi luterilaisen kirkon perheasiain neuvottelukeskukset, jotka tarjoavat ilmaispalvelujaan useilla paikkakunnilla. Väestöliitto tarjoaa kohtuullista maksua vastaan samantyyppisiä palveluja. Perheasiain neuvottelukeskuksiin ja Väestöliiton palveluihin saattaa joutua jonottamaan, mutta ajanvaraukseen kannattaa varmasti kriisissä soittaa. Suomen Mielenterveysseuran tietyt palvelut ovat myös käytettävissä.

Parisuhdekriiseihinkin tarjoavat apuaan myös yksityiset terveydenhuoltopalvelujen tuottajat. Monellakaan ei ole käytettävissään omia varoja, joita hän voisi uhrata vakavassakaan parisuhdekriisissä parisuhdeterapeutin vastaanotolle. Kustannukset saattavat pelottaa jo ennalta. Kuitenkin Kansaneläkelaitoksen tuki terapioille ainakin pehmentää kustannusrasitusta, mikäli KELA hyväksyy kansalaisen etsimän terapian korvauskohteekseen. On kuitenkin syytä tarkistaa, onko saatavissa vain yksilöterapiaa.

Terapioita on monenlaisia samoin kuin terapiakoulukuntia. Niistä saa ainakin jonkinlaista käsitystä Terapiaopas-teoksesta. Laadunvarmistus on ilmeisesti sitä parempaa, mitä vakiintuneemmista terapioista on kysymys. Toisaalta moni terapia rakentuu muulle ajatukselle kuin senhetkisten ongelmien pikaiselle lievittämiselle, mikä saattaa huolestuttaa entisestään parisuhdekriisissä kipuilevaa. Varmoja saati pikaisia tuloksia ei missään tapauksessa tule odottaa.

Saatavissa oleva ammattiapu voi antaa vain tukea ja edistää ymmärryksen lisääntymistä. Kukaan ammattiauttaja ei esimerkiksi kerro, olisiko erottava vai jatkettava parisuhdetta. Tosin tuon ammattialan edustajien yleisen käsityksen mukaista lienee, että esimerkiksi toista osapuolta tai molempia osapuolia vakavasti haavoittaneita uskottomuuskriisejä saattaa olla vaikea ratkaista siten, että parisuhde jatkuisi. Erokaan ei kuitenkaan sinänsä todista sen enempää sitä, että petetty olisi niin heikko ettei pystyisi jatkamaan, kuin sitä, että hänessä on vahvuutensa, mutta senkertaisen parisuhteen sieti mennä sen tien.

Muuta mahdollisuutta ei kuitenkaan ole, että itse kukin lopulta itse ratkaisee omat asiansa, jos ne suinkin ovat ratkaistavissa.