Psykologista kriisiapua tarvittaisiin varmaan myös tämän palstan joillekin kirjoittajille, jotka kiihottavat itsensä lynkkausmielialaan ja käyttävät inhimillistä katastrofia vaatiakseen omia poliittisia vastustajiaan tilille.
Kritiikki hallituksen toimia vastaan on ollut lähes pelkkää riekkumista. Sitä on leimannut selvä poliittinen ajojahti. Vanhasta tai Tuomiojaa haukkuvien kirjoitusten joukosta en ole toistaiseksi löytänyt montakaan sellaista, jossa ei joko sorruttaisi nimittelyyn tai karkeisiin asianvirheisiin, tai joissa esitettäisiin asiallisesti perusteltua kritiikkiä.
Perusteltua kritiikki olisi, jos sitä esittävä kertoisi mikä konkreettinen toimi olisi voitu hoitaa jollakin toisella tavalla ja miten. Nyt asiallisimmatkin puheenvuoronkäyttäjät viittavat vain ympäripyöreästi johonkin epämääräiseen. Esimerkiksi: "Olisi pitänyt ottaa selvää nopeammin."
Tällaisilla pelkästään verbaalisilla vaatimuksilla ei ole mitään tekoa katastrofin todellisuuden kanssa. Tällaisen kritiikin esittäjän pitäisi ensinnä määritellä kenet hän kelpuuttaisi ja millaisin pätevyyksin antamaan hallitukselle "oikeaa" tietoa tapahtuneesta. Mitkä ovat sen tiedon pätevyyskriteerit, joiden pohjalta maan hallituksen pitää toimia? Joku palstalla ehdotti jopa että hallituksen olisi pitänyt lukea internetpalstoja - tämä ehdotus esitettiin ihan tosissaan.
Katastrofia ja sen vaatimia toimia arvioimaan tarvittiin mielestäni katastrofiasiantuntijoita. Hallituksen ministerit eivät ole tällaisia, eikä heidän pidä sellaisiksi ryhtyä. Kenenkään Niinistön tai muun yksittäisen lähteen tiedot eivät voi olla riittäviä. Mihinkään yksipuoliseen toimintaan ei voida ryhtyä eikä pidä yrittääkään lähteä. Kaikki sellainen olisi suoranaista järjettömyyttä, eikä sillä voitaisi taata muuta kuin oman toimintatarpeen tyydyttyminen. (Ehkä juuri se joillekin riittäisi.)
Ratkaisu, että mitään junnaavia yhteisiä kokouksia pitäviä kriisielimiä ei muodosteta, vaan pidetään yhteistyö toimijatahojen kanssa yllä jatkuvin kontaktein, oli mielestäni viisas. Ainoastaan tiedotustilaisuuksissa esiinnyttiin ryhmänä. Alusta alkaen hallituksen taholta ilmoitettiin selvästi muille toimijatahoille, että kustannuksia ei tässä vaiheessa pidä ajatella vaan toimia. Tämä oli käsittääkseni valtiovallan roolin tärkein toteutuma koko tilannetta ajatellen. Ne, joita poliittinen ajojahti motivoi, mielellään kuvittelevat että valtiovallan tulisi toimia katastrofiasiantuntijana.
Yksi asia, joka kritiikissä toistuvasti - poliittisten intohimojen sumennuksessa - unohdetaan on se, etteivät suomalaiset tahot voi operoida yksipuolisesti. Esim. KRP:n edustaja viittasi tiedotustilaisuudessa siihen, että liikkeellelähtö on aina kiinni myös siitä milloin paikallisilta siihen saadaan lupa.
Vanhanen puolestaan kertoi tiedotustilaisuudessa, että asiantuntijoiden ensi vaiheessa antamien arvioiden mukaan uhrit olivat syntyneet välittömästi, joten huomio käännettiin evakuointikuljetuksiin. Idea ambulanssilentoihin saatiin kai jossain vaiheessa Saksasta. Heillä on tällaisiin tarkoituksiin rakennettuja sotilaskoneita. Suomessa tällainen yksikkö piti erikseen rakentaa munnostöillä. Sen tekemisessä ei aikailtu.
Esitettyä kritiikkiä voidaan siis kritikoida monella tavalla. Ensinnäkin sen näkyvin osa on ollut pelkkää poliittista riekkumista ja ajojahtia. Nostatetaan lynkkausmielialaa, jotta päästäisiin kaatamaan omia poliittisia vastustajia. Kiivaimpien vouhottajien taustalla näkyy myös häälyvän takapiruina niitä, jotka ympäripyörein syyttävin sormin ovat ohjaamassa mielipideilmastoa toivomaansa suuntaan. -- Tällainen kritiikki on näköaloiltaan suppeinta, siinä kun ei päästä poliittista kenttää pitemmälle.
Toisaalta sitten on esitetty hallitukselle vaatimuksia, jotka perustuvat siihen että hallituksen ministereiden pitäisi toimia katastrofiasiantuntijoina. Tämä kritiikki muotoilee sellaisia kysymyksiä kuin: "Otettiinko aktiivisesti selvää kaikesta mistä oli mahdollista ottaa aktiivisesti selvää?" Nämä kysymykset ovat pelkkää verbalisaatiota, ne eivät tarkoita mitään, ellei sitten haluta että hallituksen olisi pitänyt toimia internetpalstoilta lukemiensa tietojen pohjalta.
Kolmanneksi kritiikki ei ole ottanut huomioon sitä, ettei suomalainen toimijataho voi toimia yksipuolisesti, vaan sen on yhtäältä saatava toimilleen pakallisviranomaisten hyväksyntä ja toisaalta sen on viisasta toimia paikalle saapuneiden katastrofiasiantuntijoiden antamien tietojen mukaan. Vanhanen on tähän asiaan julkisuudessa puuttunut. Hän mainitsi MTV:n erikoislähetyksessä kriisin tähänastisena opetuksena olleen jo sen, että vastaisuudessa tarvittaisiin parempi kansainvälinen yhteistyöorganisaatio.
Riekkuminen tulee jatkumaan. Ennustan, että tullaan kokemaan jonkinlainen äärimmäisyysihmisten nostattama lynkkausmielialan aalto. Jossain vaiheessa joku muukin kuin eduskuntaa koolle vaatinut Kokoomus tulee sortumaan Vanhaseen ja Tuomiojaan kohdistuvaan vainoon. Tämä vaino nousee niiden taholta jotka itse katastrofista eivät ole mitään oppineet ja joille Vanhanen ja Tuomioja ovat jo ennestään olleet poliittisia vastustajia.
Kritiikki hallituksen toimia vastaan on ollut lähes pelkkää riekkumista. Sitä on leimannut selvä poliittinen ajojahti. Vanhasta tai Tuomiojaa haukkuvien kirjoitusten joukosta en ole toistaiseksi löytänyt montakaan sellaista, jossa ei joko sorruttaisi nimittelyyn tai karkeisiin asianvirheisiin, tai joissa esitettäisiin asiallisesti perusteltua kritiikkiä.
Perusteltua kritiikki olisi, jos sitä esittävä kertoisi mikä konkreettinen toimi olisi voitu hoitaa jollakin toisella tavalla ja miten. Nyt asiallisimmatkin puheenvuoronkäyttäjät viittavat vain ympäripyöreästi johonkin epämääräiseen. Esimerkiksi: "Olisi pitänyt ottaa selvää nopeammin."
Tällaisilla pelkästään verbaalisilla vaatimuksilla ei ole mitään tekoa katastrofin todellisuuden kanssa. Tällaisen kritiikin esittäjän pitäisi ensinnä määritellä kenet hän kelpuuttaisi ja millaisin pätevyyksin antamaan hallitukselle "oikeaa" tietoa tapahtuneesta. Mitkä ovat sen tiedon pätevyyskriteerit, joiden pohjalta maan hallituksen pitää toimia? Joku palstalla ehdotti jopa että hallituksen olisi pitänyt lukea internetpalstoja - tämä ehdotus esitettiin ihan tosissaan.
Katastrofia ja sen vaatimia toimia arvioimaan tarvittiin mielestäni katastrofiasiantuntijoita. Hallituksen ministerit eivät ole tällaisia, eikä heidän pidä sellaisiksi ryhtyä. Kenenkään Niinistön tai muun yksittäisen lähteen tiedot eivät voi olla riittäviä. Mihinkään yksipuoliseen toimintaan ei voida ryhtyä eikä pidä yrittääkään lähteä. Kaikki sellainen olisi suoranaista järjettömyyttä, eikä sillä voitaisi taata muuta kuin oman toimintatarpeen tyydyttyminen. (Ehkä juuri se joillekin riittäisi.)
Ratkaisu, että mitään junnaavia yhteisiä kokouksia pitäviä kriisielimiä ei muodosteta, vaan pidetään yhteistyö toimijatahojen kanssa yllä jatkuvin kontaktein, oli mielestäni viisas. Ainoastaan tiedotustilaisuuksissa esiinnyttiin ryhmänä. Alusta alkaen hallituksen taholta ilmoitettiin selvästi muille toimijatahoille, että kustannuksia ei tässä vaiheessa pidä ajatella vaan toimia. Tämä oli käsittääkseni valtiovallan roolin tärkein toteutuma koko tilannetta ajatellen. Ne, joita poliittinen ajojahti motivoi, mielellään kuvittelevat että valtiovallan tulisi toimia katastrofiasiantuntijana.
Yksi asia, joka kritiikissä toistuvasti - poliittisten intohimojen sumennuksessa - unohdetaan on se, etteivät suomalaiset tahot voi operoida yksipuolisesti. Esim. KRP:n edustaja viittasi tiedotustilaisuudessa siihen, että liikkeellelähtö on aina kiinni myös siitä milloin paikallisilta siihen saadaan lupa.
Vanhanen puolestaan kertoi tiedotustilaisuudessa, että asiantuntijoiden ensi vaiheessa antamien arvioiden mukaan uhrit olivat syntyneet välittömästi, joten huomio käännettiin evakuointikuljetuksiin. Idea ambulanssilentoihin saatiin kai jossain vaiheessa Saksasta. Heillä on tällaisiin tarkoituksiin rakennettuja sotilaskoneita. Suomessa tällainen yksikkö piti erikseen rakentaa munnostöillä. Sen tekemisessä ei aikailtu.
Esitettyä kritiikkiä voidaan siis kritikoida monella tavalla. Ensinnäkin sen näkyvin osa on ollut pelkkää poliittista riekkumista ja ajojahtia. Nostatetaan lynkkausmielialaa, jotta päästäisiin kaatamaan omia poliittisia vastustajia. Kiivaimpien vouhottajien taustalla näkyy myös häälyvän takapiruina niitä, jotka ympäripyörein syyttävin sormin ovat ohjaamassa mielipideilmastoa toivomaansa suuntaan. -- Tällainen kritiikki on näköaloiltaan suppeinta, siinä kun ei päästä poliittista kenttää pitemmälle.
Toisaalta sitten on esitetty hallitukselle vaatimuksia, jotka perustuvat siihen että hallituksen ministereiden pitäisi toimia katastrofiasiantuntijoina. Tämä kritiikki muotoilee sellaisia kysymyksiä kuin: "Otettiinko aktiivisesti selvää kaikesta mistä oli mahdollista ottaa aktiivisesti selvää?" Nämä kysymykset ovat pelkkää verbalisaatiota, ne eivät tarkoita mitään, ellei sitten haluta että hallituksen olisi pitänyt toimia internetpalstoilta lukemiensa tietojen pohjalta.
Kolmanneksi kritiikki ei ole ottanut huomioon sitä, ettei suomalainen toimijataho voi toimia yksipuolisesti, vaan sen on yhtäältä saatava toimilleen pakallisviranomaisten hyväksyntä ja toisaalta sen on viisasta toimia paikalle saapuneiden katastrofiasiantuntijoiden antamien tietojen mukaan. Vanhanen on tähän asiaan julkisuudessa puuttunut. Hän mainitsi MTV:n erikoislähetyksessä kriisin tähänastisena opetuksena olleen jo sen, että vastaisuudessa tarvittaisiin parempi kansainvälinen yhteistyöorganisaatio.
Riekkuminen tulee jatkumaan. Ennustan, että tullaan kokemaan jonkinlainen äärimmäisyysihmisten nostattama lynkkausmielialan aalto. Jossain vaiheessa joku muukin kuin eduskuntaa koolle vaatinut Kokoomus tulee sortumaan Vanhaseen ja Tuomiojaan kohdistuvaan vainoon. Tämä vaino nousee niiden taholta jotka itse katastrofista eivät ole mitään oppineet ja joille Vanhanen ja Tuomioja ovat jo ennestään olleet poliittisia vastustajia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä itse olen seurannut tätä keskustelua, on kritiikki ollut pääsääntöisesti asiallista ja oikeutettua.
Asennevammaasi kuvaa jo oma otsikkosi ja pyrkimyksesi kieltää demokratiassa demokraattinen keskustelu siitä kuinka hyvin tai epäonnistuneesti maamme johto reagoi katastrofiin.
Itse olen keskittynyt omassa kritiikissäni nimenomaan alkuhetkiin ja -päiviin. Hienoa, että hallitus on parantanut kriisin edetessä, mutta johtajuus mitataan ensi hetkillä, ei sitten,kun on jo kurat pöksyssä.
Suomessa täydet kiitokset ansaitsevat välittömästi reagoineet yhteisöt ja -yritykset, kuten Finnair, SPR ja matkatoimistot. Hallituksen on turha yrittää jatko"tiedotteillaan" omia itselleen näille kuuluvaa gloriaa.
Ihmettelen myös presidentti Halosen uuden vuoden puhetta, jossa hän täysin jätti huomioimatta yritysten merkityksen katastrofin hoitamisessa, jälkihoidossa ja tulevassa jälleenrakentamisessa. Sosialisti mikä sosialisti, ja sinä kepu näytät tukevan sitä täysin rinnoin.
... laaduttomia puheenvuoroja tuossa avauksessani tarkoitin. Nimitellään ("asennevammaisuus"), melskataan falskisti tyhjillä iskulauseilla ("pyrkimyksesi kieltää demokratiassa demokraattinen keskustelu") ja lopulta päädytään poliittisiin julistuksiin ("sosialisti mikä sosialisti, ja sinä kepu näytät tukevan sitä täysin rinnoin").
Jos kriittinen argumentointi ottaa jakolinjoikseen esim. yritykset contra hallitus, kovin kaukana ollaan katastrofin hallinnan vaatimista asenteista. Onneksi yritykset, kansalaisjärjestöt ja valtiovallan edustajat eivät itse sortuneet tällaiseen.
Katastrofista tiedettiin jo varhaisessa vaiheessa Suomessakin.
Matkatoimistoilla oli tietoa.
Mutta UM vietti joulua. Siinäkään ei mitään pahaa, muttakun nykyään tämä toiminta käynnistyy UM:n kautta.
UM levitti sunnuntaina tietoa, että suomalaisilla ei ole hätää. Mihinkähän tämmöinen tieto perustui? Kuka semmoisen oli Thaimaasta tai Sri Lankasta lähettänyt? Vai oliko niin, että kun ei mitään tietoa tullut niin kaikki hyvin? Eikä UM vaivautunut selvittämään asiaa kun Örkki vietti joulua.
Todennäköisesti asian tutkiminen ja sitä kautta parannusten etsiminen haudataan påoliittisiin tarkoitusperiin.
... puhuivat ensin 60 kuolonuhrista koko alueella, sitten sadoista, kahden päivän päästä jo tuhansista ja sitten yhä lisääntyvästä, kymmeniin ja sataantuhanteen menehtyneeseen nousevasta uhrimäärästä.
Uutismiehet kertovat uhrien määrän sitä vähättelemättä, pikemminkin katastrofin kuvaa mahdollisimman räikeästi kauhistellen - eikä maailman uutisvälitykselläkään ollut ensi vaiheessa mitään käsitystä tuhojen koko laajuudesta.
Valtionhallinnon virkamiehillä ei ole varaa uutismiesten asenteisiin. Heille ainoa oikea tapa toimia on kertoa vain se mikä on varmaa tietoa, eikä missään nimessä syyllistyä räikeyksiin.