Terve. Epäilen olevani narsisti, mutta kovien kokemusten vuoksi, siis vakavien traumojen vuoksi narsistinen persoonaallisuuteni on pirstaloitunut/hajonut. Osaan kaikki narsistin " temput", ja joudun tietoisesti estämään itseäni käyttämästä ihmisiä hyväkseni. Siis tietoisesti säädän käyttäytymistäni ja paljon. Traumojen kautta sain opittua empatian tunteen, mitä minulta puuttui ennen. Mistä vois aiheesta lukea lisää? Kiinnostaa kyllä. Jossain vaiheessa eteeni osui artiikkeli siitä, että narsisti voi "parantua" jos hänen persoona pirstaloituu, useimmiten vakavien henkisten traumojen seurauksena, mutten enää mitään tietoa asiasta löytänyt mistään.
Narsistin persoonaallisuuden pirstoutuminen
anialia1
13203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lukisin tunnelukko kirjoja tai jotain lapsen psykologian ja kasvatuksen kirjoja
Et sinä ole narsisti koska narsisti.ei ikinä myönnä olevansa narsisti.
Sinulla voi olla joku persoonallisuushäiriö, itse olen tunne-elämältään epävakaa. Osaan myös tasan tarkkaan käyttäytyä niinkuin narsisti koska se on ainoa vahva käyttäytysmalli minkä kotonani näin. Tunnistan sen kuitenkin ettei se ole ok ja mitä kauemmin lapsuudestani on, sen vähemmän mieleen tulee käyttäytyä narsistin tavoin.
"Et sinä ole narsisti koska narsisti.ei ikinä myönnä olevansa narsisti."
Hyvin ristiriitaista infoa, kun lehdet taas kirjoittelevat, että paras narsistitesti on kysyä henkilöltä suoraan, onko hän narsisti, milloin hän vastaa ylpeänä olevansa.
Entä jos asia ei olekaan noin mustavalkoinen kumpaankaan suuntaan, tämäkään asia.
Kyllä narsisti myöntää olevansa narsisti. Itse olen narsisti tai jopa psykopaatti ja samoin on entinen puolisoni. Meitä asia lähinnä huvittaa. Minä olen sosiaalinen narsisti ja myönnän sen avoimesti. Entinen puolisoni on psykopaatti joten ei myönnä narsismiaan muille, koska on kovempi peluri ja eduntavoittelija. Minä taas en hae mitään hyötyä koska yllättäen olen meistä se sisäänpäin kääntyneempi. Minulla ei ole menossa mitään manipulointikuvioita ja olen liian lyhytjännitteinen sellaiseen. Elämässä ei tarvitse toimia ilman syytä kuin psykopaatti tai narsisti. Sellaiset on vähä-älyisiä ja pidäkkeettömiä ihmisiä. Yhteiskunnassa on laki ja moraalisäännöt. Niiden mukaan pelataan. Hyvin helppoa pitäisi olla sisältä tyhjälle analyyttiselle ihmiselle.
Et hae hyötyä.
Sinulla ei ole manipulointikuviota.
Toimit lakien ja jopa moraalisääntöjen mukaan.
Mitä narsismin oireita sinulla on?
Hiukan jo viittasitkin, että olet sosiaalinen... Ei sosiaalisuus edellytä narsismia.
Olen testattu narsisti joten varmaan psykiatrini osaisi vastata paremmin. Toimin moraalisääntöjen ja lakien mukaan koska ne edistää järjestystä. En tee rikoksia enkä tapa ihmisiä, koska en halua vankilaan. Minulla on muutakin tekemistä. Näyttelen kaikkia tunteita sujuvasti ja kyllä pystyn manipuloimaan ihmisiä tekemään vaikka mitä jos haluan. En vain tee sitä tai jos huomaan että niin käy vahingossa niin palautan ihmisen maanpinnalle ihan sanomalla asiasta että minä manipuloin. Minussa on kuulemma jotain kiehtovaa ja vastustamatonta. En tiedä mitä se on kun en ole perehtynyt. Parhaiten kuitenkin viihdyn toisten narsistien/ psykopaattien kanssa koska mukavan ihmisen teeskentely on raskasta. Voi puhua suoraan ja tuleehan sitä puhuttua kaikenmaailman kuvioista ja saadaan halveksia ihmisiä rauhassa. On taas voimia vetää sietämätöntä mukavan ihmisen roolia sen jälkeen.
"Toimin moraalisääntöjen ja lakien mukaan koska ne edistää järjestystä. "
Kiinnostaa tämä, että miksi haluat edistää järjestystä?
Minäkään en tapa ihmisiä koska siitä joutuu vankilaan. Yleensä olen empaattinen ja se riittää syyksi. Mutta joskus on tullut tunteita, joiden seurauksena olisin voinut heittää kaiken myötätuntoni romukoppaan ja ryhtyä toimiin vihaamiani epäihmisiä kohtaan. Tieto seurauksista on kuitenkin estänyt minua.
Myöskin olen tuntenut varsinkin nuorempana raskaaksi olla ihmisten seurassa, joiden kanssa en ole tuntenut olleeni samalla aaltopituudella...
Minulla on myös mielipiteitä suurimmasta joukosta tuntemiani ihmisiä, joita en tule koskaan sanomaan ääneen. Toisaalta olen vuosien myötä oppinut näkemään näiden ihmisten hyvät puolet ja vahvuudet. Hyvien puolien ja vahvuuksien systemaattinen tunnistaminen ja tunnustaminen ei ole aina helppoa, koska siinä joutuu näkemään sen, että ei ole itse saavuttanut kaikkea samaa hyvää mitä muut. Tietenkin olen itsekin saavuttanut hyviä asioita, mitä nämä muut eivät ole ja minussa on hyviä puolia mitä näissä muissa ei välttämättä ole samoja.
Pystytkö sinä näkemään toisten vahvuudet?
Tietysti tunnistan muiden ihmisten vahvuudet. Mietin ne aivan samalla kaavalla kuin omatkin tunteeni. Käyn terapiassa miettimässä paljonkin mitkä tekijät täytyy täyttyä, että voi muodostaa jonkun tunteen. Tiedän myös omat ongelmani ja virheeni, mutta en koe mihinkään näistä mitään tunne yhteyttä koska näen ihmisen mekaanisena järjestelmänä joka toteuttaa ihmisen olemusta. Minäkin toteutan vain ihmisyyttä olemassaolollani. Saatan valita reaktion sen mukaan millaisen kuvan haluan antaa toiselle itsestäni tulevaisuuden varalle. Se on tietysti jo pelaamista. En myöskään vertaa itseäni muihin. En ymmärrä edes miksi joku tekee niin, koska en koe mitään yhteyttä muihin ihmisiin. Miksi minua kiinnostaisi heidän ajatuksensa tai suhteensa minuun jos minulla ei ole mitään käyttöä niille?
Pidän järjestyksestä ja inhoan kaoottisuutta. Se on minulle aina merkki epäonnistumisesta ja heikkoudesta. Minulla on patologinen tarve hallita. Se on suurimpia ongelmiani ja teen tosissani töitä sen eteen että en pyri hallitsemaan ympäristöäni.
Viha on heikko tunnetila ja silloin ei pidä tehdä mitään. Silloin henkilö ei ole valmis kantamaan vastuuta reaktioistaan. Viha on myös henkilökohtainen tunne ja kertoo kokijasta ja sen heikkouksista. Pitää aina miettiä, onko loukattu vain minua persoonana vai jotain suurempaa järjestelmää. Tässäkin tapauksessa voi suorittaa analyysin tekijöistä jotka on toteutuneet. On minullakin tilanteita joissa olisi tehnyt mieli toimia, mutta kun laitan itseni aina ensimmäiseksi. Olen myös aika hyvä häviäjä. Kunnioitan hyvää vihollista, koska mikään ei ole parempi liittolainen kuin vihollinen. Ystävät pettää mutta vihollisen kanssa tehty sopimus pitää aina.
"Saatan valita reaktion sen mukaan millaisen kuvan haluan antaa toiselle itsestäni tulevaisuuden varalle."
Minusta tuo on, anteeksi vain, tietyllä tapaa ihan normaalia. Myös minä teen noin, ja luultavasti kaikki muutkin vähänkään sosiaalista silmää omaavat ihmiset tekevät noin. Onhan se nyt jopa kaiken a ja o kin. Eli jos on tekemisissä ihmisten kanssa, joita tulee tapaamaan lopun elämäänsä, tai ihmisten kanssa, jotka tapaa ohimennen eikä sen jälkeen, suhtautuminen on eri. En titetenkään tiedä, tarkoititko tuota ja mitä sinun ajatuksesi noissa tilanteissa pitävät sisällään. Elämä on minun mielestäni myös sosiaalinen peli, jos noin karkeasti tahtoo ajatella. Peli ja rooli muodostuvat elämänkaaren mukaan, sukulaisuuden mukaan, koulutuksen ja työn mukaan, harrastusten mukaan ja joukon muita erilaisien tarpeiden mukaan.
" En myöskään vertaa itseäni muihin. En ymmärrä edes miksi joku tekee niin, koska en koe mitään yhteyttä muihin ihmisiin."
Toisinaan minulla vahvana myös tuollainen erityisyys. Minusta minulla pohjautuu puhtaasti minun kokemuksiini itsestäni erillisenä yksilönä jolla on aivan omanlaisensa ja oma persoonansa.
Nythän teen jonkinlaista vertausta tavallani. Mutta ei tämä johdu siitä, että tuntisin jotain yhteyttä sinuun kirjoittajana, sellaisia yhteyksiä en halua suin surminkaan kokea, vaan ennemminkin on sitten systemaattinen ajatus ihmisestä, jota itsekin kuvailit.
"Minulla on patologinen tarve hallita. Se on suurimpia ongelmiani ja teen tosissani töitä sen eteen että en pyri hallitsemaan ympäristöäni."
Tuo on minusta kunnioitettavaa jopa. Kumpa kaikki tekisivät sisäisen puhdistuksen itsessään edes joskus elämänsä vaiheessa. Johtaisivat vain silloin, kun heillä on jokin määränpää johtamiselleen johon muut voivat yhtyä, esim. toimivat johtajina työssä tms.
Minä olen tehnyt jossain vaiheessa elämääni vastaavan sisäisen puhdistuksen. Minulle on ehkä tarjottu turhaan vastuuta ryhmissä, joissa minun ei ole kuulunut mitään vastuuta johtamisen muodossa kantaa. Hyvin luontevasti olen huomaamattanikin joskus sellaista vastuuta alkanut kantaa. Tuollaisesta kaikesta olen kuitenkin halunnut luopua. Turhan johtamisen ja vastuunkannon välttäminen voi joskus olla todella hyvä taito. Minulta onnistuu jo leikiten.
"Viha on heikko tunnetila ja silloin ei pidä tehdä mitään. Silloin henkilö ei ole valmis kantamaan vastuuta reaktioistaan."
Tuossa olen tismalleen samaa mieltä. Ehkä kuitenkin vähän heikomman vihan ollessa kyseessä kannattaa se joskus purkaa hyvin mitoitettuna jos aiheuttaja sen on ansainnut.
"Viha on myös henkilökohtainen tunne ja kertoo kokijasta ja sen heikkouksista."
Viha voi olla osa surutyötä ja se kannattaa hyväksyä ja käydä läpi, jos johtuu jostain sellaisesta. Vihan on siis täysin oikeutettu ja terve tunne. Tietenkin täytyy muistaa, että ne toiminnat täytyy punnita ja useimmiten kannattaa jättää toimimatta jopa mitenkään.
En yhdy ajatukseesi, että viha olisi heikkoutta. Viha on ihmiseen kuuluva tunnetila ja aivan normaalia. On kuitenkin sillätavoin negatiivinen tunne, että ei pidä pitkään kantaa vihaa, viha syö sisältä käsin jatkuvana tunnetilana.
"Olen myös aika hyvä häviäjä. Kunnioitan hyvää vihollista, koska mikään ei ole parempi liittolainen kuin vihollinen. Ystävät pettää mutta vihollisen kanssa tehty sopimus pitää aina."
On olemassa sananlasku: Ystävät tulevat ja menevät, vihamiehet kertyvät.
Minun viholliseni ovat joissain tilanteissa olleet surkeita luusereita ja retkuja, jotka eivät oikeastaan ole yltäneet edes vihollisasemaan, vaan ovat sattuman saattelemana kuvitelleet itsestään liikoja. Tuollaisessa tapauksessa on viisainta ainoastaan pestä kätensä. Kunnioituksesta en yleensä puhu, kun kohtaan "vihollisia". Hyvin nopeasti siirryn ainostaan halveksimaan. Kovin nopeasti ja helposti en ketään viholliseksi lue, saavat tehdä työtä aika tavalla, jos eivät nyt ihan älyttömiä touhua.
Olen ap
Toimin aivan samanlailla, kuin kuvailet. Ja myös viihdyn parhaiten kaltaiseni ihmisten kanssa. Olen erittäin manipuloiva, analyyttinen enkä tee mitään sellaista koskaan, missä en näe olevan itselleni hyötyä.
Minulla on kuitenkin hitusen empatiakykyä ja siitä olen lukenut, että se syntyy narsistille persoonan pirstalomisen kautta traumojen kautta. Haluaisin tietää asiasta paremmin, mutten todellakaan lähde psykiatrille ;)
Mä en kyllä koe noudattavani mitään laki tai moraalisääntöjä siksi että on mitään sääntöjä. Päätin vain alkaa jossain elämän vaiheessa olla hyvis koska millään ei olisi muuten mitään väliä. Olin joskus egoisti, sitten, kauan sitten aloin kokeilemaan psykedeelisiä huumeita, siksi että ajattelin sen olevan siistiä, että olisin sitten siistimpi tyyppi ja kokisin villimpiä juttuja kuin toiset. Mutta jotain tapahtui ja nykyään laitan toisten edun itseni edelle, koska mikään ei ole niin siistiä kuin oikeasti antaa maailmalle jotain itsestään. Samoin narsistiset tyypit alkoivat kiertää minut kaukaa. Ehkä tämä oli jonkinlainen parantumistarina. Toki kehitän itseäni edelleen niin täysiä kuin voin ja eihän se ole toisilta pois.
Nämä kaikki edelliset ovat sairauksia mielestäni, jotka on laukassaut eri tekijät. Ympäristö, perimä jne. Luonnehäiriöstä voi parantua tai eheytyä lähemmäs omaa ja toisten inhinmillisyyttä ja moraalia. Mielestäni inhinmillisyyden ja hengellisyyden vaistoaminen ja kokeaminen ovat merkkejä verhon avautumisesta. Ydinminän lähelle tuleminen on juuri sitä missä ollaan alasti, siinä on todellinen minä ja kaikki muut roolit ja eri persoonallisuudet kerroksittain ovat vain eri muotoja, joskus lähellä ydinminää, mutta ei koskaan totuus ihmisestä. Siksi on ihan saman tekevää mitä persoonallisuuden taakka kannamme, oli se sairaus tai ei, sillä se on usein kaukana puhtaasta ja ehjästä ydinminästä. Jokainen ihminen voi kohdata minänsä tänään tai huomenna ja voimme tietoisesti lähteä löytämään itseämme. Onneksi kaikki tunteet ja persoonallisuuksien eri muodot, niiden puuttuminen tai vääristyminen on jotain muuta kuin arvokas ihminen. Olemme luojan luotuja kaikki!
Ei narsistia tarvitse hoitaa. Ei narsisti ole sairas . Narsistilta voi puuttua uhreja joita voisi lypsää ,sen vuoksi on ehkä vähän tylsää ympärillä.