Porvarillisen ryöstön anatomia

Miksi tulo- ja hyvinvointierot kasvavat? Miksi palveluiden taso ja saatavuus heikkenevät? Eikö kaiken pitäisi olla kerrassaan hyvin, kun porvarillisen aatemaailman suosio on vain kasvanut? Onko syy pahoinvointiin sittenkin siinä, että maailmassa on liian vähän kommunisteja?

Ei kai evoluutio ole sama asia kuin porvarismi? Jos on, niin evoluutio on tehnyt täyskäännöksen. Se on alkanut kulkea kohti lähtökohtaansa, kohti kehityksen nollapistettä. Nollapisteellä tarkoitetaan tässä täydellistä kaaosta.

Keskeistä porvarilliselle ”ajattelulle” on suunnittelemattomuus. Kaiken pitää porvarillisissa laskelmissa perustua välittömään omaan etuun ilman kytkentää ulkopuolisiin tahoihin tai auktoriteetteihin. Yhteiskunnan ongelmat eivät ole porvarin ongelmia muutoin kuin silloin, jos yhteiskunta yrittää asettaa rajoja porvarilliselle oman edun pyrkimykselle.

Porvarillinen hallitus on aina porvarin hallitus. Hallitus, jonka ensisijainen tehtävä on turvata porvarin etu eikä suinkaan minkään yhteiskunnan saati tavallisen kansalaisen etu. Tosin tätä porvarin etua ajetaan vetoamalla siihen, että yhteiskunta romahtaa, taivaalta tipahtaa kivi tai jotakin muuta hirveää tapahtuu, ellei porvarillisiin vaatimuksiin suostuta. Esimerkiksi pyrkimykset yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi eivät ole muuta kuin yrityksiä luoda menettelyjä, joilla saadaan porvareille lisää rahaa. Porvareilla tarkoitetaan tässä luonnollisesti omistavaa luokkaa ja heidän uskollisia apulaisiaan erinäköisiä ja kokoisia johtajia.

Yksityistäminen puolestaan tarkoittaa sitä, että porvarille luodaan mahdollisuus saada itselleen yhteiskunnan keräämiä verorahoja muiden yhteiskunnallisten tukien lisäksi. Yksityistäminen keskittää palvelut sinne missä on paljon maksavia asiakkaita. Harvemmin asutut alueet jäävät heitteille. Toinen seuraus yksityistämisestä on palvelujen hintojen kohoaminen järjen rajat ylittävälle tasolle.

Porvarillinen päätöksentekijä ei tyypillisesti ole sisäistänyt julkisen palvelun ideaa, vaan sokeassa ideologisuudessaan kuvittelee, että julkinen tuotanto on vain pahaa kommunismia, josta pitää päästä eroon. Tätä eroon pääsemispyrkimystä edesauttaa merkittävästi porvarin epäsosiaalisuus kaikkea yhteistä ja samanarvoista kohtaan. Porvarismin voikin katsoa seuraukseksi epäonnistuneesta kasvatuksesta.

Porvarille julkinen sektori on lähinnä porvareita itseään hyödyttävä rahanjakoautomaatti. Siksi joskus joutuu hämmästelemään joitakin porvarillisia kiljaisuja, joissa vaaditaan vain pientä julkista sektoria. Kuitenkin näyttää siltä, että julkisen sektorin koon kasvu on merkinnyt myös taloudellista kasvua. Sen sijaan hallitukset, jotka ovat äityneet julkisen sektorin romuttamiseen, ovat samalla romuttaneet koko taloutta.

Tärkein asia yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on kuitenkin rahan käyttäminen oikeisiin kohteisiin: tasainen tulonjako ja tasapainoisen yhteiskunnallisen kehityksen turvaaminen. Rosvoja tukeva politiikka johtaa ennen pitkää omaan tuhoonsa. Viimeistään seuraavissa vaaleissa tai jopa jo ennen sitä.