Mitkä koirarodut/tyypit on sellasia, että olis mahollisimman terve ja sit vielä tulis toimeen hyvin muiden koirien kanssa? Tottakai tiedän, et sosiaalistamisella on tosi iso merkitys siihen miten koira tulee myöhemmin toimeen muiden kanssa, mut on joitain rotuja jotka jossain vaiheessa ei enää tuukaan toimeen samaa sukupuolta olevien koirien kanssa kuten vaikka broholmer ja muut molossit yms. Whippettiä oon miettiny, koska nykyinen koira on vinttimix ja super ihana, mut vintit tuppaa olemaan perusluonteeltaan vähän epäileväisiä vieraita kohtaan enkä toista sellasta koiraa enää jaksais, koska olis kiva et vieraat vois tulla sisään ilman erikoisjärjestelyjä. Kultanennoutaja on liian sairas ja labbis myös, ja muut tällaset "perus"rodut. Koiran koolla ei oo juuri väliä. Olis kuitenki plussaa jos koira olis sen näkönen, et siitä on illalla lenkkeillessä vähän "turvaa", koska asun sellasella alueella et iltaisin on paljon juoppoja yms. liikkeessä, ja nykyinen koira on tosiaan polvenkorkunen ja söpö, eli siitä ei oo paljoa apua ihmisten pitämiseen kauempana. Rotikkaa oon miettiny myös, mut ne ei taida sit taas koirapuistokoiria olla. Mites, jos leikkauttaa koiran ennen "murkkuikää"? Se kanssa ilmeisesti vaikuttaa siihen, tuleeko koira muiden kanssa enää myöhemmin toimeen vai ei. Kaikki kasvattajat ei kyllä anna uuden omistajan leikkauttaa koiraa ennen tyyliin vuoden ikää, eli olisko sekarotunen sitte järkevämpi? Ei olis ainakaan näyttelyarvoa eikä "kasvattajalla" pitäis olla mitään sanomista tohon leikjauttamisajankohtaan. Asiallisia kommentteja ja mielipiteitä kaipaan.
Lyhyesti: etsinnässä vahvan näkönen mut kiltti koira, joka tulis hyvin toimeen vieraiden koirien ja ihmisten kanssa.
Terve "koirapuistokoira"?
59
466
Vastaukset
- Labradori
Tuo nyt oli kaukaa haettu et labbis sairas olis 8v vuoden omakohtainen kokemus labbiksesta. urokset ei keskenään aina toimeen tuele rodusta riippumatta.
- Aloittaja--___
No varmasti löytyy myös terveitä labbiksia, kuten (melkeen) kaikista muistaki roduista löytyy terveitä yksilöitä. Kuitenki se riski, että labbiksen ottaessa saa lonkkavikaan yms. taipuvaisen yksilön, on liian iso enkä halua sitä riskiä ottaa. Näistä on lähipiirissä turhan monta esimerkkiä.
Ja mietin tota urosjuttua kanssa, koska tosiaan uros olis tarkotus ottaa, mut mietin vaan että vaikuttaako siihen se, kastroiko sen koiran jo muutaman kuukauden iässä? Mun nykyinen koira on kastroitu n. vajaan vuoden ikäsenä, ja se tulee kaikkien muiden kanssa toimeen paitsi itteään isompien ja sitte tosi alustuvien pentujen kanssa, eli sukupuolesta riippumatta kaikki menee jos on vaan samaa kokoluokkaa tai pienempi. - sefsdfzsef
Aloittaja--___ kirjoitti:
No varmasti löytyy myös terveitä labbiksia, kuten (melkeen) kaikista muistaki roduista löytyy terveitä yksilöitä. Kuitenki se riski, että labbiksen ottaessa saa lonkkavikaan yms. taipuvaisen yksilön, on liian iso enkä halua sitä riskiä ottaa. Näistä on lähipiirissä turhan monta esimerkkiä.
Ja mietin tota urosjuttua kanssa, koska tosiaan uros olis tarkotus ottaa, mut mietin vaan että vaikuttaako siihen se, kastroiko sen koiran jo muutaman kuukauden iässä? Mun nykyinen koira on kastroitu n. vajaan vuoden ikäsenä, ja se tulee kaikkien muiden kanssa toimeen paitsi itteään isompien ja sitte tosi alustuvien pentujen kanssa, eli sukupuolesta riippumatta kaikki menee jos on vaan samaa kokoluokkaa tai pienempi.Käyttölinjaiset kultaisetnoutajat ja labbikset ovat terveitä. Riistaviettiin oletkin whippetmixin kanssa tottunut? Metsälle kelpaamattomia tai aktiivikotiin annettavia löytyy varmasti, varsinkin jos olet valmis lainaamaan koiraa paikalliselle metsästysseuralle tai metsästävälle tutulle...
- Aloittaja-___-_
sefsdfzsef kirjoitti:
Käyttölinjaiset kultaisetnoutajat ja labbikset ovat terveitä. Riistaviettiin oletkin whippetmixin kanssa tottunut? Metsälle kelpaamattomia tai aktiivikotiin annettavia löytyy varmasti, varsinkin jos olet valmis lainaamaan koiraa paikalliselle metsästysseuralle tai metsästävälle tutulle...
Riistavietti on tuttu juttu kyllä. Ite en metsästyksestä oikeen tykkää enkä mielellään mun koiraa metsälle myöskään opeta, et se rajaa toki just näitä käyttölinjoja pois. Kultanennoutaja on kyllä muuten aivan ihana ja varteenotettava vaihtoehto, mut juuriki tätä mietin, et näyttölinjat tuntuu olevan kaikki enemmän tai vähemmän sairaita ja käyttölinjasilla on sit taas vähän enemmän energiaa ja just se, et niitä ei yleensä myydä kotikoiriks. Labbikset ei oo jotenki muuten oikeen mun tyyppisiä koiria eli ei tunnu "omalta", mut toki tämmönen pikkuseikka ei hirveesti paina jos se oikee koira/rotu löytyy. En oikeen tykänny vinttikoiristakaan ennenku tää nykyinen tuli ja nyt ne on yks mun lempparikoiratyypeistä :) Snautsereita oon kanssa katellu, mut ne taitaa myös olla luonteeltaan aika varautuneita vieraita kohtaan.
- Epäreilumaailma
Selkeästi ensisijainen kriteerisi on koiran ulkonäkö joten ehkä kannattaa suosiolla jättää väliin.
- Alottaja-__--
Miten niin? Sanoinhan, että pääasia on että koira on perusterve ja hyväluonteinen, eli että tulee toimeen vieraiden ihmisten ja koirien kanssa. Tuo ulkonäköjuttu on vaan plussaa, mut ei oo oikeesti minkään näköstä väliä miltä koira näyttää kunhan täyttää noi ylimmät kriteerit.
- Jämäjämjäm
Terrieri tai iso podengo on ainoa mikä noilla ehdoilla tulee mieleeni... Ehdottomasti käyt ennen pennun ottoa vierailulla näkemässä kasvattajan ja vanhemmat paikanpäällä jotta yhdistelmä vastaa odotuksia luonnossakin!
- Aloittaja__---_
Tottakai! Pennunhankinta ei oo itessään mulle vieras käsite ollenkaan, oon monta kertaa ollu mukana ku kaverit ja sukulaiset on menny prosessin alusta loppuun :) Lähinnä tässä tosiaan tota rotua mietin, kaikki muu on jo hallinnassa.
- sefzse
Greyhoundit ja venäjänvinttikoirat ovat suurikokoisia ja näyttäviä koiria. Pitävät toisista koirista, mutta aivan minikokoisille eivät kelpaa koirapuistokaveriksi metsästysvietin takia.
- Alottaja__--_-
Näitä oon miettiny myös. Mut sitte tulis sellanen ongelma, että tosiaan nykyinen tulee toimeen vaan ittensä kokoisten tai pienempien kanssa, ni tulis entistä vaikeempi ettiä leikkiseuraa puistossa joka sopis molemmille. Toista vinttikoiraa en myöskään välttämättä haluais ihan heti juuriki sen takia, et niiden perusluonne on vähän epäilevä vieraita kohtaan ja on hankalaa, jos mun pitää vahtia/pitää kiinni kahesta koirasta sillon ku mulle tulee vieraita. Olis kiva jos toisen vois päästää ovelle vastaan tutustumaan normaalisti ja vaan tän toisen kanssa pitäis tehä erikoisjärjestelyjä. Toisaalta tähän taitaa vaikuttaa myös koulutus ja pentuajan tottuminen, koska kaverilla on vahtikoira joka rakastaa ihmisiä eikä edes hauku ovikelloa... Pitää kyllä miettiä noita vinttikoiria vielä lisää. Se olis kyllä varmaan se whippet sitte jos joku vinttis tulee. Oon miettiny myös nahkacollieta, koska joku paimen vois kiinnostaa myös ja ne taitaa olla suht terveitäki vaikka jotain silmäongelmia esiintyy.
- whippetlove
Whippettiä suosittelen lämpimästi noilla perusteilla mitä kerroit. Itselläni on vipukka ja rohkeampaa kaveria saa hakea. Ongelmana ehkä enemmänkin liiallinen halu tutustua kaikkiin ja kaikkeen :D mutta tosiaan aika hyvin pystyy emän tavatessa arvioimaan millä hermprakenteella pennutkin on varustettu. Arkoja vipukoita oon toki tavannut mutta omassa tuttava piirissä enemmän on kyllä näitä hyvin ihmisystävällisiä ja tietysti muiden koirien kanssa toimeentulevia koiruuksia.
- Aloittaja_-___
Joo tottakai se pentuaika vaikuttaa koiraan tosi paljon. Tällä hetkellä toi whippet on just vahvin vaihtoehto, ja kyllä se semmonen sitte varmaan tulee jos en muuta rotua nyt yhtäkkiä saa päähäni :)
- Jotaintietävä
Minun 55cm korkea koira teki samaa että ei oikeen tullut toimeen itseään isompien kanssa. Sitten kun otin toisen koiran joka kasvoikin 75cm korkeaksi niin tämä pienempi ei enää välittänyt niistä itseään selvästi isommista koirista enää.
Vinttikoiria jos on useampia niin niillä voi herätä se saalistusvaisto pienten koirien kanssa, joukossa tyhmyys tiivistyy.- Aloittaja__-_
Tätä mietin kanssa, et joku isompi koira olis hyvä just sen takia et tää nykyinen oppis olemaan niiden kanssa. On siis epävarma ja tartteis vaan lisää kavereita ja positiivisia kokemuksia ni menis varmasti parempaan suuntaan.
- liibalaaba123123
Vinttarit ei välttämättä ole heti ihmisten iholla, kun vieraita tulee, mutta ei se epäluuloisuus tarkoita aggressiivisuutta. Ne vaan korkeintaan väistää ja menee muualle. Mitä se sun koirasi tekee kun vieraita tulee? Se oli vissiin sekarotuinen?
Meillä on rotu joka tunnettu yltiöihmisystävällisyydestään ja se nimenomaan voi olla rasittavaa. Loikkivat päin, seuraavat joka paikkaan ja ei saa ihmisistä tarpeekseen. Vinttari olis tässä kohtaa kiva vaihtari :D
Vipukoillakaan en ole ikinäkoskaan kuullut aggresta/dominoivasta yksilöstä. Ne tulee toimeen toisten koirien kanssa paremmin kuin hyvin, ainut vaan et koppa päässä puistossa, jos pieniä koiria, voi napata kiinni, koska tulee saalisvietti herkästi pienien kanssa. Nyppivät usein toisiaankin (ei kuitenkaan aggressiivisesti) siinä juoksuvilinässä, pienelle se vaan on ikävämpi juttu kun käy hassusti koon vuoksi. Koppa päässä onnistuu hyvinkin puistoilu =) tosi yleistä pitää kennelkoppaa aina puistossa varmuudeksi. Ei se tee koirasta aggrea. Tutustu aiheeseen =)- Aloittaja-____-__-
Mun koira on sekä vahtiviettinen että pelokas, ja tää on huono yhdistelmä vieraiden kannalta koska koira menee ensin ovelle huutamaan ku joku koputtaa/soittaa ovikelloa ja sitte ku vieras tulee sisään ni menee haistelemaan, mut pienestäki väärästä liikkeestä tai jopa sekunnin katsekontaktista saattaa varottamatta purra. Tosin tää on aikuinen kodinvaihtaja ja entisessä elämässään pahoinpidelty, ja se toki vaikuttaa asiaan. Olis vaan tosi kiva, että toinen koira olis se rohkeempi osapuoli eikä tarvis niin hirveesti varoa et jos koira vaikka saa ittensä johonki nurkkaan eikä sieltä omasta mielestään pääse pois ja vieras vahingossa menee liian lähelle, ni koira käy päälle. Haluisin et seuraava koira olis sellanen et sen voi päästää ihmisten ja koirien keskelle missä tahansa tilanteessa ja luottaa siihen, et sille ei tuu epämukava olo vaikkei pääse heti väistämään tai pois tilanteesta. Kärsivällisyyttä siis, ja tärkee että se tykkää ihmisistä ja koirista eikä oo edes epäluulonen tai tarvii paljoa aikaa ennen ku vieras voi sitä koskea.
Nykyinen ajaa ittensä helposti tahallaan ihmisten jalkoihin (tän takia pidän pannasta kiinni ku tulee vieraita) ja sitte ku on paljon liikettä ympärillä ni sille tulee turvaton olo ja se haluaa pois, ja sitte tosiaan voi purra yms. jos sen mielestä joku vahingossa vilkasee sitä silmiin tai heilauttaa kättä liian lähellä. Kauempana se ei suostu odottamaan vaikka ollaan treenattu paljon, vaan pakko päästä heti tutustumaan vieraaseen vaikka pelottaaki. Nykyään pidän sen yleensä eri huoneessa ku vieraat tulee ja se pääsee tutustumaan vasta aikasintaan puolen tunnin päästä ja sitte ku kaikki istuu paikallaan ja on rauhallista, ja oon ohjeistanu kaikkia et koiraa ei saa edes kattoa ennen ku se on haistellu kaikki läpi. Ja tää on toki stressaavaa, ja sen takia en toista tollasta koiraa enää toivois koska kuten tiedetään, ni porukassa tyhmyys tiivistyy ja voi tulla vaaratilanteita.
- liibalaaba123123
No en vipukan kanssa pelkäisi tollasta, koska normaalisti kasvatettu koira (varsinkaan joku vipukka) ei pure.
- koiruuskäytös
Eli sä et ole koirasi silmissä pomo. Koirat tarvitsee ihmisestä laumanjohtajaa,laumaeläimiä kun ovat. Siksi se vahtii,ryntää ovelle ja puolustaa sua.
Toi sun ohje,että koiraa ei saa huomioida ja antaa sen itse nuuhkia tuijottamatta,on hyvä. Suurin virhe jonka ihmiset tekee,on työntyä koiraa kohti ja alkaa pölisemään sille.
Olet tämän oivaltanut hienosti!
Voit vahvistaa laumanjohtajan roolia kouluttamalla koiraa erilaisiin jutskiin. Vaikkapa ihan perusjuttuihin kuten komennot : Istu,maahan,paikka,tassu,odota.
Yksi keino osoittaa omaa omistajanrooliasi koiralle on se,ettei se saa kulkea ovista sinun edelläsi.
Ihminen menee ensin ja koira vasta sitten. Niin se on koirien laumasääntöihin kirjattu; laumanjohtaja ensin.
Ja toi tilanne että koiraa nappaa jotakuta.....
Ei hyvä. Sinun on reagoitava välittömästi siihen. Napauta koiraa koukistetuin sormin ikäänkuin emokoira,joka näpäyttää kuritonta pentua. Eli rankaiset samoin kuin emo toimii kun kouluttaa pentujaan tulemaan toimeen maailmassa. Tämä on tehtävä heti välittömästi koiran näykättyä.
Koira kun EISAA purra ketään missään tilanteessa. Muuten voi koiruparka joutua lopetettavaksi.
Ennenkuin otat toisen koiran,on sinun oltava varma,että nykyinen koira on hallinnassa kaikin puolin.
Joskus jopa käykin niinpäin,että uusi koira omaksuu saman epävarmuuden ja tavat,koska se on aluksi tulokas ja haluaa tulla hyväksytyksi uuteen laumaan.
Joten ennenkuin hankit uuden koiran,sinun pitää saada entinen ruotuun ja samalla saada sen epävarmuutta hiottua jotenkin pois.
Enempää en minäkään osaa neuvoa kun en ole ekspertti.
Ja ne juopot... Ne ei niin pahoja ole kuin näytätä luulevan.
Niiden kanssa pärjää huumorilla ja nokkeluudella.
Jos koirasi pelkää heitä niin menet vain ohi kuin mitään ei näkyisi missään.
Itsevarmaa esittäen.
Itsevarma ja rento ihminen on paras koiran kumppani sillä omistajan epävarmuus tarttuu koiraan ihan taatusti.- Aloittaja_-_
Mä meen aina ennen koiraa ovista, hihnassa se kävelee mun takana tai vieressä vetämättä, ja osaa peruskomennot ja tekee ne myös ilman namia. Odottaa myös irti päästessään rauhassa, että saan siltä pannan pois ja istuu paikallaan, kunnes annan luvan lähteä juoksemaan. Rappukäytävässä voin pitää koiraa irti, ja se kävelee koko ajan ihan mun kannoilla käskemättäkin. Teen ton johtajuuden eteen aivan kaiken mitä osaan ja tiedän, koska arvasin iteki et ongelma piilee just siinä, mut jotenki toi koira ei vaan tunnu sitä sisäistävän hankalissa tilanteissa, eli ku "kierrokset nousee" liikaa, ni tuntuu unohtavan et ihminen on se joka ohjaa ja kertoo mitä tehään. Muuten käyttäytyy hienosti, eikä esim. huomioi postiluukun pamahduksia ollenkaan.
Koira on näykkässy elämänsä aikana ihmistä kolme kertaa, mut ei oo koskaan rikkonu ihoa. Kaikki näykkäsyt on tapahtunu sillon ku koira on ollu hoidossa tai edellisessä kodissa, ja kaikkiin tilanteisiin on liittyny joko vieras ihminen tai uhkaava tilanne (esim. toisella kerralla hoitopaikan mies ajo koiran nurkkaan ja osotteli sitä jalalla samalla kun kysy syyttävään ääneen, kumpi koirista [hoitopaikassa myös niiden oma koira] oli tehny tarpeensa lattialle, vaikka tiesi hyvin että mun koira on 100% sisäsiisti, ja tietää myös koiran pahoinpitelytaustan eli ei ollu koiran vika.) Tietenkään näykkiminen ei oo hyväksyttävää missään tilanteessa, mut en oo ite ollu paikalla yhtään kertaa sillon ku koira on näykkässy ni en oo voinu korjata käytöstä. Ilman muuta korjaisin heti napakasti jos olisin tilanteessa mukana. Mä tosiaan osaan jo tulkita ton hienovarasista ilmeistä et millon tilanne on liikaa ja pitää ohjata koira sivuun tai toiseen huoneeseen rauhottumaan, mut edellisessä kodissa tai hoitopaikassa ei ilmeisesti osata. Ymmärrän todellaki että tää käytös täytyy saada korjattua, ja me harjotellaan joka päivä vähitellen vieraiden ihmisten ja koirien kanssa ja nykyään menee jo paremmin ku ennen.
Toista koiraa en tosiaan oo ottamassa vielä ainakaan pariin vuoteen, kunhan kyselen jo tälleen valmiiks että osaan sitte varata pennun ajoissa ja ehin ottaa kunnolla asioista selvää ennen koiran tuloa, ja nyt silläaikaa treenataan tän nykyisen kanssa sen käytöstä paremmaks.
Lisää käytännön vinkkejä tohon johtajuuden vahvistamiseen voi antaa, koska itellä alkaa tosiaan olla keinot lopussa enkä mitä tahansa netistä löytyviä ihmekonsteja ala heti käyttää, koska koiralla tosiaan on hankala tausta ja luottamusta ihmisiin hiotaan koko ajan, eli en ala mitään fyysistä alistamista/väkivaltaa harrastamaan ton kanssa niinku jotkut netissä näyttää ehdottelevan.
- Serjuiy
Wales,Irlanninvesispanieli ja fieldspanieli liikkuvan puistoihmisen rotuja.Hyvällä tuurilla puistoiluun ja puuhasteluun sitten: kääpiöpinseri,dobermanni ja valkoinen paimenkoira mikäli vahtia haet.
Traumaperäisen rescuen kanssa ei käytetä laumateoriaa vaan pos.vahvistusta ja mielellään tähän perehtynyttä kouluttajaa.- Aloittaja__-_
Positiivista vahvistamista me ollaanki käytetty, ja se toimii tolla koiralla hyvin.
Valkonenpaimenkoira on ollu listalla myös jo jonkun aikaa, mut pitää tosiaan kattoa et missä asun sitte parin vuoden päästä ku koiran olis tarkotus tulla, kasoja vahtia en ota muualle kun omakotitaloon varmuuden vuoksi. - Kkkkfkkkkxkk
Mites groenendael tai malinois? Jälkimmäisessä on samaa särmää kuin mistä sakemannit aiemmin tunnettiin.
- liibalaaba123123
Valkoinenpaimenkoira on usein arka ja nimenomaan sen takia arvaamaton. Niissä käytetään ihan hirmusesti hermorakenteeltaan huonoja koiria, joten hyvän yksilön löytämiseen voi mennä tovi ja siltikin saattaa mennä metsään.
Ota ennemmin rotu joka tunnetaan rohkeana ja siltikin tsekkaa suvun tuloksia mm. luonnetestejä tai vastaavia kokeita jotka todistaa, että vanhemmat jne ei ole olleet mitään kaikkein herkimpiä. - Aloittaja_--_
liibalaaba123123 kirjoitti:
Valkoinenpaimenkoira on usein arka ja nimenomaan sen takia arvaamaton. Niissä käytetään ihan hirmusesti hermorakenteeltaan huonoja koiria, joten hyvän yksilön löytämiseen voi mennä tovi ja siltikin saattaa mennä metsään.
Ota ennemmin rotu joka tunnetaan rohkeana ja siltikin tsekkaa suvun tuloksia mm. luonnetestejä tai vastaavia kokeita jotka todistaa, että vanhemmat jne ei ole olleet mitään kaikkein herkimpiä.Hyvä neuvo, kiitos. En tiennykään tota noista valkosistapaimenkoirista, kiitos ku kerroit.
- Aloittaja-__-_
Kkkkfkkkkxkk kirjoitti:
Mites groenendael tai malinois? Jälkimmäisessä on samaa särmää kuin mistä sakemannit aiemmin tunnettiin.
Belgiä oon ajatellu myös, mut onko ne ns. "koirapuistokoiria"? Tunnen kyllä kaks erilaista belgiä ja molemmat hyväluonteisia ja tulee toimeen muiden kanssa, mut provosoituuko ne helposti ja mites vieraiden ihmisten kanssa? Paimeniahan ne on ni ei pitäis silleen ongelmaa olla, mut kuitenki ne taitaa olla aika vahvoja ihan koulutuksen kannalta. Muuten oon kyllä tollasta pitkäkarvasta miettiny, mut vähän tosiaan mietityttää se luonne. Kokemuksia kuulisin mielelläni.
- minierkki
Hyvä. Järki päässä vielä joillakin. Serjuiy tarkoitin.
- whiteness
liibalaaba123123 kirjoitti:
Valkoinenpaimenkoira on usein arka ja nimenomaan sen takia arvaamaton. Niissä käytetään ihan hirmusesti hermorakenteeltaan huonoja koiria, joten hyvän yksilön löytämiseen voi mennä tovi ja siltikin saattaa mennä metsään.
Ota ennemmin rotu joka tunnetaan rohkeana ja siltikin tsekkaa suvun tuloksia mm. luonnetestejä tai vastaavia kokeita jotka todistaa, että vanhemmat jne ei ole olleet mitään kaikkein herkimpiä.Tällä hetkellä valkoinenpaimenkoira on toiseksi yleisin luonnetesteissä käyvä rotu (saksanpaimenkoira ykkönen). Valkoisellapaimenkoiralla on jo vuosia vaadittu Pevisa-vaatimuksena/rekisteröinnin ehtona luonnetestin läpäisemistä. Eli rodun luonne on paranemaan päin, hermoheikkoja ei Kennelliton rekisteröimien pentujen eminä enää voi olla. Puskakasvattaja, joka myy rekisteröimättömiä pentuja tai mukamas toiseen yhtä hyvään koirarekisteriin merkittyjä, ne on kierrettävä kaukaa. Ja pentu on kasvatettava itse 7-8-viikkoisesta alkaen, ei mitään suurkennelin tarhanperälle unohtunutta puolivuotiasta pidä mennä ottamaan vaikka halvalla saa!
- liibalaaba123123
Hienoa, hyvä kuulla, että asialle tehdään jotain.
- Onohjausta
Ihanne belgi on temperamenttinen,aktiivinen ja tarkkaavainen. Ymmärsin että etsit seuraa ja puistoiluun enemmin koiraa? Colliet ja valkkari sopii kyseiseen tarkoitukseen paremmin kuin työpainoiteiset paimenet.
Tietenkin jos janoat enemmän niin belgi tai holsku sitten!- Aloittaja-__-_
Lähinnä tosiaan puisto- ja seurakoiraa etin, mut käydään kyllä nykyisen kanssa kesäisin juoksemassa ja talvisin samoillaan metsiä ja koira saa olla irti, eli ihan sohvaperunaa en kaipaa. Mikään himoliikkuja en kuitenkaan oo, eli joku unkarinvizsla ja tällaset jää samantien pois. Collie ja whippet on nyt ehkä ne potentiaalisimmat, mut pitää tosiaan kattoa asumistilannetta sitte ku toinen koira olis tulossa, kyllä siinä vaiheessa varmaan olis belgilleki taloudessa tilaa :)
- Bokser
Miten olisi bokseri?
- Aloittaja_--_
Ihana rotu ja tykkään kovasti myös niiden ulkonäöstä, mut ne on niitä lyttykuonosia ni ei taida olla ihan terveimmästä päästä. Haluisin mahollisimman pitkäikäsen kaverin, jonka kanssa ei lähtökohtasesti tarvii ravata eläinlääkärissä normaaleja rokotuksia ja perustutkimuksia enempää.
- pystykorva05
Tiiän et oon vasta 10v ja kukaan ei mua usko mut mulle tulee vaan mieleen mun oma lempirotu eli länsigöötanmaanpystykorva. Ne on tosi sosiaalisia niin ihmisiä kuin myös toisia koiria kohtaan. Aika pelottavan näkösiä ainakin juopon silmissä. Vaikka rotu on ystävällinen niin se ei tarkoita silti sitä että koira ei puolustaisi omistajaansa. Göötti ainakin omasta kokemuksestani on ruvennut murisemaan kun juoppo tuli vastaan. Tai no kaveri on kertonut et näin on käyny et ei oma kokemus mut silti.
Kannattaa käydä kurkkaamaan kuvahausta millainen koira on kyseessä. Göötti on noin 32cm korkuinen ja 9-15kg painoinen pikku reippailija. Ja tämän rotuiset koirat sitten oikeasti jaksavat sen 1-4h lenkit mutta 2h päivässä kyllä riittää.
Suosittelen harkita tätä rotua
jos göötti ei kiinnosta niin entäpä suomenpyatykorva- Aloittaja-___-
Söpöjä otuksia :) Noi pystykorvat vähän mietityttää, koska kaverilla on lapukka ja se räksyttää taukoamatta ja ite en taas haukkumista oikeen siedä varsinkaan sisätiloissa, ja tiiän et haukkumista ei saa koulutettua pois jos koira on sen rotunen et haukkuu paljon, ni ensisijasesti oon harkinnu vähän hiljasempia kavereita. Kiitos kuitenki vinkistä, laitan mietintämyssyyn :)
- asdasdasddd
Tokihan se on mahdollista opettaa pois, mutta voi ensikertalaiselle olla turhan haastavaa ja turhaan ottaakkaan rotua joka ei ensisijaisesti ole se mitä haetaan =)
Eri juttu jos se rotu olis JUST SE :D - Aloittaja_--_
asdasdasddd kirjoitti:
Tokihan se on mahdollista opettaa pois, mutta voi ensikertalaiselle olla turhan haastavaa ja turhaan ottaakkaan rotua joka ei ensisijaisesti ole se mitä haetaan =)
Eri juttu jos se rotu olis JUST SE :DJoo, mulle on jostain syystä aina enemmän tuntunu omilta noi molossit yms, sellaset vähän "ryttyset" isot/massiiviset vahtikoirat luppakorvilla ja löysällä kaulanympärysnahalla, ku sit taas mun sisko rakastaa susien näkösiä pystykorvia kuten huskyja, norjanharmaita ja muutteja. Tosiaan tällä hetkellä mulla on vinttimix joka on taas sellanen koiratyyppi et aikasemmin en tykänny niistä yhtään, ne oli mun mielestä rumia ja ruipeloita, mut sit tää nykyinen jäi mulle vähän puolivahingossa ku piti olla vaan "harjotuskoira" ja nyt vintit on mun toinen lempparityyppi heti molossien jälkeen. Eli ehkä oppisin noista pystykorvistaki tykkäämään jos sellasen joskus hankkisin.
- pystykorva05
Entäs sitten bostoninterrieri?
- Aloittaja-__-_
Ne taitaa myös olla näitä lyttykuonosia, eli ei kovin terveitä koiria. Muuten tää rotu viehättää mua kyllä, mut se terveys on tärkee kriteeri mulle.
- pystykorva05
Tee rotutesti
- Aloittaja__-
Oon tehny monta, mut niistä roduista on vaikee sanoa et onko ne koirapuistokoiria, ja terveydentilasta on yleensä vähän puolueellista tietoa koska yleensä rotujärjestöt kirjottaa ne tekstit niihin. Sen takia kysyn täällä.
- kissathecat
Ensinnäkin, lähde pohtimaan myös sitä mitä sinulla on tarjota koiralle. Millaista liikuntaa tai aktiviteettiä mieluiten antaisit koirallesi, paljonko päivässä? Juoksutatko koiraa mieluummin vapaana, vai käytkö 20km pyörälenkeillä? Vai harjoitteletko paljon mieluummin temppuja ja teet nakkijälkeä?
Tuolla joku ehdotti belgiä, joka on melko terävä työkoira, joka kaipaa aika paljolti aivotyötä pysyäkseen tyytyväisenä. Belgit ovat myös todella energisiä ja fiksuja. Kaikista muunnoksista groenendael on sellainen joka menee enemmänkin kotikoirana, mutta myös se vaatii hyvän peruskoulutuksen ja muutakin kuin joskus koirapuistossa käymistä ja kotisohvilla lötköilyä. Ja joku kuitenkin tulee sanomaan "mutta kyllä mun/serkun/naapurin belgi vaan..." niin ovathan koirat tosiaan yksilöitä, mutta lähtökohtaisesti kannattaa aina miettiä mihin tarkoitukseen kyseinen rotu on tarkoitettu ja millaiselle ihmiselle sitä yleensä suositellaan.
Vinttikoirat saattavat olla pienesti varautuneita vieraita kohtaan, ehkä enemmänkin tyylillä "jaa kukas tuo on, no pitäsköhän mennä morjestamaan" mutta minkään koiran ei pitäisi lähtökohtaisesti olla aggresiivinen vieraita kohtaan. Whippet kyllä kuulostaa sellaiselta rodulta joka saattaisi sinulle sopia, tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi sileäkarvainen collie, pitkäkarvaisissa on harmittavan paljon arkuutta nykyään. Entäs suomenlapinkoira? Todella ihmisrakkaita ja sosiaalisia otuksia, jotka ovat myös helppoja ensikoiria ja yleensä myös koirasosiaalisia. Haukkuherkkyyttä saattaa olla jonkinverran, mutta se on helposti koulutettavissa pois.
Minulta saa kysyä kyllä enemmänkin, löytyy paljon kokemusta ja tietoa useista roduista lähipiiristä, sekä itseltäni :)- Aloittaja-___--
Kiitos hyvistä vinkeistä! Tosiaan pelkkää sohvannurkkakoiraa en oo hakemassa, ja me tehään paljon muutakin ku puistoillaan ja tehään lyhyitä tarpeidentekolenkkejä. Talvisin vähän vähemmän koska en ite kovin nauti lumesta ja tuiskusta ja nykyinen koira ei kauaa lumessa tarkene edes takki päällä ja tossut jalassa (tästä syystä mm. huskyt on poissuljettu jo heti alussa), mut sillon ku ei oo lunta ni käydään juoksemassa ja kävelemässä aika pitkiäkin lenkkejä, ja sen lisäksi koira pääsee puistoon juoksemaan muutaman kerran viikossa. Nykyinen koira ei osaa pyörän vierellä juosta (pelkää vähän polkupyöriä ja saattaa alkaa vetää nähdessään toisen koiran) mutta olis tosi kiva jos toisen koiran vois siihen kouluttaa koska ite tykkään pyöräillä kyllä tosi paljon. Kuitenkaan mikään himoliikkuja en oo, ja joskus menee muutama päivä niin että käydään vaan muutamalla lyhyellä lenkillä jos oon vaikka kipeenä, eli super energinen ei se uus koira voi olla ettei ala hyppimään seinille muutaman päivän kevyemmän jälkeen.
Suomenlapinkoiraa en mielellään ota, koska niillä on aika pitkä turkki ja tosiaan ne haukkuu luonnostaan aika paljon, ja kuten sanoin ni en ite sisätiloissa siedä haukkumista yhtään, ja yksinolo on myös hankalampi opettaa koiralle jos se luonnostaan on herkkä haukkumaan. Kaverilla on lapukka ja vaikka se koira on tosi ystävällinen ja kiltti, ni se tosiaan haukkuu aika lailla ja on vähän "puupää" verrattuna tähän mun koiraan (joka oppii yleensä jo kerrasta mitä siltä halutaan), eli fiksummat koirat on enemmän mun mieleen, ja lyhyempi turkki on plussaa. Ei oo kivaa jos toinen koira on parhaimmillaan talvella ja jaksais tehä pitkiä lenkkejä, ja toinen hytisee kylmästä vieressä, ja sitte toisin päin eli nykyinen on kesällä parhaimmillaan, ja olis huono jos toinen koira ei kesällä pystyis paljoa liikkumaan pitkän turkin takia. Tän takia kallistun vähän enemmän näiden lyhyt- ja karkeakarvasten koirien puoleen.
Nahkacollie se sitte myös tulee olemaan jos joku collie, koska tosiaan taas se turkki. Belgin kuitenki jos otan ni se on varmaan se sellanen groenendael, koska oman kokemuksen mukaan ne selviää hyvin kesälläki sen turkkinsa kanssa.
- kissathecat
Kuulostat kyllä hyvinkin asioihin perehtyneeltä koiraa harkitsevalta ihmiseltä. Huh, joitakin on niin vaikea neuvoa kun kaikki eivät ymmärrä rotujen luonne- ja käyttötarkoituseroista, saatika likkunnantarpeesta mitään. Tuo suomenlapinkoiran turkki tosiaan voisi olla "ongelmallinen yhtälö" nykyisen koirasi kanssa :')
Vinttikoirat kyllä kuulostaisivat olevan se sinun juttusi. Haukkuherkkyyttä ei juurikaan ole ja varmasti tiesitkin että vinttarit ovat aika mukavuudenhaluisia, talvella mieluummin käperrytään omistajan kainaloon kuin loikitaan pakkasessa. Myös liikunnan puolesta kuulostaa melko hyvältä, vinttaritha npysyvät pääasiallisesti tyytyväisenä kun pääsevät juoksemaan vapaana pari kertaa viikossa. Eli se on tärkeämmässä osassa kuin aivotyöskentely, ja miksipä ei vinttarista pyöräilykaveria saisi. Siihen toki täytyy varautua että saattaa nykäistä sinut pöpelikköön nähdessään kissan tai jäniksen, vinttikoirat kun ovat näöllä saalistavia. Mutta tämäkin on aika hyvin kouluttamalla rajoitettava asia. Vinttikoirista taas whippet on enemmän seurakoiratyyppinen ja helpommin motivoitavissa kuin esim. borzoi, joka on hyvinkin "kissamainen", vietikkäämpi ja mielyttämisen halua ei hirveästi löydy.
Ja mikä parasta, vinttikoirien terveystilanne on suurimmalta osin hyvällä mallilla!
Itse haaveilen myös groenendaelista sekä whippetistä, mutta avopuolisoni ei vinttikoirista pidä tippaakaan. Eikä ensikoiran ottaminen meillä ole ajankohatista vielä vuosiin.
Yritän tässä vähän miettiä muitakin ehdotuksia, jos löytyisi jotain sellaisia joita et ole edes tajunnut ajatella :) Taidat selkeästikkin pitää vinttikoiratyyppisistä ja lyhytkarvaisista koirista, enemmän kuin pitkäkarvaisista ja perinteisestä seurakoirista?
Cirneco dell’etna on myös vinttikoiratyyppinen rotu. Jokseenkin kasvattajia on huomattavasti vähemmän kuin whippettien keskuudessa, joten saatavuus voi olla ajoittain hankalaa. Mutta mielyttämisenhalua löytyy huomattavasti enemmän kuin vinttareilta yleensä, mutta tässäkin tapauksessa motivointi on kyllä kaiken a ja o. Cirnecot ovat hyvinkin omistajaansa kiintyviä ja pitävät läheisyydestä. Rotu on tunnettu myös leiikkisästä luonteestaan, eikä riistaviettiäkään nykyään ole enää niin päätä huimaavasti.
Faaraokoira olisi vinttikoiratyyppinen, tulee kyllä muidenkin koirien ja ihmisten kanssa toimeen, mutta on pidättäytyväinen. Nykyäänkin faaraokoirilla on kyllä melko vahva riista- ja metsästysvietti, joka tietysti voi olla hiukan hankalaa jos tykkäisit koiran kanssa pyöräillä. Sekä koirapuistossa riistaviettisyys voi esiintyä pienempien koirien saalistamisena, joka on hyvä muistaa myös vinttikoirien kanssa. Farkku on myös hiukan "kova" kouluttamisen suhteen ja motivointi ei ole ihan niin helppoa, joten monesta kohti voi mennä sormi suuhun.
Myös Ibizanpodenco on aikalailla cirnecon ja farkun tyyppinen, mutta paljon riistaviettisempi. Näistä kolmesta rodusta minulla ei ole niin vahvasti kokemusta, mutta nämä nyt tulivat tähän hätään mieleen. Tosin sanoisin, että jos yhtään epäilyttää koulutettavuuden kanssa niin farkku kannattaa jättää pois laskuista.- touti
Eivätkä koirarodut edes rajoitu FCI:iin hyväksymiin!
Mikäli aloittajan silmää miellyttävät toisaalta vinttikoirat ja toisaalta molossit, suosittelisin tutustumaan kahteen rotuun edellä esiteltyjen lisäksi:
continental bulldoggiin ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Mannermainen_bulldoggi ja http://koirarodut.suntuubi.com/?cat=380 )
ja
silkeniin ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Silkkivinttikoira ja http://koirarodut.suntuubi.com/?cat=287 ja http://www.silkkivinttikoira.net/ )
Itse olen viehättynyt continental bulldoggiin / mannermaiseen bulldoggiin sen molossimaisen ulkonäön ja miellyttäväksi kehutun luonteen vuoksi. Haaveilen kyseisestä rodusta luovuttuani moneksi vuodeksi molosseista niitä riivaavien terveysongelmien vuoksi, eikä vanhalla iällä uskalla ottaa enää kovin vahvatahtoista/voimakasta koiraa. - sdrgfdr
touti kirjoitti:
Eivätkä koirarodut edes rajoitu FCI:iin hyväksymiin!
Mikäli aloittajan silmää miellyttävät toisaalta vinttikoirat ja toisaalta molossit, suosittelisin tutustumaan kahteen rotuun edellä esiteltyjen lisäksi:
continental bulldoggiin ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Mannermainen_bulldoggi ja http://koirarodut.suntuubi.com/?cat=380 )
ja
silkeniin ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Silkkivinttikoira ja http://koirarodut.suntuubi.com/?cat=287 ja http://www.silkkivinttikoira.net/ )
Itse olen viehättynyt continental bulldoggiin / mannermaiseen bulldoggiin sen molossimaisen ulkonäön ja miellyttäväksi kehutun luonteen vuoksi. Haaveilen kyseisestä rodusta luovuttuani moneksi vuodeksi molosseista niitä riivaavien terveysongelmien vuoksi, eikä vanhalla iällä uskalla ottaa enää kovin vahvatahtoista/voimakasta koiraa.http://sysivaike.vuodatus.net/
ainakin tämän blogin pitäjältä voi kysellä hänen silkeneistään Fauna ja Floora - Aloittaja--_
Kiitos vinkeistä! Pitää ottaa lisää selvää varsinkin noista silkkivinttikoirista, vaikuttaa just mun tyyppisellä rodulta. Vähän se borzoi siellä sukupuussa mietityttää, koska ne on tunnettu siitä että on arvaamattomia eikä varota ennen ku puree yms., ni pitää katella et miten paljon se sitte vaikuttaakaan silkkivinttareihin nykyään.
- silkkiturkki
Aloittaja--_ kirjoitti:
Kiitos vinkeistä! Pitää ottaa lisää selvää varsinkin noista silkkivinttikoirista, vaikuttaa just mun tyyppisellä rodulta. Vähän se borzoi siellä sukupuussa mietityttää, koska ne on tunnettu siitä että on arvaamattomia eikä varota ennen ku puree yms., ni pitää katella et miten paljon se sitte vaikuttaakaan silkkivinttareihin nykyään.
https://www.facebook.com/groups/574934755866864/
Tuolta vain kyselemään. Silkenpiirit ovat pienet, mutta sydämelliset :)
- Luonnevikainen_omistaja
Olet niin pihalla, että pitäisiköhän sinun suorittaa ensin koirakoulu.
Jos omistaja on epävarma ja horjuva, niin koirastakin kasvaa epävarma räksyttäjä.
Hanki hyvä itsetunto ja rohkeus jostain j ahanki vasta sen jälkeen koira.- Aloittaja-__-_
Ymmärsithän varmasti, että tää mun nykyinen koira on mun ensimmäinen, ja se on sekä hylätty rescue, että pahoinpidelty ja huonosti sosiaalistettu? Tähän nähden meillä menee mun mielestä oikeen hyvin, enkä usko että mun tarvii mitään koirakoulua enää tähän päälle käydä. Tiiän monia ja monia ihmisiä, jotka on ottanu pennun hyvältä kasvattajalta ja käyny kaikki maailman koirakoulut ja silti niillä on kamalia ongelmia mm. eroahdistuksen ja rähjäämisen kanssa, eli ei taida niistä kursseistakaan olla juuri hyötyä. Pärjään oikeen mainiosti tän nykyisen koiran kanssa, ja edistytään myös koko ajan.
- Kriteerit
Oli aloittajalla varsin erikoiset. Koiran pitäisi olla kookas(rotikkaa miettinyt) ja erittäin sosiaalinen luonne??? Ensiksi pitäisi miettiä mihin rotu on alunperin jalostettu ja mitä aikoo koiralla harrastaa,tai mihin käyttötarkoitukseen haluaa koiran. Aloittajalle suosittelen lämpimästi paristokoiraa lelukaupasta.
- Aloittaja_--_
Opettele lukemaan. Sanoin, että olisi plussaa, jos koira näyttää siltä ettei sitä iltapimeällä kuka tahansa lähesty, mutta mikään kriteeri se ei ole. Oon miettinyt rotikan lisäksi kymmeniä eri rotuja, ja ainoat oikeet kriteerit on suhteellinen terveys ja se, että tykkää vieraista ihmisistä ja koirista.
- fhcfth
Palstatolleista ei ap:n kannata välittää, ne ovat vain sähköisen median kakkiaisia. Kiusaavat muit omaa surkeuttaan lisätäkseen.
- nohuhhuhjohanon
"Ei olis ainakaan näyttelyarvoa eikä "kasvattajalla" pitäis olla mitään sanomista tohon leikjauttamisajankohtaan."
Sopivan leikkauttamisiän tiedät, kun otat oman leikkauttamisikäsi ja jaat sen 7:llä. Eli jos sinut leikattiin alle seitsemän vuotiaana, niin kai se sitten koirallekkin on ok?
Terve koira ei pysty parantamaan mielisairasta ihmistä.- Aloittaja_--_
Tässä nyt on se, ettei ihmisiä yleensä leikkauteta. Kysyin vaan, että onko sillä ajankohdalla merkitystä siihen, tuleeko koira myöhemmin enää muiden kanssa toimeen, koska näin oon joskus kuullu. Lisäksi jotkut kasvattajat haluaa, että heiltä lähteneet pennut leikkautetaan joko tietyn iän ylittäneenä (yleensä aika vanhana), tietyn määrän pentueita saatuaan tai ei ollenkaan, koska juurikin tää näyttelyarvo. Itteä ei taas näyttelyt kiinnosta, ni pelaisin mielummin varman päälle ja leikkauttaisin koiran suht. nuorena, ettei hormonien takia ehi jäädä typeriä/huonoja tapoja. Nykyinen esim. nostaa jalkaa niin korkeelle että meinaa kaatua aina haistaessaan tai nähdessään leikkaamattoman uroskoiran (muuten kuseksii ihan jalka alhaalla), ja isottelee joskus niille puistossa, ja joskus jää jumittamaan ja maistelemaan narttujen pissoja, vaikka on kastroitu jo n. reilun vuoden iässä. Tällasta en toivois uudelta koiralta (koska tulee tod. näk. olemaan myös uros) ettei pojat ala ottamaan yhteen varsinkaan mun poissaollessa. Kysyä saa aina vaikka oliski tyhmä kysymys, ja tosiaan kaipaan ihan asiantuntevia neuvoja ja kertomuksia kokemuksista, enkä haukkumista siitä miten en jotain osaa tai tiedä. Eikö oo kuitenki parempi, että kysyn neuvoa ennen pennun hankkimista, enkä vaan mee hakemaan pentua ja sitte ihmettele asioita yksikseni.
- gdrxdg
Miksi hankkia uros, jos et siedä sukupuolelle tyypillistä käytöstä? Ota mieluummin narttu.
- Aloittaja-__-
gdrxdg kirjoitti:
Miksi hankkia uros, jos et siedä sukupuolelle tyypillistä käytöstä? Ota mieluummin narttu.
Narttujen käytös on vielä rasittavampaa, eli mielummin kattelen uroksen pörhistelyä. Koirapuistossa on monet kerrat tultu juteltua muiden kanssa, ni siellä ihmiset on kertonu kokemuksesta, et nuorena kastroidut pojat on lepposia kavereita muihin verrattuna, ni sen takia päädyin tähän ratkasuun.
- pätevä
Aloittaja_--_ kirjoitti:
Tässä nyt on se, ettei ihmisiä yleensä leikkauteta. Kysyin vaan, että onko sillä ajankohdalla merkitystä siihen, tuleeko koira myöhemmin enää muiden kanssa toimeen, koska näin oon joskus kuullu. Lisäksi jotkut kasvattajat haluaa, että heiltä lähteneet pennut leikkautetaan joko tietyn iän ylittäneenä (yleensä aika vanhana), tietyn määrän pentueita saatuaan tai ei ollenkaan, koska juurikin tää näyttelyarvo. Itteä ei taas näyttelyt kiinnosta, ni pelaisin mielummin varman päälle ja leikkauttaisin koiran suht. nuorena, ettei hormonien takia ehi jäädä typeriä/huonoja tapoja. Nykyinen esim. nostaa jalkaa niin korkeelle että meinaa kaatua aina haistaessaan tai nähdessään leikkaamattoman uroskoiran (muuten kuseksii ihan jalka alhaalla), ja isottelee joskus niille puistossa, ja joskus jää jumittamaan ja maistelemaan narttujen pissoja, vaikka on kastroitu jo n. reilun vuoden iässä. Tällasta en toivois uudelta koiralta (koska tulee tod. näk. olemaan myös uros) ettei pojat ala ottamaan yhteen varsinkaan mun poissaollessa. Kysyä saa aina vaikka oliski tyhmä kysymys, ja tosiaan kaipaan ihan asiantuntevia neuvoja ja kertomuksia kokemuksista, enkä haukkumista siitä miten en jotain osaa tai tiedä. Eikö oo kuitenki parempi, että kysyn neuvoa ennen pennun hankkimista, enkä vaan mee hakemaan pentua ja sitte ihmettele asioita yksikseni.
Olet aivan oikeassa siinä, että mitä nuorempana kastroi, sitä pentumaisempi, pehmompi ja helpompi uroksesta jää. Eli jotkut rodut kuten nämä ah-niin-muodikkaat pitbullit voisi seurakoirina hyvin leikkauttaa jo 5-6 kk vanhoina.
Ainoastaan perusluonteeltaan arat, kiltit ja pehmot urokset on hyvä "kypsyttää" parin vuoden ikään ennen mahdollista kastrointia, jos sitä nyt edes on tarpeen pehmourokselle tehdäkään. - munillavaiilman
pätevä kirjoitti:
Olet aivan oikeassa siinä, että mitä nuorempana kastroi, sitä pentumaisempi, pehmompi ja helpompi uroksesta jää. Eli jotkut rodut kuten nämä ah-niin-muodikkaat pitbullit voisi seurakoirina hyvin leikkauttaa jo 5-6 kk vanhoina.
Ainoastaan perusluonteeltaan arat, kiltit ja pehmot urokset on hyvä "kypsyttää" parin vuoden ikään ennen mahdollista kastrointia, jos sitä nyt edes on tarpeen pehmourokselle tehdäkään.Jokaisella on oikeus mielipiteeseen kastroinnin ollessa kyseessä. Omasta mielestäni koirien luonteet ovat niin pitkälti jalostuksella määriteltävissä, että jos ylikorostunut seksuaalivietti, machoilu tai muu "pörhistely" todella häiritsee, niin kannattaa vaihtaa linjaa tai kertaheitolla vaikka rotua leppoisampaan.
Minusta ei ole järkevää korjata omaa auktoriteetin puutetta jne. koiria leikkaamalla. Sama ylimalkaisuus on johtanut toisessa suunnassa yliaktiivisiin labradorinnoutajiin ja pikkukoiriin, jotka naivat kaikkea mihin yltyvät - ja toisaalta nahkacollieihin, joita vaivaa todellinen aseksuaalisuus ja sukusiitostaantuma.
Mutta jos tosiaan kaipailee pehmoista, helppoa ja leppoisaa koiraa, niin lähtökohtaisesti kannattaisi lähteä etsimään pehmoisia, helppoja ja leppoisia rotuja - eikä ajatella, että koiran ruumiinosien leikkely kompensoi ei-toivottuja rodunomaisia (!) ominaisuuksia. Jos koiran ei toivota haukkuvan, niin lähtökohtaisesti hankitaan ei-haukkuherkkä rotu. Ei suomenpystykorvaa, jonka äänihuulet leikataan pois, jotta koirasta saadaan hiljainen (Ameriikan ihmemaassa koirien äänihuulileikkaukset ovat tosin ihan oikea ilmiö).
Leikkelyllä on muuten huonotkin puolensa. Se lihottaa, passivoi ja viimeisimmän tutkimustiedon mukaan lisää urosten lonkkadysplasiariskiä 100 %:lla. Muutenkin herkillä uroksilla testosteronitasojen dramaattinen lasku lisää hermoheikkoutta entisestään - testosteroni on luonnon oma "rohkeusdroppi".
Elävässä elämässä ainakin oma koirani vaihtoi kastroinnin myötä sukupuolta - ainakin koirien mielestä. Lempeäluonteisen koirani kanssa ei voi enää mennä koirapuistoon, koska viriilit urokset yrittävät päästä nuolemaan sen vatsanalusta ja hyppäämään selkään. Satunnaisen machoilun värittämä leikkiminen vaihtui ahdisteluun ja astumisyrityksiin. Myös entinen tuttu akitanarttu päätti puolen vuoden kuluttua kastroinnista, ettei siedä urostani enää silmissään.
Keskustelu taisi ajautua sivuraiteille alkuperäisestä rotukysymyksestä... - sefszef
Ei-toivottua käytöstä tulisi hoitaa koulutuksella, ei kirurginveitsellä~
https://www.youtube.com/watch?v=K7MFE7y6xAE
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2063240Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2391640Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus951482- 921399
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e461344Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1591265Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121198Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze1231029Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89932Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.51838