Väitän, että jos kaikki ei olisi niin väkisin vain kaksipuolista, ei minkäänlaisia keskusteluja/väittelyitä olisi. Uskon että ihmiset ymmärtävät mitä tarkoitan, vaan eivät päällisesti. Tuottavatko argumentit mielihyvää mielipahan rinnalla, jota on pakko saada? Esim. voin väittää olevani vegaani ja syödä samalla poron lihaa kaikessa rauhassa siinä missä joku nainen väittää olevansa feministi ja haaveilee miesten alistamista naisten alapuolella.
Feminismi ja miesten alistaminenhan ovat kaksi eri asiaa, vedoten yhteen jo suljettuun keskusteluun aiheesta. Mutta se ei ole pointti vaan se että ihmiset tuntuvat ajavan tätä loputonta kehää ihan alitajuisesti, jostain kumman syystä. Miksi takertua yhteen näkemykseen ja sulkea silmänsä kaikilta muilta mahdollisilta? Väitän että kyseessä on ns. uusavuttomuus. Nykyihmisen havainnointikyky kun tuntuu olevan kovin rajoittunut, tiedä sitten tarkkaa syytä... Liikaa aktiviteettia elämässä? Kyllähän sen ymmärtää jos on paljon läheisiä ja tekemistä joka ikinen päivä vailla hetken rauhaa muuten kuin nukkuessa, jos silloinkaan. Itsestäni en pyri saattamaan päinvastaista kuvaa, itselläni kun koen olevan sopivasti elämässä, ei liikaa eikä liian vähän, ja jos joskus on jotain vähän se on tekeminen ja jos joskus jotain liikaa se on miettiminen, kuten olettaa voitte.
Miksi minusta ei ole tullut perus sekopäätä joka menee tekemään itsarin/massaiskun en tiedä enkä haluakkaan koska uskon sellaisen vaativan aivosolujen vähentämistä.
Lopuksi väitän että kaikki mahdolliset lukijat ovat profiloineet ja tehneet johtopäätöksen kaikesta edelläkirjoitetun perusteella, vaan suosittelen ettette takerru pikkuasioihin, vaan näettä niiden läpi tuntui se sitten kuinka pakkomielteiseltä nostaa pöydälle. :)
Feminismi ja miesten alistaminenhan ovat kaksi eri asiaa, vedoten yhteen jo suljettuun keskusteluun aiheesta. Mutta se ei ole pointti vaan se että ihmiset tuntuvat ajavan tätä loputonta kehää ihan alitajuisesti, jostain kumman syystä. Miksi takertua yhteen näkemykseen ja sulkea silmänsä kaikilta muilta mahdollisilta? Väitän että kyseessä on ns. uusavuttomuus. Nykyihmisen havainnointikyky kun tuntuu olevan kovin rajoittunut, tiedä sitten tarkkaa syytä... Liikaa aktiviteettia elämässä? Kyllähän sen ymmärtää jos on paljon läheisiä ja tekemistä joka ikinen päivä vailla hetken rauhaa muuten kuin nukkuessa, jos silloinkaan. Itsestäni en pyri saattamaan päinvastaista kuvaa, itselläni kun koen olevan sopivasti elämässä, ei liikaa eikä liian vähän, ja jos joskus on jotain vähän se on tekeminen ja jos joskus jotain liikaa se on miettiminen, kuten olettaa voitte.
Miksi minusta ei ole tullut perus sekopäätä joka menee tekemään itsarin/massaiskun en tiedä enkä haluakkaan koska uskon sellaisen vaativan aivosolujen vähentämistä.
Lopuksi väitän että kaikki mahdolliset lukijat ovat profiloineet ja tehneet johtopäätöksen kaikesta edelläkirjoitetun perusteella, vaan suosittelen ettette takerru pikkuasioihin, vaan näettä niiden läpi tuntui se sitten kuinka pakkomielteiseltä nostaa pöydälle. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
hassu mies